Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi liberaaleina ja edistyksellisinä itse itseään pitävät haluavat aina tunkea kaiken jonkin luokittelun tai muotin alle, sanella muille miten pitää elää tai ajatella, ja kieltää muilta ihmisiltä asioita. Paha äärioikeisto sen sijaan antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan sitä ei tehdä verovaroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On perheen aikuisen (Huom! Oikeasti kypsän aikuisen!) asia sanoittaa perheen tilanne lapselle ja sekin, että päiväkodissa ja koulussa askarrellaan eri juhlapäivinä teemaan liittyviä asioita. Jos isää ei ole syystä tai toisesta, asia ratkaistaan yhteistyössä päiväkodin kanssa aikusten viestinnällä. Kyseessä vaan taitaa yhä enemmän olla se, että kypsää vanhemmuutta ei enää ole vaan lapsi pidetään kuplassa, jossa ei ole totuudenmukaista kuvaa todellisuudesta perheessä haluttu kertoa! Pimitys kostautuu aina jotenkin.
Kolumnissa olikin maininta että jotkut ottaa asian puheeksi henkilökunnan kanssa etukäteen, mutta se on kuulemma vaikeaa. Jos asia kuitenkin on itselle tärkeä, niin kyllä aikuisen ihmisen täytyy saada suunsa auki vaikka tuntuisikin haastavalta. Asian voi tietysti ilmoittaa kirjallisestikin.
Kuten sanoit niin vanhemmalla on velvollisuus ottaa asia puheeksi lapsenkin kanssa. Jos on tehnyt tavanomaisesta poikkeavan valinnan niin täytyy ymmärtää, ettei kaikille juuri sen tyyppinen tilanne ole tuttu ja varsinkin muilla lapsilla voi olla erilaisia oletuksia, lapset kun on luonnostaan uteliaita ja suorapuheisia. Voisi siis itse vähän tulla vastaan mutta taitaa olla juuri noin kuin sanoit, ettei minkäänlaista vastuuta vaivauduta ottamaan. Sen sijaan odotetaan perheen ulkopuolisten huolehtivan ja tekevän asiat mahdollisimman helpoksi.
Mitään ei voi juhlia tai edes ajatella, koska jollekin voi aina tulla paha mieli. Miten sitä ihmiskunta onkin selvinnyt tänne asti kaikesta pahasta mielestä ja miten nykysukupolvet eivät siihen pysty?
Tulispa sota tähänkin maahan, niin loppuisi turhista vinkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille isille halutaan nyt syyllinen mieli kun oman korttinsa saavat. Lapsen kaveri Papu-Valo itkee kotonaan kun ei ole isää.
Todennäköissti Papu-Valolla on kaksi äitii.
Juurikin päiväkodissa pitäisi jo totuttaa, että lapsilla voi olla isä, äiti, vain isä tai äiti, kaksi äitiä, kaksi isää tai isäoletettutransmuuhenkilösopimuskumppaniaseksuaali/äitioletettutransmuuhenkilösopimuskumppaniakseksuaali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetetaan kävely, koska kaikki eivät voi kävellä = nykyaika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On perheen aikuisen (Huom! Oikeasti kypsän aikuisen!) asia sanoittaa perheen tilanne lapselle ja sekin, että päiväkodissa ja koulussa askarrellaan eri juhlapäivinä teemaan liittyviä asioita. Jos isää ei ole syystä tai toisesta, asia ratkaistaan yhteistyössä päiväkodin kanssa aikusten viestinnällä. Kyseessä vaan taitaa yhä enemmän olla se, että kypsää vanhemmuutta ei enää ole vaan lapsi pidetään kuplassa, jossa ei ole totuudenmukaista kuvaa todellisuudesta perheessä haluttu kertoa! Pimitys kostautuu aina jotenkin.
Kolumnissa olikin maininta että jotkut ottaa asian puheeksi henkilökunnan kanssa etukäteen, mutta se on kuulemma vaikeaa. Jos asia kuitenkin on itselle tärkeä, niin kyllä aikuisen ihmisen täytyy saada suunsa auki vaikka tuntuisikin haastavalta. Asian voi tietysti ilmoittaa kirjallisestikin.
Kuten sanoit niin vanhemmalla on velvollisuus ottaa asia puheeksi lapsenkin kanssa. Jos on tehnyt tavanomaisesta poikkeavan valinnan niin täytyy ymmärtää, ettei kaikille juuri sen tyyppinen tilanne ole tuttu ja varsinkin muilla lapsilla voi olla erilaisia oletuksia, lapset kun on luonnostaan uteliaita ja suorapuheisia. Voisi siis itse vähän tulla vastaan mutta taitaa olla juuri noin kuin sanoit, ettei minkäänlaista vastuuta vaivauduta ottamaan. Sen sijaan odotetaan perheen ulkopuolisten huolehtivan ja tekevän asiat mahdollisimman helpoksi.
Lisääntymisaikeet kannattaa unohtaa tykkänään, jos vaikea pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laulukokeetkin pitää lopettaa, koska ne on laulutaidottomille kiusallisia. Tai ehkä ne jo onkin lopetettu ja jokaisen tulkinta on katsottava oikeaksi juuri hänelle. Kuka se on sanomaan, millainen laulaminen on oikein? Tai pitääkö laulamisen tapahtua ääneen. Kenties se tapahtuu päänsisäisesti, juuri oikealla tavalla.
Myös uiminen luokan kanssa lopetettava. Moni pahoittaa mielensä, kun pitää olla luokkakavereidensa edessä alasti. Varsinkin teini-ikäisille saattaa olla kiusallista.
Voi tehdä vaikka kaikille vanhainkotien isille, tai kaikille saaraalassa oleville. Voitaisiin yhdessä miettiä joku hyvä kansainvälinenkin juttu. Kyllä kortti pääsääntöisesti aina ilahduttaa saajaansa, ja tekijäkin saa oman ilonsa ja tyydytyksesä, mielihyvänsä, kun kortísta tulee onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetetaan kaikkien päivien vietto . Tästälähtien on vain arkimaanantai 365 päivää vuodessa . Eikä kenenkään syntymä tai nimipäivä . Paha mieli tipotiessään .
Vierailija kirjoitti:
Voi ulina sentäs!
Kaikki on niin vaikeata, niin vaikeata. Jokaiselle päivälle pitää ilmeisesti keksiä jokin aivan hirvittävän suuri vääryys, josta sitten suureen ääneen vaikerretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä juttuja, sitä enemmän olen alkanut kallistua sille kannalle, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikenlaisista vähemmistöistä vain hankkiuduttaisiin eroon.
Voihan vähemmistöjä olla. Mutta ei heille tule antaa valtaa sanella, miten enemistön pitää elää.
Yleensä he itse eivät sanelekaan, vaan heidän puolestaan loukkaantuvat mukatiedostavat ihmiset. Juuri kuten tässäkin Hesarin jutussa.
On molempia. Noita oman erikoisuutensa sokaisemia sekä puolestaloukkaantujia. Ihan käsittämätöntä sakkia, molemmat.
Näiden fanatismi on myös käsittämätöntä. Joko olet heidän puolellaan, tai olet foobikko ja paha ihminen. Mahdollisesti keksivät jonkun uuden termin, jolla sinua voi haukkua. EVVK heidän tapoja kohtaan ei ole vaihtoehto.
Mitäs sä teet? Puolesta loukkaannut, kun joku on eri mieltä. Paraskin puhuja. Jos sun isyys on koulun kortista kiinni, katsoisit peiliin.
Kauan sitten koulussa (1960-luvulla) opettaja antoi tehtäväksi piirtää äitienpäiväkortin. Yksi luokkatoveri sanoi "minulla ei oo äitiä", jolloin opettaja sanoi "piirrä sitten vaikka isänpäiväkortti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se naurettavuus on, että aina on ollut isättömiä ja jopa äidittömiä lapsia. Kortti on tehty mummolle, papalle, enolle, kummille tai kenelle on halunnut. Nykyaikana se on jotenkin ongelmallista ja paha mieli. Ongelma siksi, että aikuiset ovat päättäneet tehdä siitä ongelman.
Joo eli ennenkin ovat lapset kärsineet, niin kärsikööt sitten nyt ja tulevaisuudessakin, vaikka ymmärrys lapsista onkin kehittynyt. Mutta koska perinne, niin sitä noudatetaan.
Kärsineet? Isättömyydestä vai siitä, että koulussa askarrellaan kortti isälle tai muulle tärkeälle ihmiselle?
Tuollaiset tilaisuudet muistuttavat erilaisuudesta.
Höpöhöpö. Isänpäivän vietto kortteineen ei koskaan muistuttanut meitä sisaruksia erilaisuudesta eikä pahoittanut mieltämme vaikka erilainen perhe olimmekin. Jotenkin tuntuu, että puolestaloukkaantujat ovat taas asialla.
Vähittäiskaupat viimeistään pitävät huolen siitä, ettei yksikään kullannuppu voi elää autuaan tietämättömänä isänpäivästä. Markkinavoimille ei antaumuksellisinkaan woke mahda mitään, joten parempi ettei vanhemmat, koulu ja varhaiskasvatus yritä teeskennellä, ettei isänpäivää olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On perheen aikuisen (Huom! Oikeasti kypsän aikuisen!) asia sanoittaa perheen tilanne lapselle ja sekin, että päiväkodissa ja koulussa askarrellaan eri juhlapäivinä teemaan liittyviä asioita. Jos isää ei ole syystä tai toisesta, asia ratkaistaan yhteistyössä päiväkodin kanssa aikusten viestinnällä. Kyseessä vaan taitaa yhä enemmän olla se, että kypsää vanhemmuutta ei enää ole vaan lapsi pidetään kuplassa, jossa ei ole totuudenmukaista kuvaa todellisuudesta perheessä haluttu kertoa! Pimitys kostautuu aina jotenkin.
Kolumnissa olikin maininta että jotkut ottaa asian puheeksi henkilökunnan kanssa etukäteen, mutta se on kuulemma vaikeaa. Jos asia kuitenkin on itselle tärkeä, niin kyllä aikuisen ihmisen täytyy saada suunsa auki vaikka tuntuisikin haastavalta. Asian voi tietysti ilmoittaa kirjallisestikin.
Kuten sanoit niin vanhemmalla on velvollisuus ottaa asia puheeksi lapsenkin kanssa. Jos on tehnyt tavanomaisesta poikkeavan valinnan niin täytyy ymmärtää, ettei kaikille juuri sen tyyppinen tilanne ole tuttu ja varsinkin muilla lapsilla voi olla erilaisia oletuksia, lapset kun on luonnostaan uteliaita ja suorapuheisia. Voisi siis itse vähän tulla vastaan mutta taitaa olla juuri noin kuin sanoit, ettei minkäänlaista vastuuta vaivauduta ottamaan. Sen sijaan odotetaan perheen ulkopuolisten huolehtivan ja tekevän asiat mahdollisimman helpoksi.
Lisääntymisaikeet kannattaa unohtaa tykkänään, jos vaikea pelottaa.
Näin on. Tuon ei edes luulisi olevan se vanhemmuuden isoin haaste, että joskus ottaa puheeksi perheen tilanteen. Tulee myös mieleen että jos on kovin vaikeaa niin ehkä kyseinen henkilö ei itse ole ihan sinut sen oman tilanteensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Satutäti kirjoitti:
Enpä tiedä onko turvakodissa kirjoitettu kortti isälle jota ollaan paossa ihan tarpeen.
Vähän faktaa Duodecim-lehdestä:
Piilorikollisuuden osuus lapsiin kohdistuneesta väkivallasta on suuri. Luultavimmin äidit ja isät kohdistavat lapsiinsa väkivaltaa suunnilleen yhtä usein. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta vähentyi Suomessa huomattavasti vuosien 1988 ja 2008 välisenä aikana (Salmi ym. 2009).
Äidit kohdistavat lapsiin kuritusväkivaltaa hieman enemmän kuin isät. Ellosen ym. (2008) aineistossa peruskoulun 9. luokkien oppilaista 25 % ilmoitti äidin tukistaneen joskus ja 18 % isän. Sekä äideistä että isistä 1 % oli lyönyt nyrkillä.
Suomalaiset henkirikokseen kuolleiden lasten tapaukset on selvitetty vuodesta 1977 lähtien. Vuosien 1977 ja 1994 välisenä aikana äitien osuus surmaajista oli 59 % (Kauppi ym. 2010), ja vuosina 1995–2005 sukupuolten osuudet olivat melkein tasan. Suomalaisten tekijä-äitien keski-ikä oli 33 vuotta ja isien 37 vuotta (Putkonen ym. 2009a).
Kohta tulee miesoletetun päivä.
Voiko lapsi piirtää isänpäiväkortin koripallojoukkueelle, jos äiti oli vähän huolimaton?
Nyt meillä ihmetellään, kun nuoret voivat pahoin! Antaisitte heidän kasvaa rauhassa ilman mielen sekoittamista asioilla, mitkä eivät ole totta. Jo on muutamia katunut sukupuolen muutostaan. Raakaa, siinä jää lapsettomaksi.