Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuijottaa jotkut sitä isä-sanaa mutta luulisi olevan suvussa edes yksi mies, jolle kortin voi tehdä!Vai onko kaikkien ukit tai papat myös kelvottomia tai kuolleita jo päiväkoti-iässä? Eihän kortteja enää päiväkodin ja alaluokkien jälkeen niin väsätäkään yhdessä.
Yhtä kummallista kuin se, että tämän ketjun mukaan on myös paljon perheitä, joissa ei ole yhtään nais- tai miespuolista sukulaista, joka voisi auttaa kortin tekemisessä isälle. Siksi kortti täytyy tehdä päiväkodissa yhteiskunnan tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.
Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.
Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
Ei kolahda. Meillä on ihan oikeitakin ongelmia elämässä, eikä niihin liity koulujen tai tarhojen isänpäiväkortit.
Tuntuuko lapsestasikin tältä? Vai joutuuko kantamaan aikuisten ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Lapsillekin tulee hyvä mieli kun pääsevät tekemään korttia isille tai äidille. Ihan järjetöntä väittää että lapset ei välittäisi tuollaisesta.
Pointti oli se, että monelle lapselle ei tule hyvä mieli (jos haaste suhteessa vanhempaan) ja siksi on muutettava perinnettä siten, että ainakin suurin osa lapsista voi hyvillä mielin olla perinteessä mukana.
Ei ole, vaan se lapsi on opettava siihen, että joskus tulee paha mieli ja muilta ei sen takia saa viedä hyvää mieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan ihmettelen kun tuli tytön kortin mukana lappu missä oli pitänyt täyttää lause itse, tyyliin:
Minun isäni vahvuus on ..... piereskely ja haastattelu muille
Minun isän on luonteeltaan ..... aggressiivinen, tunnekylmä ja empatiakyvytön
Minun isäni on rakas koska .... Ei ole ollenkaan rakas kuolisi jo pois.
Ja sitten
Kun isäni suuttuu, niin....
Kaikki pelkää,tavarat lentelee ja kirosanat samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuijottaa jotkut sitä isä-sanaa mutta luulisi olevan suvussa edes yksi mies, jolle kortin voi tehdä!Vai onko kaikkien ukit tai papat myös kelvottomia tai kuolleita jo päiväkoti-iässä? Eihän kortteja enää päiväkodin ja alaluokkien jälkeen niin väsätäkään yhdessä.
Niin eli se olisikin miesten päivä?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koulussa on eri kulttuurista ja uskonnosta oppilaita, mutta me vietetään silti perinteiset suomalaiset juhlapyhät. Nämä oppilaat eivät sitten osallistu. On mielestäni lasten kannalta aika kurjaa että jää pois syntymäpäiviltäkin koska uskonto kieltää. Omia syntymäpäiviä ei edes joissain uskonnoissa juhlita.
Toivottavasti homma ei lähde näin lapasesta! Suomalaiset juhlapyhät ovat aina iloisia tapahtumia. Tasa-arvo ei ylety myöskään kaikille. Jos sinulla ei esim ole isää, ei se ole muiden vika. Valitettava fakta. Parin poikkeus- ihmisen takia ei aleta koko kuviota sekoittamaan.
Saatpa nähdä, niin tullaan sekoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).
Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.
No se on perheen sisäinen ongelma jos isä ei saa korttia. Ei pitäisi liittyä kouluun mitenkään.
Ei ollut minulle kiusallista, mulla oli ja on edelleen mahtava isä. Osaan kuitenkin ajatella muitakin kuin itseäni.
Tuntuu, että kaikki on nykyään hirveän vaikeaa ja dramaattista. Tai jos ei ole, niin sitten siitä tehdään.
Itse tein aina peruskoulun ala-asteella ollessani isänpäiväkortin, jossa luki neutraalisti "Hyvää isänpäivää" ja annoin sen äidilleni. Meitä nauratti aina tämä jokavuotinen rituaali, mutta eipä siinä mitään sen kummempaa ollut.
Yläasteella ei enää tarvinnut isänpäiväkortteja väsätä. Kävin peruskoulun 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).
Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.
Eli kaikkien pitää askarrella isänpäiväkortti siksi, että joissakin kodeissa ei askarrella. Koska mahdollisuuksien tasa-arvo.
Mutta sama logiikka ei pädekään siihen tosiasiaan, ettei kaikilla ole kortin väärtiä isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
Ei kolahda. Meillä on ihan oikeitakin ongelmia elämässä, eikä niihin liity koulujen tai tarhojen isänpäiväkortit.
Tuntuuko lapsestasikin tältä? Vai joutuuko kantamaan aikuisten ongelmia?
Minun lapseni ymmärtää, että kaikilla on isä, toisilla se on elämässä mukana ja toisilla ei. Sen takia että oma isä on poissa, ei tarkoita että muilta pitäisi kieltää isän juhlinta. Oma lapsi on tehnyt isänpäiväkortin minulle tai vaarille. Se että olen yh ei tarkoita sitä että lapset kantaa perheessäni aikuisten ongelmia. Mutta pettymyksiä he joutuvat sietämään, se on osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hesari tai yle. molemmilta voi odottaa tällaista miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Lapsillekin tulee hyvä mieli kun pääsevät tekemään korttia isille tai äidille. Ihan järjetöntä väittää että lapset ei välittäisi tuollaisesta.
Pointti oli se, että monelle lapselle ei tule hyvä mieli (jos haaste suhteessa vanhempaan) ja siksi on muutettava perinnettä siten, että ainakin suurin osa lapsista voi hyvillä mielin olla perinteessä mukana.
Ei ole, vaan se lapsi on opettava siihen, että joskus tulee paha mieli ja muilta ei sen takia saa viedä hyvää mieltä pois.
Huh, onko tämä todella sellainen asia, jossa pitää pahoittaa lapsen mieli siitä syystä että sattui syntymään tietynlaiseen perheeseen? Ymmärrätkö mitä vaikutuksia sillä on lapseen, jos ei tunnu kuuluvansa porukkaan? No "kasvatetaan" näin ulkopuolisuuteen, koska asia ei ole mitenkään helposti korjattavissa. Paitsi, että on, mutta kun sinun pitää pitää kiinni tästä korttiperinteestä. Nautippa perinteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli kotona aivan yllättäen ilman näkyvää syytä kun olin lapsi.
Ei siinä mitään isänpäiväaskarteluita tehnyt mieli tehdä. Askarteluita pahempaa oli kuitenkin nähdä muiden lasten isiä. Askartelut olivat pientä sen rinnalla.
Myöhemmin sen tunteen nostivat pintaan rippijuhlat, koulujen päättäjäiset ja muut vastaavat tilaisuudet. Niissä muilla oli isät paikalla niissä juhlissa ja he ottivat valokuvia isiensä kanssa. Ne valokuvat olivat jostain syystä kaikkein tuskallisimpia.
En silti olisi kieltämässä kuvaamista isien enkä äitien tai kenenkään muunkaan kanssa.
Enkä niitä lasten askarteluita.
Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään tietyt ihmiset haluavat kieltää asioita ihan vaan silkasta kieltämisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuijottaa jotkut sitä isä-sanaa mutta luulisi olevan suvussa edes yksi mies, jolle kortin voi tehdä!Vai onko kaikkien ukit tai papat myös kelvottomia tai kuolleita jo päiväkoti-iässä? Eihän kortteja enää päiväkodin ja alaluokkien jälkeen niin väsätäkään yhdessä.
Yhtä kummallista kuin se, että tämän ketjun mukaan on myös paljon perheitä, joissa ei ole yhtään nais- tai miespuolista sukulaista, joka voisi auttaa kortin tekemisessä isälle. Siksi kortti täytyy tehdä päiväkodissa yhteiskunnan tuella.
Juuri näin. Olisikovin luonnollistasille ihanalle isälle salaa askarrella kortti jonain iltana.
Vaan ei onnistu, vaikka se isi on niin ihana. Ei onnistu myös ostaa kortti kaupasta, ja kirjoittaa siihen pari kovaa sanaa isistä. Ei onnistu ei. Koska orpolapsi vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.
Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.
Kyllä tajuan, olen syntynyt 1968. Mutta nyt eletään tätä hetkeä eikä se ole mikään tabu vaan tavallinen tilanne.
Ja silti vieläkin askarrellaan isälle eikä rakkaalle aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tämä! Jos lapsilta kysyttäisiin, ei varmasti olisi pulma tehdä korttia ilman äiti/isä-liitettä. Mutta kun vanhempien mielissä perheinstituutio romahtaa tällaisesta hullutuksesta.
Ei varmasti olisikaan, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Isänpäivä on isänpäivä ja sillä siisti.
Paitsi ei ole, jos (kun) se muutetaan äitienpäivän kanssa joksikin muuksi. Sinä voit hamaan tappiin silti juhlia vaikka pässinpäivää.
Muutaman lumihiutaleen takia näitä ei olla muuttamassa yhtään miksikään.
Vierailija kirjoitti:
hesari tai yle. molemmilta voi odottaa tällaista miesvihaa.
Sinä sen tarkoitushakuisesti väännät miesvihaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tämä! Jos lapsilta kysyttäisiin, ei varmasti olisi pulma tehdä korttia ilman äiti/isä-liitettä. Mutta kun vanhempien mielissä perheinstituutio romahtaa tällaisesta hullutuksesta.
Ei varmasti olisikaan, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Isänpäivä on isänpäivä ja sillä siisti.
Paitsi ei ole, jos (kun) se muutetaan äitienpäivän kanssa joksikin muuksi. Sinä voit hamaan tappiin silti juhlia vaikka pässinpäivää.
Sinä voit olla juhlimatta, jos ei ole isää tai äitiä, mutta monilla muilla on.
Kotona voi askarrella, mutta kaikissa kodeissa ei valitettavasti askarrella. Ei edes silloin, kun lapsi sitä haluaisi. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Ja itselleni ei ollut kiusallista. Ikävää jos sinulle oli.