Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Meilläkin koulussa on eri kulttuurista ja uskonnosta oppilaita, mutta me vietetään silti perinteiset suomalaiset juhlapyhät. Nämä oppilaat eivät sitten osallistu. On mielestäni lasten kannalta aika kurjaa että jää pois syntymäpäiviltäkin koska uskonto kieltää. Omia syntymäpäiviä ei edes joissain uskonnoissa juhlita.
Toivottavasti homma ei lähde näin lapasesta! Suomalaiset juhlapyhät ovat aina iloisia tapahtumia. Tasa-arvo ei ylety myöskään kaikille. Jos sinulla ei esim ole isää, ei se ole muiden vika. Valitettava fakta. Parin poikkeus- ihmisen takia ei aleta koko kuviota sekoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Lapsillekin tulee hyvä mieli kun pääsevät tekemään korttia isille tai äidille. Ihan järjetöntä väittää että lapset ei välittäisi tuollaisesta.
Pointti oli se, että monelle lapselle ei tule hyvä mieli (jos haaste suhteessa vanhempaan) ja siksi on muutettava perinnettä siten, että ainakin suurin osa lapsista voi hyvillä mielin olla perinteessä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
Ei kolahda. Meillä on ihan oikeitakin ongelmia elämässä, eikä niihin liity koulujen tai tarhojen isänpäiväkortit.
Minunkin kouluajoista jo aikaa, mutta muistan, kuinka piti tehdä isänpäiväkortti. Ei annettu vaihtoehtoa vaan sen piti olla nimenomaan kortti isälle. Olin ainoa luokalla, jolla ei ollut isää. Ei edes isoisää, enoa tai setää. Tein kortin ja revin sen opettajan silmien alla pöydälle. Seurauksena jälki-istunto, paha mieli ja itkuinen ilta. Äitini soitti sitten opettajalle. Tämän episodin jälkeen kaikki saivat jatkossa tehdä kortin kelle halusivat kun tuli äitienpäivä ja isänpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voida kotona askarrella juuri omaan kotiin sopivaa korttia?
Ymmärrän, että isästä on kiva saada kiva kortti, mukavilla sanoilla. Niin miksi sitä ei voi askarrella kotona?
Lapsi ei välttämättä halua, että isä on mukana askartelemassa omaa korttiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuijottaa jotkut sitä isä-sanaa mutta luulisi olevan suvussa edes yksi mies, jolle kortin voi tehdä!Vai onko kaikkien ukit tai papat myös kelvottomia tai kuolleita jo päiväkoti-iässä? Eihän kortteja enää päiväkodin ja alaluokkien jälkeen niin väsätäkään yhdessä.
Jos ei ole ketään miespuolista sukulaista tai ystävää, vaikka kaverin isää, niin ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin koulussa on eri kulttuurista ja uskonnosta oppilaita, mutta me vietetään silti perinteiset suomalaiset juhlapyhät. Nämä oppilaat eivät sitten osallistu. On mielestäni lasten kannalta aika kurjaa että jää pois syntymäpäiviltäkin koska uskonto kieltää. Omia syntymäpäiviä ei edes joissain uskonnoissa juhlita.
Toivottavasti homma ei lähde näin lapasesta! Suomalaiset juhlapyhät ovat aina iloisia tapahtumia. Tasa-arvo ei ylety myöskään kaikille. Jos sinulla ei esim ole isää, ei se ole muiden vika. Valitettava fakta. Parin poikkeus- ihmisen takia ei aleta koko kuviota sekoittamaan.
Kulttuurisensitiivisyyskqsvatus, sulle, joululahjaksi vaikka. Voisit yllättyä, ei ollutkaan vaarallista.
On meillä nykyään ongelmat...!
Mitä Hesari voittaa sillä, että tahraa ja häpäisee isänpäivänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tämä! Jos lapsilta kysyttäisiin, ei varmasti olisi pulma tehdä korttia ilman äiti/isä-liitettä. Mutta kun vanhempien mielissä perheinstituutio romahtaa tällaisesta hullutuksesta.
Ei varmasti olisikaan, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Isänpäivä on isänpäivä ja sillä siisti.
Paitsi ei ole, jos (kun) se muutetaan äitienpäivän kanssa joksikin muuksi. Sinä voit hamaan tappiin silti juhlia vaikka pässinpäivää.
Miksi niitä kortteja pitää tehdä koulussa? Kotonakin voi askarrella. Ihan hyvä jos tuo tapa jää pois. Kiusallista niille joilla on osunut elämän arvonnassa pas ka isäkortti (pun intended).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.
Meillä oli luokassa pari lasta, joiden isä oli kuollut, ja muistan kyllä yhden tytön katseen isän kuolemaa seuraavana isänpäivänä.
Ja sitten oli yksi lapsi, jonka isästä ei ollut mitään tietoa, ja äiti eli toisella paikkakunnalla uuden perheen kanssa. Hän askarteli mummolle ja ukille, jotka onneksi olivat melko hyväkuntoisia ja kasvattivat hänet. Harva nykypäivän ihminen tajuaa, millainen tabu au-lapset olivat vielä 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
On meillä nykyään ongelmat...!
Mitä Hesari voittaa sillä, että tahraa ja häpäisee isänpäivänkin?
Ei vaan päivittää isänpäivää vastaamaan tätä päivää ja edistää lapsen oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ketään miespuolista sukulaista tai ystävää, vaikka kaverin isää, niin ihmettelen.
Askartele toki kortti kaverisi isälle. Haluan kuulla kommentit.
Siinä olisilähipiirillekin sitten ihmettelemistä, miten ne isyysasiat menikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
On erittäin surullista, että lapset eivät saisi näin pienellä kauniilla keinolla muistas isää, isäpuolta, papoaa, ukkia, bonusisää tai vastaavaa. Juuri päiväkoti ja koulu yrittävät juhlapäivien avulla erottaa arki juhlasta ja opettaa kulttuurin tapoja, koska liian monessa perheessä ei näistä välitetä enää mitään! Lapsilla olisi oikeus tietää,mitä vietetään ja osallistua siihen. Jos ei ole oikeasti ketään aikuista miestä koko suvussa, kortin voi lähettää vaikka vanhainkotiin yhteisesti miehille!
Sain tuon idean yhtäkkiä mutta sehän olisi hyvä idea oman isän muistamisen lisäksi. Yhteinen ryhmän tai luokan kaunis kortti ja se vietäisiin tai lähetettäisiin vaikkapa läheiseen vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Oman kokemukseni perusteella lapselle on tärkeää ja tarpeellista muistaa vanhempaansa.
On hauskaa askarella lahja, tehdä (muka)salaa aamupala jne. Lasten ilo oman vanhemman ilosta on kaunista!Mutta onko tämä yhteiskunnan tehtävä? Mielestäni voisi jättää ainakin jotain myös perheiden itsensä päätettäväksi.
Yhteiskunnan tehtävä? Yhteiskunta olemme me. Haluamme juhlia vanhempiamme ja opettaa siinä sivussa kunnioitusta, tunteiden ilmaisua, toisen huomioonottamista, antamisen iloa. Samalla voidaan opettaa hienovaraisuutta ja sen kunnioittamista, ettei kaikilla ole identtinen elämäntilanne.
(Kuvitteletko ettei isättömiä lapsia ole Suomessa ennen ollut? Vrt.sodat.)
Halusimme tai emme, valtaosa perheistä on edelleen heteronormatiivisia, kenties siksi että se on eläinkunnalle tarkoituksenmukaista?
Mutta koska emme ole pelkästään eläimiä, osaamme ajatella laajemmin ja ymmärrämme moninaisuutta.
Yleisesti taitaa olla kyse ylilyönti-ilmiöstä; kun alistettu vapautuu, hän vaatii ehdottomuuksia.
Eiköhän tämäkin tästä asetu oikeisiin mittasuhteisiinsa.
260: Juuri NYT se kuitenkin on isänpäivä..
NO, pidä sinä vain sitä ikävääsi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voida kotona askarrella juuri omaan kotiin sopivaa korttia?
Ymmärrän, että isästä on kiva saada kiva kortti, mukavilla sanoilla. Niin miksi sitä ei voi askarrella kotona?
Lapsi ei välttämättä halua, että isä on mukana askartelemassa omaa korttiaan.
Niin ja tämä on ratkaisematon ongelma,
Ei löydy ketään, kenen kanssa askarrella, lapsella ei ole absoluuttisesti ketään muuta kuin isä.
Mun vanhemmat on eronnut enkä koskaan ole ollut yhteydessä isäni kanssa. Olen siis aina tehnyt kortin Vaarilleni, kun muut ovat tehneet kortin isälleen.
Olin aina luokassani ainoa joka näin tekee. Enpä ikinä tajunnut ajatella miten "väärin" se minua kohtaan sattuu olemaan että muut tekevät isällensä kortin. Lähinnä keskityin tekemään vain Vaarilleni kortin jotta hän tulisi iloiseksi...
Isänpäivä ei ole ongelma... Ongelma on vanhemmat jotka loukkaantuvat olemattomista asioista ja yhteiskunnassa jotka lähtevät mukaan tuohon touhuun.
Werty
Koska sinä 80-luvulla, niin kaikki 2022.