Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa asiat pitäisi tehdä pienen vähemmistön ehdoilla?
1/3 osa ei ole pieni vähemmistö. Faktat haltuun.
Kyllä se monessa ryhmässä on oikeasti pieni vähemmistö. Olen päiväkodissa töissä ja nykyisessä ryhmässä yhdellä ei ole toista vanhempaa kuvioissa jollain tapaa. Hän sai tehdä kortin kenelle halusi ja oli ihan ok asian suhteen. Edellisessä ryhmässäni ei itse asiassa ollut edes yhtään eronnutta perhettä.
Jos se on sinun päiväkotiryhmässäsi vähemmistö, niin se kertoo vain yksittäisestä, sinun päiväkotiryhmästäsi. Pitää jaksaa katsoa asioita laajemmin, ihan yhteiskunnan tasolla. Ymmärrän, se ei ole kaikille mahdollista.
Niin, mä yritinkin laajentaa tätä kolumnin näkökulmaa sinne toiseen suuntaan tällä kokemuksellani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva on tehdä isänpäiväkortti. Minusta kortin ja lahjankin voi tehdä myös jollekin muulle tärkeälle ihmiselle. Ei tarvitse silloin niin hypettää sitä, että tämä on juuri isälle ja tämä on juuri äidille, tai että miten sitten juhlitaan isää sunnuntaina. Koska jollain tosiaan isä on vaikka tuhannen kännissä tai ei näe häntä juuri sinä päivänä. Keskittyä siihen, että tehdään lahja tärkeälle ihmiselle, ja siitä tulee hyvä mieli. Niin kuin yleensä nyt kouluissa tehdäänkin, että lähinnä väännetään jokin kaunis kortti toiselle. Lapsista on kiva osallistua jotenkin, kun kuitenkin tietävät sellaisen päivän.
Sitten kotona juhliessa tulee se isäisäisä -hössötys päälimmäisenä, se on sen paikka. Taas muuten kaikki julkinen kohkaus isänpäivän ja äitienpäivän ympärillä on pelkkää mainostajien rahastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Oman kokemukseni perusteella lapselle on tärkeää ja tarpeellista muistaa vanhempaansa.
On hauskaa askarella lahja, tehdä (muka)salaa aamupala jne. Lasten ilo oman vanhemman ilosta on kaunista!
Mutta onko tämä yhteiskunnan tehtävä? Mielestäni voisi jättää ainakin jotain myös perheiden itsensä päätettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
Ja kuinka hyvältä lapsesta tuntuukaan muistaa sitä yh-vanhempaa kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä näitä "perinneperheitä" oikein vaivaa, kun puhutaan oikein perhearvoista, samalla annetaan kylmää kyytiä nimenomaan lapsille, joiden hyvinvoinnista tässäkin kolumnissa oli kyse? Vain tietynlaisten perheiden lapset saavat voida hyvin? Vai mikä "arvo" tässä on taustalla?
Nyt annetaan nimenomaan kyytiä niille vanhemmille, jotka opettavat noille lapsille, että milloinkaan eikä mistään saa tulla paha mieli. Nämä asiat pitää käsitellä siellä lapsen kotona, eikä odottaa että asia tulee esiin siellä päiväkodissa tai koulussa. Lapsille tässä ei kukaan satavarmasti halua mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mielensäpahoittajavanhemmat ovat raskaita koko päiväkoti- ja koulutaipaleen ajan. Yksi syy monen joukossa, miksi työ noilla aloilla ei houkuttele!
Jos heidän oma sosiaalinen elämänsä olisi tasapainossa, niin eivät tarvitsisi niin paljon huomiota sosiaalialan työntekijöiltä. Surullista.
Keiden elämä?
Mielensäpahoittajavanhempien. Niinkuin tuossa luki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajan mielestä "Eikä pitäisi luoda tilanteita, joissa lapset joutuvat selittelemään omia perheitään.". Ehkä ne perheen perustajat voisi itsekin ottaa tuon huomioon?
Miten tämän voisi ottaa huomioon esimerkiksi kuolemantapauksissa?
Sitä tilannetta tuskin on luotu, ellei toinen vanhempi ole pistänyt toista päiviltä. Ja nämäkin tilanteet pitää selvittää sille lapselle, ennenkuin se työnnetään sinne päiväkotiin/kouluun/ihmisten ilmoille. Lapsille voisi antaa vähän enemmän krediittiä, ei ne hajoa palasiksi jos niille kertoo asioista totuuden ja auttaa niitä ymmärtämään mm. kuoleman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Oman kokemukseni perusteella lapselle on tärkeää ja tarpeellista muistaa vanhempaansa.
On hauskaa askarella lahja, tehdä (muka)salaa aamupala jne. Lasten ilo oman vanhemman ilosta on kaunista!Mutta onko tämä yhteiskunnan tehtävä? Mielestäni voisi jättää ainakin jotain myös perheiden itsensä päätettäväksi.
Kyllä on, jos lapsi niin haluaa. Ja useimmiten haluaa. Kaikissa perheissä ei ole samanlaisia resursseja mahdollistaa lasten toiveiden toteuttamista, ja siksi muun muassa maksamme veroja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kortit pitää päiväkodeissa tehdä?
Korttien teko on kasvattamista kulttuuriin. Opetataan lapsia huomaamaan vanhempien tärkeys ja arvostamaan heitä. Kortin tekemällä ja antamalla ilahdutat sitä henkilöä kenelle sen teet. Samalla tavoin kuin kerrotaan muistakin juhlapäivistä ja niihin liittyvistä tavoista.
Samalla harjoitellaa käden ja silmän motoriikkaa. Leikataan paperista, piirretään, liimataan ja kirjoitetaankin, jos jo osaa.
Jos tämä jää kotien varaan, ei perinne enää jatku, koska kaikki eivät jaksa panostaa ja/tai näe tärkeänä. Ei löydy liimaa eikä paperia. Myöhemminkään ei sitten enää välitetä, kun ei ole tähän kasvettu eikä itsekään osata siirtää juhlatapoja eteenpäin omille lapsille.
Mielestäni isä, äiti, isäpuoli, äitipuoli, mummo, vaari jne on kerran vuodessa korttinsa ansainnut ja itselleni ja puolisolleni nuo lasten tekemät kortit ovat aina olleet suuressa arvossaan.
Hienoa, että näitä vielä päiväkodeissa ja kouluissa tehdään. Kaikki perhemuodot huomioiden toki. Vielä omat lukiolaisenikin tekevät aina kortit, kun ovat siihen tottuneet ja kuinka hienoa on siltä mörökölliteiniltäkin saada sydänkortti, johon on kirjoittanut olet rakas. Sillä jaksaa sitten taas seuraavan vuoden teinitaistotkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kortit pitää päiväkodeissa tehdä?
Aika järjettömältä olis tuntunut laittaa äiti tai pappa askartelemaan itse oma korttinsa. Kivampihan se oli antaakin "yllätyksenä".
Useimmat terveet lapset tekevät itse kortteja.
Juu. Kaksivuotiaskin ihan itse taittelee kortin, leikkaa, liimaa, kirjoittaa ym. 😄
Miksi ihmeessä kaksivuotiaan täytyisi? Aikamoiset vaatimukset vanhemmalla korttien saamisesta.
Onko ok, jos alle yksivuotiaalta korttia ei tule, vai odottaako turpasauna?
Ei tietenkään täydy, mutta aika moni lapsi - myös me isättömät - haluaa sen kortin kuitenkin väsätä ja antaa, ja pienimmät tarvitsevat aikuisen apua.
Onhan se kieltämättä aika traagista, jos lapsen lähipiirissä ei ole ketään muita kuin isä, ja isä itse ei halua auttaa askartelussa. Ehkä tällaisessa tilanteessa isä voisi pyytää tukea päiväkodilta.
Tavallisissa perheissä useimmat juhlat onnistuvat ihan ilman päiväkotia. Alanpa tästä leipoa kakkua.
Just. Isättömien lasten fiilikset on taputeltava niiiiin varovasti. Vain isän kanssa asuvat on sen sijaan mielestäsi oikeus nostaa kepinnokkaan.
Ihan sen tason logiikkaa kun nää argumentit on muutenkin ketjussa olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan ihmettelen kun tuli tytön kortin mukana lappu missä oli pitänyt täyttää lause itse, tyyliin:
Minun isäni vahvuus on .....
Minun isän on luonteeltaan .....
Minun isäni on rakas koska ....
Ja sitten
Kun isäni suuttuu, niin....
Työskentelen koulussa avustajana, ja meillä tehtiin vastaava. Ihmettelin, että ei sitten parempaa keksitty, kun osa lapsista ei osannut syystä tai toisesta täydentää lauseita.
Mt ongelmia, päihteitä, isä kaikenaikaa töissä/ muuten poissa kotoa.
Opettajan ratkaisu oli, että muotoillaan kaikesta huolimatta jotain kauniita koruja useita, jotka ei oikeastaan edes ole lapsen omasta suusta. Mielestäni joku perinteinen kortti tai muu askartelu olisi toiminut paremmin, mutta kun oli niin kiva idea, niin pitihän se väkisin toteuttaa.
Meillä ainakin tänä aamuna kostui lasteni isän silmäkulma tuollaista korttia luettaessa. Ja tuntui kyllä myös itsestäni hyvältä lukea äitienpäivänä, kuinka äiti on kaunis... ihan aina.
Nykypäivänkään vanhemmille ja lapsille ei välttämättä ole luonnollista puhua siitä, mikä toisessa on erityisen rakasta ja ihanaa, vaikka jokainen janoaa kuulla niitä asioita.
Eli minä kannatan kaikkia kauniita sanoja ja puheita. Sinänsä minulle kyllä sopisi, että kortit tehtäisiin kaksi kertaa vuodessa läheiselle aikuiselle, ja että luokissa olisi monenlaisia korttipohjia ja tekstivaihtoehtoja tarjolla. Näin on käsittääkseni lasteni kohdalla ollutkin. Eli vaikka kotiin tulee se isä-versio, opettajalla on ollut myös muita versioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Woke jyllää lehtit alojen artikkeleissa, mutta jyllääkö lehtit alot omistavien sukujen perheissä tai kulttuureissa? Ei taida. Ja milloin viimeksi lehtit alon omistaja meni naimisiin so malin tai af gaanin kanssa? Aivan.
Kiteytän näin: Hesari etenkin vaatii suvaitsevaisuutta ja tukea maailman eli ulkomaiden kärsiville sekä vähemmistöille Suomessa mutta ei koskaan etenkin köyhä- ja pienituloisille kantasuomalaisille. Sinne ei yllä enää solidaarisuus!Tämä vähemmistödiktatuuri on kaupungissa asuvan hyvätuloisten eliitin kuten toimittajien luoma kupla joka saa mediassa kohtuuttoman paljon tilaa.
Aika moni köyhä- ja pienituloinen kantasuomalainen on juurikin esim. totaali-yh-perhe, johon tämä korttiperinne kolahtaa...
On erittäin surullista, että lapset eivät saisi näin pienellä kauniilla keinolla muistas isää, isäpuolta, papoaa, ukkia, bonusisää tai vastaavaa. Juuri päiväkoti ja koulu yrittävät juhlapäivien avulla erottaa arki juhlasta ja opettaa kulttuurin tapoja, koska liian monessa perheessä ei näistä välitetä enää mitään! Lapsilla olisi oikeus tietää,mitä vietetään ja osallistua siihen. Jos ei ole oikeasti ketään aikuista miestä koko suvussa, kortin voi lähettää vaikka vanhainkotiin yhteisesti miehille!
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Lapsillekin tulee hyvä mieli kun pääsevät tekemään korttia isille tai äidille. Ihan järjetöntä väittää että lapset ei välittäisi tuollaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wokewiherwasemmisto on wallassa, ja se näkyy. Hesari ja Yle ovat vain näiden wallanpitäjien hyödyllisiä kellokkaita...
Vierailija kirjoitti:
Hesari harvoin tosiaan esittää ns.ydinperheen edes tavoiteltavana nykyään. Eikä tietenkään harmonista perhe-elämää. Perheissä on mielenterveysongelmia, alkoholismia, huumeita jne. Kohta täytyy tuntea huonoa omaa tuntoa, jos on kasvattanut normaalin koulussapärjäävän lapsen ja tuntee tervettä ylpeyttä hänestä. On tämä mennyt hulluksi tämä homma. Ja en haikaile mitään menneille vuodikymmenille ja nainen jää kotiin jne.
Eiköhän me kaikki toivota harmonista perhe-elämää lapsille, perhemuodosta riippumatta. Ilman muuta lapsella voi olla hyvä lapsuus ydinperheessä ja toivottavasti oletkin siitä ylpeä. Samalla ydinperheestä eroava perhe ei tarkoita etteikö olisi pyrkimys hyvään ja harmoniseen perhe-elämään tai etteikö se sitä olisi. Siksi juuri toivotaan yhtäläisiä oikeuksia ja lähtökohtia erilaisille perheille, jotta perheissä voitaisiin keskittyä siihen perhe-elämään. Ja todellako ajattelet ettei ydinperheissä ole kaikenlaisia ongelmia, mt, huume, alkoholi, väkivalta. Perhemuoto ei ole se pointti, vaan se millainen/millaiset vanhemmat siellä pyörii. Noin niinkuin tiivistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tai ehkä voisi sanoa, että tämä keskustelu vahvistaa tuon pointin.
Pettämätöntä logiikkaa taas. Se että tämä on Vauva -palsta, ei tarkoita että täällä kirjoittelee ne vauvat.
Mä olen eroperheestä. En ole väleissä isäni kanssa henkilökohtaisista syistä. Koulussa (80-luvulla) askartelin kortin vaarille tai ukille, eikä tämä ollut mikään ongelma itselleni tai opettajalle.
Miksi ei voida kotona askarrella juuri omaan kotiin sopivaa korttia?
Ymmärrän, että isästä on kiva saada kiva kortti, mukavilla sanoilla. Niin miksi sitä ei voi askarrella kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu menneen kolumnin varsinainen pointti ohi. Tekstin perimmäinen viesti oli, että loppujen lopuksi isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu perustuu vanhempien eikä lasten tarpeisiin.
Tämä! Jos lapsilta kysyttäisiin, ei varmasti olisi pulma tehdä korttia ilman äiti/isä-liitettä. Mutta kun vanhempien mielissä perheinstituutio romahtaa tällaisesta hullutuksesta.
Ei varmasti olisikaan, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Isänpäivä on isänpäivä ja sillä siisti.
Tosiaan älytöntä.
Aloitin koulun 1973 ja luokallani oli yksi poika, jonka isä oli kuollut. Kun muut teimme kortin isälle isänpäivän lähestyessä, poika teki kortin äidilleen. Ei ongelmaa.