Miten suhtautuisit jos isäsi/äitisi ei suostuisi takaamaan asuntolainaasi?

t. 22

Saattin me silti 150 000 lainaa ilman säästöjä ja takauksia, vaikka molemmilla on määräaikainen työsuhde ja palkka alle keskitason.



Kauhistelkaa vain, hyvin on pärjätty lyhennysten kanssa ja tehty jopa remonttiakin, ostettu auto ja tehty kesälomamatka.



Enkä usko, että ollaan edes kovin poikkeuksellisia vaikka joku av-lehmä varmaan jo huuteleekin että " hullu! tyhmä!"

mutta en kyllä olisi ehkä kehdannut myöskään takaajaksi pyytää. Isovaarini menetti omaisuutensa lainan takaajana ja siksi se takaus on suvussamme pannassa.

Meillä on asunto melkein maksettu ja pääomana kun ostamme seuraavaksi omakotitalon. Säästämistä kannattaa harjoitella ensin, saa harjoitusta siihenkin, miten eletään suu säkkiä myöten. Ja on varaa maksaa lainat eikä tarvitse haalia kulutusluottoja tms.

Korot on jo nousseet - hyvin pärjätään silti.

Ja korot nousevat kyllä....

ettei takaa. Tiedän muutamia varakkaita vanhempia, jotka ovat päättäneet samoin.

Meillä itseasiassa oli niin, että asumismenomme laskivat huomattavasti, kun muutimme vuokralta omaan. Nyt pystymme säästämäänkin, aiemmin emme

Meillä esim. alle 30 v lainalla on pienempi kuukausierä, kuin oli entinen vuokramme (pienkerrostalossa) ja tämä oma asunto on omakotitalo.

meiän suvussa asuntomme pienemmän lainan olisi taannut useampikin ihminen. Lupasivat takausta ilman pyyntöä. Vanhempieni lapsuudet ei suvussamme ole ollut oikein mitään varallisuutta, mutta pikkuhiljaa tällä me autamme toisiamme asenteella on kaikilla lähisukulaisillani omistusasunnot. Itse aion laittaa hyvän kiertoon, kun se on mahdollista.



Isäni siis takasi lopulta lainamme (teimme siihen erillisen sopimuksen), laina summamme oli suhteelllisen pieni ja siksi pelkkä nimi riitti. Kiitokset siitä hänelle. Ei meillä olisi ollut ilman häntä mahdollisuutta omistusasuntoon, kun ei mitään omaisuutta ole. Asumme vaatimattomasti, mutta jääpähän vähän pesämunaa. Laskimme, että maksaisimme suurinpiirtein samansumman vuokraa/kk. (turha huudella korkojen noususta, sillä se vaikuttaa myös vuokrien hintoihin.)

Mutta nämä av-talousnerot taitaakin olla jostain todella kaukaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.



Pääkaupunkiseudulta ei meinaa asuntoa saada alle 200 000 euron, kun siis puhutaan kolmiosta. Kaksiotkin alkavat maksaa jo lähelle tuon, kalliimpiakin löytyy.



Jos ajatellaan ensiasunnon ostajaa, niin asunto takaa 70% lainasta, valtio 15% ja omia säästöjä tai vierasvakuutta (joku takaaja, esim vanhemmat) pitää olla loppu 15%. 200 000 eurosta tuo 15% on 30 000 euroa. Harvalla nuorellaparilla on tuollaisia säästöjä. Olen yli kolmekymmentä, eikä minullakaan ole varaa säästää tuollaisia summia. Vaikka säästäisin 500e kuussa, joutuisin säästämän 5 vuotta saadakseni kasaan 30 000 e. Opiskeluaikana tuollaisen summan säästäminen olisi ollut täysin mahdotonta, kun reaalitulot olivat aika tarkkaan juuri tuon verran.



Opiskelunsa vasta vähän aikaa sitten päättäneet, pääkaupunkiseudulla asuvat nuorehkot ihmiset joutuvat siis usein tämän ongelman eteen. Omassa asuminen on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi ratkaisu. Paitsi tietysti erään av-talousihmeen, joka on vakuuttunut siitä, että ensivuonna asuntojen hinnat romahtavat 30% ...

Me ostimme asunnon (omakotitalon ja ensikotimme) reilut kuusi vuotta sitten, ilman muuta säästöä kuin käsiraha. Vanhempamme takasivat yhteisvastuullisesti n. kuudesosan talomme summasta. Markka-aikaan n. 100 000 mk. Ja kun se meni neljän hengen kesken, ei tarvinnu muuta kuin henkilötakauksen.



Jos olisimme jääneet odottamaan, että meillä olisi ollut tuo summa säästössä, emme enää olisi päässeet käsiksi omakotitaloon, sillä muutamassa vuodessa talomme arvo nousi 600 000 markasta n. 750 000 markkaan. Nyt myyntihinnaksi on arvioitu maltillisestikin 138 000 euroa. Luultavasti vähän enemmänki. Eli sen mitä saimme säästöön, hinta aina nousi.



Onneksi vanhempamme takasivat lainamme. Emme silti missään vaiheessa olisi loukkaantuneet tai välejä katkaisseet, elleivät olisi taanneet.

niin emme muitakaan takaamaan pyydä. Hyvä periaate, josta voi pitää kiinni kaikkien kohdalla. Omien lastemme kohdalla ehkä eri juttu(voisi ehkä taatakin, mutta siinäkin pitäisi huomioida kaikki lapset, että on oikeudenmukaista, siinäkin tapauksessa, että joutuisi maksumieheksi), mutta itse emme pyytäisi kummankaan vanhemmilta takausta. Ja tosiaan... jos ei kykene yhtään säästämään etukäteen asuntoa varten, niin kuinka sitten maksamaan lainankorkoja ja lyhennyksiä?! Tietty jos tulee varteenotettava asunto niin lyhyellä varoitus/harkinta-ajalla, siis ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi tai on juuri avioitunut tms., mutta kyllä kannattaisi etukäteen jo jotain sivuun panna, eikö vaan?

mutta olen itse tehnyt periaatepäätöksen, että en halua ottaa takaajia, vaan ne rahat säästetään itse. Olen nähnyt erään vanhan pariskunnan menettävän koko omaisuuden kun on taannut lapsensa lainoja.



Enkä todellakaan suuttuisi siitä jos vanhemmat eivät suostuisi takaajiksi, heillä on oikeus kieltäytyä.

Tyhmähän se on joka toiselle asuntolainan takaa, oli sitten lainanottaja tuttu tai vähemmän tuttu tai sukulainen.



Vanhemmillesi lainan takaaminen riskeeraa koko heidän omaisuutensa. Ryhtyisitkö itse jonkun lainan takaajaksi?

Ei ne vanhemmat takaa koko lainaa, jos niiltä pyytää sen normaaliin ensiasunnon ostoon tarvittavan 15% takauksen.



Esimerkki: lainaa otetaan 200 000 e, asunnon hinta tällä hetkellä 200 000 e. Takausta tarvitaan 30 000 e vanhemmilta.



Vuoden päästä todetaankin, ettei pystytä maksamaan lainaa. TÄSTÄ EI SEURAA AUTOMAATTISESTI SE, ETTÄ VANHEMMAT MAKSAVAT 200 000 EUROA PANKILLE.



Käytännössä tässä tapauksessa asunto pannaan myyntiin. Hinnat ovat nousseet oikeasti n. 5% vuodessa, mutta oletetaan tässä esimerkissä että on tapahtunut kauheita ja hinnat ovat pudonneet 2%. Asunto myydään siis hintaan 196 000e.



Oletetaan vielä, että lainaa ei ole lainkaan pystytty lyhentämään vuoden aikana, mutta korot on maksettu. Näin ollen henkilöt ovat pankilole velkaa 200 000 e, mutta heillä on rahaa vain 196 000 e.



Erotus 4000 e jää takaajien maksettavaksi. Mikäli siis tästä ei voida pankin kanssa neuvotella (eli siis siitä, että alkuperäiset henkilöt ottavat sen 4000 maksettavaksi jollain toisella lainalla).

sitä paitsi ei tarttekaan, ovat ilmoittaneet että eivät lähde lainoja takaamaan. Muuten auttavat kyllä taloudellisesti, paljon, mielellään ja pyytämättä.

Toinen takaaja on mieheni sisko. Mieheni oli tässä joku aika sitten takaamassa siskonsa lainaa. Meillä myöskin on lainaturva.

on nykyään sellainen, että takaajat eivät ole niin kovin suuressa vaarassa kuin ennen vanhaa sillä jos lainan ottajat joutuvat " kuseen" niin heidän asuntonsa myydään heti pois ja harvoin takaajille jää yhtään mitään maksettavaa, sillä lainaa on yleensä ehditty maksamaan jonkin verran pois, joten myytävästä asunnosta voi tulla joka voittoa.

Mutta asunnon myynti on aina ensisijainen ratkaisu.

Lisäksi suosittelen ottamaan takaisinmaksu turvan kaiken varalle.



Vastaukseni kysymykseesi: EN ymmärrä miksei isäsi suostunut!!!

Vanhempani ja appivanhempani ovat oman elämänsä hoitaneet hyvin. Itse säästin ensin 30% asunnon hinnasta ja sitten pankki takasi lopun 70 %. Pankki saa omansa poi, jos minulle sattuu jotakin ja KUKAAN henkilö ei ikinä tule vastaamaan veloistani, ei edes mieheni.