Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotiaan karsea uhma rassaa koko perhettä, mitä tehdä?
12.11.2022 |
Lapsi aloitti päivähoidon ja on oireillut sitä koko syksyn ja samaan aikaan uhmaikä on tullut tosi pahana päälle. Lapsi ei suostu nukkumaan hoidossa päiväunia, joten illat ovat aivan hirveitä. Tuntuu, että elämä on pelkkää riehumista ja huutoa, kaikki ilo loistaa poissaolollaan. Eilen viimeksi lapsi räyhäsi kuin heikkopäinen kun piti käydä iltapalapöytään, kun oli varmasti niin väsynyt ja uhmakas. Oli pakko laittaa suoraan nukkumaan ja kello oli vasta kuusi. Sama toistuu melkein joka ilta. Tänään ei suostunut pitämään parkkihallissa kädestä vaan uhmakkaana heittäytyi makaamaan likaan ja öljyyn ja löi päänsä. Uhmaa ihan kaikessa ja kun hänelle sitten antaa oppikirjamaisen valinnan mahdollisuuden pienissä asioissa, vaikka jugurtin maun suhteen, niin sanoo ensin yhtä ja sitte vaihtaa ja vaihtaa taas. Kun sanon, että nyt otat jommankumman niin alkaa huuto. Kun saa katsoa jakson Pipsa Possua, alkaa hirveät raivarit kun telkkari menee sen jälkeen kiinni. Hän huutaa ihan joka päivä monta kertaa. Ollaan miehen kanssa tosi rauhallisia ja suhtaudutaan aina rauhallisesti noihin sekoiluihin mutta tosi ankea fiilis tässä on joka päivä. Mitä voisi tehdä? Ymmärrän, että uhma on tärkeä kehitysvaihe mutta tuo huuto ja riehuminen ja heittäytyminen julkisilla paikoilla ties mihin skeidaan (koirankakkaankin on onnistunut kadulla heittäytymään...) on liikaa. Vielä kesällä oli tosi rauhallinen ja tottelevainen. Ei huvita tehdä hänen kanssaan mitään tai mennä mihinkään, kun aina tulee huutoa ja pahaa mieltä.
Kommentit (103)
Miten te toimitte päiväkodin jälkeen?Yrittäisin tähän kohtaan tarjota lapselle pienen lepohetken jotta jaksaa iltaan asti. Eli lapsi kainaloon ja peiton mutkaan ja selaatte vaikka lelulehteä ja juttelette päivästä ja annatte lapselle sitä hellyyttä ja huomiota. Yksi millä voi pitkittää myös päivää on lämmin kylpy tai sauna. Iltapalaksi antaisin jonkun banaanin, smoothien yms mikä on helppo syödä niin ei vaadi voimia. Täällä ainakin päiväkodissa on jo puuro aamulla niin saa sitäkin. Meillä on ollut lapsi joka tälleen huusi suoraa huutoa päiväkodin jälkeen..oli niin uupunut, ei osannut nukkua isossa nukkarissa ja vkl veti kotona sitten 4tunnin päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lue kokonaan, mutta kaksi asiaa. Uhmaikää kutsutaan nykyään tahtoiäksi, koska se on osa lapsen normaalia kehitystä ja erilliseksi kasvamista. Sanaa tottelevainen ei kannata käyttää yksilöstä, joka ei ole vielä oppinut hallitsemaan käytöstään.
Yks juttu. Ehtisitkö käydä kaupassa ennen kuin haet lapsen päiväkodista?
Tai viikonloppuna vain toinen vanhemmista käy kaupassa? Ettei tarvisi mennä lapsen kanssa.
Ja muistaa, että aikuinen kuitenkin määrää mitä tehdään.
Jälkeen päin ajatellen uhma kestää määräajan ( kunnes 10 v päästä tulee murrosiän uhma)
Kun tullaan kotiin töistä ja päiväkodista noin 15.30-16 välillä, otetaan ulkovaatteet pois (tässä voi tulla jo eka raivari, kun ei haluaisi riisua), syömme ensin rauhassa, sen jälkeen pikasiivous ja sohvalle peiton alle katsomaan pipsa possua tai Pikku Kakkosta. Kun telkkari laitetaan kiinni, alkaa huuto. Yleensä se on päällä 10-45 minuuttia, tänä aikana isänsä tulee kotiin ja syö ja vaihdetaan kuulumisia. Yritän lukea tai houkutella leikkimään mutta ei jaksa, kiehnää ja kitisee vain ihan kaikelle. Sitten laitetaan iltapala klo 18-18.30 ja nukkumaan sen jälkeen. Lapsi inhoaa käydä pesulla eli se ei ole ikävä kyllä rentoutuskeino. Täytyy kokeilla vaihtaa iltapala puurosta johonkin muuhun, vaikka se on tosiaan aina maistunut lapselle marjojen ja raejuuston kanssa. Lapsi ei syö hoidossa puuroa oikeastaan koskaan. Näin ainakin sieltä kertovat.
Vierailija kirjoitti:
Yks juttu. Ehtisitkö käydä kaupassa ennen kuin haet lapsen päiväkodista?
Tai viikonloppuna vain toinen vanhemmista käy kaupassa? Ettei tarvisi mennä lapsen kanssa.
Ja muistaa, että aikuinen kuitenkin määrää mitä tehdään.
Jälkeen päin ajatellen uhma kestää määräajan ( kunnes 10 v päästä tulee murrosiän uhma)
Emme käy arkena kaupassa koskaan, tulemme suoraan kotiin ihan joka päivä. Käytämme ruokientilauspalvelua. Käymme kaupassa vain erikoistilanteissa, kauppaa kun ei ole ihan lähellä kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon ikäisen kanssa ole mikään pakko käydä kaupoissa ja asioilla. Se ei ole vanhemmille tai lapselle tai kenellekään mukavaa jos lapsi riehuu huutaa ja vetää äksänä lattialla. Ehtii siihen myöhemminki opetella, kun tuo uhma menee nopeasti ohi.
Uhmäikä menee nopeasti ohi. Tärkeintä on ettei lapsi saa periksi sillä huutoitkulla. Rajat pitää olla, tuon ikäisen kanssa neuvottelu on ihan yhtä tyhjän kanssa. Tuo jogurttisekoilu kuulostaa ihan siltä että lapsen on vielä liian aikaista tehdä niitä valintoja. Valinnan mahdollisuuksia voi lisätä kun vähän kasvaa. Lapsi kantoon ja autoon vaikka huutavana jos on vaaraksi itselleen parkkipaikalla tai käyttäytyy huonosti.
Meillä on toiminut lasten kanssa ennakointi, lapselle selitetään aina etukäteen ja yksinkertaisesti mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta ainoa mikä uhmaan varmasti toimii on aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ap huomioon myös se, että päivä päiväkodissa on lapselle todella raskasta. Ei se ole mikään lepopaikka, vaan monet lapset kuormittuu. On tekemistä, ihmisiä, vaihtuvia aikuisia yms. Tähän, kun lisää, että ei nuku päiväunia, niin se on lapsen näkökulmasta pienimuotoinen burn out joka arkipäivä.
Tuo pienen lapsen uhmaikä on ollut meillä raskain aika koko vanhemmuudessa. Edes teinivaihe ei ole tuntunut vaikealta sen rinnalla. Jotkut lapset on vaan hankalampia siinä iässä.
Ahdistuin ja häpesin itseäni sekä lasta, eikä lapsiperhe-elämässä tuntunut olevan mitään hyvää. Onneksi se menee ohi nopeasti ja ne hyvät hetket ja päivät lisääntyvät pahimman uhman väistyessä.
Oliko siis lapsesi vasta aloittanut päivähoidon vai ollut siellä jo pidempään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on fiksu lapsi niin kokeilkaa tarrataulua onnistuneista päiväunista. Aluksi vaikka neljästä tarrasta isompi palkinto. Voi olla, että ymmärtää vasta vanhempana jutunjujun, mutta mun lasten päiväkodissa oli pientenpuolellakin jo käytössä joillain pottatreenejä varten.
Nykyään oma poika jo ehdottaa itse tarrataulua kun huomaa jonkin arjen toiminnon olevan hälle haastava.
Ja muistakaa ja muistuttakaa toisianne, että kyseessä on vain vaihe :)
Kyllä vaati oma nuorimmainenkin pitkää pinnaa kun joka päivä oli monta tuntia kiinnipitoa ja oli aivan raivopää monta vuotta. Nyt 4.5 vuotiaana ei kiinnipitoja enää ole edes viikoittain, jeee! Eikä enää yritä satuttaa itseään raivotessaan, nyt heittelee enimmäkseen vain tavaroita, on henkisesti helpompaa kun tietää, että vaikka ei ihan ehtisi avuksi raivon tullessa niin siitä ei lapselle aiheudu enää kipua.
Yritä tehdä arkenne mahdollisimman yksinkertaiseksi ja helpoksi. Kaupassa ja asioilla käynti ilman lasta. Muista, että lapsesi kasvaa ja kehittyy joka päivä ja käytös muuttuu. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukseni kohdalla ajateltiin kyseessä olevan uhma, mutta ei ollut. Sai diagnoosin ja kävi vuosikausien terapiat ja on nykyään melko normaali aikuinen, mutta jestas niitä vuosia, jolloin veti useammat raivarit viikossa. Jotenkin siihen vaan tottui. Luojan kiitos hoito toimi ja siinä vaiheessa, kun oli jo aikuisen kokoinen teini, raivoaminen oli vähentynyt huomattavasti, koska silloin kuin raivosi, se oli jo pelottavaa.
Ei ole suora vastaus kysymykseen mutta komppaan edellä olevaa kommenttia: Uhma loppuu jossain vaiheessa. Tosin oma tahto toki jää, ja niin kuuluukin. Tsemppiä. Sitä paitsi toi vaihe on hyvää treeniä murkkuikää varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä viitsi laittaa lasta klo 16 päiväunille vaikka mikä olisi.
Kannattaa antaa nukkua, jos väsyttää ja sitten iltapala muutaman tunnin päästä.
Voi tsemppiä! Muistan myös tuon ajan varsin haastavana. Päivän aikana ei ehtinyt tehdä oikein mitään kivaa, kun kaikki aika meni lapsen huutaessa milloin mistäkin syystä. Aamulla taisteltiin pukemisesta, sitten päiväkotiin menosta. Koti-ilta päiväkodin jälkeen oli jatkuvaa räiskähtelyä. Koska olen lapsen ainoa vanhempi, en päässyt tilanteesta ikinä poiskaan. Työpäivän koin lepohetkenä.
Sitten muutaman voimia syövän kuukauden jälkeen huomasin, että järkkyjä huutokohtauksia tuleekin vähän harvemmin. Ilon hetkiä alkoi taas päivään sopia enenevässä määrin. Sen jälkeen tyttäreni on ollut mitä mukavin, herttainen ja ihana tyyppi. Hänen kanssaan on helppo sopia asioista. Hommat sujuvat mutkattomasti. Hän on nyt 11, enkä edes muista, koska meillä olisi viimeksi riidelty.
Aika auttaa, muuta en osaa sanoa. Kun teitä on kaksi vanhempaa, toinen voisi ehkä ottaa välillä huilihetken ja lähteä yksin vaikka kävelylle.
Vierailija kirjoitti:
Sä ajattelet tuota lapsen ruokintaa nyt aikuisen näkökulmasta. On tosi pitkä paasto parivuotiaalle olla 12-13h syömättä, jos menee ilman iltapalaa nukkumaan. Siinä ehtii verensokerit laskea ja nälkä voi herättää aikaisin. Pitäisi saada joku pieni ruoka tuohon ennen nukkumaan menoa, ettei tulisi tuollaista taukoa. Kuudelta nukkumaan on myös aika aikainen, vaikka ymmärrän että johtuu teillä tuosta väsyraivosta. Jos nukkumaanmenoa saisi vaikka tunnilla viivästettyä, siinä ehtisi lapselle yrittää sitä iltapalaa vähän pidempään ja lapsi saattaisi nukkua myöhempään.
Täh. Ihan normaali yötauko syömisestä tuo 12-13 h. Meidän 2,5-vuotias syö iltapalan klo 19.00 ja nukkuu 19.30-7.30. Aamupalan syö hoidossa klo 8.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistä.
Aina raivarin aikaan jatkamme mitä olimme tekemässä ja meillä lähtökohta kasvatuksessa on se, että hyvä käytös palkitaan ja huono jätetään huomiotta tai siitä on seuraamuksia (lelut menee jäähylle jos niitä heitellään tai rikotaan esim. palapelin sakaroita repii irti, ja jos ei käyttäydy hyvin ruokapöydässä loppuu syöminen ja nostetaan pois pöydästä jne). Mutta tuntuu että mikään ei auta. Ehkä täytyy vaan antaa ajan kulua ja toivoa, että pidemmän päälle johdonmukaisuus alkaa toimia. Nyt kuitenkin hiertää tuo tottelemattomuus niin paljon, että esimerkiksi tänään riekkui ympäriinsä kun käytiin asioilla etten oikeasti tajua, miten tuo lapsi alkaa koskaan totella kuuliaisesti vaikka antamaan käden, pysymään lähellä ja varomaan muita ihmisiä/asiakkaita. Rynnii, juoksee, koskee ihan kaikkeen ym. Rassaavaa koko ajan kieltää. Kotona on tietysti helpompaa mutta kuten täälläkin on todettu, ei me voida olla vain neljän seinän sisällä koko ajan.
Kävelisikö nätimmin valjaat päällä?
Vierailija kirjoitti:
En nyt lue kokonaan, mutta kaksi asiaa. Uhmaikää kutsutaan nykyään tahtoiäksi, koska se on osa lapsen normaalia kehitystä ja erilliseksi kasvamista. Sanaa tottelevainen ei kannata käyttää yksilöstä, joka ei ole vielä oppinut hallitsemaan käytöstään.
Se on kyllä huomattu, että nykyvanhempien mielestä lapsen tottelemattomuus on normaalia ja siksi siihen ei saa puuttua. Myös lasten kehitystason aliarviointi on yleistä, ja moni kohteleekin 2-vuotiastaan kuin vauvaa ja olettaa, ettei 2-vuotias kykene hallitsemaan käytöstään.
Uhmalle nyt ei voi mitään ja toimittekin jo niin hyvin kuin tilanteessa suinkin voi. Ainoa lisäkeino voisi olla autoajelu/vaunuttelu päiväkodin jälkeen niin että lapsi saisi pienen lepohetken. Meillä on 2v lapsi aivan hirviö illalla, jos ei nuku päivällä, joten kellonajasta riippumatta käymme vetämässä lenkin iltapäivällä tällaisina päivinä. Nukkumaanmeno saattaa siirtyä tunnilla myöhemmäksi, mutta unipaine on niin suuri vajaiden päiväunien vuoksi, että ei ikinä kuku yli puoli kympin kuitenkaan.
Päiväunet on saatava toteutettua päiväkodissa rauhoittaa lasta loppupäiväksi keskustelkaa miten se toteutetaan päiväkodissa. Raivoaminen vähenee ja jaksaa keskittyä leikkeihin sekä ruokailuun. Nukkuminen pitää saada tunnilla myöhemmäksi jottei herää aamulla turhan aikaisin. Iltapala ennen nukkumaan menoa takaa rauhallisen yöunen. Näin on meillä menty eikä ongelmia ole ollut.