Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotiaan karsea uhma rassaa koko perhettä, mitä tehdä?
12.11.2022 |
Lapsi aloitti päivähoidon ja on oireillut sitä koko syksyn ja samaan aikaan uhmaikä on tullut tosi pahana päälle. Lapsi ei suostu nukkumaan hoidossa päiväunia, joten illat ovat aivan hirveitä. Tuntuu, että elämä on pelkkää riehumista ja huutoa, kaikki ilo loistaa poissaolollaan. Eilen viimeksi lapsi räyhäsi kuin heikkopäinen kun piti käydä iltapalapöytään, kun oli varmasti niin väsynyt ja uhmakas. Oli pakko laittaa suoraan nukkumaan ja kello oli vasta kuusi. Sama toistuu melkein joka ilta. Tänään ei suostunut pitämään parkkihallissa kädestä vaan uhmakkaana heittäytyi makaamaan likaan ja öljyyn ja löi päänsä. Uhmaa ihan kaikessa ja kun hänelle sitten antaa oppikirjamaisen valinnan mahdollisuuden pienissä asioissa, vaikka jugurtin maun suhteen, niin sanoo ensin yhtä ja sitte vaihtaa ja vaihtaa taas. Kun sanon, että nyt otat jommankumman niin alkaa huuto. Kun saa katsoa jakson Pipsa Possua, alkaa hirveät raivarit kun telkkari menee sen jälkeen kiinni. Hän huutaa ihan joka päivä monta kertaa. Ollaan miehen kanssa tosi rauhallisia ja suhtaudutaan aina rauhallisesti noihin sekoiluihin mutta tosi ankea fiilis tässä on joka päivä. Mitä voisi tehdä? Ymmärrän, että uhma on tärkeä kehitysvaihe mutta tuo huuto ja riehuminen ja heittäytyminen julkisilla paikoilla ties mihin skeidaan (koirankakkaankin on onnistunut kadulla heittäytymään...) on liikaa. Vielä kesällä oli tosi rauhallinen ja tottelevainen. Ei huvita tehdä hänen kanssaan mitään tai mennä mihinkään, kun aina tulee huutoa ja pahaa mieltä.
Kommentit (103)
Mulla on vajaa 3v ja suunnilleen vuoden ajan on ollut sellaisia aikoja että uhmaa kuin viimeistä päivää, sitten se menee hetkeksi ohi ja voi jokusen viikon olla rauhallista, ja sitten taas alkaa.
Jossain vaiheessa alkoi itselläni mennä hermo jokapäiväiseen kiukkuamiseen kaikesta. Oltiin pari tuntia oltu hereillä ja 20 kertaa lapsi oli jo saanut raivarit. Sitten aivoni vaihtuivat rauhalliseen modeen. Kuuluu ikään, siinähän kiukkuaa. Tietyt säännöt on siitä huolimatta voimassa, esim parkkipaikalla ei pelleillä vaan silloin vaikka kannan lapsen pois, tai kirjastossa ei vaan huudeta ja sieltäkin kannan pois.
Kerroit että pystytte pysymään rauhallisina kaikesta huolimatta joten ei teillä mitään hätää ole. Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä viitsi laittaa lasta klo 16 päiväunille vaikka mikä olisi.
Tuommoset päivät on ihan hirveitä. Meillä 4v käy aivan kierroksilla, jos jää päiväunet väliin. Joskus lähden ajelemaan lapsen kanssa ihan vain sen takia, että hän nukahtaisi hetkeksi ja ilta olisi rauhallisempi. Tuo uhma nyt kuuluu ikään ja toisilla se on pahempana. Onneksi senkin kanssa tulee kausia, että on helpompaa. Oletko puhunut päiväkodissa siitä, että lapsi pitäisi saada nukkumaan? Meidän lasten päiväkodissa olen kuullut, että hoitajat saattavat silitellä tai vain istua lapsen vieressä, jolla on hankaluuksia nukahtaa. Tuon ikäinen hyvinkin tarvitsee päiväunet, kun moni vanhempikin tarvitsee.
Suosittelen vahvasti että otatte kuvatuen käyttöön. PipsaPossun kuva sitten kuva tv kiinni. Iltapuuhat kuvina. Leikki, lelujen kerääminen, iltapala, iltapesu, oma sänky. Mikä nyt teidän järjestys onkaan. Lapsi oppii pian itse kääntämään kuvan nurin kun asia tehty. Papunetin sivuilta löytyy kuvia tai piirrä itse. Takaan, että muutaman viikon päästä kuvat voi unohtaa kun lapsi rauhoittuu. Ja tässä taikana on ENNAKOINTI.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika nyt 41v kyllä uhmasi kovasti noin 2-vuotiaana, mutta lopetti sen saatuaan muutaman kerran kunnolla piiskaa.
Ööö...Suomen laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuunnelkaa Tuure Kilpeläisen Kuningas ei. Sitä voi kuunnella myös lapsen kanssa, ja siihen voi palata kiukun hetkillä. Ainakin lohduttaa ja naurattaa, kun huomaa, että ilmiö on universaali. Fiksumpi lapsi hoksaa itsekin, että ei kuulosta järkevälle. Aika auttaa näihin aina, vaikka ei se juuri silloin lohduta.
Vierailija kirjoitti:
No sehän tässä onkin, kun aiemmin nukkumaanmenoaika oli puoli kahdeksalta mutta lapsi on niin väsynyt, että on ollut pakko aikaistaa sitä sinne 18.30 tienoolle. Ennen päivähoidon alkua nukkui aina 2 tunnin päiväunet. Pidän aivojen kehittymisen takia unta ja nukkumista ihan valtavan tärkeänä asiana, vaikka harmittaa, kun yhteinen aika on vähäistä arkena ja sekin varmaan haittaa lasta myös.
Laitamme hänelle iltapuuron tarjolle joka ilta mutta jos hän ei suostu sitä syömään eikä rauhoitu millään, niin miten ihmeessä sen ruuan saa lapseen syötettyä? Hän siis huutaa äksänä lattialla ja vaikka kuinka annamme raivon purkautumiseen aikaa, niin lapsi vaan huutaa ja huutaa. Joskus saadaan hänet pöydän ääreen ja siinä hän sitten huutaa, tönii lautasta vaan kauemmas. Normaalisti syö hyvällä halulla mieleisensä puuron kyllä.
Eli kerro toki, millä ihmeellä saadaan illan nukkumaanmenoa myöhennettyä? Jos lapsi on yliväsynyt ja raivoaa eikä häneen saa yhteyttä, niin ei siinä tunnu olevan järkeä viivyttää nukkumaanmenoa.
Emme kaihda konfliktitilanteita, siksihän tämä tilanne onkin niin painostava kun joka päivä lapsi ottaa kierroksia, kun tuotamme pettymyksiä eikä tanssita hänen tahtonsa mukaan. Se, ettemme käy ruokakaupassa johtuu arjen muista syistä, tilaamme ruuat kotiin viikottain.
Anteeksi, jos tämä kuulostaa typerältä, mutta noissa "lapsi huutaa äksänä lattialla" -tilanteissa voisitte joskus kokeilla ottaa lapsen syliin ja katsoa rauhoittuuko hän hetken kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ratkaisu ongelmaan, mutta kuitenkin:
Ala videoimaan kiukkukohtauksia. Joskus kun lapsesi menee mahdollisesti naimisiin, videoista saa polttareihin ihan uskomattoman hupaisan montaasin! Tuleva kaaso/bestman kiittää!
23 jatkaa. Itselläni tuohon kuormittavuuden kokemisiin auttoi se, etten ota siitä huutamista niin henkilökohtaisesti. Tai aiemmin jollain tavalla tuli paha mieli kun lapsella on paha mieli ja se teki noista huutamisesta raskaita. Opettelin suhtautumaan vähän välinpitämättömämmin.
Esim jogurtin valinnassa, tulee lapselle paha mieli kun venkoilun jälkeen äiti teki valinnan. Niin voi voi. Totean että ensi kerralla päätä ajoissa niin sitten saat itse valita. Meillä sanon lapselle etukäteen että nyt päätät tai sitten äiti valitsee. Ja yleensä ei valitse joten minä sitten valitsen.
Telkkarista tulee myös välillä kiukkua kun se loppuu. Tämä kiukku on pahimmillaan silloin jos on jostain syystä katsonut enemmän kuin normisti telkkaria. Vähentämällä katsomista kiukkukin laantui. Tosin jos lapsenne katsoo vaan pipsa possun niin vaikeahan siitä on vähentää. Ehkä siihenkin auttaisi suhtautuminen että voi harmi kun sinulle tuli paha mieli, huomenna sitten katsotaan lisää. Ja sitten voi siirtyä tilanteesta kauemmaksi.
Jäättekö uhmakohtauksien aikana lapsen lähelle vai jatkatteko omia touhuja? Jos vanhempien koko toiminta pysähtyy ja lapsesta tulee keskipiste huutamisen ansiosta niin silloinhan lapselle on kannattavaa jatkaa sitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan kyselkää perhepäivähoidon perään ja perusteluksi oma kestämättömän rasittava elämäntilanne.
Tässä on nyt keskitytty " lapsella on ongelma/lapsi on ongelma" tyyppisesti, mutta kun kesä meni hyvin päiväunineen, kyllä tässä tuntuu siltä, että päiväkoti on syy ja lapsen univaikeudet ja käytös seuraus. En enempää rupea arvailemaan, luulen että jos saisi videon parista päiväkotipäivästä analysoitavaksi äänineen ja tapahtumineen, aikuinen ymmärtäisi melko hyvin miksi lapsi ei voi hyvin.
Itsellä ollut kolme lasta hyvissä hoitopaikoissa noin yksivuotiaasta asti ( tyttö-poika-tyttö) eikä heillä kellään ollut erikoista uhmaikää.
Vierailija kirjoitti:
On eka lapsi. Emme kyllä keskity kieltoihin, kehutaan lasta niin usein kuin vain on syytä eli päivittäin monta kertaa. Hän on fiksu lapsi ja tietää, miten hommat pitää hoitaa (vie oma-aloitteisesti tavaroita omille paikoilleen, pukee itse halutessaan, kiittää yms.) ja kehutaan, kun hän oppii uusia asioita tai käyttäytyy hyvin. Mutta sitten kun riehuminen alkaa, yleensä jostain mitättömästä asiasta, niin lapseen ei saa yhteyttä vaikka kuinka rauhallisesti puhuu.
Hän on kyllä huomion keskipiste usein ja on tottunut siihen. Jos yritämme miehen kanssa puhua jostain akuutista tai tärkeästä, alkaa lapsi huutaa ja temppuilla kääntääkseen minun huomioni häneen. Mies oli juuri tutkimuksissa ja huoli oli kova, samaan aikaan kun yritämme keskustella sitä läpi huutaa lapsi huomiota ihan kurkku suorana. Haluaa siis huomiota, ei vieläkään tykkää leikkiä yksin samassa tilassa meidän kanssa vaan jommankumman täytyy leikkiä hänen kanssaan. Tiedä sitten, leikkiikö tarpeensa täydeksi hoidossa vai miksi tuo on niin hankalaa kotona.
Hän huomaa et saa omalla huudollaan huomion. Mitä jos päiväkodin jälkeen kun olette syönyt jne leikkisit hänen kanssa semmoinen 15-20 min. Joka ilta. Tai luet kirjaa jos jaksaa keskittyä. Varmasti on tekemistä hoidossa mut haluaa teiltä huomiota. Skarppaa siellä päivät ja uhmaa teille illat. Se et keskeyttää aikuisen puheet on saatava loppumaan. Sanot seuraavaksi napakasti et nyt olet hiljaa, äiti puhuu isälle. Toi ikä on hirveä ja varsinkin yhdistettynä hoidon aloitus mikä on uutta. Vaatii vanhemmalta määrätietoisuutta eikä otteista saa lipsua. Vie tovin mut kyllä se muuttuu vielä iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kummallista, että lapsi ei nuku hoidossa vaikka kotona päikkärit nukkuukin. Olen töissä päiväkodissa. Usein pienten ryhmässä tarvitaan kaksi, tai aluksi jopa kolme, aikuista pieniä nukuttamaan. Noin pienille ne päiväunet ovat kuitenkin tosi tärkeät! Ihan saatan mennä lapsen viereen makaamaan, jos ei muu auta rauhoittumiseen. Silittelyä ja hiljaista hyrinää siihen lisäksi. Toisille riittää sanalliset ohjeet rauhoittumiseen, siinä samalla peitellään.
Tähän täytyy henkilökunnan olla sitoutunutta. Oletko kysynyt päivähoidossa, millä tavalla nukuttavat lapsia? Pyytänyt, että koittaisivat saada lapsesi nukkumaan, kun illalla on muuten kiukkua tiedossa? Kun vanhemmat selittävät näitä toiveitaan rehellisesti, on niitä mukava toteuttaakin. Yhteistyön merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän tässä onkin, kun aiemmin nukkumaanmenoaika oli puoli kahdeksalta mutta lapsi on niin väsynyt, että on ollut pakko aikaistaa sitä sinne 18.30 tienoolle. Ennen päivähoidon alkua nukkui aina 2 tunnin päiväunet. Pidän aivojen kehittymisen takia unta ja nukkumista ihan valtavan tärkeänä asiana, vaikka harmittaa, kun yhteinen aika on vähäistä arkena ja sekin varmaan haittaa lasta myös.
Laitamme hänelle iltapuuron tarjolle joka ilta mutta jos hän ei suostu sitä syömään eikä rauhoitu millään, niin miten ihmeessä sen ruuan saa lapseen syötettyä? Hän siis huutaa äksänä lattialla ja vaikka kuinka annamme raivon purkautumiseen aikaa, niin lapsi vaan huutaa ja huutaa. Joskus saadaan hänet pöydän ääreen ja siinä hän sitten huutaa, tönii lautasta vaan kauemmas. Normaalisti syö hyvällä halulla mieleisensä puuron kyllä.
Eli kerro toki, millä ihmeellä saadaan illan nukkumaanmenoa myöhennettyä? Jos lapsi on yliväsynyt ja raivoaa eikä häneen saa yhteyttä, niin ei siinä tunnu olevan järkeä viivyttää nukkumaanmenoa.
Emme kaihda konfliktitilanteita, siksihän tämä tilanne onkin niin painostava kun joka päivä lapsi ottaa kierroksia, kun tuotamme pettymyksiä eikä tanssita hänen tahtonsa mukaan. Se, ettemme käy ruokakaupassa johtuu arjen muista syistä, tilaamme ruuat kotiin viikottain.
Anteeksi, jos tämä kuulostaa typerältä, mutta noissa "lapsi huutaa äksänä lattialla" -tilanteissa voisitte joskus kokeilla ottaa lapsen syliin ja katsoa rauhoittuuko hän hetken kuluttua.
Hyvä vinkki ja tätä on kokeiltu tietysti, lapsi ei halua olla sylissä pahimman raivon aikana. Pääsee heti syliin kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa ikävältä, ap. Itselleni tuli ekana mieleen, että ehkä lapsi ei viihdy päivähoidossa ja stressi purkautuu kotona uhmana ja kiukutteluna. Oletteko jutelleet hoitopaikan kanssa, että miten lapsi pärjää siellä? Voisiko hoitopaikan vaihtaminen auttaa?
Kannattaa muistaa osoittaa sanoin ja teoin lapselle joka päivä, että hän on teille rakas ja tärkeä.
Meillä kanssa tosi voimakastahtoinen 2,5 vee uhmailija ja välillä tuntuu että on ihan helisemässä mutta sitten tulee taas rauhallisempi jakso. Jos teillä ollut terveyshuolia, voiko reagoida kenties siihen?
Meidänkään muksulle ei puhe auta kun raivokohtaus "on päällä", olen monesti vaan ottanut syliin tai istunut viereen, vähän hyssyttänyt tai heijannut ja jos ei halua syliin, antanut raivota itsekseen hetken aikaa ja sitten ottanut syliin. Jotenkin ajatellut että se raivari on se jäävuoren huippu kun se kiukku purkautuu ja pohjalla on pienellä monta harmittavaa asiaa. En ole pyhimys, kyllähän se itseäkin välillä tuskastuttaa tai raivostuttaa jatkuva huuto ja taistelu mutta mutta.. minkäs teet. Ja tietyt asiat vaan päättää vanhemmat, kyllä lapsi sen hyväksyy kerta kerralta helpommin.
Ja toisaalta ajattelen että lapsi ainakin luottaa tosi paljon vanhempaansa ja tuntee olonsa turvalliseksi tämän kanssa kun uskaltaa ilmaista niitä negatiiviseksikin koettuja tunteita. Ja 2,5 vee ei vielä osaa kertoa, kirjoittaa tai muuten ilmaista niitä tunteita niin ne kerrotaan keholla ja äänellä. Ei tämä maailma yhtään lisää hiljaiseksi piiskattuja lapsia tarvitse.
Ja varmasti päiväkodin aloitus hänelle tosi iso juttu, mikä kuormittaa pitkän aikaa.
Jakakaa taakkaa toisen vanhemman kanssa ja luottakaa, että tämä vaihe loppuu joskus. Toivottavasti lapsella myös muita mukavia aikuisia, joiden kanssa voi myös välillä tehdä mukavia juttuja ja te kaksi saisitte hengähtää. Ja kun on niitä hyviä päiviä ja hetkiä, ottakaa ilo irti niistä ja luottakaa että varmasti ne vielä lisääntyy.
Ja aina voi soittaa esim. neuvolaan tai muualle, mistä saisi vähän vertaistukea ja jaksamista itselle. Voimia ja tsemppiä, ihana ja tekeväinen lapsi teillä tuntuu olevan.
Meilläkin uhmaa. Ei auta kuin ottaa syviä hengityksiä ja omaa aikaa kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoset päivät on ihan hirveitä. Meillä 4v käy aivan kierroksilla, jos jää päiväunet väliin. Joskus lähden ajelemaan lapsen kanssa ihan vain sen takia, että hän nukahtaisi hetkeksi ja ilta olisi rauhallisempi. Tuo uhma nyt kuuluu ikään ja toisilla se on pahempana. Onneksi senkin kanssa tulee kausia, että on helpompaa. Oletko puhunut päiväkodissa siitä, että lapsi pitäisi saada nukkumaan? Meidän lasten päiväkodissa olen kuullut, että hoitajat saattavat silitellä tai vain istua lapsen vieressä, jolla on hankaluuksia nukahtaa. Tuon ikäinen hyvinkin tarvitsee päiväunet, kun moni vanhempikin tarvitsee.
Jotkut nukahtavat päiväkodissa erilaisilla keinoilla,toiset eivät nuku vaikka miten nukutettas ja vanhemmat käskis. Lasta ei saa väkisin unille vaikka tarve ois. Sitkeimmät eivät nukahda sielläkään hämärässä ja sängyssä makaamalla,silittelyyin, vieressä ollen jne...Ei auta laulu,unihieronta eikä mikään.
Kiitos viesteistä.
Aina raivarin aikaan jatkamme mitä olimme tekemässä ja meillä lähtökohta kasvatuksessa on se, että hyvä käytös palkitaan ja huono jätetään huomiotta tai siitä on seuraamuksia (lelut menee jäähylle jos niitä heitellään tai rikotaan esim. palapelin sakaroita repii irti, ja jos ei käyttäydy hyvin ruokapöydässä loppuu syöminen ja nostetaan pois pöydästä jne). Mutta tuntuu että mikään ei auta. Ehkä täytyy vaan antaa ajan kulua ja toivoa, että pidemmän päälle johdonmukaisuus alkaa toimia. Nyt kuitenkin hiertää tuo tottelemattomuus niin paljon, että esimerkiksi tänään riekkui ympäriinsä kun käytiin asioilla etten oikeasti tajua, miten tuo lapsi alkaa koskaan totella kuuliaisesti vaikka antamaan käden, pysymään lähellä ja varomaan muita ihmisiä/asiakkaita. Rynnii, juoksee, koskee ihan kaikkeen ym. Rassaavaa koko ajan kieltää. Kotona on tietysti helpompaa mutta kuten täälläkin on todettu, ei me voida olla vain neljän seinän sisällä koko ajan.
Perhepäivähoitajia ei täällä juuri ole ja niihin on tosi kova tunku. Aion ottaa nuo päiväunet puheeksi päiväkodissa, pakkohan siihen on tulla muutos. Lapsi on hoidossa tosi rauhallinen ja kiltti ja tykkää seurata, mitä muut tekee. Tekee kiltisti kaikki rutiinit ja asiat pois lukien tuo nukkuminen. Selkeästi sitten padot purkautuu kotona
Tämä on aivan yksittäinen vinkki joka auttoi lopulta meillä. Päivähoidon aloitus oli tuskaa kotona.
Kaikki konstit kokeiltiin teidän tyylin, kunnes yksi tuli vielä mieleen. Lapsella on kova ikävä vanhempiaan pitkän päivän aikana.
Veimme omaan vaatelokeroon valokuvan koko perheestä. Selitimme, että sitä saa mennä aina katsomaan kun tulee ikävä tai ottaa vaikka päikkäreille mukaan.
Siitä alkoi hidas helpotus kohti parempaa. Käsitin asian niin että hänelle oli liian suuri kuomitus päivähoidon aloitus ja ikävä vanhempiin oli kova.
En takaa että auttaa juuri teidän tilanteessanne, mutta on kannattaa kokeilla!
Tsemppiä, joskus helpottaa :)
Voisko nukkua pienet torkut heti hoidosta tultua, max puoli tuntia?