Lue keskustelun säännöt.
2,5-vuotiaan karsea uhma rassaa koko perhettä, mitä tehdä?
12.11.2022 |
Lapsi aloitti päivähoidon ja on oireillut sitä koko syksyn ja samaan aikaan uhmaikä on tullut tosi pahana päälle. Lapsi ei suostu nukkumaan hoidossa päiväunia, joten illat ovat aivan hirveitä. Tuntuu, että elämä on pelkkää riehumista ja huutoa, kaikki ilo loistaa poissaolollaan. Eilen viimeksi lapsi räyhäsi kuin heikkopäinen kun piti käydä iltapalapöytään, kun oli varmasti niin väsynyt ja uhmakas. Oli pakko laittaa suoraan nukkumaan ja kello oli vasta kuusi. Sama toistuu melkein joka ilta. Tänään ei suostunut pitämään parkkihallissa kädestä vaan uhmakkaana heittäytyi makaamaan likaan ja öljyyn ja löi päänsä. Uhmaa ihan kaikessa ja kun hänelle sitten antaa oppikirjamaisen valinnan mahdollisuuden pienissä asioissa, vaikka jugurtin maun suhteen, niin sanoo ensin yhtä ja sitte vaihtaa ja vaihtaa taas. Kun sanon, että nyt otat jommankumman niin alkaa huuto. Kun saa katsoa jakson Pipsa Possua, alkaa hirveät raivarit kun telkkari menee sen jälkeen kiinni. Hän huutaa ihan joka päivä monta kertaa. Ollaan miehen kanssa tosi rauhallisia ja suhtaudutaan aina rauhallisesti noihin sekoiluihin mutta tosi ankea fiilis tässä on joka päivä. Mitä voisi tehdä? Ymmärrän, että uhma on tärkeä kehitysvaihe mutta tuo huuto ja riehuminen ja heittäytyminen julkisilla paikoilla ties mihin skeidaan (koirankakkaankin on onnistunut kadulla heittäytymään...) on liikaa. Vielä kesällä oli tosi rauhallinen ja tottelevainen. Ei huvita tehdä hänen kanssaan mitään tai mennä mihinkään, kun aina tulee huutoa ja pahaa mieltä.
Kommentit (103)
Uhmaikä on todella raskas vaihe, mutta jossain kohtaan varmasti hellittää.
Myötätuntoa lähetän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on selkeästi tosi kuormittunut päivähoidosta. Se on ikävä totuus mitä moni ei halua kuulla tai ymmärtää, mutta päiväkodit on usein todella stressaavia paikkoja - niin lapsille kuin aikuisille. Ja sitten jos on vielä kyseessä hyvin pieni lapsi, joka on esim. todella herkkä, tai jos on puheenkehityksen viivettä tms viivettä taidoissa, niin sitä enemmän se kuormittaa lasta. Jo se että häntä ei saada päivähoitopäivän aikana nukahtamaan, vaikka on herännyt viideltä, kertoo siitä että lapsi käy liian kierroksilla/ on yliväsynyt /saanut liiallisen aistikuorman siellä nukahtaakseen. Olen nähnyt näiden lasten nukutusyrityksiä päiväkodissa, ne voi olla suorastaan katastrofaalisia. Työntekijöillä nimittäin ei varmasti ole mitään agendaa, pitää yhtäkään tuon ikäistä lasta siellä väkisin hereillä.
Et kertonut mihin aikaan lapsi viedään päiväkotiin? Taisit sanoa että heräätte jo klo. viiden jälkeen, mitä siinä aamulla siis tapahtuu? Meneekö lapsi kovin aikaisin sinne päiväkotiin? Yksi keino on koittaa keventää lapsen päiviä, sillä että sinä tai te molemmat vanhemmat alatte tekemään lyhennettyä työpäivää. Toinen voisi mahdollisesti viedä lapsen myöhemmin ja toinen hakea aiemmin.
Toki voitte myös odottaa, jos hän kohta alkaisi paremmin sopeutumaan päiväkodin arkeen. Pahimmassa tapauksessa sopeutumista ei kuitenkaan tapahdu, vaan lapsi kuormittuu yhä enemmän ja haitallinen käytös alkaa näkyä/purkautua myös siellä päiväkodissa.
Uhma on normaalia ja temperamentteja on erilaisia. Nyt kuulostaa kuitenkin, että lapsi reagoi lisäksi päiväkotiin ja väsymykseen. Ottakaa asia päiväkodissa esille. Heidän tehtävänään on miettiä ratkaisuja, miten päiväunia tarvitseva lapsi saadaan tuntemaan olonsa niin turvalliseksi että voi nukahtaa. Eikö luota aikuisiin, miten hänet on otettu vastaan ja miten huomioidaan päivän aikana?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistä.
Aina raivarin aikaan jatkamme mitä olimme tekemässä ja meillä lähtökohta kasvatuksessa on se, että hyvä käytös palkitaan ja huono jätetään huomiotta tai siitä on seuraamuksia (lelut menee jäähylle jos niitä heitellään tai rikotaan esim. palapelin sakaroita repii irti, ja jos ei käyttäydy hyvin ruokapöydässä loppuu syöminen ja nostetaan pois pöydästä jne). Mutta tuntuu että mikään ei auta. Ehkä täytyy vaan antaa ajan kulua ja toivoa, että pidemmän päälle johdonmukaisuus alkaa toimia. Nyt kuitenkin hiertää tuo tottelemattomuus niin paljon, että esimerkiksi tänään riekkui ympäriinsä kun käytiin asioilla etten oikeasti tajua, miten tuo lapsi alkaa koskaan totella kuuliaisesti vaikka antamaan käden, pysymään lähellä ja varomaan muita ihmisiä/asiakkaita. Rynnii, juoksee, koskee ihan kaikkeen ym. Rassaavaa koko ajan kieltää. Kotona on tietysti helpompaa mutta kuten täälläkin on todettu, ei me voida olla vain neljän seinän sisällä koko ajan.
Perhepäivähoitajia ei täällä juuri ole ja niihin on tosi kova tunku. Aion ottaa nuo päiväunet puheeksi päiväkodissa, pakkohan siihen on tulla muutos. Lapsi on hoidossa tosi rauhallinen ja kiltti ja tykkää seurata, mitä muut tekee. Tekee kiltisti kaikki rutiinit ja asiat pois lukien tuo nukkuminen. Selkeästi sitten padot purkautuu kotona
Meillä tuollaisen 2v rynnijän kanssa oli kaupoissa ja asioilla tiukka sääntö. Joko kävelet kädessä tai istut kärryssä. Alkuun päätyi istumaan ja kiukuttelemaan useimmiten,vähitellen alkoi sujua myös kävely muttei tosiaan ominpäin. Samoin kun heittäytyi kadulla, nappasin kainaloon ja mentiin, parkkipaikoilla tiukasti käteen vaikka miten kiljui ja rimpuili. Tai kainaloon. Pääasia ettei alkanut yhtään vängätä hänen kanssaan asioista ja souvaamaan. Hoitoon kannoin joskus rääkyjä sylissä ja ulkovaatteet kainalossa jne...Todella jäärä mukula silloin 2vuotiaana. Kolmosena jo paljon vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäiselle voi jo aivan hyvin pitää kuria. Se ei ole mitään lapsen tunteiden tukahduttamista jos lapselta edellyttää normaalia kaunista käytöstä.
Lapsi ei ole mikään näyttelyesine. Kasvatat lapsistasi hirviöitä, jos perusuhmaa pidät huonona käytöksenä.
Aina löytyy joku tekosyy miksi huono käytös ei ole huonoa käytöstä. Ensin tavallinen uhma, sitten eskariuhma, esiteiniuhma, teiniuhma yms. Myös lapsen nepsypiirteisiin on hyvä vedota jos tarkoitus on perustella miksi kurinpito tekee lapsesta hirviön.
Sanoo Jarmo 65v Keravalta tai vaihtoehtoisesti lähäriLiinu 20v Kalliosta.
Lapsi peilaa vanhempiaan ja ympäristöä. Kai sinä unto tajuat, että kyseiset kaikki niin sanotut luettelemasi uhmaiät liittyvät lapsen elämän merkittäviin taitekohtiin, jossa lapsi heitetään totutusta uuteen ja jotka saavat lapsen hetkeksi pois tolaltaan, ja on kiinni temperamentista ja opituista säätelytaidoista kuinka helposti osaa itseään rauhoittaa ja kauanko ja miten oirehtii. Lisäksi teinillä murrosikä ja hormonit. Vanhempi ja koti on silloin se pysyvä turvasatama, jossa lapsi saa purkaa oman ahdistuksensa ja vanhempi ottaa kopin. Hyviä tapoja ja esimerkkiä voi aina näyttää OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN ja sanoittamalla. Mutta se, että esitetään ratkaisuna remmiä, pää punaisena raivoamista tai vaikka modernia digiviihdykkeitä niihin vaikeisiin hetkiin ja itse oikaistaan aina kun tilanne sallii vaikka pikaruualla, heivaamalla lapsi vaikka kavereidensa tai mummolan armoille, niin turha siinä on enää keräillä säälipisteitä ja ihmetellä kun lapsi sekoilee väsyneenä ja hädissään.
Yhtäkään täysjärkistä kovan kurin lapsuuden elänyttä nykyistä aikuista en ole kohdannut. On jos jonkinnäköstä vaivaa; syömishäiriötä, kumppanit vaihtuu, elämänhallintaongelmia, ylimalkaista neuroottisuutta, vakavampia mt-ongelmia, itseä piiskataan maailman tappiin.. toisaalta liika lepsuus ei ole myöskään hyvä, usein saattaa johtaa esim päihteidenkäyttöön, kun ei osata pelätä vanhempien reaktiota. Kultainen keskitie, jossa ollaan turvallisia aikuisia, johdonmukaisia ja kuitenkin pysytään vanhempana eikä lapsen kaverina, lienee lopputulokseltaan paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni on jo iso, mutta hänellä oli myös ongelmia aikoinaan päiväkodissa aloittaessaan nukkunisen kanssa. Lapsi oli tottunut nukkumaan yksin ja aika rauhassa kotona.
Saimme ison avun lapsen omalta hoitajalta pk:ssa. Hän kiinnitti muutamina päivinä hiukan enemmän huomiota lapseen ja vähän silitteli. Ei mennyt kauaa, kun lapsi tottui ja nukkui myös hoidossa.
Suosittelisin kyllä teille keskustelemista jonkun ammattilaisen kanssa. Onnistuisiko neuvolan kautta?
Aika rajulta kuulostaa tuo lapsen raivo ja uhma. Varmuudeksi voisi olla hyvä selvittää, ettei taustalla ole mitään erityistä.
Jaksamist!
Tuohan on aivan normaalia kun talossa tahtoikäinen tenava. Koittakaa jaksaa. Ja olla johdonmukaisia ja kärsivällisiä. Aivojen kehitykselle erittäin tärkeä ikävaihe kiukkuineen. Eli siis lapsessa ei ole mitään vikaa. Teiltä nyt vaan vaaditaan tosi paljon. Lupaan että helpottaa kun aikaa kuluu ja 3-4 vuotiaana on jo hyvinkin keskustelukykyinen mukula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pieni päivähoitoon, kun pitäisi olla toisen vanhemman kanssa kotona ja saada lämpimän aikuisen seuraa, ei riitoja. Ei lapsi halua nukkua päiväunia automaattisesti. Uhmaikä on normaali. Aikuisen pitää olla itse lietsomatta ja provosoimatta, sanoa vain "ei" ja "saa", lyhyt selitys. Pitää keksiä sitä mitä saa tehdä paljon. Ei mennä mukaan lapsen draamakohtaukseen. Lasta voi lohduttaa ja rauhoittaa, kuunnellakin. Huomio kivaan asiaan. Ehkä lapsi haluaisi keskittyä kauemmin asioihin, esimerkiksi satukirjaan, pipsa voi olla aika lyhyt hetki. Ei tarvitse ottaa kauppaan mukaan, kotiolot ja pihassa voi puuhailla.
Kaupassa käyminen on normaali osa myös 2,5v elämää. Päivähoito on monelle pakollinen paha, koska töissä on käytävä, kun ei ole varaa muuten. Kummallista syyllistämistä.
Minun lapseni oli hyvin temperamenttinen ja uhmaikä oli koettelemus. Pitkää pinnaa vaatii, mutta periksi ei kannata antaa. Tässä luodaan pohjaa tulevaisuudelle. Teini-ikäisen kanssa onkin haastavampi taistella.
Meilläkin lapsi oli tuossa iässä päiväkotipäivän jälkeen niin väsynyt, että vaikka hän lähti iloisena päiväkodin pihalta, niin kotiin tullessa alkoi usein itkeä ja huutaa jo kotitalon rappukäytävässä.
Emme siksi juuri koskaan poikenneet kauppaan matkalla päiväkodista kotiin, vaan toinen vanhemmista haki lapsen kotiin ja toinen kävi kaupassa. Se toimi meillä hyvin, kun lapsi oli tuossa iässä. Nälkäisen ja väsyneen pikkulapsen kanssa ei kannata lähteä kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun tullaan kotiin töistä ja päiväkodista noin 15.30-16 välillä, otetaan ulkovaatteet pois (tässä voi tulla jo eka raivari, kun ei haluaisi riisua), syömme ensin rauhassa, sen jälkeen pikasiivous ja sohvalle peiton alle katsomaan pipsa possua tai Pikku Kakkosta. Kun telkkari laitetaan kiinni, alkaa huuto. Yleensä se on päällä 10-45 minuuttia, tänä aikana isänsä tulee kotiin ja syö ja vaihdetaan kuulumisia. Yritän lukea tai houkutella leikkimään mutta ei jaksa, kiehnää ja kitisee vain ihan kaikelle. Sitten laitetaan iltapala klo 18-18.30 ja nukkumaan sen jälkeen. Lapsi inhoaa käydä pesulla eli se ei ole ikävä kyllä rentoutuskeino. Täytyy kokeilla vaihtaa iltapala puurosta johonkin muuhun, vaikka se on tosiaan aina maistunut lapselle marjojen ja raejuuston kanssa. Lapsi ei syö hoidossa puuroa oikeastaan koskaan. Näin ainakin sieltä kertovat.
Entä jos priorisoit vähän toisin. Tulette kotiin,syötte ja menette yhdessä köllimään sinne viltin alle ilman ohjelmia. Tarkoitan että auttaisit lasta rentoutumaan päivän jälkeen ja antaisit läheisyyttä . Mies tulee kotiin ja syö.
Tai niin että tulette kotiin ja siinä riisuttua otatte sen läheisyystankkauksen ennen ruokaa ja syötyä pikasiivoat.
Omalle lapselle oli tärkeää hoitopäivän jälkeen rauhoittua vaan lähekkäin, joskus luettiin, välillä vaan höpöteltiin ja oltiin . Kiukkupussi usein halusi kömpiä kainaloon kotiin tullessa ennen muita touhuja. Päiväkodin päivä on kuitenkin raskas lapselle vaikka viihtyisi ja olisi asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäiselle voi jo aivan hyvin pitää kuria. Se ei ole mitään lapsen tunteiden tukahduttamista jos lapselta edellyttää normaalia kaunista käytöstä.
Lapsi ei ole mikään näyttelyesine. Kasvatat lapsistasi hirviöitä, jos perusuhmaa pidät huonona käytöksenä.
Aina löytyy joku tekosyy miksi huono käytös ei ole huonoa käytöstä. Ensin tavallinen uhma, sitten eskariuhma, esiteiniuhma, teiniuhma yms. Myös lapsen nepsypiirteisiin on hyvä vedota jos tarkoitus on perustella miksi kurinpito tekee lapsesta hirviön.
Sanoo Jarmo 65v Keravalta tai vaihtoehtoisesti lähäriLiinu 20v Kalliosta.
Lapsi peilaa vanhempiaan ja ympäristöä. Kai sinä unto tajuat, että kyseiset kaikki niin sanotut luettelemasi uhmaiät liittyvät lapsen elämän merkittäviin taitekohtiin, jossa lapsi heitetään totutusta uuteen ja jotka saavat lapsen hetkeksi pois tolaltaan, ja on kiinni temperamentista ja opituista säätelytaidoista kuinka helposti osaa itseään rauhoittaa ja kauanko ja miten oirehtii. Lisäksi teinillä murrosikä ja hormonit. Vanhempi ja koti on silloin se pysyvä turvasatama, jossa lapsi saa purkaa oman ahdistuksensa ja vanhempi ottaa kopin. Hyviä tapoja ja esimerkkiä voi aina näyttää OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN ja sanoittamalla. Mutta se, että esitetään ratkaisuna remmiä, pää punaisena raivoamista tai vaikka modernia digiviihdykkeitä niihin vaikeisiin hetkiin ja itse oikaistaan aina kun tilanne sallii vaikka pikaruualla, heivaamalla lapsi vaikka kavereidensa tai mummolan armoille, niin turha siinä on enää keräillä säälipisteitä ja ihmetellä kun lapsi sekoilee väsyneenä ja hädissään.
Yhtäkään täysjärkistä kovan kurin lapsuuden elänyttä nykyistä aikuista en ole kohdannut. On jos jonkinnäköstä vaivaa; syömishäiriötä, kumppanit vaihtuu, elämänhallintaongelmia, ylimalkaista neuroottisuutta, vakavampia mt-ongelmia, itseä piiskataan maailman tappiin.. toisaalta liika lepsuus ei ole myöskään hyvä, usein saattaa johtaa esim päihteidenkäyttöön, kun ei osata pelätä vanhempien reaktiota. Kultainen keskitie, jossa ollaan turvallisia aikuisia, johdonmukaisia ja kuitenkin pysytään vanhempana eikä lapsen kaverina, lienee lopputulokseltaan paras.
Tämän hetken aikuiset ihmiset ovat lähes kaikki kokeneet nykymittapuulla mitaten kovan kurin sekä lapsuudenkodissaan, päivähoitopaikassa että koulussa. Ja kasvaneet aivan täysjärkisiksi normaaleiksi ihmisiksi. Esimerkiksi vielä 10 vuotta sitten asenteet kurinpidon suhteen olivat hyvin erilaiset kuin nykyään, puhumattakaan ajoista vaikkapa 30, 50 tai 70 vuotta sitten.
Esimerkiksi 10 vuotta sitten ihan oikeasti annettiin rangaistuksia jopa alle kouluikäisille eikä sanoitettu ylipäätään. Siihen aikaan ihmiset eivät edes tienneet mitä sanoitus tarkoittaa, jos nyt ei puhuta musiikin sanoittamisesta.
Jos lapsi tarvitsee päiväkotiin valokuvan, ei hän ole siihen valmis. Äiti ja isä voisi harjoitella lapsen hoitoa itse eikä tyrkätä lasta päiväkotiin.[/quote]
Kaikillahan on ihan taatusti valinnanvaraa asian suhteen, juu-u.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä vertaistukea. Meillä puoli vuotta vanhempi ja sama meno. Olen onnellinen että asutaan omakotitalossa, olisi varmasti häätö tai lastensuojelu ovella jos kaikki tämä kirkuminen ja lattialla kieriminen kuuluisi naapureihin.
Itse osataan pysyä rauhallisina ja johdonmukaisina pahoinakin päivinä, mutta kyllähän tämä on todella raskas vaihe. Ei hirveästi ahdista kuitenkaan jos on ymmärtäviä ihmisiä ympärillä, nämä kuitenkin menevät yhtä äkkiä kuin alkavat.
Eniten ottaa päähän, kun joku vieras on paikalla näkemässä tämän ja tuijottaa silmät pyöreinä järkyttyneenä. Viimeksi anoppi oli että voi hyvänen aika, onko pakko olla noin julma pienelle lapselle joka on noin pahoilla mielin (silläkin kertaa raivari lähti juuri jostain ei karkkia ennen kunnon ruokaa- tai pidetään kädestä autotien vieressä-jutusta), hänellä ottaa nyt sydämestä, onko tuolla lapsella nyt kaikki ihan kunnossa. Joo, eipä tee mieli luoda yhtään ylimääräisiä tilanteita joissa pitää rauhoitella lapsen lisäksi aikuisia.
Hmm. Mitä siellä päiväkodissa tähän sanottiin? Meidän päiväkodissa nimenomaan pidettiin kiinni päiväunista tai vähintään oli levättävä silloin, kun muut nukkuivat.
Olisikohan mahdollista, että lapsi menisi päiväunille heti kun pääsette kotiin? Sitten heräät vielä illaksi ja myöhemmin nukkumaan, ettei tarvitse herätä viideltä. Tai voisiko joku hakea lapsen päiväkodista vähän aiemmin, jotta pääsisi nukkumaan ?
Loppujen lopuksi aika auttaa, mutta nyt tarvitsisitte edes puoleksi vuodeksi rauhaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta jättää ohjelmat pois hetkeksi. Lisää äidin ja isän huomiota ja aitoa läsnäoloa, jutustelua.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi tarvitsee päiväkotiin valokuvan, ei hän ole siihen valmis. Äiti ja isä voisi harjoitella lapsen hoitoa itse eikä tyrkätä lasta päiväkotiin.
Kaikillahan on ihan taatusti valinnanvaraa asian suhteen, juu-u.
Hmm. Lapsi on alle kolmivuotias, joten kotihoidon tukea saisi vielä. Tuossa tilanteessa, jossa lapsi reagoi noin voimakkaasti, se puolikin vuotta saattaisi saada ihmeitä aikaan. Monessa perheessä tullaan toimeen työttömyystuella. Tässä toinen vanhemmista kävisi yhä töissä. Samalla säästyisi päivähoitomaksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäiselle voi jo aivan hyvin pitää kuria. Se ei ole mitään lapsen tunteiden tukahduttamista jos lapselta edellyttää normaalia kaunista käytöstä.
Lapsi ei ole mikään näyttelyesine. Kasvatat lapsistasi hirviöitä, jos perusuhmaa pidät huonona käytöksenä.
Aina löytyy joku tekosyy miksi huono käytös ei ole huonoa käytöstä. Ensin tavallinen uhma, sitten eskariuhma, esiteiniuhma, teiniuhma yms. Myös lapsen nepsypiirteisiin on hyvä vedota jos tarkoitus on perustella miksi kurinpito tekee lapsesta hirviön.
Sanoo Jarmo 65v Keravalta tai vaihtoehtoisesti lähäriLiinu 20v Kalliosta.
Lapsi peilaa vanhempiaan ja ympäristöä. Kai sinä unto tajuat, että kyseiset kaikki niin sanotut luettelemasi uhmaiät liittyvät lapsen elämän merkittäviin taitekohtiin, jossa lapsi heitetään totutusta uuteen ja jotka saavat lapsen hetkeksi pois tolaltaan, ja on kiinni temperamentista ja opituista säätelytaidoista kuinka helposti osaa itseään rauhoittaa ja kauanko ja miten oirehtii. Lisäksi teinillä murrosikä ja hormonit. Vanhempi ja koti on silloin se pysyvä turvasatama, jossa lapsi saa purkaa oman ahdistuksensa ja vanhempi ottaa kopin. Hyviä tapoja ja esimerkkiä voi aina näyttää OMALLA KÄYTÖKSELLÄÄN ja sanoittamalla. Mutta se, että esitetään ratkaisuna remmiä, pää punaisena raivoamista tai vaikka modernia digiviihdykkeitä niihin vaikeisiin hetkiin ja itse oikaistaan aina kun tilanne sallii vaikka pikaruualla, heivaamalla lapsi vaikka kavereidensa tai mummolan armoille, niin turha siinä on enää keräillä säälipisteitä ja ihmetellä kun lapsi sekoilee väsyneenä ja hädissään.
Yhtäkään täysjärkistä kovan kurin lapsuuden elänyttä nykyistä aikuista en ole kohdannut. On jos jonkinnäköstä vaivaa; syömishäiriötä, kumppanit vaihtuu, elämänhallintaongelmia, ylimalkaista neuroottisuutta, vakavampia mt-ongelmia, itseä piiskataan maailman tappiin.. toisaalta liika lepsuus ei ole myöskään hyvä, usein saattaa johtaa esim päihteidenkäyttöön, kun ei osata pelätä vanhempien reaktiota. Kultainen keskitie, jossa ollaan turvallisia aikuisia, johdonmukaisia ja kuitenkin pysytään vanhempana eikä lapsen kaverina, lienee lopputulokseltaan paras.
Tämän hetken aikuiset ihmiset ovat lähes kaikki kokeneet nykymittapuulla mitaten kovan kurin sekä lapsuudenkodissaan, päivähoitopaikassa että koulussa. Ja kasvaneet aivan täysjärkisiksi normaaleiksi ihmisiksi. Esimerkiksi vielä 10 vuotta sitten asenteet kurinpidon suhteen olivat hyvin erilaiset kuin nykyään, puhumattakaan ajoista vaikkapa 30, 50 tai 70 vuotta sitten.
Esimerkiksi 10 vuotta sitten ihan oikeasti annettiin rangaistuksia jopa alle kouluikäisille eikä sanoitettu ylipäätään. Siihen aikaan ihmiset eivät edes tienneet mitä sanoitus tarkoittaa, jos nyt ei puhuta musiikin sanoittamisesta.
Puhutaan puurosta ja vellistä. Juu, no eipä uutiset kerro kauhean onnellisesta sukupolvesta. Saati suomalaisista ylipäätään. Eikä nyt puhuta mistään lauantaikarkkien viemisestä. Lievimmillään ihmetellään, kun aikuisia lapsia ei kiinnosta pitää omiin vanhempiin yhteyttä juurikaan.
Kyllä minäkin ottaisin lapsen vielä kotihoitoon, jos se mitenkään on mahdollista. Tosiaan se puolikin vuotta voisi tuoda suuren eron, kun on noin pienestä lapsesta kyse. Jos ei onnistu, niin sitten päivittäinen hoitoajan lyhentäminen, että lapsen kokemaa kuormitusta saisi vähennettyä mahdollisimman paljon.
Itse pelkäsin, miten saavat lapsen hoidossa nukkumaan, kun kotona nukkui aina päiväunet rattaissa. Yksi ihana hoitaja otti asiakseen nukuttamisen ja ei mennyt montaa päivää kun homma jo sujui. Jos teillä heräilee jo niin aikaisin aamulla, niin onkohan jo ihan yliväsynyt ennen päiväuniaikaa ja ei siksikään rauhoitu?
Voimia!
Tuo ikä on tärkeä rajojen oppimisen kannalta. Ei se vaihe kauan kestä. Tiukkana nyt niin ei tule narsistia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulosti ihan pojaltani kun oli 2,5v.. nyt 4v ja diagnosoitu ADHD ja lievä autismi. En tarkoita että teidän lapsella olisi, mutta meillä oli. Miettisin kyllä päiväkodin vaihtamista tässä tilanteessa rauhallisempaan perhepäivähoitoon. Meidänkin lapsi vaihtoi, kun päiväkotipäivät koki liian rankoiksi ja kun on vielä aistiyliherkkä, niin isot päiväkotiryhmät kuormitti liian paljon.
Voisikin valita perhepäivähoidon mutta kun hoitajia ei ole.
Kyllä sille perusuhmaajalle pitää osoittaa, mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka miten osoittaisi tunteitaan kierimällä koiranpaskassa. Sitähän se lapsi haluaa: että joku näyttää, miten pitää olla, kun minä en osaa enkä saa tätä maailmaa haltuun. Jos uhmaajalle hyväksytään kaikki siksi, että nyt on tuollainen kausi, niin se jatkuu ja jatkuu, koska uhmalla lapsi kokeilee (tietämättään), miten saisi varmuuden elämästä. Hän on keksinyt sen, että on oma yksilönsä ja etsii rajojaan. Jos hyväksytään kaikki, niin uhman jälkeen on edessä pelkkiä vaikeuksia. Joka asiaa ei tarvitse kieltää, mutta aika paljon pitää opettaa muiden kanssa olemista ihan kädestä pitäen.