Onko kellään ollut paniikkikohtausta ilman pelkoa ja paniikkia?

Paniikkikohtaukseen kuuluu kyllä paniikki.

Olen tämän ketjun ap: https://www.vauva.fi/keskustelu/4815389/voiko-paniikkikohtaus-olla-ilma…

Lääkärinaikaa ei saanut tuolla oireistolla, kun tulevat niin harvoin. Joten en vieläkään tiedä mitä ne ovat.

Mulla tuli kaupassa aina oksennus kurkkuun. Olin varma että oksennnan käytävälle jos en pääse nopeasti ulos. En koskaan kylläkään oksentanut mutta nopeita kauppareissuja oli tuolloin.

Elämä oli tuona aikana täynnä huolia ja murheita. Ilman lääkkeitä halusin olla ja nykyään täysin kunnossa.

Ahdistus ja paniikkikohtaus ovat tiedostamatonta pelkoa.

Kun pelko tulee tietoisuuteen, niin oireetkin häviävät. Jäljellä on enää pelkkä tunne, joka hiipuu pois.

Kerran iski vuosia sitten. Ihan rauhallinen tilanne, olin tiskaamassa yksin kotona. Ajatukset vaan alkoi kiertämään sellaista tiukkaa synkkää spiraalia, päässä sumeni ja tuli sellainen olo että taidanpa laskeutua varmuuden vuoksi tuohon lattialle. Kissa tuli ihmettelemään että mitäs täällä makoilet. Jonkin ajan päästä helpotti ja nousin jatkamaan tiskausta.

Juuri tuo kurjien ajatusten kiertämä tiukka kehä oli se miksi ei mielestäni ollut mikään tavallinen pyörtyminen (joita en kyllä harrasta). Ei ole tapahtunut toiste, joten en hakenut mitään apua, mainitsinpahan kun mies tuli kotiin että tämmöinen kävi tällä kertaa.

Nosto koska aihe kiinnostaa.

On ollut, pahimmassa vaiheessa kohtaukset olivat juuri noita että sydän alkaa hakata ja hengästyttää. Koskaan ei löytynyt mitään fyysistä syytä asialle. Välttelevä käytös eli paikkojen karttaminen alkoi sen jälkeen kun kohtauksia tuli koko ajan eli paniikki alkoi oikeasti puskea päälle. Kävin vuosia terapiassa ja opettelin käsittelemään tilannetta ja samaten kohtaukset hävisivät. Nykyään niitä tulee silloin tällöin, joskus kaupassa tulee tunne että pyörryn siihen paikkaan mutta pakotan itseni vaan etenemään sillä tiedän että tilanne ei ole vaarallinen.

Mä luulen että se nimitys paniikkikohtaus johtuu siitä, että kroppa on ns. paniikkitilassa, ei välttämättä pää. Eli syke nousee, hengitys menee sekaisin jne.

Mulla oireet alkoivat kolmikymppisenä kun oli tuhat rautaa tulessa enkä tajunnut levätä tarpeeksi. Kun lähdin ihmisten ilmoille (olin asiakaspalvelutyössä) multa yksinkertaisesti meinasi lähteä taju. Eli ensin tuli täysin epätodellinen olo ja sitten silmissä musteni. En pelännyt kuolevani tms., mutta ehkä se oli sitten sitä paniikkia kun olo helpotti kun pääsin tilanteesta pois. Myöhemmin kuvaan astuivat myös rytmihäiriöt eli syke oli tosi korkea ja rytmi ihan sekaisin. Mulle tehtiin kaikki mahdolliset sydäntutkimukset mutta mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Lääkitykseksi aloitettiin betasalpaajat.

Aloin itse tajuta mistä kenties on kyse kun tulin raskaaksi ja elämä rauhoittui ja fyysiset oireet helpottivat. Palattuani töihin aloin taas oireilemaan. Oireet pahenivat kun ajoin lumimyräkässä motarilta ulos ja auton ajaminen alkoi tuntua mahdottomalta. Ns. outo olo iski myös aukeilla paikoilla, kassajonossa jne. Pahinta olivat lentokoneessa reissaaminen, hammaslääkäri, kampaaja yms. tilanteet joista en pysty lähtemään halutessani pois. Näihin tilanteisiin lääkäri kirjoitti mulle rauhoittavia ja toimivatkin hyvin - lääkettä ei aina tarvinnut edes ottaa, vaan pelkkä tieto siitä että apu on lähellä selvästi helpotti.

Aloitin myös mielialalääkityksen. Ekalla kerralla söin puoli vuotta mutta oireet palasivat sen lopetettuani. Toisella kerralla söin kolme vuotta ja lopetin lääkkeet keväällä. Lääkityksen takana oli ajatus siitä, että niiden avulla pystyn siedättämään itseäni hiljalleen tilanteisiin, joissa elimistö jostain syystä lähtee laukalle ja nyt vointi on paljon parempi (osakiitos varmasti myös etätyölle). Tarkkana olen kyllä vieläkin - jos tiedän, että seuraavana päivänä on ns. haastava tilanne edessä yritän nukkua riittävästi. Väsymys, alkoholi ja varsinkin kahvi altistavat tuntemuksille.

Mulla myös traumataustaa ja luulen että sen takia mun hermosto on välillä jossain ns. pakene tai kuole -tilassa ja siksi herkkä liialle stressille ja esim. juuri kofeiinille.

Minulla oli joskus pari päivää putkeen tärinäkohtauksia. Saatoin täristä vaikka tunnin kerraallaan.

Sitten kun yhtenä aamuna herätessä aloin välittömästi täristä, niin ettei edes vesilasi pysynyt kädessä hakeuduin päivystykseen.

Syke oli taivaissa ja olo todella sumuinen. Labrakokeissa ei näkynyt mitään ja muistaakseni sydänfilmikin otettiin. Lääkärin mielestä vaiva ei ollut fyysinen.

Pääsin tk:n vuodeosastolle lepäämään, koska en halunnut mennä kotiin tärisemään. Olin siellä pari päivää kunnes tärinäkohtauksia ei enää ollut.

Kukaan ei ole diagnosoinut minulle paniikkihäiriötä, mutta olen itse ajattelut sitä noiden kohtausten olevan. Mitään lääkkeitä ei siis ole.

Tärinä on ihmisille ja eläimille luonnollinen tapa purkaa stressiä. Tärinäterapiaakin käytetään trauman hoitoon.

Nykyään tuota tärinää tulee harvoin. Toisaalta jos tulee, se ei kestä kauaa. Tavallaan suhtaudun siihen positiivisesti kun ymmärrän, että kehoni yrittää vain poistaa stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus pari päivää putkeen tärinäkohtauksia. Saatoin täristä vaikka tunnin kerraallaan.

Sitten kun yhtenä aamuna herätessä aloin välittömästi täristä, niin ettei edes vesilasi pysynyt kädessä hakeuduin päivystykseen.

Syke oli taivaissa ja olo todella sumuinen. Labrakokeissa ei näkynyt mitään ja muistaakseni sydänfilmikin otettiin. Lääkärin mielestä vaiva ei ollut fyysinen.

Pääsin tk:n vuodeosastolle lepäämään, koska en halunnut mennä kotiin tärisemään. Olin siellä pari päivää kunnes tärinäkohtauksia ei enää ollut.

Kukaan ei ole diagnosoinut minulle paniikkihäiriötä, mutta olen itse ajattelut sitä noiden kohtausten olevan. Mitään lääkkeitä ei siis ole.

Tärinä on ihmisille ja eläimille luonnollinen tapa purkaa stressiä. Tärinäterapiaakin käytetään trauman hoitoon.

Nykyään tuota tärinää tulee harvoin. Toisaalta jos tulee, se ei kestä kauaa. Tavallaan suhtaudun siihen positiivisesti kun ymmärrän, että kehoni yrittää vain poistaa stressiä.

Minä tärisin kovasti synnytyksen jälkeen, tilanne oli pelottava kun vauvan sydänäänet laski. Laittoivat minulle avaruuspeiton päälle, että rauhottuisin.

PANIIKKIkohtaus ilman paniikkia... kuulostaa erikoiselta. 

Vierailija kirjoitti:

PANIIKKIkohtaus ilman paniikkia... kuulostaa erikoiselta. 

Tai ehkä sitten paniikkikohtaus on nimenä vain niin hämäävä.

Viimeksi kun minulla oli paniikkikohtaus, se tuli aamulla heti heräämisen jälkeen, kun olin vielä sängyssä. Ensin tuli huimauksen tunne, ihan kuin koko huone olisi pyörinyt, ja pahoinvoiva olo. Sitten tuli se paniikin tunne. Yleensä niihin ei kyllä liity noin kovaa huimausta eikä pahoinvointia, mutta kohtaukset eivät ole keskenään identtisiä.