Riittääkö teille vanhempana jos lapsi saa kokeesta arvosanaksi seiskan tai kasin?

Vierailija kirjoitti:

Alakoulussa oleva poika, ysin oppilas olisi JOS jaksaisi lukea ja valmistautua. Patistaa täytyy ja että mua ärsyttää. Kokeessakaan ei vaan tee kaikkea jos ei ole motia. Matikka, enkku ja äikkä 9-10 kokeesta ja ymppä, yh kasia kun ei jaksa kirjoittaa / lukea.

Oon sanonut kyllä ihan suoraan, että asenne ei ole ok. Kannustan mutta olen myös ärtynytkin välillä.

Jos olis motia ja halua niin sais kaikista aineista kokeesta 10.

Sulla on ihana poika, mutta oletko sanonut sen hänelle, vai kiertyvätkö ajatukset aina vain niihin numeroihin? Näytä hänelle, että elämä on paljon laajempaa, ja hän on super ja rakas ihan sellaisenaan.

Itse olen huonosti koulussa menestynyt, mutta nopeasti maisteriksi lukenut ja hyvää palkkaa nauttiva kansalainen.

Nuoret asettavat itselleen jo ihan liikaa muutenkin paineita ja palavat lukiossa loppuun. Siihen päälle vielä vanhemman nalkutus että 8 on huono numero.

Olen itsekin sortunut siihen, että jossain vaiheessa maksoin hyvästä numerosta. Lisäksi vielä vahdin ja kyselin lukemisesta, välillä kova äänisestikin että nyt lukemaan. Mutta sitten se meni siihen, että yksi lapsistani, joka on hyvä koulussa, alkoi pänttäämään ihan päättömästi. Luki tuntikausia ja itki epäonnistumistaan kun sai 9 numeroksi. Siinä vaiheessa totesin, että nyt meni yli.

Nykyään en maksa mistään numerosta, seuraan sivusta kuinka paljon luetaan mutta en patistele vaan jos joku lapsista jättää lukematta, niin se on sitten hänen ongelmansa. Numerot vaihtelevat 7 - 9 välillä ja jokaisesta numerosta olen ilahtunut. Olen itse rennompi, lapset omatoimisia ja ottavat ihan eri tavalla vastuuta koulunkäynnistä kuin silloin kun olin koko ajan asiasta muistuttelemassa ja vahtimassa.

Nuorin lapsista on saanut nauttia tästä rennosta äidistä koko kouluaikansa ja pärjää hyvin, paremmin kuin se vanhin jota patistelin koko alakoulun.

Vaikee sanoa. Lapsi tuo vaan ysekä ja kymppejä kotiin

Meillä esikoinen päätti jossakin kohden alakoulua että ottaa tavoitteeksi että kaikista aineista 10 toikkaan. Kielsin ehdottomasti. Elämää ei kannata käyttää siihen että istuu aina lukemassa. Kerroin että tekisi kohtuullisesti töitä kouluun ja on tärkeää opiskella mutta 10 ei ole paras numero.

Meille tuli tavaksi sanoa että meillä 10 kokeesta on kielletty numero. No esikoinen taisi saada peruskoulun päättötodistukseen keskiarvon noin 8,8. Seuraava lapsi 7,5 (vaikea lukihäiriö), nuorimmalla sitten 9,8. Nuorin ei todellakaan istu lukemassa läksyjä tuntikausia päivittäin. Saa nuo numerot kohtuullisella työmäärällä. Koetan välillä kiusata nuorinta että tuo nyt äidin iloksi välillä kokeesta vain 9. Onneksi niitäkin on tullut eikä lapsen maailma ole romahtanut. Eli kestää hyvin sen ettei aina saa täysiä pisteitä. Toisaalta on tällä ollut välillä wilmassa koenumerona 11.

Meillä ei makseta hyvistä koenumeroista koska se olisi epäreilua kun yksi ei saisi juuri koskaan 10 kokeesta kun lukihäiriö ja toinen saa 10 kokeesta melkein lukemattakin.

Ei pitäisi olla ongelma, jos ei itse ole pistänyt tikkua ristiin lapsen tsemppaamiseksi. Ja on parempi jos lasta ei pakota perfektionistin suorittajan rooliin, ellei satu luontaisesti superälykäs olemaan ja siten kokeissa menestymään. Jatkuvat yliodotukset väsyttää lapsen ja lopputulos voi olla tuhoisa.

Se vain lukee koko ajan ja saa ysejä. Minulle riittäisi että tekisi välillä muutakin ja saisi kymppejä.

Pakko kai se on riittää jos lapsi on niin laiska ettei yhtään jaksa nähdä vaivaa.

Hyvin tyytyväinen olisin 7 saati 8! Mutta ei niitäkään vaadita vaikka 6 ei olekaan hyvä. Hyvä yritys on tarpeeksi. T: keskiarvo itsellä oli reilu 9

Riippuisi täysin kouluaineesta. Jos jokin aine sujuisi hyvin ja siitä tulisi aina ysejä ja kymppejä, niin seiska olisi pieni pettymys. Mutta jos kyseessä olisi aine, jonka eteen on tehty paljon töitä, niin seiska olisi oikein hyvä. Muutenkin yksi koe sinne tai tänne, kyllä sitä välillä saa epäonnistua. 

Riippuu aineesta ja lapsesta. Toisella lapsella lukivaikeus, mutta matematiikassa lahjakas. Matematiikassa siis seiska olisi huono, mutta äidinkielessä taas ok.

Sanotaanko niin, että olen tässä businessmaailmassa pyöriessä huomannut, että ne on ne seiskan miehet, jotka tätä maailmaa pyörittää. Koulumenestystä tärkeämpää on se, että on vähän röyhkeä ja itsevarma.

Kannattaa siis mieluummin sitä seiskan lasta kehua ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, että lapsi tuntee oman arvonsa ja uskaltaa avata suunsa. Toki voi kannustaa saamaan hyviä numeroita, ei siitä haittaa ole, mutta jos saat istutettua lapseen ajatuksen, että vain täydellinen kelpaa, niin voi olla että hänestä kasvaa sellainen, että hän ei uskalla ottaa riskejä, jos ei ole varma onnistumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Seiskan ja kasin arvosanoilla pärjää elämässä ihan hyvin. Sen alle voi olla jotain elämänhallinnan ongelmia. Kympin oppilaat voivat menestyä huonostikin yliopistoissa jos se kymppi tulee liian helposti eikä opi opiskelemaan mitä tarvitaan jatko-opinnoissa.

Tai vaikka pärjäisi hyvinkin siellä yliopistossa, niin mitä se auttaa? Oma opintomenestys on ollut aina loistava, mut eipä se ketään kiinnosta eikä työpaikkoja tuo. Ihan muilla asioilla on väliä kuin yliopistokurssien arvosanoilla.

Kelpaa, koska Suomessa on täysin järkevää elää koko elämä vaikka työttömänä.

Minulle äitinä on tärkeintä lapseni onnellisuus. En halua heidän lapsuuttaan pilata millään tavalla. Koulu riistää mielestäni muutenkin jo liikaa lapsen ja nuoren vapautta ja aikaa elämästä. Kannatan suomalaisen koulun helpottamista, jotta kaikilla oppilailla olisi hauskaa käydä koulua. Jotainhan Suomen yhteiskunnassa on vialla kun nuoret masentuneimpia ja eniten huumekuolemia kuin muissa Euroopan maissa.