Riittääkö teille vanhempana jos lapsi saa kokeesta arvosanaksi seiskan tai kasin?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aineesta. Ruotsista ja uskonnosta ok ja myös englannista. Matemaattisista vähintään 9. Onneksi ovat tajunneet tämän.

Kaikista aineista arvosanaksi ysi tai kymppi.

Tottakai riittää. Onni on muutakin kuin hyvä sosioekonominen asema,ja tuollaisella vaatimisella ei lapsi opi onnelliseksi. Mutta toki mikä nyt kenellekin on elämässä tärkeää.

Riippuu yrittämisen asteesta. Jos on tehnyt oikeasti parhaansa,niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

8 riittäis hyvin seiska ois jo sellanen et tulis olo, ettei olla tehty ihän parasta mitä voitais.

Ei sitä kukaan jaksa aina olla parhaimmillaan. Jos peruskoulusta kyse niin ihan sama yksittäisillä koearvosanoilla. Melkein tärkeämpää, että osaa ottaa rennostikin.

8 riittää hyvin, 7 on vähän jo merkki siitä, että ois pitänyt panostaa enemmän. Toki riippuu tilanteesta. Mutta jos ihan normaalista oppijasta puhutaan. Mut ei se seiskakaan vakavaa ole, kannustan seuraavaan sen aineen kokeeseen lukemaan paremmin, mietitään mikä siinä aineessa on haastavaa, autan enemmän.

Nykyään englanti on niin arkipäivää että yläasteen enkun kokeet on todella vaikeita, varsinaista pilkun viilaamista ja nyansseja. Enkusta on vaikea saada kiitettävää ainakaan meidän lasten yläasteen opelta. En ole itse ihan huono kielissä mutta moneen olisin vastannut jopa samoin kuin lapseni ja punakynä heiluu. Toki hyvä näin, jos kokeet olisivat samaa kuin 90-luvulla olisi kaikilla 10.

Tottakai riittää. En rakasta lastani numeroiden

Perusteella. Pääasia että hän itse on tyytyväinen. Liika täydellisyys on tylsää, täytyy löytyä myös pientä "kapinaa"...

Meillä annetaan selekään jos tulee alle kymppi kokeesta.

Alakoulussa oleva poika, ysin oppilas olisi JOS jaksaisi lukea ja valmistautua. Patistaa täytyy ja että mua ärsyttää. Kokeessakaan ei vaan tee kaikkea jos ei ole motia. Matikka, enkku ja äikkä 9-10 kokeesta ja ymppä, yh kasia kun ei jaksa kirjoittaa / lukea.

Oon sanonut kyllä ihan suoraan, että asenne ei ole ok. Kannustan mutta olen myös ärtynytkin välillä.

Jos olis motia ja halua niin sais kaikista aineista kokeesta 10.

Vierailija kirjoitti:

8 riittää hyvin, 7 on vähän jo merkki siitä, että ois pitänyt panostaa enemmän. Toki riippuu tilanteesta. Mutta jos ihan normaalista oppijasta puhutaan. Mut ei se seiskakaan vakavaa ole, kannustan seuraavaan sen aineen kokeeseen lukemaan paremmin, mietitään mikä siinä aineessa on haastavaa, autan enemmän.

Tämä voi auttaa johonki asti. Esim.meillä kävi niin, että murrosikä oli paha ja numerot laski kuin kehmänhäntä ja apua ei ottanut vastaan esim kouluhommissa. Ja niin kauan kun ei ole lastensuojelullinen huoli, noin niinkuin kärjistetysti, asialle ei voi pakolla tehdä mitään.

Opiskeluinto palautui muutaman vuoden päästä kyllä. Mutta pointtini on se että on ymmärrettävä kokonaisuus. Itse numerot eivät sitä kaikkea kerro.

Ruotsinkielessä riittää 1 tai 5-6. Muuten olisi hyvä olla 3 tai 8.

Itse olen vapaa-ehtoisesti lapseton mutta toivon, että vanhemmat osaavat suhteuttaa tilanteen lapsensa mukaan. Olin koulussa vaihtelevan tasoinen oppilas vaikka yritin saman verran kaikkeen. Lukiossa sain esimerkiksi pitkässä matematiikassa yhdestä kurssista kympin (olin siinä parempi kuin myöhemmin täydet pisteet yo-kokeesta saaneet) ja toisaalta jouduin peräti uusimaan yhden kokeen (sama virhe kaikissa laskuissa ja ei pisteitä sen vuoksi). Jotkut asiat vain ymmärsin tosi hyvin helposti ja ne jäivät myös mieleen kiireelliselläkin tahdilla ja jotkut toiset taas eivät.

Tämä ei estänyt millään tavalla pärjäämästä jatkossa: mm. pääsin opiskelemaan ja myös työllistyin haluamalleni todella suositulle ja hyvin palkatulle alalle. Sen sijaan loppuunpalaminen yliopisto-opintojen aikana oli suurempi ongelma ja sen taustalla oli nimenomaan vanhempieni koko elämäni ajan jatkunut kova vaatimustaso aivan kaikessa, siitä johtunut ylitunnollisuus ja kelpaamattomuuden tunne sekä ajatus siitä, että aina pitää tehdä kaikkensa (ei muuten kannata koska aikaa on rajallisesti, riittävän hyvä on riittävän hyvä, pitää priorisoida jne. ja tämän valitettavasti opin vaikeamman kautta). En suosittele loppuunpalamista kenellekään, vaikka siitäkin selvisin lopulta ja olen nykyään erittäin onnellinen kaikin puolin.

Esikoisen kohdalla olen pettynyt, mutta kuopuksen kohdalla ilahtunut. 8-luokkalaista ei tunnu nyt kiinnostavan yhtään koulu, mutta lukiossa täytyy ottaa aika tosissaan.

Riippuu paljon puhutaanko siitä, minkälainen lapsi on kyseessä. Lisäksi myös koulutusasteesta (ala-aste, yläaste/lukio.) Osille omista lapsistani helpompi keskittyä koulutehtäviin, kun taas toisille haastavaa jo istua ruokapöydässa vartin verran.

En myöskään halua lapsiani pakottaa suoriutumaan tiettyjen arvosanakriteerien mukaisesti, vaan koen tärkeimpänä sen, että lapseni löytävät itselleen mielenkiintoisia oppiaineita ja saisivat myös tärkeimpiä taitoja niistä, jotka eivät ole kaikista lähimpänä sydäntä.

On helpompi olla ylpeä lapsen itselleen mieluisasta aineesta saadusta ysistä kun pakotetusta kasista. 

Toisessa ketjussa aloittaja oli "akateeminen ylisuorittaja" perheensä mielestä jos sai koulussa 10, isän mielestä 7 olisi riittänyt. Sitten nainen kauhisteli kun väsyy töissä ylettyään koko ajan. 

Voivatko piirit olla sellaisia, että alemman arvosanan ihmiset palkkaavat tuollaisia "ylisuorittajiksi" itsensä kokevia? Sitten ihmettelevät kun pystyy ihan älykkäisiin suorituksiin. Jotenkin "tarpeettoman" hyvä, vaikka ei kiitettävä tulos mitenkään saavuttamatonta voi olla.

Vierailija kirjoitti:

9:stä ja 10:stä maksetaan rahaa, kasista ja siitä alaspäin ei mitään.

Ai jaa. Ysejä ja kymppejä tulee helposti, mutta aiheuttaa tajutonta stressiä ihan turhaan... kovin kannustin kokeilemaan sitä kasia, että näkee ettei se ole maailmanloppu. Ainoa koe josta olen sen kannustinpalkkion maksanut.

Mulle riittäisi se kasi kaikesta. Lapsi itse kokee ysinkin epäonnistumiseksi. En mä oikeen tiedä minä sen ajattelussa on nyrjähtänyt.

Jos ei lukematta saa ysiä niin joku on kyllä vialla.

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä.

Elämä on joskus nuorella sellaista, että hyviä numeroita ei enää vaan tule jos on esim. Väliaikaisesti vaikeaa. Se ei myöskään tarkoita, että jotakin olisi ns. vialla.

Aikamoista on nykypäivänä olla nuori. Aivan erilaista mitä 30 vuotta sitten. Nyt on niin paljon paineita enemmän. Ja se nykypäivän 8 vastaa ehkä 30 vuotta sitten jotain maks 7.

Kriteerit ovat erilaiset.

Tämä kyllä vaihtelee, esim. peruskoulussa ei saa enää jättää luokalle jne. Oma ala-asteen luokanopettajani ei antanut kymppiä kuin kaikin puolin täydellisestä suorituksesta (esim. äidinkielessä myös käsialan piti olla kuin jossain painetussa kutsukortissa ja vain yksi pystyi tähän vaikka kympin aineen kirjoittajia ja kokeissa pärjänneitä oli useampia, samoin vain yksi sai matematiikasta kympin vaikka hyviä laskijoita oli useita). Jopa kasi oli haastavaa saada ja pistokokeita oli jokaisesta lukuaineesta kerran viikossa. Siitä olen samaa mieltä, että paineet ovat nykyään suuremmat.

Olisin tyytyväinen noihin arvosanoihin. Tulevaisuudessa tulee ongelmia vastaan, jos itsetunto on rakennettu pelkkien arvosanojen varaan. 

Ei. Lapseni ovat fiksuja ja ymmärtävät, että opiskeluun kannattaa panostaa, että isompana on varaa valita mitä haluaa tehdä. Jos kokeesta tulee 7, niin heidän kohdallaan näkee, ettei kokeeseen ole luettu eikä keskitytty oppitunnilla. 8 on ok, jos se ei ole aine, johon lapsi itse haluaa panostaa.