Riittääkö teille vanhempana jos lapsi saa kokeesta arvosanaksi seiskan tai kasin?
Meidän mielestä on lapsen on saatava kokeesta vähintään ysi jos aikoo pärjätä elämässä. Kymppi on aina parempi.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yläkoulun opettajana voin kertoa, että joka luokassa on monta lasta, joille kasin saaminen on lähtökohtaisesti mahdotonta. Aivan sama, kuinka kauan istuvat kirjan kanssa. Valitettava totuus on, että osalla meistä tulee kapasiteetin rajat vastaan jo siinä yläkoulun alkaessa. Osa oppilaista ei oikeastaan enää opi uutta yläkoulussa vaan läpi mennään vanhoilla alakoulun pohjilla. Tämä on toki kipeä aihe, jota ei avoimesti kehdata käsitellä.
Jokainen etsii oman tapansa oppia. Se on pelkästään vanhemman laiskuutta ja omaa typeryyttä jos opettaa lapsensa laiskaksi. Näitä elämänkouluja käyneitä on nähty eikä niitä ole hauskaa elätellä. Oppimisvaikeuksiin on saatavissa apuja. Jos ei tunneilla pärjää niin otetaan lisätunteja niin kauan että asiat osataan kunnolla. Esikoulusta lähtien lapselle on opeteltava kunnianhimoa.
Noh, osalla se rajoittava tekijä on ihan vain alhainen älykkyys. Yläkoulun oppimäärässä alkaa olla niin abstrakteja asioita, että jos älykkyysosamäärä on 80 tai vähemmän, ei siinä mikään kunnianhimo tai lisätunnit auta.
Kun aletaan "laskea kirjaimilla" tai luku voi ollakin miinusmerkkinen, osa oppilaista lentää maata kiertävälle radalle konkretian puuttuessa.
Omassa aineessani eli äikässä abstraktin ajattelun puuttuminen näkyy esimerkiksi kyvyttömyydessä ymmärtää teeman ja tulkinnan käsitteitä. Heikompien oppilaiden päässä teema on sama kuin aihe, vaikka kuinka selitetään ja harjoitellaan, ja novellianalyysi on sama kuin juonen referointi. Päättelevää, kriittistä, yhdistelevää ja tulkitsevaa lukutaitoa ei vain ole.
Lisäksi kokonaisuudet ovat viimeistään ysillä liian laajoja heikoille. He pystyvät pitämään mielessään hyvin rajallisesti tietoa. Oppilas ehkäpä oppii yksi kerrallaan jokaisen lauseenjäsenen, mutta kun pitäisi jäsentää koko lause, ei enää onnistu edes predikaatin löytäminen. Myöskään syy- ja seuraussuhteet eivät heikoille hahmotu.
Vierailija kirjoitti:
Seiskan ja kasin arvosanoilla pärjää elämässä ihan hyvin. Sen alle voi olla jotain elämänhallinnan ongelmia. Kympin oppilaat voivat menestyä huonostikin yliopistoissa jos se kymppi tulee liian helposti eikä opi opiskelemaan mitä tarvitaan jatko-opinnoissa.
Tai jos se tulee liian vaikeasti jo lukiossa.
Suomessa koulu on niin helppoa että ei riittäisi. Asumme ulkomailla ja 9-vuotiaat kaksosemme istuvat koulussa pänttäämässä aamukasista iltaviiteen. Näemme miten hulluna joutuvat tekemään töitä ja miten monissa aineissa ovat samassa pisteessä kuin me vanhempansa olimme vasta yläasteella. Monista asioista meillä ei ole korkeakoulutettuina ole vieläkään yhtä hyvää käsitystä kuin lapsillamme jo nyt, esim. historiasta. Täällä olemme ihan tyytyväisiä B:n ja C:n arvosanoihin. Suomessa kyllä odottaisimme ysejä.
Tämähän riippuu ihan siitä miten älykäs lapsi on. Jos on typerys ja tosissaan yrittää ja näkee vaivaa ja saa seiskan tai kahdeksikon niin sehän on ihan hyvä saavutus. Jos on älykäs ja saa laiskuttaan 7 tai 8 niin se ei ole hyväksyttävää.
Toki sekin vaikuttaa mistä aineesta on kysymys. Jokin historia ja uskonto niin pääasia ,että menee läpi.
Ainokainen lapsemme joka on ns. kympin oppilas sai kerran kokeesta kuusipuolen ja tuli itkien kotiin sanoen miten aikoo selittää tämän meille vanhemmille. Otin lapsen syliini ja halasin sanoen ettei maailma kaadu yhteen huonoon arvosanaan ja aina voi parantaa kunhan ahkeroi ja tekee parhaansa. Lapsi sai huonon arvosanan kun oli tietämättämme mennyt kouluun kipeänä. :(
Vierailija kirjoitti:
Suomessa koulu on niin helppoa että ei riittäisi. Asumme ulkomailla ja 9-vuotiaat kaksosemme istuvat koulussa pänttäämässä aamukasista iltaviiteen. Näemme miten hulluna joutuvat tekemään töitä ja miten monissa aineissa ovat samassa pisteessä kuin me vanhempansa olimme vasta yläasteella. Monista asioista meillä ei ole korkeakoulutettuina ole vieläkään yhtä hyvää käsitystä kuin lapsillamme jo nyt, esim. historiasta. Täällä olemme ihan tyytyväisiä B:n ja C:n arvosanoihin. Suomessa kyllä odottaisimme ysejä.
Yhdysvallat?
Jos olen rehellinen, niin kyllä minua vähän ahdistaa kasit - tuntuu että mihin tämä lapsen elämä on menossa. Yleensä saa kymppejä ja joskus ysejä. En vaadi näitä tuloksia ääneen häneltä, vaan olen sanonut vaan että läksyt pitää hoitaa ja kokeeseen luetaan ajoissa. Huoleni on toivottavasti aiheetonta, mutta valitettavasti on tullut huomattua ihan tässä lähipiirissäkin, että aika todella älykäs ja ahkera nuori saattaa jäädä ilman opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yläkoulun opettajana voin kertoa, että joka luokassa on monta lasta, joille kasin saaminen on lähtökohtaisesti mahdotonta. Aivan sama, kuinka kauan istuvat kirjan kanssa. Valitettava totuus on, että osalla meistä tulee kapasiteetin rajat vastaan jo siinä yläkoulun alkaessa. Osa oppilaista ei oikeastaan enää opi uutta yläkoulussa vaan läpi mennään vanhoilla alakoulun pohjilla. Tämä on toki kipeä aihe, jota ei avoimesti kehdata käsitellä.
Jokainen etsii oman tapansa oppia. Se on pelkästään vanhemman laiskuutta ja omaa typeryyttä jos opettaa lapsensa laiskaksi. Näitä elämänkouluja käyneitä on nähty eikä niitä ole hauskaa elätellä. Oppimisvaikeuksiin on saatavissa apuja. Jos ei tunneilla pärjää niin otetaan lisätunteja niin kauan että asiat osataan kunnolla. Esikoulusta lähtien lapselle on opeteltava kunnianhimoa.
Noh, osalla se rajoittava tekijä on ihan vain alhainen älykkyys. Yläkoulun oppimäärässä alkaa olla niin abstrakteja asioita, että jos älykkyysosamäärä on 80 tai vähemmän, ei siinä mikään kunnianhimo tai lisätunnit auta.
Kun aletaan "laskea kirjaimilla" tai luku voi ollakin miinusmerkkinen, osa oppilaista lentää maata kiertävälle radalle konkretian puuttuessa.
Omassa aineessani eli äikässä abstraktin ajattelun puuttuminen näkyy esimerkiksi kyvyttömyydessä ymmärtää teeman ja tulkinnan käsitteitä. Heikompien oppilaiden päässä teema on sama kuin aihe, vaikka kuinka selitetään ja harjoitellaan, ja novellianalyysi on sama kuin juonen referointi. Päättelevää, kriittistä, yhdistelevää ja tulkitsevaa lukutaitoa ei vain ole.
Lisäksi kokonaisuudet ovat viimeistään ysillä liian laajoja heikoille. He pystyvät pitämään mielessään hyvin rajallisesti tietoa. Oppilas ehkäpä oppii yksi kerrallaan jokaisen lauseenjäsenen, mutta kun pitäisi jäsentää koko lause, ei enää onnistu edes predikaatin löytäminen. Myöskään syy- ja seuraussuhteet eivät heikoille hahmotu.
Suomessa jopa opettajat puhuvat heikommista ja kykyjen puutteesta, vaikka omilta kouluajoiltani muistan, että ei esimerkiksi lukemista koskaan harjoiteltu mitenkään. Siinä vain oli hyvä tai sitten ei ollut. Nyt kun ulkomailla seuraan oman lapseni opiskelua niin olen tajunnut, että täällä osataan opettaa sellaisillekin lapsille, jotka eivät ole jo kotona harjaantuneet esimerkiksi lukemaan paljon. Luulisi, että se olisi opettamisen ideakin.
Kasi riittää ihan hyvin. Olin itsekin kasin oppilas. Masmisterin paprut tuli sitten vitosen ka:lla
Tällä hetkellä mulle riittää vanhempana, että lapseni menee päivittäin kouluun. Hankala ADHD, johon ei ole saanut vielä hoitoa. Numerot on kaikkea 5-10 väliltä, riippuu saako lapsen lukemaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskitason numerot ovat hyviä.joskus 6 ihan ok.
Yhteiskunta kyllä syö ne 10 oppilaat tulevaisuudessa elävältä tässä suorituskeskeisessä maailmassa.
Kultainen ja LEVEÄ keskitie paras.
Monet rekrytoijat myös sanovat, että firma ei halua niitä 5 *asteikko 1-5* rivin opiskelijoita työpaikalleen. Ovat töissä sen 6kk ja sitte saikulla. 3 keskitie paras. Myös 2 ja 4 ok.
Nyt korostuu sosiaaliset taidot, yhteistyötaidot.Monet rekrytoijat eli halpatyövoimaa etsivät rekryfirmat sanovat noin. Me oikeisiin vakituisiin töihin palkkaavat HR tyypit emme palkkaa laiskimuksia yhteenkään pestiin.
Mikä on laiskimuksen raja esim. nyt keskiarvossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa koulu on niin helppoa että ei riittäisi. Asumme ulkomailla ja 9-vuotiaat kaksosemme istuvat koulussa pänttäämässä aamukasista iltaviiteen. Näemme miten hulluna joutuvat tekemään töitä ja miten monissa aineissa ovat samassa pisteessä kuin me vanhempansa olimme vasta yläasteella. Monista asioista meillä ei ole korkeakoulutettuina ole vieläkään yhtä hyvää käsitystä kuin lapsillamme jo nyt, esim. historiasta. Täällä olemme ihan tyytyväisiä B:n ja C:n arvosanoihin. Suomessa kyllä odottaisimme ysejä.
Yhdysvallat?
Yksityiskoulu Englannissa.
"Oikeisiin vakituisiin töihin 😀"
Riippuu aineesta. Ruotsista ja uskonnosta ok ja myös englannista. Matemaattisista vähintään 9. Onneksi ovat tajunneet tämän.
Mulle riittäisi että lapseni menisi edes sinne kouluun. Ysiluokkalainen ja lopettanut lähes kokonaan koulunkäynnin.
Olen sanonut ettei kokeiden numeroilla ole mitään väliä. Tärkeintä on oppia asia joka on opetettu. Jos kokeista tulee huono numero niin kertaamme ne asiat. Yleensä kyllä tulee ihan hyviä numeroita kokeista eli kasia ja ysiä. Ajatus on etten painosta ja että lapsi haluaa oppia ne asiat. Tärkeää on oppia ettei putoa kärryltä, ei itse numero.
Jos tulee huonoja numeroita, kannattaa vanhemman katsoa peiliin.
Joo tämä.
Elämä on joskus nuorella sellaista, että hyviä numeroita ei enää vaan tule jos on esim. Väliaikaisesti vaikeaa. Se ei myöskään tarkoita, että jotakin olisi ns. vialla.
Aikamoista on nykypäivänä olla nuori. Aivan erilaista mitä 30 vuotta sitten. Nyt on niin paljon paineita enemmän. Ja se nykypäivän 8 vastaa ehkä 30 vuotta sitten jotain maks 7.
Kriteerit ovat erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee huonoja numeroita, kannattaa vanhemman katsoa peiliin.
Huh huh.
Monet rekrytoijat eli halpatyövoimaa etsivät rekryfirmat sanovat noin. Me oikeisiin vakituisiin töihin palkkaavat HR tyypit emme palkkaa laiskimuksia yhteenkään pestiin.