Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
09.11.2022 |
Vaikka epäilyään ei kohdistaisi kehenkään yksittäiseen henkilöön, niin silti vastustus on mahdotonta. Aiheesta ei voi edes keskustella ilman että joku, jolla on ADHD, suuttuu.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan selvää, että jokainen meistä asettuu ns. ADHD-spektrillä johonkin kohtaan ja sitä, milloin oireet haittaavat elämää niin paljon, että kyseessä on häiriö, on lähes mahdoton määrittää. Mitä enemmän tästä puhutaan julkisuudessa, sitä enemmän ADHD-diagnooseja tuntuu asetettavan. Diagnoosin saa kahdella psykiatrikäynnillä, usein ilman 100% varmuutta lapsuuden tietojen paikkansapitävyydestä ja jopa ilman vanhempien puhelin- tai videohaastattelua. Allekirjoittaneelle on sanottu, että lapsuuden tiedoista ja papereista tulisi etsiä edes yksi pieni merkki ADHD:sta, niin se riittää. Tällainen voi olla hyvin vaikka se, että on kerran unohtanut kirjat kotiin ja siitä on reissuvihkossa merkintä.
Eli mistä se johtuu, että tästä aiheesta on sopimatonta puhua?
Kommentit (232)
Mikähän valelääkäri antaa diagnoosin noin nopeasti?
Omalla lapsella alettiin epäillä ADHD:ta 5vuotiaana, oli paperisotaa ja toimintaterapiaa ja palaverja. Vuoden sitä rumbaa kesti. Ja siltikin vielä vaikka diagnoosi oli aika varma haluttiin nähdä, selviääkö eskarista ilman lääkitystä. No ei selvinnyt ja kävi eskarin kahteen kertaan, kun ei ollut koulukypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Ei tarvitse kauan googlailla, kun löytyy tietoa siitä, että mm. PTSD-oireisiin voi auttaa ADHD-lääkitys.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomessa PTSD-oireisiin ei määrätä ADHD-lääkettä.
Kyse oli siitä, että jos (C-)PTSD:n ja ADHD:n oireet aikuisella voivat olla niin samankaltaisia, että miten ihmeessä voi pelkän lääkekokeilun avulla sanoa kumpi on kumpi.
Siirtyikö nyt maalitolpat, vai oletko sama, joka ensin puhui traumaperäisestä taustasta lapsen kohdalla?
Nyt puhe siitä, että oireisto on samanlaista pstd-aikuisen ja adhd-aikuisen välillä?
Nuo ovat eri asioita, vaikka takana molemmissa onkin traumakokemus.
Lapsena kaltoinkohtelu näkyy kiintymyssuhdehäiriön oireina, joka on eri kuin PSTD aikuisella. Ne ovat eri nimetkin, eri diagnoosit, erilaiset oireet. Aikuinen pystyy kertomaan, että tapahtui jotain pahaa, ja sen jälkeen tuntuu tältä.
Mutta jos nyt puhutaan pstd-aikuisista. Oireisto on hyvinkin erilaista verrattuna adhd:n. Näitä ei lääkitä samoilla lääkkeillä edes. PTSD-potilasta lääkitään vasta jos ei psykoterapia auta, ja lääkkeinä on mm masennuslääkkeitä. Ei adhd-lääkkeitä.
PTSD:n voi sekoittaa ahdistuneisuuteen tai masennukseen mutta ei pitäisi kyllä sekoittua adhd;seen.
Käypähoito-sivut on aika selkokieliset,
https://www.kaypahoito.fi/kht00096
Tuntuu että sinulla ei ole lainkaan kokemusta psykiatrin vastaanotolta. Ei se ole noin yksioikoista, että kas, molemmilla vipattaa jalat ja ei pysy paikallaan, laitetaanpa medikinetiä, kun "vaikuttaa" vähän kuin olisi adhd.
Ei, vaan ensin tutkitaan, tehdään testejä, tehdään erotusdiagnostiikkaa ja vasta sitten asetetaan diagnoosi. Tutkimuspolku adhd:n kohdalla on paljon pidempi mitä useat antaa ymmärtää.
Kyllä sen voi ihan oikeasti todentaa ja määrittää kenellä on ADHD ja kenellä sitä ei ole. Ammattilaiset osaavat tämän tehdä. En tiedä mistä syntyy käsitys, että dg tulee helpolla tai parilla käynnillä. Tavanomainen käytäntö tämä ei ainakaan ole, vaan tutkimukset ovat pitkät ja laaja-alaiset.
Kyllä minä ainakin myönnän, että pahalta tuntuu ADHD:n vähättely, kun itselläni on ollut isoja haasteita ja ongelmia selvitä tavallisesta elämästä joka päivä. Diagnoosi tuli vasta nelikymppisenä. Ja paljon ymmärrystä sen myötä...
Miksi elämä ei suju niinkuin neurotyypillisillä. Miksi olen tällainen. Miksi kaikki on aina ollut vaikeaa ja elämä melkeinpä kokonaan yhtä taistelua. Jatkuvaa selviämistä vaan päivästä toiseen. Miksi mikään ei suju. Miksi kuormitun aina niin helposti. Miksi poltan itseni loppuun toistuvasti... Miksi en pysty työelämään. Miksi yrittäjyyskin epäonnistui. Missä ovat heikot kohtani ja missä taas ovat vahvuuteni.
Sain paljon vastauksia ja oivalluksia diagnoosin myötä. Ja lääkitys on helpottanut pahimpia oireita. Elämän ei tarvitse enää olla pelkkää tuskaa ja selviämistä. Onneksi lapseni sai diagnoosinsa ajoissa ja sen myötä tarvitsemansa avun ja tuen esimerkiksi kouluun. Hänen elämänsä ei tarvitse olla taistelua tai helvettiä. Jatkuvaa rämpimistä pimeässä... Hänen ei tarvitse kuulla olevansa vaan laiska ja tyhmä. Hänellä on mahdollisuus onnelliseen elämään. Onneksi minullakin on, vaik monta kertaa elämän aikana olen halunnut luovuttaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen diagnoosin noin helpolla saa 😲
Nimim. 6kk tutkimuksissa, enkä vielä yhtäkään psykiatria nähnyt.
Miten voit olla tutkimuksissa, jos et ole edes psykiatria nähnyt? Psykiatri on se, joka diagnoosin antaa ja tekee tutkimukset. Ei yksikään lääketieteen peruslääkäri tee näitä tutkimuksia.
Mun ei tarvinnut kuin kolme kertaa käydä psykiatrilla toteamiseen. Hän näki jo kolmesta tunnin sessiosta, että ei kaikki ole neurokirjon mukaista. Sen jälkeen alettiin tutkimaan, että onko muu pällivika ja siitä sitten diagnoosi. Vanhempia ei ole haastateltu, sillä hän tiesi historiaani sen verran, että lapsena on kirjaimellisesti hakattu hiljaiseksi ja olemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän siitä puhutaan, että diagnoosena nykyään jaetaan jo liiankin helposti. Nykyaika on sellaista, että adhd:n kaltaisia oireita voi saada ihan muistakin syistä, juurihan se oli se perjantai dokkarikin aiheesta, missä lääkärikin totesi että diagnosoidaan liian helposti.
ADHD:ssa kuitenkin on samoja oireita mitä ihan "normaalitkin" ihmiset saa esim. väsyneenä, stressaantuneena jne. Myöskin nykyajan hektinen some-elämä ja esim. laiteriippuvuus aiheuttaa myös levotonta oloa ja keskittymiskyvyttömyyttä (on pakko vilkuilla puhelinta).
Erona adhd-ihmiseen on se, että adhd on synnynäistä, eli se ei ei mitenkään ala yhtäkkiä aikuisiällä vaan oireita on läpi elämän, eivätkä oireet helpota esim. nukkumalla tai irrottautumalla somesta tai olemalla saikulla.
En kyllä usko, että mikään lapsuuden trauma voisi aiheuttaa adhd:ta: Adhd on kuitenkin ihan fyysisestikkin todettavissa aivosähkökäyrästä, mahtaako mikään trauma ihan sillä tavalla tehdä fyysisiä muutoksia aivoihin? Toki samankaltaisuutta voi helposti löytyä ja ehkä joskus samat hoidotkin auttaa.
Itselläni on adhd, joten jossainmäärin tiedän mistä puhun, toki pakko myöntää, että ihan uusimpiin tutkimustietoihin en ole kyllä tutustunut.
Itse asiassa ei sanonut näin. Vaan hän sanoi että "jos me mielletään kaikki nämä oireet adhd:ksi, voi jäädä huomatta se univaje --- "
Ei puhunut että tehtäisiin turhia diagnooseja, vaan että ihmiset itse mieltävät olevansa adhd vaikka eivät ole. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen diagnoosin noin helpolla saa 😲
Nimim. 6kk tutkimuksissa, enkä vielä yhtäkään psykiatria nähnyt.Miten voit olla tutkimuksissa, jos et ole edes psykiatria nähnyt? Psykiatri on se, joka diagnoosin antaa ja tekee tutkimukset. Ei yksikään lääketieteen peruslääkäri tee näitä tutkimuksia.
Mun ei tarvinnut kuin kolme kertaa käydä psykiatrilla toteamiseen. Hän näki jo kolmesta tunnin sessiosta, että ei kaikki ole neurokirjon mukaista. Sen jälkeen alettiin tutkimaan, että onko muu pällivika ja siitä sitten diagnoosi. Vanhempia ei ole haastateltu, sillä hän tiesi historiaani sen verran, että lapsena on kirjaimellisesti hakattu hiljaiseksi ja olemattomaksi.
Julkisella psykologi tekee pohjatyön ja testit. Ei psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Amfetamiinilla ja kahvilla aika erilainen vaikutus terveyteen.
Vertaus olikin huono. Mutta ei toimi tuo sinunkaan, adhd ei ole amfetamiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...adhd-lääke ei ole amfetamiinia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Myös ne joilla ei ole adhd:ta jaksavat opiskella paremmin jos käyttävät amfetamiinia.
Mitä amfetamiini liittyy tähän keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen diagnoosin noin helpolla saa 😲
Nimim. 6kk tutkimuksissa, enkä vielä yhtäkään psykiatria nähnyt.Miten voit olla tutkimuksissa, jos et ole edes psykiatria nähnyt? Psykiatri on se, joka diagnoosin antaa ja tekee tutkimukset. Ei yksikään lääketieteen peruslääkäri tee näitä tutkimuksia.
Mun ei tarvinnut kuin kolme kertaa käydä psykiatrilla toteamiseen. Hän näki jo kolmesta tunnin sessiosta, että ei kaikki ole neurokirjon mukaista. Sen jälkeen alettiin tutkimaan, että onko muu pällivika ja siitä sitten diagnoosi. Vanhempia ei ole haastateltu, sillä hän tiesi historiaani sen verran, että lapsena on kirjaimellisesti hakattu hiljaiseksi ja olemattomaksi.
En ole tuo keneltä kysyt, mutta vastaan kuitenkin.
Minua tutki neuropsykologit. Toisella heistä oli yli 30 vuoden työkokemus näistä tutkimuksista, sekä lukuisia tutkintoja (mm. psykologian tohtori). Psykiatrin tapasin vasta myöhemmin, kun kaikki tutkimukset oli tehty; koko elämä käyty läpi, erilaisia testejä ja haastatteluja, sekä vanhempien ja puolison haastattelut ja muu paperityö.
T. Diagnoosi nelikymppisenä
ADHD:kin pitäisi perustua omaan tahtoon kuten transsukupuolisuus. Jos haluan, että minulla on ADHD, niin sen on muidenkin tunnustettava ja vastaavasti ei-ADHD:n. Ei ulkopuolista määrittelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Ei tarvitse kauan googlailla, kun löytyy tietoa siitä, että mm. PTSD-oireisiin voi auttaa ADHD-lääkitys.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomessa PTSD-oireisiin ei määrätä ADHD-lääkettä.
Kyse oli siitä, että jos (C-)PTSD:n ja ADHD:n oireet aikuisella voivat olla niin samankaltaisia, että miten ihmeessä voi pelkän lääkekokeilun avulla sanoa kumpi on kumpi.
Tuntuu että sinulla ei ole lainkaan kokemusta psykiatrin vastaanotolta. Ei se ole noin yksioikoista, että kas, molemmilla vipattaa jalat ja ei pysy paikallaan, laitetaanpa medikinetiä, kun "vaikuttaa" vähän kuin olisi adhd.
Kappas. Tuosta tuli mieleen, luuleeko ihmiset todella että adhd-diagnoosi saadaan kuten vaikkapa korvatulehdus-diagnoosi - 15 min terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja antibiootit kouraan? Siksikö ne luulee, että adhd-diagnooseja ja myös niitä lääkkeitä annetaan kuin liukuhihnalta? Ei ymmärretä erikoissairaanhoitoa, että siellä kyllä tutkitaan kuukausia, jopa vuosia? Väärän diagnoosin mahdollisuus on paljon paljon paljon pienempi kuin vartin mittaisella terveyskeskuskäynnillä.
Vierailija kirjoitti:
ADHD:kin pitäisi perustua omaan tahtoon kuten transsukupuolisuus. Jos haluan, että minulla on ADHD, niin sen on muidenkin tunnustettava ja vastaavasti ei-ADHD:n. Ei ulkopuolista määrittelyä!
Ei kukaan halua adhd:ta itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on sitä yhteiskunnan medikalisoitumista. Tehdään kaikesta vähänkään poikkeavasta epänormaalia ja annetaan lääkkeitä, jotta ihmisestä tulisi perusihminen, jota on helpompi ohjailla.
Lääkeyhtiöt tienaa kun myyvät lääkkeitä.
Unelma olisi sellainen yhteiskunta missä poikkeavatkin saisivat elää omana itsenään. Löytyisi työ ja yhteisö, jossa adhd saisi käyttää luovuuttaan ja supervoimiaan. Koulussa saisi apua jos ei täysin pysy kärryillä.
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Samalla periaatteella masennustakaan ei voida todistaa. Ja elä vaan usko joitain serotoniinijuttuja. Niitä ei yksikään tutkimus ole oikeaksi todistanut. Kaikki psyykkinen diagnosointi perustuu oireisiin, ei mihinkään arvojen mittauksiin tai aivojen kuvauksiin, kuten esim jalan poikki menemisessä tai syövässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Lisään vielä vastauksena tähän, että kiintymyssuhdehäiriön oireisto on monin osin erilainen kuin adhd-oireisto. Psykiatrin kuuluu nämä erottaa.
Myös maallikko oppii näkemään eroja, jos tällaisen lapsen kanssa pitkään viettää aikaa, esim päiväkotityöntekijä.
Adhd-lapsi pystyy esimerkiksi luottamaan aikuiseen ja katsomaan silmiin. Pystyy olemaan sylissä tai kuulemaan kehuja onnistumisesta. Esimerkiksi tällainen ero voi olla. En jaksa juurta jaksain selostaa tähän.
Joillain voi toki olla molemmat, sekä lapsuuden trauma että synnynnäinen adhd. Lääke poistaa keskittymisvaikeudet, mutta käytöshäiriöt tai stressitila ja epäluottamus aikuisiin jää.
Suomessa on oikeasti tasokas erikoistuminen lääkäreillä tässä, diagnooseja nepsy - ja psyykkiseltä puolelta on huima määrä ja kaikki kuuluvat psykiatrin osaamiseen, osa myös sinne neuron osaamiseen. En tiedä mikä pointti on kyseenalaistaa erikoislääkäreiden kykyä erotusdiagnostiikkaan, vieläpä tällaisella foorumilla. Duodecim on parempi lukupaikka aloitella, jos nämä todella kiinnostaa maallikkoakin.
No missäpä muualla asioita voisi kyseenalaistaa kuin yhdellä Suomen suosituimmista keskustelupalstoista 🤔
Maallikko voi aloittaa duodecimista, mutta voi myös kaivaa tietoa vähän laajemminkin. Sulla on hassun puolusteleva asenne siihen, että ikikuunaan ei mitään virheellisiä diagnooseja voi tehdä, kun kyllä se erotusdiagnostiikka on niiiiin helppoa. Hassua vaan, että on laajasti tutkittua tietoa, ihan ysäriltä lähtien, että ADHD.n ja lapsuuden kaltoinkohtelun/epävakaassa ympäristössä kasvamisen vaikutukset eivät ole kovinkaan helposti erotettavissa. Kiintymyssuhteen häiriintyminen on vain osa kaltoinkohtelun seurauksista, eikä automaatio, esim. jos lapsen vanhemmista vain toinen on kaltoinkohteleva.
Valtaosa lääkäreistä toki handlaa hommansa hyvin, mutta ikävä kyllä viimeaikoina on myös alkanut näkyä viitteitä siitä, että adhd-dg saattaa tipahtaa liian "helpolla", jopa parin tapaamiskerran perusteella, ilman asianmukaisia tutkimuksia. Tai esim. kouluikäisten tapauksessa niin, että kuullaan vain lapsen toista vanhempaa - näin kaltoinkohteleva/epävakaa vanhempi "saa" lapselle diagnoosin, vaikka "vika" on vanhemmassa, ei lapsessa. Lääkevastekaan ei ole 100-varma todistamaan asiaa suuntaan tai toiseen, sillä oikean lääkityksen hakeminen voi olla sille "oikeallekin" ADHD.lle haastavaa - tämä toimii myös toisin päin niin, että kaikille "normeille" adhd-lääkkeet eivät aiheuta mitään säheltämistä tai tilanteen pahentumista. Lääkitys ei siis todellakaan ole mikään varma keino erottaa "oikeaa" ADHD.ta ja muusta syystä ilmenevää oireilua toisistaan.
Tämä on ihan oikea ongelma, josta pitää voida puhua. Väärä diagnoosi voi olla todellinen katastrofi lapselle.
(Ja AP.n kysymykseen, miksi kyseenalaistamisesta loukkaannutaan: uskoisin itse, että asiaan on pääsääntöisesti kaksi syytä. "oikean" adhd-lapsen vanhemmat ovat usein tehneet kaikkensa lapsen eteen, valmiita muuttamaan omaa käytöstä, pohtimaan asioita monelta kantilta, ja arki on silti lapsen kanssa raskasta ja huoli lapsen pärjäämisestä kova - on todella ärsyttävää kun joku tulee kyseenalaistamaan tilanteessa, jossa koet jo tehneesi kaikkesi. Ja sitten taas nämä muut, no jos se dg on jo haettu siksi, että sinne sen taakse pääsee piiloon, voi selittää kaikki ne lapsen ongelmat sillä että lapsi on viallinen, ei vanhempi - niin eihän tällainen vanhempi kykene ottamaan mitään kyseenalaistamista vastaan vaan hyökkäys on paras puolustus.)
Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä ja hyökkääviä?
Kyse on todellisista haasteista ja ongelmista! Niin isoista asioista, että jos apua ja diagnoosia ei saa, saattaa koko elämä suistua raiteiltaan!
Hoitamattoman ADHD voi aiheuttaa mm. masennusta, itsetuhoisuutta, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkihäiriötä, päihderiippuvuutta, muita riippuvuuksia, ja se saattaa altistaa hulluihin riskinottoihin tai saattaa lopulta johtaa vaikka vankilaan (tilastojen valossakin).
Miksi muiden diagnoosia tarvitsee kyseenalaistaa? Miksi tarvitsee vähätellä? Miten muiden saama apu on sinulta pois? Miten voi ADHD diagnoosi saada aikaan tällaista paskamyrskyä ja vihaisuutta, mitä täällä palstalla on saanut lukea useammankin kerran?
On hyvä että asia on nyt pinnalla. Ehkä joku uskaltautuu hakemaan apua, jos tunnistaa itsensä ADHD oirekuvasta. Sitten voi lähteä selvittämään mistä omalla kohdalla on kyse ja onko kyseessä kenties ADHD vai jotakin muuta.
Omalla kohdalla hoidettiin vuositolkulla vain "toistuvaa masennusta", ahdistusta ja univaukeuksia. Oli vuosien psykoterapiat ja kaikki, eikä niistä ollut apua, vaikka sitoutuneesti kävin ja elämääni avasin. Masennuslääkkeetkin kokeilin edes pienen helpotuksen toivossa, mutta ne vain pahensivat oloani ja oireitani. Juurisyyksi kaikelle tälle paljastui lopulta hoitamaton ADHD.
T. Dg nelikymppisenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Olet vain sulkenut silmäsi lääkkeiden haitallisilta vaikutuksilta. Kyllä niitä on ja paljon, mutta niinhän kaikissa lääkkeissä on. Täytyy vaan valita kahdesta pahasta pienempi paha. Elääkö lääkkeiden kanssa ja pää toimii hyvin, mutta kroppa mahdollisesti kärsii? Vai kroppa on terve, mutta pää ei toimi?
On se joo tosiaan hassua jos ihmiset loukkaantuu siitä, että joku tulee selittämään kuinka "sinun diagnoosisi on täysin epäluotettava". Siltä se kuulostaa, jos alkaa selittämään, että ei ne kaikki voi oikeita olla.
Alue: Aihe vapaa
Ihanaa, tulee ihan lapsuus mieleen kun mätkittiin vyöllä että "lakkaisin haaveilemasta".
Lopputuloksena: Diagnoosit vaikea masennus 12vuotiaana JA Add 22vuotiaana. Eipä neurologinen häiriö jostain kumman syystö poistunut moittimalla ja lyömällä..