Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
09.11.2022 |
Vaikka epäilyään ei kohdistaisi kehenkään yksittäiseen henkilöön, niin silti vastustus on mahdotonta. Aiheesta ei voi edes keskustella ilman että joku, jolla on ADHD, suuttuu.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan selvää, että jokainen meistä asettuu ns. ADHD-spektrillä johonkin kohtaan ja sitä, milloin oireet haittaavat elämää niin paljon, että kyseessä on häiriö, on lähes mahdoton määrittää. Mitä enemmän tästä puhutaan julkisuudessa, sitä enemmän ADHD-diagnooseja tuntuu asetettavan. Diagnoosin saa kahdella psykiatrikäynnillä, usein ilman 100% varmuutta lapsuuden tietojen paikkansapitävyydestä ja jopa ilman vanhempien puhelin- tai videohaastattelua. Allekirjoittaneelle on sanottu, että lapsuuden tiedoista ja papereista tulisi etsiä edes yksi pieni merkki ADHD:sta, niin se riittää. Tällainen voi olla hyvin vaikka se, että on kerran unohtanut kirjat kotiin ja siitä on reissuvihkossa merkintä.
Eli mistä se johtuu, että tästä aiheesta on sopimatonta puhua?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku psykiatri tätä pohdiskeli kun moni tulee turhaan vastanotolle, "hakemaan diagnoosia" eikä sitä saakaan. Tästä suututtiin mm adhd-facebook ryhmässä ihan täysin, että "ai haetaan turhia diagnooseja". Kukaan ei siellä huomannut punaista lankaa (noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??) punainen lanka oli se, että kaikki adhd:ta itsellään epäilevät eivät suinkaan ole adhd.
Perjantaidokkarissa ylellä oli myös juttua. Nuorisolääkäri sanoi, että moni nykypäivän asioista kuten vähäinen uni, stressi, liian kovat vaatimukset koulussa, voi tehdä sen ettei osaa keskittyä. Ero oikeaan adhd;een on se, että adhd-ihminen ei osaa oikeastaan koskaan keskittyä, ei ainakaan käskystä.
Eri juttu, jos joskus on joskus vaikeuksia keskittyä. Silloin syynä on jotain muuta.
Hän sanoi myös, että ihmiselle on helpompaa etsiä syytä jostain muusta kuin itsestään (vähäinen uni). Olisi helpompaa, jos ongelman voisi vain korjata jollain pillerillä. Siksi yritetään hakea diagnooseja joskus myös turhaankin.
Pitkälle koulutetut erikoislääkärit kyllä tunnistaa oikean oireiston, sitä ei yhdellä tai kahdella käynnillä saa. Ei ainakaan julkisella puolella. Psykologin testit yksistään kestivät viisi käyntiä, siihen päälle lääkärikäynnit.
Eikä ne mitään turhia ole vaan hakevat eläkettä tai lapset opettaja laittanut. Antaisivat vain eläkkeen jokaiselle sitä hakevalle niin mitään ongelmaa ei olisi. Eläke tasasuuruiseksi niin menisi isoja rahoja muilta. Nyt varakkaat saa tekosyillä ja muut ei vaikka jokin tauti (ei olematon adhd) olisikin.
Minkä ihmeen eläkkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku psykiatri tätä pohdiskeli kun moni tulee turhaan vastanotolle, "hakemaan diagnoosia" eikä sitä saakaan. Tästä suututtiin mm adhd-facebook ryhmässä ihan täysin, että "ai haetaan turhia diagnooseja". Kukaan ei siellä huomannut punaista lankaa (noh, adhd-aikuiset... ehkä ei ehdi sisäistää lukemaansa??) punainen lanka oli se, että kaikki adhd:ta itsellään epäilevät eivät suinkaan ole adhd.
Perjantaidokkarissa ylellä oli myös juttua. Nuorisolääkäri sanoi, että moni nykypäivän asioista kuten vähäinen uni, stressi, liian kovat vaatimukset koulussa, voi tehdä sen ettei osaa keskittyä. Ero oikeaan adhd;een on se, että adhd-ihminen ei osaa oikeastaan koskaan keskittyä, ei ainakaan käskystä.
Eri juttu, jos joskus on joskus vaikeuksia keskittyä. Silloin syynä on jotain muuta.
Hän sanoi myös, että ihmiselle on helpompaa etsiä syytä jostain muusta kuin itsestään (vähäinen uni). Olisi helpompaa, jos ongelman voisi vain korjata jollain pillerillä. Siksi yritetään hakea diagnooseja joskus myös turhaankin.
Pitkälle koulutetut erikoislääkärit kyllä tunnistaa oikean oireiston, sitä ei yhdellä tai kahdella käynnillä saa. Ei ainakaan julkisella puolella. Psykologin testit yksistään kestivät viisi käyntiä, siihen päälle lääkärikäynnit.
Eikä ne mitään turhia ole vaan hakevat eläkettä tai lapset opettaja laittanut. Antaisivat vain eläkkeen jokaiselle sitä hakevalle niin mitään ongelmaa ei olisi. Eläke tasasuuruiseksi niin menisi isoja rahoja muilta. Nyt varakkaat saa tekosyillä ja muut ei vaikka jokin tauti (ei olematon adhd) olisikin.
Ei adhd-diagnoosilla saa eläkettä, voi hyvä ihme.
Eikä opettaja lähetä ketään yksityiselle.
Julkiselle pääsee vain "pahimmat" kun on oikeasti syytä epäillä jotain, yksityiselle menevät nämä aikuiset jotka itse luulevat olevansa adhd ja saavat kuulla etteivät olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös turhista adhd-diagnooseista tai adhd-epäilyistä loukkantujia löytyy. Ihmettelen vaan, mitä se sinulta on pois, jos joku saa /kokee saavansa apua ongelmiinsa adhd-diagnoosin myötä? Oli se sitten todellinen häiriö kyseisellä henkilöllä tai ei.
No eihän nyt luulosairaus mitään haittaa, jos siitä on hyötyä. Jos joku haluaa olla prinsessa, häntä voi sanoa prinsessaksi. Ei hän ole todellisuudessa tietysti prinsessa, mutta ketä se nyt haittaa, että häntä pidetään silti prinsessana. Heilautat vain kättä ja kumarrat.
Olisiko niin, että oikeasti ADHD-ihmisiä haittaa, jos joku on muka ADHD vain siksi, että se on kivaa.
Sama pyörätuolissa istujilla. Allergisilla. Syöpäsairailla. Näkövammaisilla. Atoopikoilla. Miksi pitäisi esittää olevansa jotakin. Eikö voi vaan reilusti olla tyhmä, jos kerran luonnostaan siihen kategoriaan osuu.
ADHD ei vaikuta älykkyyteen.
Peruskoulun ka 9,5 ja käytös 9. Lääkitsemättä. Älykäs ADHD kompensoi oireita pitkään, ongelmat tulevat lukiossa tai vasta yliopistossa.
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Miksi näihin sitten tarvitsee diagnoosi? Eikö tuollaiset lääkkeet auttaisi ketä vain suoriutumaan arjesta paremmin?
Voisi aika montaa ruuhkavuosimammaa kiinnostaa tällaiset piristeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Miksi näihin sitten tarvitsee diagnoosi? Eikö tuollaiset lääkkeet auttaisi ketä vain suoriutumaan arjesta paremmin?
Voisi aika montaa ruuhkavuosimammaa kiinnostaa tällaiset piristeet.
Normaali-ihmisiä ne piristävät, mutta kun ne ei ole tarkoitettu piristykseen. Ne on tarkoitettu keskittymiskyvyn parantamiseen.
Varmaan moniakin ihmisiä kiinnostaa lääkkeiden väärinkäyttö, kuten kipulääkkeiden ja myös näiden adhd-lääkkeiden kohdalla on väärinkäyttöä, ei niitä silti jaeta kuin karkkia jokaiselle. Mitä ihmettä sinä oikein ehdotat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumaattinen lapsuus voi "aiheuttaa" aivoissa adhd:n puhkeamisen. Mielenkiintoista, koska kyseessä pitäisi olla synnynnäinen ominaisuus. Voiko olla, että ilman lapsuuden stressitekijöitä mitään ADHD:ta ei puhkeaisi vaikka alttius olisi? Olisko näyttää jotain tutkimusta ADHD-ihmisistä ja heidän lapsuuden elinolosuhteistaan? Kuinka moni on kasvanut täysin turvallisessa ympäristössä? Miten erottaa ADHD ja C-PTSD aikuisella? Miten jokin synnynnäinen neurologinen ominaisuus voi olla häiriö, jota tulee lääkitä stimulanteilla? Eikö yhteiskunta hyväksy erilaisuutta?
Riippuu mitä tarkoitat erilaisuudella. Itellä on esimerkiksi vaikeuksia pitää yllä kodin järjestystä tai maksaa laskuja ajallaan. Ensimmäinen ei juurikaan vaikuta muihin, kuin omaan viihtyvyyteen, mutta jälkimmäisellä onkin vaikutusta jo muihinkin. Pitäisikö yhteiskunnan hyväksyä mun erilaisuudessa se, että laskut on aina myöhässä? Tai työnantajan sitä, että jumitan johonkin pikkuhommaan ja määräajat paukkuu? Erilaisuutta hyväksytään ja pitääkin hyväksyä... tiettyyn pisteeseen asti, mutta tiettyjen yhteiskunnan sääntöjen noudattamista ja tehtävien vaatimusten täyttämistä voi vaatia myös ADHD-ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Ei tarvitse kauan googlailla, kun löytyy tietoa siitä, että mm. PTSD-oireisiin voi auttaa ADHD-lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on aikuisiällä vasta saanut diagnoosin ja lääkityksen niin varmasti on hieman puolustuskannalla sen suhteen.
Sitä on lapsuudesta asti läpi elämän saanut tuntea olevansa tyhmä, huono ja ihmetellyt ja itkenyt miksei osaa normaaleja asioita kuten muut. Sit vuosien jälkeen saa lääkäriltä syyn ja auttavat lääkkeet ja sit pitää hävetä sitä että on diagnoosi.
Asenteesi tuntuu vähättelevältä, ehkä siksi loukkaannutaan.
Mahtavaa että joukossamme on näin fiksuja ihmisiä 👍
Vierailija kirjoitti:
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
Saattaa kenties riippua siitäkin, miten otat asian esille, siis jos se on provosoivasti.
Mutta varmaan jotkut kokevat, että heidän oma diagnoosinsa epäsuorasti kyseenalaistetaan luulosairaudeksi tms. Joillakin on ollut pitkä ja hankala tie siihen, että ovat lopulta saaneet diagnoosin myötä ymmärrystä ja apua vaikeaan elämäntilanteeseensa ja pahoinvointiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Olen tässä 3 päivää pohtinut kuinka pitkään täytyy olla ilman lääkettä jotta korvien soiminen loppuu ja että hiukset kasvavat takaisin päähän ja jos niin ei käy niin mikä on se ajankohta jolloin voin aloittaa uudestaan lääkityksen.
Adhd lääkkeet eivät ole täysin vaarattomia. Voivat viedä hengen ym. Moni on kuollutkin.
Korvien soiminen ja hiustenlähtö saattaa kuulostaa pikkujutuilta mutta tuo korvien soiminen ottaa hermoille ja ihmisten ilkkuminen kaljulle naiselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Arveletko, että näitä ei käydä läpi tutkimuksissa?
Mulla on adhd ja olen saanut diagnoosini aikuisena, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Multa käytiin läpi lapsuus ja oli aika laajat haastattelut psuykologin kanssa.
Välillä kyllä itekin vähän mietin, että hitto onko nyt oikeesti kaikilla julkkiksilla ja bloggaajilla ja instatähdillä adhd. Mutta tuskinpa ne lääkärit sitä huvikseen diagnosoi, toivottavasti ainakaan eivät.
Mulle adhd aiheuttaa aika laaja-alaisesti haasteita elämään, eikä tosiaankaan nyt vaan mitään semmosia "he-heh, kun mulla on tavarat hukassa ja unohtelen enkä voi keskittyä viitta minsaa enempää"- säätöä. Mulla on varsinkin nuorempana ollut päihteiden liikakäyttöä ja siitä seuranneita vaaratilanteita, opiskelut ei onnistuneet, hahmottamisen kanssa on häiriöitä (en esim. osaa mitään käyttö- tai kokamisohjeen kuvia lukea, saatikka että ymmärtäisin miten semmosen perusteella käytetään tai kootaan mitään), päässä en osaa laskea ollenkaan (vaikka muuten olen matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jos kysyt paljonko on 178 + 149, niin tartten laskimen), liiat ärsykkeet saa mut aika sekaisin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Ei tarvitse kauan googlailla, kun löytyy tietoa siitä, että mm. PTSD-oireisiin voi auttaa ADHD-lääkitys.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomessa PTSD-oireisiin ei määrätä ADHD-lääkettä.
Alue: Aihe vapaa
No eihän nyt luulosairaus mitään haittaa, jos siitä on hyötyä. Jos joku haluaa olla prinsessa, häntä voi sanoa prinsessaksi. Ei hän ole todellisuudessa tietysti prinsessa, mutta ketä se nyt haittaa, että häntä pidetään silti prinsessana. Heilautat vain kättä ja kumarrat.
Olisiko niin, että oikeasti ADHD-ihmisiä haittaa, jos joku on muka ADHD vain siksi, että se on kivaa.
Sama pyörätuolissa istujilla. Allergisilla. Syöpäsairailla. Näkövammaisilla. Atoopikoilla. Miksi pitäisi esittää olevansa jotakin. Eikö voi vaan reilusti olla tyhmä, jos kerran luonnostaan siihen kategoriaan osuu.