Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella moni loukkaantuu, jos epäilee yleisesti, etteivät kaikki ADHD-diagnoosit voi olla oikeita?
09.11.2022 |
Vaikka epäilyään ei kohdistaisi kehenkään yksittäiseen henkilöön, niin silti vastustus on mahdotonta. Aiheesta ei voi edes keskustella ilman että joku, jolla on ADHD, suuttuu.
Kaikille luulisi kuitenkin olevan selvää, että jokainen meistä asettuu ns. ADHD-spektrillä johonkin kohtaan ja sitä, milloin oireet haittaavat elämää niin paljon, että kyseessä on häiriö, on lähes mahdoton määrittää. Mitä enemmän tästä puhutaan julkisuudessa, sitä enemmän ADHD-diagnooseja tuntuu asetettavan. Diagnoosin saa kahdella psykiatrikäynnillä, usein ilman 100% varmuutta lapsuuden tietojen paikkansapitävyydestä ja jopa ilman vanhempien puhelin- tai videohaastattelua. Allekirjoittaneelle on sanottu, että lapsuuden tiedoista ja papereista tulisi etsiä edes yksi pieni merkki ADHD:sta, niin se riittää. Tällainen voi olla hyvin vaikka se, että on kerran unohtanut kirjat kotiin ja siitä on reissuvihkossa merkintä.
Eli mistä se johtuu, että tästä aiheesta on sopimatonta puhua?
Kommentit (232)
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava traumatisoituminen voi aiheuttaa samoja oireita keskittymiskykyyn kuin ADHD.
Kun traumamuisto on hallitsematon, ei voi keskittyä. Toisin kuin ADHDtä siihen ei ole lääkitystä.
Oletko lääkäri joka on erikoistunut ADHD tapauksiin?
Jos et ole niin mitäpä lopettaisit muiden asioihin puuttumisen. Kaikkia ongelmia ei näy päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Ei tarvitse kauan googlailla, kun löytyy tietoa siitä, että mm. PTSD-oireisiin voi auttaa ADHD-lääkitys.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Suomessa PTSD-oireisiin ei määrätä ADHD-lääkettä.
Kyse oli siitä, että jos (C-)PTSD:n ja ADHD:n oireet aikuisella voivat olla niin samankaltaisia, että miten ihmeessä voi pelkän lääkekokeilun avulla sanoa kumpi on kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Lisään vielä vastauksena tähän, että kiintymyssuhdehäiriön oireisto on monin osin erilainen kuin adhd-oireisto. Psykiatrin kuuluu nämä erottaa.
Myös maallikko oppii näkemään eroja, jos tällaisen lapsen kanssa pitkään viettää aikaa, esim päiväkotityöntekijä.
Adhd-lapsi pystyy esimerkiksi luottamaan aikuiseen ja katsomaan silmiin. Pystyy olemaan sylissä tai kuulemaan kehuja onnistumisesta. Esimerkiksi tällainen ero voi olla. En jaksa juurta jaksain selostaa tähän.
Joillain voi toki olla molemmat, sekä lapsuuden trauma että synnynnäinen adhd. Lääke poistaa keskittymisvaikeudet, mutta käytöshäiriöt tai stressitila ja epäluottamus aikuisiin jää.
Suomessa on oikeasti tasokas erikoistuminen lääkäreillä tässä, diagnooseja nepsy - ja psyykkiseltä puolelta on huima määrä ja kaikki kuuluvat psykiatrin osaamiseen, osa myös sinne neuron osaamiseen. En tiedä mikä pointti on kyseenalaistaa erikoislääkäreiden kykyä erotusdiagnostiikkaan, vieläpä tällaisella foorumilla. Duodecim on parempi lukupaikka aloitella, jos nämä todella kiinnostaa maallikkoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Tämä on itseasiassa myytti. Minä olen saanut varhaisteininä adhd-diagnoosin ja lääkkeet, mutta ne eivät sovi minulle ollenkaan. Minusta tuli aggressiivinen, uneton, sain tic-oireita, trikotillomanian, pahoinvointia, ihottumaa, suun kuivumista, hiuksia lähti tukoittain ja vatsa oli käytännössä vesiripulilla koko lääkkeen käytön ajan. Keskittyminen ei parantunut vaan jumitus pahentui ja ajantaju meni täysin. Lääkkeestä jäi muistoksi pysyvä visual snow ja tinnitus.
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Mä en tunne ketään työtäntä adhd:ta. Yhden eläkkeellä olevan tiedän, mutta hänellä on adhd:n lisäksi autismidiagnoosi ja hän ei autisminsa vuoksi ole kykenevä työelämään.
Ite oon töissä ja vielä ihan hyvässä asemassa, enkä kyllä suostuisi millään pienellä eläkkeellä tai työttömyyskorvauksella kituuttamaan, kun ei oo pakko. Tosin mä olen valkannut työni niin, että se on kivaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD-spektrillä? Sekoitat nyt asioita. Autismissa on spektri, ADHD:n tyypeissä on lähinnä kyse siitä miten arjessa pärjää ja miten oireet näkyvät ulkopuolisille. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että kaikilta unohtuu joskus kirja.
ADHD johtuu dopamiinin puuttesta, se on ihan selkeä homma. Kaikenlaista vähättelijää ja paremmintietäjää on netti pullollaan eikä siitä kannata välittää.
On olemassa ADHD- spektrumi, sen avulla testataan ADHD:n oireita, oireiden tyyppiä sekä voimakkuutta ja luokitellaan oireyhtymän vaikeusaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Tämä on itseasiassa myytti. Minä olen saanut varhaisteininä adhd-diagnoosin ja lääkkeet, mutta ne eivät sovi minulle ollenkaan. Minusta tuli aggressiivinen, uneton, sain tic-oireita, trikotillomanian, pahoinvointia, ihottumaa, suun kuivumista, hiuksia lähti tukoittain ja vatsa oli käytännössä vesiripulilla koko lääkkeen käytön ajan. Keskittyminen ei parantunut vaan jumitus pahentui ja ajantaju meni täysin. Lääkkeestä jäi muistoksi pysyvä visual snow ja tinnitus.
Jännä, että sinulla ei kokeiltu eri lääkkeitä ja eri annostuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen lapsuusmuistot voivat vääristyä monella tavalla. Esimerkiksi oma äitini aina arvosteli minua siitä, kun en osaa pitää asioitani järjestyksessä. Todellisuudessa kyse oli vanhemman ylikontrollista ja pakko-oireisesta häiriöstä. Jos kaikki ei ollut siistiä ja järjestyksessä, hän sai hermoromahduksen. Tuollainen jatkuva muistuttelu ja suoranainen ahdistelu siisteyden tavoittelulla sai aikaan vastareaktion eli negatiivisen asenteen siivousta kohtaan. Myöhemmin aikuisena taas muisti vain sen, kuinka oli opetettu, ettet osaa pitää minkäänlaista järjestystä etkä osaa siivota ja siitä tuli itseään toistava ennustus. Kun tarkemmin tarkastelee tilannetta, niin kaikki ihmiset eivät ole sairaalloisen pedantteja siisteydessä, eikä kaikkien sellaisia tarvitse ollakaan ollakseen ihan tavallinen ihminen. Vanhemmilla on iso rooli siinä, mitä mielikuvia iskostaa lastensa päähän tämän minäkuvaa häiritsemään.
Voi olla, että lapsuuden muistelu aikuisena ei ole kovin helppoa, jolloin voi helposti muistaa väärin, vaikka muuten kaikki oli mennyt putkeen ja kokeista tullut kymppejä ja käytös ollut ysi.
Myös muiden kokemusten lukeminen lehdistä voi aiheuttaa samastumisilmiön jolloin ne omat mielikuvat vielä vahvistuvat "tällainenhan minäkin aina olin".
Joten yllättävää, jos lääkäri ei vaadi sen suurempia todisteita lapsuuden oireista kuin tuollaiset mutuilut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja olen saanut diagnoosini aikuisena, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Multa käytiin läpi lapsuus ja oli aika laajat haastattelut psuykologin kanssa.
Välillä kyllä itekin vähän mietin, että hitto onko nyt oikeesti kaikilla julkkiksilla ja bloggaajilla ja instatähdillä adhd. Mutta tuskinpa ne lääkärit sitä huvikseen diagnosoi, toivottavasti ainakaan eivät.
Mulle adhd aiheuttaa aika laaja-alaisesti haasteita elämään, eikä tosiaankaan nyt vaan mitään semmosia "he-heh, kun mulla on tavarat hukassa ja unohtelen enkä voi keskittyä viitta minsaa enempää"- säätöä. Mulla on varsinkin nuorempana ollut päihteiden liikakäyttöä ja siitä seuranneita vaaratilanteita, opiskelut ei onnistuneet, hahmottamisen kanssa on häiriöitä (en esim. osaa mitään käyttö- tai kokamisohjeen kuvia lukea, saatikka että ymmärtäisin miten semmosen perusteella käytetään tai kootaan mitään), päässä en osaa laskea ollenkaan (vaikka muuten olen matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jos kysyt paljonko on 178 + 149, niin tartten laskimen), liiat ärsykkeet saa mut aika sekaisin jne.
Kuvailemasi "oireet" eivät ole mitään oireita. Ihan kaikilla on näitä :D
Nää diagnoosihaukat on erikoisuudentavoittelijoita. Tämä on tätä... nykyajan astrologiaa. Ennen oltiin leijonia, joilla nouseva merkki rapu, nyt ei enää kelpaa. Pitää olla nepsy-epätyypillinen (kuulostaa melkein taiteilija-ammatilta, eikö vaan, melkein kuin rokkitähti!), jolla adhd ripauksella ddt:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Miten todistat, että vaste johtuu nimenomaan ADHD:sta eikä esimerkiksi aivoihin kohdistuneesta pitkäaikasesta stressitilasta, joka esimerkiksi alkanut lapsuudessa esim. kaltoinkohtelun seurauksena? Silloin kyse on häiriöstä, johon tarvitaan psykoterapiaa, eikä pelkkiä stimulantteja. Ja voihan kyse olla vaikka autismista tai jostain itseaiheutetusta kuten ADT.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Näkyvä oikea lääkevaste tulee vain jos ihmisellä on oikeasti adhd.
Siitä sen todistaa. Adhd-lääke ei auta sitä, jonka käytös johtuukin traumasta.
Tämä on itseasiassa myytti. Minä olen saanut varhaisteininä adhd-diagnoosin ja lääkkeet, mutta ne eivät sovi minulle ollenkaan. Minusta tuli aggressiivinen, uneton, sain tic-oireita, trikotillomanian, pahoinvointia, ihottumaa, suun kuivumista, hiuksia lähti tukoittain ja vatsa oli käytännössä vesiripulilla koko lääkkeen käytön ajan. Keskittyminen ei parantunut vaan jumitus pahentui ja ajantaju meni täysin. Lääkkeestä jäi muistoksi pysyvä visual snow ja tinnitus.
Jännä, että sinulla ei kokeiltu eri lääkkeitä ja eri annostuksia.
Niinpä. On eri valmisteita, ja aina aloitetaan niin pienellä annoksella kuin mahdollista. Saako kysyä, mikä lääke ei sopinut?
Elvanse teki meidän lapsesta aggressivisen, vaihdettiin toiseen. Unettomuus on sivuoire kaikissa, mutta siihen lääkäri määrää melatoniinia. Tekikö näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan huijausta koko juttu. "Keskittymisvaikeudet" johtuu laiskuudesta, luullaan ettei pitäisi tehdä mitään elannon eteen. Että muut kantavat leivän pöytään, kunhan itse tekee vain sitä mikä kiinnostaa ja on hauskaa.
Mä en tunne ketään työtäntä adhd:ta. Yhden eläkkeellä olevan tiedän, mutta hänellä on adhd:n lisäksi autismidiagnoosi ja hän ei autisminsa vuoksi ole kykenevä työelämään.
Ite oon töissä ja vielä ihan hyvässä asemassa, enkä kyllä suostuisi millään pienellä eläkkeellä tai työttömyyskorvauksella kituuttamaan, kun ei oo pakko. Tosin mä olen valkannut työni niin, että se on kivaa ;)
Hoitamaton adhd voi hyvinkin helposti syrjäytyä. Ei vain työttömyyteen, vaan ihan oikeasti täysin raiteilta. Pointti on siinä hoitamattomuudessa.
Lähde, Hannu Lauerma (vankilapsykiatri) ja nuorisolääkäri Silja Kosola (viime mainitun haastattelu perjantain perjantaidokkarissa areenassa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö siis myös esim kuka on masentunut ja kuka kaksisuuntainen? Kritisoitko heitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on adhd ja olen saanut diagnoosini aikuisena, kuitenkin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Multa käytiin läpi lapsuus ja oli aika laajat haastattelut psuykologin kanssa.
Välillä kyllä itekin vähän mietin, että hitto onko nyt oikeesti kaikilla julkkiksilla ja bloggaajilla ja instatähdillä adhd. Mutta tuskinpa ne lääkärit sitä huvikseen diagnosoi, toivottavasti ainakaan eivät.
Mulle adhd aiheuttaa aika laaja-alaisesti haasteita elämään, eikä tosiaankaan nyt vaan mitään semmosia "he-heh, kun mulla on tavarat hukassa ja unohtelen enkä voi keskittyä viitta minsaa enempää"- säätöä. Mulla on varsinkin nuorempana ollut päihteiden liikakäyttöä ja siitä seuranneita vaaratilanteita, opiskelut ei onnistuneet, hahmottamisen kanssa on häiriöitä (en esim. osaa mitään käyttö- tai kokamisohjeen kuvia lukea, saatikka että ymmärtäisin miten semmosen perusteella käytetään tai kootaan mitään), päässä en osaa laskea ollenkaan (vaikka muuten olen matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jos kysyt paljonko on 178 + 149, niin tartten laskimen), liiat ärsykkeet saa mut aika sekaisin jne.
Kuvailemasi "oireet" eivät ole mitään oireita. Ihan kaikilla on näitä :D
Nää diagnoosihaukat on erikoisuudentavoittelijoita. Tämä on tätä... nykyajan astrologiaa. Ennen oltiin leijonia, joilla nouseva merkki rapu, nyt ei enää kelpaa. Pitää olla nepsy-epätyypillinen (kuulostaa melkein taiteilija-ammatilta, eikö vaan, melkein kuin rokkitähti!), jolla adhd ripauksella ddt:tä.
Sinulla on kovin outo asenne.
No kyllähän siitä puhutaan, että diagnoosena nykyään jaetaan jo liiankin helposti. Nykyaika on sellaista, että adhd:n kaltaisia oireita voi saada ihan muistakin syistä, juurihan se oli se perjantai dokkarikin aiheesta, missä lääkärikin totesi että diagnosoidaan liian helposti.
ADHD:ssa kuitenkin on samoja oireita mitä ihan "normaalitkin" ihmiset saa esim. väsyneenä, stressaantuneena jne. Myöskin nykyajan hektinen some-elämä ja esim. laiteriippuvuus aiheuttaa myös levotonta oloa ja keskittymiskyvyttömyyttä (on pakko vilkuilla puhelinta).
Erona adhd-ihmiseen on se, että adhd on synnynäistä, eli se ei ei mitenkään ala yhtäkkiä aikuisiällä vaan oireita on läpi elämän, eivätkä oireet helpota esim. nukkumalla tai irrottautumalla somesta tai olemalla saikulla.
En kyllä usko, että mikään lapsuuden trauma voisi aiheuttaa adhd:ta: Adhd on kuitenkin ihan fyysisestikkin todettavissa aivosähkökäyrästä, mahtaako mikään trauma ihan sillä tavalla tehdä fyysisiä muutoksia aivoihin? Toki samankaltaisuutta voi helposti löytyä ja ehkä joskus samat hoidotkin auttaa.
Itselläni on adhd, joten jossainmäärin tiedän mistä puhun, toki pakko myöntää, että ihan uusimpiin tutkimustietoihin en ole kyllä tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan kysy, mitä nuo lääkkeet tekevät terveydelle? Miksei siitä puhuta missään?
Kukaan? Missään? Adhd-ryhmissä puhutaan paljonkin. Ja Duodecim-artikkelit on täynnä tutkimusta adhd-lääkehoidosta.
Adhd-lääkkeet ovat kautta linjan mietoja piristeitä, eikä niillä ole pitkäaikaisia vaikutuksia. Ne poistuvat elimistöstä muutamassa tunnissa.
Verrataan vaikka vahvaan kahviin (huono vertaus, mutta ymmärtänee sen hetkellisen vaikutuksen, ja ettei niistä suurta vaaraa ole, sykettä voi nostaa - kuten kahvikin.)
Amfetamiinilla ja kahvilla aika erilainen vaikutus terveyteen.
Mutta on tuo monen muunkin "pää ongelman" takia sama juttu, esim. mullekkin lääkäri vastikään vihjaili jollain masennuslääkityksellä, vaikka mulla on vain uupumus ja univajeesta johtuvaa väsymystä. Ihan yllätyin että miten nopeasti lähdetään puhumaan masennuksen lääkitsemisestä, vaikka masentuneisuus on kuitenkin ihan normaali elämään kuuluva olotila, kunhan se ei vain jää päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:ta ei mitenkään pystytä tällä hetkellä todistamaan joten diagnoosit voi olla vääriäkin.
Kyllä pystyy. Sen näkee aivokuvissa. Mutta kuvantaminen on kallista, se jätetään yleensä väliin, ja kokeillaan lääkkeillä.
Lääkevaste todistaa diagnoosin oikeaksi tai vääräksi.
Adhd-henkilö muuttuu käytökseltään rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi, kun hän saa lääkkeen (riittävällä annostuksella).
Henkilö jolla ei ole adhd-lääkettä, sen sijaan tuleekin energisemmäksi, hektiseksi, piristyy ja säheltää.
Ero on ihan päivänselvä ja silmin nähtävissä.
Myös ne joilla ei ole adhd:ta jaksavat opiskella paremmin jos käyttävät amfetamiinia.
Alue: Aihe vapaa
Kun katselee ADHD:n liitännäissairauksia, tulee kieltämättä mieleen sellainenkin ajatus, että itse ADHD onkin joissain tapauksissa näiden liitännäissairauksien liitännäissairaus. Etenkin silloin, kun vasta aikuisena huomataan, että on ongelmia.