Miten sanot töissä aikasyöpölle ystävällisesti että ei nyt

Ilmeisesti hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka haluavat koko ajan toimia ryhmänä. 

Voit sanoa kuten Masa Niemi, Pekka ja Pätkä -elokuvissa. "Asiahan ei minulle kuulu", mutta.... ja sitten kerrot miksi nyt ei ole hyvä hetki.

Mene vessaan aina kun tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mene vessaan aina kun tulee.

Tämä olisikin koominen. Kauhea vessaramppaaminen.

Tunnen tuskasi! Mulla on työkaveri, jonka takia kaikki palaverit venyy aina aivan älyttömästi. Hänellä on kysyttävää joka asiasta, mutta hän ei osaa kysyä. Selostaa ummet ja lammet asian vierestä valehtelematta vähintään 10 minuuttia per puheenvuoro.

Ihan helkatin raivostuttavaa! En ole ikinä itse puheenjohtajan roolissa missään palavereissa, niin en voi oikein sivusta huutaa että sulje nyt jo se suusi. Jos hän kysyisi minulta, keskeyttäisin sen puhetulvan ja vastaisin vaan puhumalla päälle. Muut ei kehtaa tehdä niin, joten tässähän kärsitään.

Anna ku arvaan, se pohtiminen on täysin yksisuuntaista, sinä pohdit kaverisi töitä, eli teet niitä hänen puolestaan, eikä koskaan toisinpäin?

Millaisiin työtehtäviin työkaverisi pääasiassa kysyy mielipidettäsi? Onko omalla vastauksellasi jollain tavalla olennaisesti merkitystä? Voi olla, että työkaverisi on epävarma tekemisestään.

Mulla on työkaveri, jonka kanssa pidetään välillä tälläsiä pohtimissessioita, mutta se on molemminsuuntaista. Joskus katsotaan hänen töitään, joskus minun. Ne on ihan hedelmällisiä hetkiä, joista yleensä sukeaa hyviä ideoita. Saa myös pienen hengähdystauon tylsästä toimistotyöstä.

Ehkä hän kuvittelee, että se on teilläkin kummallekin tällänen molemminpuolinen hengähdystauko. Ehkä voisit pyytää häntä kysymään joltain toiselta, sanoa, että olet kiireinen?

Tunnen tuon työkaverityypin, ovat kyllä kuormittavia, vaikka eivät kai pahaa tarkoita.

Mä sanon vain (ystävällisesti), että sori, mulla on nyt tosi paljon töitä tässä, täytyy ihan keskittyä ja urakoida tää aamupäivä... ja sitten laitan huoneeni oven kiinni. Se on tällaiselle turhien kyselijälle ja puheripulikollegallekin riittänyt esteeksi yleensä. Avonkonttorissa aikasyöpöt ovat vielä hankalampia. Ehkä luurit korville tai siirtyminen hiljaiseen työtilaan?

Tuon takia olen taivaallisen onnellinen että voin tehdä etätöitä. Yksi kollega on ihan samanlainen.

"Ei nyt hei, mulla on kiire."

"Nyt ei kerkeä"

"Katotaan tossa ruokiksen jälkeen"

"Kysy Jannelta"

Tässä muutama vaihtari. Vaihda nimen ja tauon kohdalle tilanteeseen sopiva. Noi on mun keksimiä, eikä teillä välttämättä ole Jannea töissä. Jos apua kysytään vaikka ruokiksen jälkeen, niin silloin et tietenkään käytä ruokista tuossa vaan vaikka "kahvin jälkeen", tai "huomenna"

Mulla on yksi tällainen työkaveri. Välillä tuntuu, että hän kaipaisi jotain seuraneitiä viereensä seisoskelemaan, jolta saisi kysellä ja muuten jutustella mukavia. Hän pyytää koneensa ääreen monta kertaa päivässä, melkein aina kun kuljen hänen työpisteensä ohi. Hyvin harvoin kysyy mitään todellista kysymystä, vaan lähinnä haluaa vain näyttää jotain ja ihmetellä yhdessä.

Yritän nykyään järjestää niin, etten ole tämän tyypin kanssa toimistolla samana viikonpäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyet työpäivät.Kun kerkiit jo tänne kirjoitaa duuniasioita kello:14.55. Asutko duunipaikalla?

Et ole ilmeisesti ikinä kuullut työaikajoustoista, liukumatunneista, lyhennetystä työajasta, vapaapäivistä, koneen ääressä pidetystä kahvitauosta...?

Vissiin aika yleinen vaiva 😄 Mä kuuntelen mitä asia koskee ja neuvon sitten suurinpiirtein mistä muistelisin työohjeen löytyvän, tai mistä casesta voi katsoa mallia.

Miksi pitää jotenkin ystävällisesti sanoa?

Tälläiset ihmiset ei ikinä usko jos kiltisti sanoo,

ottavat asian vitsinä tai sitten ajattevat että "no

myöhemmin sitten."

Välillä pitää osata olla v*ttumainen

Lappu luukulle: ethän häiritse, kiitos. Luurit korvalle. Jos joku koputtaa olkapäälle niin kiljut "säikähtyneenä" niin ettei toista kertaa tule.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää jotenkin ystävällisesti sanoa?

Tälläiset ihmiset ei ikinä usko jos kiltisti sanoo,

ottavat asian vitsinä tai sitten ajattevat että "no

myöhemmin sitten."

Välillä pitää osata olla v*ttumainen

Kommunikoinnin kuningaslaji on olla samanaikaisesti vakuuttava ja ystävällinen. Se taso on täysin mahdollista saavuttaa, toisin kuin tämä kirjoittaja ajattelee.

Harjoitellessa voi keskittyä äänensävyyn. Korota ap ääntäsi hiukan, mutta älä huuda. Loihdi naamalle neutraalin ystävällinen ilme. Sano hyvin painokkaasti "nyt en ehdi jutella, on kiire". Pidä katsekontakti kun sanot tämän. Jatka sitten välittömästi töitäsi ja ole kuin häntä ei olisikaan.

Ja sitten kun hän silti jatkaa tarinaa, kuten väistämättä jatkaa, sano uudestaan sama, mutta vielä vähän painokkaammin. EN EHDI nyt puhua. Hymyile ja jatka hommiasi. Toista niin monta kertaa kuin tarvitsee. Älä anna hänen jatkaa juttua. Aina jos hän yrittää, keskeytä sanomalla että et voi nyt puhua. Pysy rauhallisena ja jämäkkänä.

Kuulostaa vaikealta, mutta harjoittelemalla oppii. Älä usko noita jotka väittää että on pakko olla kusipää. Ei tarvi.

Ja bonustärppinä: usko tai älä, mutta kyllä tästä voi hänen kanssaan puhua muulloinkin kun tilanne on päällä. Mutta se on jo jatkokurssin asia.

Minusta kannattaisi jo sanoa suoraan, siiis tyylin

'ystävällisesti,mutta  päättäväisesti '

Ihan esim. että:

-'Hei, voisitko vähän harventaa noiden täällä käyntiesi määrää, kun en enää oikein viihdy sinun  seurassasi ,eikä meillä nyt oikein  taida olla enää mitään  kovin erityistä 'yhteistä'

....eli että:

-"Sopisko sulle etteI nyt tässä enää toistaiseks ainakaan tavattaiskaan.

Kun musta kato tuntuu  että niin olis meille kummallekki loppujen lopuks parempi. "

Jotenkin nän sen voisi mielestäni,( yhtään , tai millään siinä sanomisessa mitään loukkaamatta) sanoa.

Paljon kohteliaampaahan, sitäpaitsi,  se on näin (sitä toistakin kohtaan) sanoa, kuin ryhtyä ketään mielessään  miksikään 'aikasyöpöksi' nimittämään, koska sehän se jos mikä on pelkästään  loukkaava nimitys.

Tuon sanan käytön vertailun vuoksi: eiväthän ihmiset yleensä nimitä esim. omaa perhettään , lapsiaan tai puolisoaan miksikään 'aikasyöpöiksi'

Ei siis vaikka näiden parissa menisi päivässä jollain vaikka aivan koko oma  valveillaoloaika ( kuten esim. lasten ollessa aivan  pieniä tietysti meneekin) .

Toki omat lapset ja vieraat ihmiset ovat eri asia heihin suhtautumisessa, mutta vertailu nyt kyllä kuitenkin  auttaa ymmärtämään ja näkemään tuon 'aikasyöppö'-(uudis-) sanan käytön ilmiselvät rajoitteet:

sitä ei näet yleensä käytetä kenestäkään sellaisesta ihmisestä , jonka seurassa nyt   (edes vähänkään) halutaan  olla tai joka yleensä halutaan ptää ystävänä. 

Emmehän  me  hyvästäkään ystävästä yleensä sano, että  'hänpä on sitten vasta aikaani vain kohtuullisessa määrin syövä ihminen, joka älyää aina lähteä kotiinsa luotani hyvissä ajoin pois ja jättää minut  rauhaan.' (!!!) 

Ei,sillä 'syöppö' on jo sinänsä melkein yhtä ruma sana kuin joku 'syöpäläinen'.

Jos siis huomaa ajattelevansa jotakuta ystäväänsä ns. 'aikasyöppönä' on se jo aivan  takuuvarma merkki sitä, että ystävyydestä ja sen kohentamisesta paremmaksi on sen henkilön kanssa yleensä turha enää yrittääkään puhua (koska ei mene kuitenkaan ns. perille.)

Parasta olisi siis silloin vain erota toisistaan  ystävinä.

Onko omatoimisuuden ja hiljaisen työn arvostus vähentynyt? Usein ihmettelen myös töissä, miten toimistolla hiljaista ja ahkeraa puurtamista ei arvosteta enemmän. Ehkä tarve tuoda "osaamista" ja töiden haastavuutta esiin saa arvostamaan puheliaita sosiaalisina. En näe, että jokaiseen työhön avun pyytäminen olisi osaamista mutta joillekin on.

Korona-aikana etätöissä sai olla hiljaa omatoiminen. Moni kuitenkin otti tavaksi some-viesteillä työtiimin kanavilla. Vaikka eivät paljon muuta olisi tehneet, viestittely todisti työssä oloa.

Kuulokkeet päähän, vaikka et mitään kuuntelisikaan. Sitten esität ettet kuule jotain turhanpäiväistä. Jos jää vaatimaan, niin sanot että yrität juuri keskittyä haastavaan juttuun, oliko jotain tosi tärkeää?

Älä jatka keskustelua, toteat vaan vaikka "jaa", ja käännyt takaisin töiden ääreen. Toista kunnes homma helpottaa.