Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä tekee katkeraksi?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Tämä maailma kun toimii sillan, että jos tuottaa jotain hyötyä, siitä maksetaan rahallista korvausta.
Kenen taskusta sinulle pitäisi maksaa kompensaatiota kärsimyksistä?
Esim yritystuista. Aika moni työ on loppujen lopuksi haitallista tuottaen esim saaateita ja silti siitä maksetaan miljoonia. Minun ja muiden kaltaisteni elämä on paljon raskaampaa kuin työtä tekevien terveiden. Turha kehuskella jollain kovalla työnteolla.
Yritystuet on sitä varten että yritykset pystyvät työllistämään enemmän ja maksamaan veroj enemmän että sinunkinntuottamattomuutesi sairaana pystytään hoitamaan niin ettet kuole nälkään ja kylmään. Ole onnellinen että yhteiskunta ja tässä tapauksessa veronmaksajat huolehtivat sinusta kun et siihen itse pysty!
Palkan maksu ihmisille tulee sen mukaan miten he hyödyttävät työnantajaansa, ei sen mukaan onko heillä kevyttä vai rankkaa.
Sinun ongelmasi ei rahalla korjaantuisi. Ongelmasi on korviesi välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua nuo ajatukset. Minullakaan ei ole kuin vanhemnat. Toisaalta tietysti olen kiitollinen heistäkin. Ei saa käsittää sitä väärin. Silti en omaa ihmistä jolle voisin puhua kunnolla mistään. Yritän aina vaan jaksaa eteenpäin ja vanhempien edessä pitää olla vahva. He eivät ymmärrä sitä jos ahdistaa tai itkettää. Ei heidän edessään edes "voi" kunnolla itkeä. Ne tilanteet missä olen itkenyt ovat päättyneet siihen kuinka joku on suuttunut ja on tullut vain lisää kuormaa. Ei ainakaan helpotusta. Tämä suututtaa välillä. Olen ollut kiusattu ja yksinäinen ja vieläkään ei ole ystäviä. Olen tavallaan jo nuorena joutunut piilottamaan tunteeni ja vaan kestämään kaiken. Välillä se onnistui paremmin ja välillä huonommin. Ne huonot hetket jolloin pyysin apua ja tukea päättyivät suuttumisen ja siihen kuinka olin liian heikko jos välitin esim kiusaamisesta. Itse tahtoisin välillä erilaisia ihmisiä lähelleni. Sellaisia joiden kanssa voisi oikeasti olla se "heikko". En tiedä menikö jo aiheestakin ohi.
"Vain vanhemmat"? No minulla ei ole niitäkään, isästä ei tietoa ja äiti kuollut viinaan. Mutta elämä on hyvää, kun on tajunnut että se elämä rakennetaan itse eikä odoteta että joku tuo valmiina. On harrastuksia, työpaikka (vaikka terveys on ihan sekundaa), puoliso ja ystäviä. Niitä ihmisiä saa elämäänsä kun kohtelee heitä hyvin, se on juuri niin yksinkertaista. Sitä katkerikkoa ei halua elämäänsä kukaan, vai tahtoisiko itse jonkun katkeran ihmisen marisemaan siihen viereen? Ei ne muutkaan halua.
Jos luit viestini niin huomasit varmaan sen kuinka yritin kertoa mitä "vikaa" vanhemmissa on. Samalla kirjoitin, että olen kiitollinen heistäkin kaikesta huolimatta. Näin ihmettelen sitä jos tartut siihen. En minäkään odota kenenkään pelastavan itseäni. En tarkoittanut sitä. Samalla olen kestänyt jo paljon ja tottunut pärjäämään yksin. Silti ei se kaikki ole vaan käynyt niin helposti. Olen työtön ja ei ole ystäviä. Samoin moni asia elämässä aiheuttaa surua. Ei tässä ole kyse siitä myöskään ettenkö kohtelisi muita hyvin. Olen ollut liiankin kiltti. Silti eipä niitä ystäviä ole. Oikeastaan jos olet liiankin hyväntahtoinen niin sekin kääntyy itseään vastaan. Näin se ei todellakaan ole niin yksinkertaista. Moni mukava ihminen on silti yksinäinen. Jos myös luulet, että puhun jollekin ihmiselle niin kuin viestissäni kirjoitin tuolla "oikeassa elämässä" niin olet väärässä. En oikeastaan halua edes puhua niistä vaikeusta asiosta vaan pidän ne salassa. Näin minusta ei kannata yhden viestin perusteella tehdä mitään katkeraa toisille valittavaa ihmistä. Ketju myös käsittelee sitä, ettei ole läheisiä tai ketään koskaan avuksi ja kirjoitin aiheeseen liittyen. Näin ei kannata tehdä liian suurta päätelmää minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Tämä maailma kun toimii sillan, että jos tuottaa jotain hyötyä, siitä maksetaan rahallista korvausta.
Kenen taskusta sinulle pitäisi maksaa kompensaatiota kärsimyksistä?
Esim yritystuista. Aika moni työ on loppujen lopuksi haitallista tuottaen esim saaateita ja silti siitä maksetaan miljoonia. Minun ja muiden kaltaisteni elämä on paljon raskaampaa kuin työtä tekevien terveiden. Turha kehuskella jollain kovalla työnteolla.
Itsekkyytesi on epätodellisen vastenmielistä.
Ottaen huomioon että valtaosa "tuottavasta työstä" tuottaa lähinnä kiihtyvää ilmastonmuutosta olisi merkittävästi terveempää tukea kärsiviä ihmisiä kuin yrityksiä.
Mutta tätä te mammonan palvelijat ette tunnu tajuavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Anna esimerkki tilanteesta, harvoin on tilanteita, että oikeasti ihan kaikki kortit on käännetty.
No tämä ihan omasta elämästäni, pyrkimys päästä pois ikuisesta köyhyydestä ja kitkuttelusta mutta mt sairaudet tekevät sen, että töistä ei tule mitään vaikka aina yrittää niitä tehdä kunnes tulee kenkää jaksamattomuuden, masennuksen (nämä ulospäin näkyvät oireet) takia.
Tuo köyhyysasia on kyllä paha :( Löydätkö muuten mielekkyyttä elämääsi? Onko sinulla jotain lahjakkuuksia tai taitoja, joita voisit hyödyttää harastuksissa tai yhteisöllisissä jutuissa? Some on minusta hieno asia, kun ujompikin voi itsensä tehdä tärkeäksi yhteisöissä olemalla ystävällinen, aktiivinen ja osoittamalla kiinnostusta muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitää ratkaisut löytää jos ei muualta niitä anneta. Niin me muutkin joudutaan tekemään.
"Te muut" ette ole täysin yksin ilman apuja ja tukiverkkoja. Ehkä olette vieläpä terveitäkin ja työkykyisiä?
Hymyilen vinosti esim. jutuille, missä "Piia-Anneli osti wanhan talon ja remontoi sen kokonaan uusiksi". Lukiessa käy ilmi, että Piia-Annelilla on mies ja/tai isä, timpuriystäviä ja iso liuta kavereita, jotka ovat talkootöinä tehneet suunnilleen kaiken. Piia-Anukselle on jäänyt vain makkarin seinän maalaus ja sisustus.
Miksi tätä Piia-Annelia piti nimitellä? Mitä hän on tässä tehnyt väärin?
Itsekkyytesi on epätodellisen vastenmielistä.