Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä tekee katkeraksi?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa aina apua
Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen löytänyt ystäviä kaverihaku.net nimiseltä sivustolta, pystyy matalalla kynnyksellä laittamaan ilmoituksen ja vastaamaan toisten ilmoituksiin, tuolla on myös monen ikäistä ihmistä etsimässä ystäviä. SPR:llä on myös ystävätoimintaa. Joistain harrastuksista voi myös löytää jos on sellainen, missä ihmiset luontaisesti keskustelevat samalla toistensa kanssa. Johonkin naapurin mummoon voi myös yrittää tutustua, voivat olla monesti yksinäisiä. Aikuisiällä on vaikea löytää ystäviä, mutta mahdotonta se ei ole.
Vaikea vs. mahdoton on kyllä veteen piirretty viiva.
Aviomies jätti 20 v sitten, sen jälkeen olen ollut yksin. Jutellut olen monenkin kanssa. Naapurin mummo paasaa minulle omia asioitaan ja pyytää apua itselleen - ei ole vastavuoroista, jää ikävä olo. Myös kaveri.netistä löytynyt sähköpostikaveri ghostasi vuoden jälkeen.
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset yrittää hyvää hyvyyttää auttaa vinkeillä jotka toiminut itsellään. Ne ammutaan alas, se jos jokin katkeroittaa.
No hyvää hyvyyttään voi harjoittaa vähän empatiaa ja miettiä, auttaako vai vituttaako enemmän neuvo, joka on tasoa laastari irronneeseen päähän.
Millaista vinkkiä olisit kaivannut? Miten muutenkaan ne ongelmat voisi hoitaa kuin askel kerrallaan?
Joidenkin mielestä niiden ongelmien pitäisi hoitua itsekseen, ilman että panostaa itse yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa aina apua
Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?
Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset yrittää hyvää hyvyyttää auttaa vinkeillä jotka toiminut itsellään. Ne ammutaan alas, se jos jokin katkeroittaa.
No hyvää hyvyyttään voi harjoittaa vähän empatiaa ja miettiä, auttaako vai vituttaako enemmän neuvo, joka on tasoa laastari irronneeseen päähän.
Millaista vinkkiä olisit kaivannut? Miten muutenkaan ne ongelmat voisi hoitaa kuin askel kerrallaan?
Joidenkin mielestä niiden ongelmien pitäisi hoitua itsekseen, ilman että panostaa itse yhtään mitään.
Eipä täällä ole neuvottu mitään mitä ei olisi jo kokeiltu. Ellei tuota "tee laittomuuksia" lasketa. Onko se sinunkin vinkki vitosesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.
Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa aina apua
Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?
Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon
Meinaat että työhön kykenemätön kykenisi tekemään hyväpalkkaisia töitä? Et taida olla mikään Mensan jäsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.
Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.
No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.
Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.
Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.
No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.
Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.
Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa aina apua
Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?
Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon
Onneksi tajusin tehdä tuon nuorena ja terveenä. Nyt jos olisin työtön, hakeutuisin oppisopimuskoulutukseen hoitajaksi, olisi ainakin töitä.
Ja tottakai minä asun jo halvassa asunnossa voi hyvänen aika miten pumpulissa te elätte
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa aina apua
Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?
Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon
Onneksi tajusin tehdä tuon nuorena ja terveenä. Nyt jos olisin työtön, hakeutuisin oppisopimuskoulutukseen hoitajaksi, olisi ainakin töitä.
No mitäs jos olisit työkyvytön etkä saisi jättieläkettä?
Itse olen löytänyt ystäviä kaverihaku.net nimiseltä sivustolta, pystyy matalalla kynnyksellä laittamaan ilmoituksen ja vastaamaan toisten ilmoituksiin, tuolla on myös monen ikäistä ihmistä etsimässä ystäviä. SPR:llä on myös ystävätoimintaa. Joistain harrastuksista voi myös löytää jos on sellainen, missä ihmiset luontaisesti keskustelevat samalla toistensa kanssa. Johonkin naapurin mummoon voi myös yrittää tutustua, voivat olla monesti yksinäisiä. Aikuisiällä on vaikea löytää ystäviä, mutta mahdotonta se ei ole.