Tiedättekö, mikä tekee katkeraksi?

Vierailija kirjoitti:

Tekee pahaa varmasti. Kun minä jäin työttömäksi ja yritin pärjätä yksin ja kiristin ruuvia ja en enää pärjännyt. Sitten veljeni tuli käymään ja kysyi voinko keittää edes kahvit. Ei ollut mistä keittää. Veljeni ei tiennyt tilanteestani, että olin saanut yyteen takia potkut ja olen työtön ja ei vaan ole rahaa eikä mitään. Hän sanoi mikä on.

Aloin itkemään. Sanoin ettei minulla ole yhtään mitään ja vuokrat koko aika myöhässä. Käyn leipäjonossa nykyään.

Veljeni oli mitä vtttttttua. Miks et pyydä apua, jos olet paineessa. Kun ei kehtaa. Ei vaan kehtaa pyytää, kun aina pärjännyt. Sitten veljeni sanoi, että hei saat mitä tarvitset. Käytiin kaupassa, niin olin siellä mitä kehtaan ottaa edes. Hän sanoi, että ota mitä vaan tai mä otan sen mitä lapsena söit aina. Otat niin paljon kuin tarvitset. Sit otin varoivaisesti ja hän lappas kärryt täyteen. Huuteli oletko kasvissyöjä ja voiko näitä ottaa ja näitä. Olin nolona joo siis jooo. Maksoi laskun ja antoi 1500e rahaa ulkona ja sanoi, että voisit sinäkin avata suusi useammin. Sanoi, että soita jos olet pulassa oikeasti.  Isoveli on kai aina se isoveli. Kiva itkeä hänen hyvyyden puolesta.

Sulla on hieno velipoika. Nousi ihan vedet silmiin, kun tätä luin.

Kaikkea hyvää teille molemmille.

Luonnossa oleilu on tosi ihanaa ja virkistävää Suomessa juu tuolla märässä kylmässä pimeässä kurametsässä on niin ihanaa oleilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.

No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.

Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.

Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?

Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.

Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.

No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.

Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.

Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.

Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.

No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.

Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.

Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.

Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.

Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.

No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.

Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.

Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.

No mitä sinulta puuttuu? Halvalla voi tehdä paljon kivaa, ilmaiseksi voi lukea, katsella elokuvia ja paljon muuta. Vapaaehtoistyössä näkisi muita ihmisiä jne.

Mutta anna kun arvaan, ellei ole Bahamanlomaa ja luksusta, niin ei kelpaa. No omapa on elämäsi, ole ihmeessä katkera jos siitä jotakin hyödyt.

Mitkään neuvot ei kelpaa, kaikkea on yritetty ja vaikka ei olisi yritetty neuvo ei ole hyvä, eli ei yritetä. Mitä haluaisit meidän sulle sanovan? Sun tilanne on toivoton, kenelläkään ei oo ollut noin toivoton tilanne koskaan. Paras on luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, mitään ei voi tehdä, mitenkään ei voi tilannetta parantaa. Ainakaan itse ei siihen kykene. Sitäkö haluat kuulla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa aina apua

Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?

Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon

Mullahan on hyvä akateeminen tutkinto alalla, jossa ei ole työttömyyttä. Päin vastoin, on kuulemma kova pula oman alani ammattilaisista.

Mutta kun olen sairas. Luetaan: S A I R A S. Veropapereissa lukee invaliditeetti 100%, se on mt, ei fyysinen vamma.

Huomaan, ettet ole läheskään veroiseni mitä älykkyyteen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Luonnossa oleilu on tosi ihanaa ja virkistävää Suomessa juu tuolla märässä kylmässä pimeässä kurametsässä on niin ihanaa oleilla

Työtön voi ulkoilla päiväsaikaan, ja sää on ihan pukeutumiskysymys. Ja kaikille ihan sama, vai luuletko että rikkaammilla on eri sää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.

No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.

Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.

Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?

Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.

Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.

No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.

Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.

Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.

Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.

No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.

Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.

Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.

Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.

Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.

No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.

Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.

Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.

No mitä sinulta puuttuu? Halvalla voi tehdä paljon kivaa, ilmaiseksi voi lukea, katsella elokuvia ja paljon muuta. Vapaaehtoistyössä näkisi muita ihmisiä jne.

Mutta anna kun arvaan, ellei ole Bahamanlomaa ja luksusta, niin ei kelpaa. No omapa on elämäsi, ole ihmeessä katkera jos siitä jotakin hyödyt.

Arvaan, sinä et tee mitään näistä halvoista kivoista asioista ainoana elämänsisältönäsi (työn lisäksi)? Mikset? Aivan, koska ilman niitä kaikkia muita rahan mahdollistamia puitteitasi et kestäisi päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitkään neuvot ei kelpaa, kaikkea on yritetty ja vaikka ei olisi yritetty neuvo ei ole hyvä, eli ei yritetä. Mitä haluaisit meidän sulle sanovan? Sun tilanne on toivoton, kenelläkään ei oo ollut noin toivoton tilanne koskaan. Paras on luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, mitään ei voi tehdä, mitenkään ei voi tilannetta parantaa. Ainakaan itse ei siihen kykene. Sitäkö haluat kuulla? 

Ei, vaan saada toimivia ohjeita.

Tähänastiset ovat olleet yksinäisiä/sairaita halveksivia, aliarvioivia.

Vierailija kirjoitti:

Mitkään neuvot ei kelpaa, kaikkea on yritetty ja vaikka ei olisi yritetty neuvo ei ole hyvä, eli ei yritetä. Mitä haluaisit meidän sulle sanovan? Sun tilanne on toivoton, kenelläkään ei oo ollut noin toivoton tilanne koskaan. Paras on luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, mitään ei voi tehdä, mitenkään ei voi tilannetta parantaa. Ainakaan itse ei siihen kykene. Sitäkö haluat kuulla? 

Teidän pumpulissa kasvaneiden neuvot on niin hellyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa aina apua

Kun olet noin älykäs, osaat varmaan kertoa, mistä köyhä, sairas saa ensin sitä rahaa?

Opiskelemalla hyväpalkkaisen tutkinnon

Mullahan on hyvä akateeminen tutkinto alalla, jossa ei ole työttömyyttä. Päin vastoin, on kuulemma kova pula oman alani ammattilaisista.

Mutta kun olen sairas. Luetaan: S A I R A S. Veropapereissa lukee invaliditeetti 100%, se on mt, ei fyysinen vamma.

Huomaan, ettet ole läheskään veroiseni mitä älykkyyteen tulee.

Ai äitihullu, ok turha jatkaa. Mutta sen omasta kokemuksesta tiedän, että hyvällä tutkinnolla sulla on kova sairaseläke, eikä siis mitään rahallista hätää.

Sen uskon ettei ystäviä ole tuolla luonteella, mutta omaan käytökseen voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.

No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.

Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.

Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?

Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.

Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.

No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.

Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.

Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.

Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.

No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.

Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.

Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.

Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.

Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.

No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.

Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.

Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.

No mitä sinulta puuttuu? Halvalla voi tehdä paljon kivaa, ilmaiseksi voi lukea, katsella elokuvia ja paljon muuta. Vapaaehtoistyössä näkisi muita ihmisiä jne.

Mutta anna kun arvaan, ellei ole Bahamanlomaa ja luksusta, niin ei kelpaa. No omapa on elämäsi, ole ihmeessä katkera jos siitä jotakin hyödyt.

Arvaan, sinä et tee mitään näistä halvoista kivoista asioista ainoana elämänsisältönäsi (työn lisäksi)? Mikset? Aivan, koska ilman niitä kaikkia muita rahan mahdollistamia puitteitasi et kestäisi päivääkään.

Jaa, kyllä minä nautin luonnosta, liikunnasta ja lukemisesta ihan aidosti.

Mä olen opiskelijana ollut koko aikuisikäni, noin 6 vuotta, elänyt mitättömillä tuloilla. Vähäiset säästöt mennyt yksityislääkärikuluihin. En ole bilettänyt, en käynyt juhlimassa tai matkustellut. En ostellut kalliita vaatteita tai muuta hienoa. Silti mun elämä on ollut ihan hyvää. Saan ilon arkisista asioista. Elämä ollut aika raskasta sairauksien takia mutta niinhän se kaikilla on välillä sietämättömiäkin aikoja, välillä tosi pitkiäkin. Nyt saan asua yksiössä, omassa asunnossa. Ennen asuin useamman vuoden solussa, nyt osaa arvostaa pikkuyksiötä ihan uudella tavalla. Ennen ei ollut imuria, nyt on imuri ja siivoaminen aika paljon helpompaa. Aina voisi olla asiat huonomminkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään neuvot ei kelpaa, kaikkea on yritetty ja vaikka ei olisi yritetty neuvo ei ole hyvä, eli ei yritetä. Mitä haluaisit meidän sulle sanovan? Sun tilanne on toivoton, kenelläkään ei oo ollut noin toivoton tilanne koskaan. Paras on luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, mitään ei voi tehdä, mitenkään ei voi tilannetta parantaa. Ainakaan itse ei siihen kykene. Sitäkö haluat kuulla? 

Teidän pumpulissa kasvaneiden neuvot on niin hellyttäviä.

Mitä sinä muka toisten lapsuudesta tiedät? Et mitään.

Kysyttiin mitä multa puuttuu: no esim, kiva toukaton koti kivalla alueella, mahdollisuus tehdä muutakin kuin käydä kusisilla kävelyillä (koronan aikana pumpulissa kasvaneet oli hätää kärsimässä kun ei päässyt joka viikko salille/ravintolaan/matkoille/,jne vaan piti tyytyä kävelyyn), mahdollisuus tehdä/ostaa ikinä mitään kivaa ja mieltä virkistävää, mahdottomuus omistaa yhtään mitään, ei ole rahan tuomaa turvan tunnetta/stressittömyyttä, ei pääse lääkäriin kuin miljoonan vuoden päästä koska ei pääse työterveyteen...."mitä sulta muka puuttuu" voi voi toivottavasti ette sairastu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.

No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.

Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.

Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?

Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.

Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.

No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.

Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.

Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.

Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.

No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.

Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.

Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.

Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.

Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.

No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.

Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.

Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.

No mitä sinulta puuttuu? Halvalla voi tehdä paljon kivaa, ilmaiseksi voi lukea, katsella elokuvia ja paljon muuta. Vapaaehtoistyössä näkisi muita ihmisiä jne.

Mutta anna kun arvaan, ellei ole Bahamanlomaa ja luksusta, niin ei kelpaa. No omapa on elämäsi, ole ihmeessä katkera jos siitä jotakin hyödyt.

Arvaan, sinä et tee mitään näistä halvoista kivoista asioista ainoana elämänsisältönäsi (työn lisäksi)? Mikset? Aivan, koska ilman niitä kaikkia muita rahan mahdollistamia puitteitasi et kestäisi päivääkään.

Jaa, kyllä minä nautin luonnosta, liikunnasta ja lukemisesta ihan aidosti.

Joo varmasti kun ne ei ole ainoa elämänsisältösi koska ei ole varaa muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään neuvot ei kelpaa, kaikkea on yritetty ja vaikka ei olisi yritetty neuvo ei ole hyvä, eli ei yritetä. Mitä haluaisit meidän sulle sanovan? Sun tilanne on toivoton, kenelläkään ei oo ollut noin toivoton tilanne koskaan. Paras on luovuttaa, nostaa kädet pystyyn, mitään ei voi tehdä, mitenkään ei voi tilannetta parantaa. Ainakaan itse ei siihen kykene. Sitäkö haluat kuulla? 

Teidän pumpulissa kasvaneiden neuvot on niin hellyttäviä.

Mitä sinä muka toisten lapsuudesta tiedät? Et mitään.

En puhunutkaan lapsuudesta vaan aikuiselämästä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opiskelijana ollut koko aikuisikäni, noin 6 vuotta, elänyt mitättömillä tuloilla. Vähäiset säästöt mennyt yksityislääkärikuluihin. En ole bilettänyt, en käynyt juhlimassa tai matkustellut. En ostellut kalliita vaatteita tai muuta hienoa. Silti mun elämä on ollut ihan hyvää. Saan ilon arkisista asioista. Elämä ollut aika raskasta sairauksien takia mutta niinhän se kaikilla on välillä sietämättömiäkin aikoja, välillä tosi pitkiäkin. Nyt saan asua yksiössä, omassa asunnossa. Ennen asuin useamman vuoden solussa, nyt osaa arvostaa pikkuyksiötä ihan uudella tavalla. Ennen ei ollut imuria, nyt on imuri ja siivoaminen aika paljon helpompaa. Aina voisi olla asiat huonomminkin. 

Ei elämä ole kaikilla raskasta ikinä.

Kyllä pikkuyksiön hohto on tässä 20 vuodessa himmennyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pikkuyksiön hohto on tässä 20 vuodessa himmennyt.

Ootko asunut solussa, jossa on ulkomaalaisia, päihteidenkäyttäjiä, epäsiistejä ihmisiä? Jossa ei tiedä milloin sisällä on 50 bilettäjää vai poliisit. Yksiö on yksiö vaikka se ois toukkainen ja pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pikkuyksiön hohto on tässä 20 vuodessa himmennyt.

Ootko asunut solussa, jossa on ulkomaalaisia, päihteidenkäyttäjiä, epäsiistejä ihmisiä? Jossa ei tiedä milloin sisällä on 50 bilettäjää vai poliisit. Yksiö on yksiö vaikka se ois toukkainen ja pieni.

Olen useammassakin. Parissa olin toki itse se jota "pelättiin" / vieroksuttiin harhojeni takia