Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä tekee katkeraksi?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten tavattoman huono huumorintaju ja kyvyttömyys nauraa itselleen. Aina ja kaikesta ei tarvitse laskea leikkiä mutta joskus se on ihan paikallaan keventämään tunnelmaa.
Tämä! En itsekään jaksa kestohapannaamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa asia, mitä ei hyväksy, tekee lopulta katkeraksi, koska se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Kun epäoikeudenmukaisuuden hyväksyy, ei ole enää tarvetta katkeruudelle.
Vierailija kirjoitti:
Epäoikeudenmukaisuus tekee katkeraksi.
juuri tämä. Mies oli leikkinyt sekä ajatustenlukijaa että selvännäkijää kysymättä minulta minkälainen olen tai mitä ajattelen muodostaen minusta kuvan päähänsä jonka suolsi suustaan eroten. Epäoikeudenmukaista ja ylimielistä. No tunnusti melkein olleensa väärässä liian myöhään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Parantaako se katkeruus todella elämänlaatuasi? Itsekin kärsin kroonisesta kivusta, mutta katkeruuden sijaan nautin elämästä niissä asioissa joissa yhä voin. Sinnittelen työelämässä jotta pääseen kunnolliseen lääkäriin, joka ei pihtaa niitä kipulääkkeitä kuten terveyskeskus.
Ja miksei työelämä ole vaihtoehto? Sairaseläkkeelläkin saa tienata hieman eläkkeen laskematta.
Katkeruus on vaan tyhmää. Aina on joku jolla on paremmin, mutta miljardeilla on myös huonommin.
No siksei työelämä ole vaihtoehto että työnantajien mielestä työpanokseni ei ole riittävä, jos kovasti miettii niin syy jaksamattomuuteeni siellä työelämässä saattaa olla näissä sairauksissani.
Entä osa-aikatyö? Ei kukaan sitä lottovoittoa tule tuomaan.
Ei kaikki ole mitään maailman tehokkaimpia työntekijöitä, julkisella puolella ymmärretään kyllä ettei kaikki ole 100% terveitä ja aina nuoria ja tehokkaita.
Ai ei tule tuomaan lottovoittoa? Ihanko totta? Ja ei todellakaan ymmärretä.
Ja kysehän ei ole siitä ettenkö olisi 100 % terve vaan siitä että olen ehkä 10 % terve. Ei se osa-aikatyö minituloineen mahdollista sitä hyvää elämänlaatua vaikka joku suostuisi useista paikoista kenkää saaneen mielisairaan semmoiseen palkkaamaan.
No mitä sinulta puuttuu? Koti? Kalusteet, vaatteet, ruokaa? Jos et kerran tule töissä käymään, voit muuttaa halpaan asuntoon. Ja aikaahan sinulla on harrastaa vaikka mitä, välineitä käytettynä, kotitarveviljelyä kesällä, luonnossa oleilua jne.
Ei se katkeruus ainakaan elämää paranna. Voisit olla syntynyt johonkin maahan (enemmistö maista) joissa sinulla oikeasti ei olisi mahdollisuutta elää ihan ok elämää.
Hahahaha, ai sinä kuvittelet että se että ihmisellä on sänky ja tuoli ja että voi käydä kävelyllä tekee elämästä ihan ok:n hahaha voi sinua.
Ja sinä taas luulet, että jos ympärillä olisi paljon krääsää ja rahaa mällätä olisit onnellisempi. Tuskin olisit, olisit katkera vaan jostakin muusta asiasta. Raha ei tuo yhtään oikeaa ystävää, ja jos ei nytkään mikään kiinnosta ei se raha avaa oikeasti mahdollisuuksia. Olen nähnyt tämmöisiä, on saaneet ison perinnön ja se on juotu ja juhlittu muutamassa vuodessa, ja lopputulos on että kaikki ne ongelmat on jäljellä ja uutena lisäksi päihdeongelma.
Raha ei korvaa korvienvälin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua nuo ajatukset. Minullakaan ei ole kuin vanhemnat. Toisaalta tietysti olen kiitollinen heistäkin. Ei saa käsittää sitä väärin. Silti en omaa ihmistä jolle voisin puhua kunnolla mistään. Yritän aina vaan jaksaa eteenpäin ja vanhempien edessä pitää olla vahva. He eivät ymmärrä sitä jos ahdistaa tai itkettää. Ei heidän edessään edes "voi" kunnolla itkeä. Ne tilanteet missä olen itkenyt ovat päättyneet siihen kuinka joku on suuttunut ja on tullut vain lisää kuormaa. Ei ainakaan helpotusta. Tämä suututtaa välillä. Olen ollut kiusattu ja yksinäinen ja vieläkään ei ole ystäviä. Olen tavallaan jo nuorena joutunut piilottamaan tunteeni ja vaan kestämään kaiken. Välillä se onnistui paremmin ja välillä huonommin. Ne huonot hetket jolloin pyysin apua ja tukea päättyivät suuttumisen ja siihen kuinka olin liian heikko jos välitin esim kiusaamisesta. Itse tahtoisin välillä erilaisia ihmisiä lähelleni. Sellaisia joiden kanssa voisi oikeasti olla se "heikko". En tiedä menikö jo aiheestakin ohi.
"Vain vanhemmat"? No minulla ei ole niitäkään, isästä ei tietoa ja äiti kuollut viinaan. Mutta elämä on hyvää, kun on tajunnut että se elämä rakennetaan itse eikä odoteta että joku tuo valmiina. On harrastuksia, työpaikka (vaikka terveys on ihan sekundaa), puoliso ja ystäviä. Niitä ihmisiä saa elämäänsä kun kohtelee heitä hyvin, se on juuri niin yksinkertaista. Sitä katkerikkoa ei halua elämäänsä kukaan, vai tahtoisiko itse jonkun katkeran ihmisen marisemaan siihen viereen? Ei ne muutkaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnossa oleilu on tosi ihanaa ja virkistävää Suomessa juu tuolla märässä kylmässä pimeässä kurametsässä on niin ihanaa oleilla
Työtön voi ulkoilla päiväsaikaan, ja sää on ihan pukeutumiskysymys. Ja kaikille ihan sama, vai luuletko että rikkaammilla on eri sää?
On erilaista, jos on ulkoiluseuraa. Yksinään on aika ankeaa tarpoa tihkusateessa, vain omat masentuneet ajatukset seuranaan.
Mulla on kämpässä nyt niin kylmä, että vaatteita on hankala saada kuivumaan,jos ovat kastuneet. Ei ole varaa laittaa ylimääräisiä sähköpattereita päälle.
No ota koira, niin et kävele yksin. Liity urheiluseuraan, niitä on halpojakin. Ennen kaikkea vaihda asennetta, kukaan ei elämäänsä halua ihmistä kenen mielestä kaikki paitsi kusi on paskaa, kuten sinä tunnut ajattelevan. Tuolla ulkona on nyt ihan ok sää, ilma on raikas, ei ole liian kuuma tai kylmä, hirvikärpäsiä ja itikoita ei ole jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitää ratkaisut löytää jos ei muualta niitä anneta. Niin me muutkin joudutaan tekemään.
"Te muut" ette ole täysin yksin ilman apuja ja tukiverkkoja. Ehkä olette vieläpä terveitäkin ja työkykyisiä?
Hymyilen vinosti esim. jutuille, missä "Piia-Anneli osti wanhan talon ja remontoi sen kokonaan uusiksi". Lukiessa käy ilmi, että Piia-Annelilla on mies ja/tai isä, timpuriystäviä ja iso liuta kavereita, jotka ovat talkootöinä tehneet suunnilleen kaiken. Piia-Anukselle on jäänyt vain makkarin seinän maalaus ja sisustus.
Ei olla terveitä enää, mutta on tajuttu tehdä fiksuja ratkaisuja silloin kun oltiin terveitä. Sairaseläke määräytyy työuran perusteella, minulla se on siinä 2800e/kk. Ei ne tukiverkot (joita mulla ei ollut) kenenkään puolesta kuitenkaan hanki työkokemusta ja koulutusta, itse se pitää jokaisen tehdä.
Toi luonne joka vähättelee muita ja heidän saavutuksia ja ongelmia takaa sen, ettei kukaan ihminen viihdy niin itsekkäässä ja ankeassa seurassa. Sitten voi katkeroitua ja kiukutella itsekseen, jos se kerran tekee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita paperille ylös asioita, jotka parantaisi sun tilannetta. Esimerkiksi näin.
1. enemmän rahaa elämiseen
2. parempi terveys
3. edes yksi ystävä
ja sitten jaat jokaisen kohdan pienempiin kohtiin, mitä se edellyttää, että saisi enemmän rahaa elämiseen, uuden työn, pitääkö kouluttautua, voisiko vaihtaa alaa tai keksiä jotain stressittömämpää työtä. Jakaa jokaisen kohdan sellasiin askeliin, että niihin on mahdollista tarttua. Parempi terveys voisi tarkoittaa esimerkiksi, että söisi joka päivä yhden hedelmän tai kävisi joka päivä ulkona vaikka 5 min kävelyllä. Pieniä asioita, mutta niin se elämä voi näyttääkin vuoden päästä aika erilaiselta jos lähtee yrittämään. Ja noi kannattaa laittaa paperille tai kännykkään, että ne on konkreettisesti ylhäällä. Tsemppiä :)
Epäuskoisena luin nämä "vinkkisi" 😳
1. tk-eläkkeellä, se on mikä on, ei mahdollisuutta ansaita enempää
2. fyysinen terveys sinänsä hyvä, ruokavalio kunnossa, rehkin mökin töissä päivittäin; muuten ei pysy lämpimänä eikä voi peseytyä. "5 min kävely" 🤣
3. tähänpä et sanonutkaan mitään. Kinkkinen ongelma, tiedän.
-eri
Haloo, nämä olivatkin esimerkkejä siitä mitä joku voi haluta elämässään muuttaa, eikä mitään täsmäehdotuksia juuri sinulle!
Sitäpaitsi lisätuloja voi kaikki hankkia esim keräämällä marjoja ja sieniä ja myymällä niitä verovapaasti, myymällä torilla käsitöitä tai vaikka ostamalla halvalla vanhan kalusteen ja kunnostamalla ja myymällä kalliimmalla. Lisätulot siis on mahdollisia jos on valmis tekeen vähän työtä. Vai eikai sinulla ole odotuksia että rahaa alkaa sataan vaikka itse et laita tikkua ristiin?
Tuohon ystävä asiaan on moni vaihtoehtoja. Ystäväpalveluista kirjekavereihin ja vapaaehtoistyöhön.
Mutta kyllä näistä kommentoijista huomaa, että se mikä pahiten viiraa on asenne. Ihan sama onko ystäviä tai olisiko enemmän rahaakin tai parempi terveys, mikään ei ole hyvin tai mikään ei kohene kun asenne on pa*ka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset yrittää hyvää hyvyyttää auttaa vinkeillä jotka toiminut itsellään. Ne ammutaan alas, se jos jokin katkeroittaa.
No hyvää hyvyyttään voi harjoittaa vähän empatiaa ja miettiä, auttaako vai vituttaako enemmän neuvo, joka on tasoa laastari irronneeseen päähän.
Millaista vinkkiä olisit kaivannut? Miten muutenkaan ne ongelmat voisi hoitaa kuin askel kerrallaan?
Miten hoidan askel kerrallaan kuntoon minua 20 v piinanneet mt ongelmat, joihin olen saanut hoitoa, lääkkeitä, kuntoutusta jne ja jotka aiheuttavat sen että yrityksistä huolimatta en jaksa tehdä töitä? Niin miten siis askel kerrallaan hoidan pois äänet ym harhat ja niiden aiheuttaman energiattomuuden, keskittymiskyvyttönyyden jne kun lääketiedekään ei siihen ole kyennyt?
Tai miten hoidan kuntoon edellisestä aiheuttavan kroonisen rahapulan?
Jos on näin monitahoisia ratkaisemattomia ongelmia, ei ole kuin yksi vaihtoehto jäljellä. Asennemuutos. Kun alkaa suhtautua niin, että vallitseva tila on normaali, ja muut asiat suhteutuvat sinun normaaliisi sen mukaan, on helpompi olla. Usko Jumalaan auttaisi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita paperille ylös asioita, jotka parantaisi sun tilannetta. Esimerkiksi näin.
1. enemmän rahaa elämiseen
2. parempi terveys
3. edes yksi ystävä
ja sitten jaat jokaisen kohdan pienempiin kohtiin, mitä se edellyttää, että saisi enemmän rahaa elämiseen, uuden työn, pitääkö kouluttautua, voisiko vaihtaa alaa tai keksiä jotain stressittömämpää työtä. Jakaa jokaisen kohdan sellasiin askeliin, että niihin on mahdollista tarttua. Parempi terveys voisi tarkoittaa esimerkiksi, että söisi joka päivä yhden hedelmän tai kävisi joka päivä ulkona vaikka 5 min kävelyllä. Pieniä asioita, mutta niin se elämä voi näyttääkin vuoden päästä aika erilaiselta jos lähtee yrittämään. Ja noi kannattaa laittaa paperille tai kännykkään, että ne on konkreettisesti ylhäällä. Tsemppiä :)
Epäuskoisena luin nämä "vinkkisi" 😳
1. tk-eläkkeellä, se on mikä on, ei mahdollisuutta ansaita enempää
2. fyysinen terveys sinänsä hyvä, ruokavalio kunnossa, rehkin mökin töissä päivittäin; muuten ei pysy lämpimänä eikä voi peseytyä. "5 min kävely" 🤣
3. tähänpä et sanonutkaan mitään. Kinkkinen ongelma, tiedän.
-eri
Tk eläkkeellä voi tienata lähes 900e kuukaudessa menettämättä eläkettä, että jos yhtään työkykyä on niin sitä selitystä että eläke on mitä on ja siihen täytyy tyytyä ei voi käyttää. Ja tuo noin 900e on pienimpien eläkkeiden raja. Jokaisen omat henkilokohtaiset tulorajat lukee eläkepäätöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitää ratkaisut löytää jos ei muualta niitä anneta. Niin me muutkin joudutaan tekemään.
"Te muut" ette ole täysin yksin ilman apuja ja tukiverkkoja. Ehkä olette vieläpä terveitäkin ja työkykyisiä?
Hymyilen vinosti esim. jutuille, missä "Piia-Anneli osti wanhan talon ja remontoi sen kokonaan uusiksi". Lukiessa käy ilmi, että Piia-Annelilla on mies ja/tai isä, timpuriystäviä ja iso liuta kavereita, jotka ovat talkootöinä tehneet suunnilleen kaiken. Piia-Anukselle on jäänyt vain makkarin seinän maalaus ja sisustus.Ei olla terveitä enää, mutta on tajuttu tehdä fiksuja ratkaisuja silloin kun oltiin terveitä. Sairaseläke määräytyy työuran perusteella, minulla se on siinä 2800e/kk. Ei ne tukiverkot (joita mulla ei ollut) kenenkään puolesta kuitenkaan hanki työkokemusta ja koulutusta, itse se pitää jokaisen tehdä.
Toi luonne joka vähättelee muita ja heidän saavutuksia ja ongelmia takaa sen, ettei kukaan ihminen viihdy niin itsekkäässä ja ankeassa seurassa. Sitten voi katkeroitua ja kiukutella itsekseen, jos se kerran tekee onnelliseksi.
No mitäs ratkaisuja olisit tajunnut tehdä jos olisit ollut sairas 20 veestä lähtien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Elämätön elämä tekee katkeraksi. Se että luullaan että joku saa helposti kaiken vaikka toinen on tehnyt kovasti töitä menestyksen eteen. Apua on AINA saatavilla , itse olen joutunut turvautumaan ammattiapuun monesti koska lähisuku oli dg narsisti ja hänen hovinsa. Aina olen ammattiapua saanut , koskaan en lähisuvulta. En ole katkera , päinvastoin olen erittäin onnellinen ja kiitollinen. Kiitollinen siitä että sain omasta toimestani kaikki välit poikki lähisukuuni.
Vierailija kirjoitti:
Elämätön elämä tekee katkeraksi. Se että luullaan että joku saa helposti kaiken vaikka toinen on tehnyt kovasti töitä menestyksen eteen. Apua on AINA saatavilla , itse olen joutunut turvautumaan ammattiapuun monesti koska lähisuku oli dg narsisti ja hänen hovinsa. Aina olen ammattiapua saanut , koskaan en lähisuvulta. En ole katkera , päinvastoin olen erittäin onnellinen ja kiitollinen. Kiitollinen siitä että sain omasta toimestani kaikki välit poikki lähisukuuni.
Kova työnteko on erittäin helppoa jos on terve. Kaikki sairaudet ei parane ikinä jos et sitä tähän mennessä ole tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Tämä maailma kun toimii sillan, että jos tuottaa jotain hyötyä, siitä maksetaan rahallista korvausta.
Kenen taskusta sinulle pitäisi maksaa kompensaatiota kärsimyksistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Tämä maailma kun toimii sillan, että jos tuottaa jotain hyötyä, siitä maksetaan rahallista korvausta.
Kenen taskusta sinulle pitäisi maksaa kompensaatiota kärsimyksistä?
Esim yritystuista. Aika moni työ on loppujen lopuksi haitallista tuottaen esim saaateita ja silti siitä maksetaan miljoonia. Minun ja muiden kaltaisteni elämä on paljon raskaampaa kuin työtä tekevien terveiden. Turha kehuskella jollain kovalla työnteolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en hyötynyt terapiasta hirveästi ja lääkkeet ajoivat olon todella pahaan jamaan. Itse olen lukenut paljon kirjoja, opiskellut, miten voi hoitaa itse omia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Rahastakin kertovia kirjoja on, miten voi saada rahaa jos ei käy/voi käydä töissä. Koneella voi tehdä myös monia juttuja, esimerkiksi sijoittamista. Sitäkin voi opiskella ilmaiseksi kirjoista omatoimisesti. Jotkut valitsevat laittoman polun. Vaihtoehtoja on monia, toimeen tarttuminen on se vaikeampi osuus ja onnistumisen vielä asia erikseen. Mutta vaikea onnistu jos ei lähde edes yrittämään. Yleensä aluksi epäonnistuu monesti mutta sitten jossain vaiheessa voi myös onnistua.
Joo-o. No, rikosten tekeminen kai jossain vaiheessa saattaa olla pakollistakin jotta saa ruokaa. Olen vuosikausia "sijoittanut", sillä määrällä millä kykenen sijoittamaan olen tienannut yht 800 euroa.......10 v päästä ehkä jopa tonnin! Sillä saa jo omakotitalon, auton ja rahahuolet pois!
No saa sillä tonnilla kuitenkin kulkupelin ja majoitteen. Esim asuntovaunun ja pyörän, tai auton ja teltan. Kaikki rahkeidensa mukaan. Ihme jos ei pysty iloitsemaan siitä mitä omalla elintasollaan saa aikaan.
Vai pitäiskö sinun saada satojentuhansien hyödykkeet ilman panostamista siihen sadoillatuhansilla?
Kyllä sairaana ja yksinäisenä oleminen on miljoona kertaa raskaampaa ja kuormittavampaa kuin joku työnteko. Eli kyllä vaikeista sairauksista kärsimisestä pitäisi saada enemmän kompensaatiotakin. Työnteko on lastenleikkiä.
Työnteko on lastenleikkiä, mutta ystävyyden eteen et sitten ole viittinyt sitä työtä tehdä?
Et myöskään ole viittinyt tehdä sitä henkistä työtä, että et katkeroidu sairaudesta, vaan olet kiitollinen siitä mitä on?
Henkinen työ on työtä siinä missä muukin, mutta sinä täällä huutelet kuinka se on lastenleikkiä kuitenkaan suoriutumatta siitä itse.
Kenen muun tarvisi saada kompensaatiota elämän kärsimyksistä? Rumien? Inceleiden? Sosiaalisesti kömpelöiden? Lihavien?
Asenteesi on vinksahtanut.
Tuttua nuo ajatukset. Minullakaan ei ole kuin vanhemnat. Toisaalta tietysti olen kiitollinen heistäkin. Ei saa käsittää sitä väärin. Silti en omaa ihmistä jolle voisin puhua kunnolla mistään. Yritän aina vaan jaksaa eteenpäin ja vanhempien edessä pitää olla vahva. He eivät ymmärrä sitä jos ahdistaa tai itkettää. Ei heidän edessään edes "voi" kunnolla itkeä. Ne tilanteet missä olen itkenyt ovat päättyneet siihen kuinka joku on suuttunut ja on tullut vain lisää kuormaa. Ei ainakaan helpotusta. Tämä suututtaa välillä. Olen ollut kiusattu ja yksinäinen ja vieläkään ei ole ystäviä. Olen tavallaan jo nuorena joutunut piilottamaan tunteeni ja vaan kestämään kaiken. Välillä se onnistui paremmin ja välillä huonommin. Ne huonot hetket jolloin pyysin apua ja tukea päättyivät suuttumisen ja siihen kuinka olin liian heikko jos välitin esim kiusaamisesta. Itse tahtoisin välillä erilaisia ihmisiä lähelleni. Sellaisia joiden kanssa voisi oikeasti olla se "heikko". En tiedä menikö jo aiheestakin ohi.