Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö, mikä tekee katkeraksi?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Samoja kokemuksia :(
Samoin.
Ja tämä ei muuten koske vain esim. omaa lähipiiriä, vaan myös esim. terveydenhuoltoa.
julkinen terveydenhuolto on hirveän kallis turhake. mitään hoitoa sieltä ei saa, mutta taas nostettiin hoitajien suojatyöpaikakkojen palkkaa tuhannella eurolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Anna esimerkki tilanteesta, harvoin on tilanteita, että oikeasti ihan kaikki kortit on käännetty.
No tämä ihan omasta elämästäni, pyrkimys päästä pois ikuisesta köyhyydestä ja kitkuttelusta mutta mt sairaudet tekevät sen, että töistä ei tule mitään vaikka aina yrittää niitä tehdä kunnes tulee kenkää jaksamattomuuden, masennuksen (nämä ulospäin näkyvät oireet) takia.
Osaatko sanoa tai oletko pohtinut mistä nuo mt-ongelmat mahdollisesti johtuvat? Onko ne seurausta jostain menneisyyden tapahtumasta tai pitääkö niitä yllä jokin nykyelämän asia? Luuletko, että kyse on henkisen puolen asiasta kokonaan vai onko kaikki mahdolliset fyysiset sairaudet poissuljettu, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti minulla vuosia vastaavia oireita ja verikokeet näytti siitä huolimatta kauan normaaleille. Mitä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi? Kuormittaako työ, voisiko se olla erilaista? Voisiko elämän muuten järjestää toisella tavalla, jotta se ei lisäisi kuormitusta ylimääräistä? Voisiko olla armollisempi itselleen muuten? Kiva olisi kuulla lisää sun tilanteestasi, kerro vain niin paljon kuin haluat, jos haluat :)
On selvitetty lukuisilla osastojaksoilla, pääasiallinen syy (epäedullisten geenien lisäksi) on vuosikausien traumatisoituminen lapsena, josta seurauksena erilaisia pitkäkestoisia ja uusiutuvia mt häiriöitä. Toimintakyvyn tasolla voisi rinnastaa jonkintasoiseen skitsofreniaan, vaikka se ei ole diagnoosina vaikka sitäkin epäilty.
Mikäli olisi rahaa, niin näinkin voisi elää mielekkäästi kun ei näitten mt oireiden kanssa tarvitsisi stressata myös kurjasta kämpästä, sitä mitä on varaa syödä, voisi tehdä muutakin kuin iänikuisia kävelylenkkejä jne.
Työn suhteen on aivan sama mitä se on, varsinaisia henkisiä paukkuja ei riitä haluamaan mitään "uraa". Mutta myös kaikenlaiset 8 h päivän rutiinityöt vie yöunet ja lisää stressiä ja oireita (yksi niistä työkavereihin kohdistuvat vainoharhat).
Viha edeltää katkeruutta.
Joskus on hyvä tiedostaa oma tilansa, ei aina syyttää ympäristöä tai muita.
Voimia ja tsemppiä kovasti kaikille paineessa kamppaileville 🥰
Vierailija kirjoitti:
Viha edeltää katkeruutta.
Joskus on hyvä tiedostaa oma tilansa, ei aina syyttää ympäristöä tai muita.Voimia ja tsemppiä kovasti kaikille paineessa kamppaileville 🥰
No voi ei, ettäkö joku tuntisi jopa vihaa, kamalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kaipaat tukea ap? Tässä olisi sulla nyt hyvä mahdollisuus opetella sitä avun pyytämistä, ettei tarvitsisi aina pärjätä yksin. Täältä saa paskoja kommentteja mutta joskus tulee helmiäkin vastaan, ehkä tähän voisi tullakin joku sellainen helmi jos vaan rohkaistuisit kertomaan vähän lisää tilanteestasi.
Ei kyse ole siitä, ettei osaisi tai kehtaisi pyytää apua.
Vaan siitä, ettei sitä apua saa vaikka pyytää. Ja esim. terveydenhuollon kyseessä ollen lakikin on puolellasi! Kelan virkailija ei suostu tutustumaan papereihisi tarkemmin, että selviäisi todellinen tilanteesi. Kerrot kaverille, että nyt menee huonosti - avun tai edes lohdutuskäynnin sijaan seuraa hiljaisuus. Jne jne.
Ymmärrätkö?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Minut se on tehnyt ylpeäksi itsestäni.
Miten tuohon tilaan pääsee?
Haluaisin oikeasti tietää. Haluaisin myös purkaa pahaa oloa, mutta tiedän ettei tänne kannata. Ap
Hyväksymällä omat heikkoutensa ja lopettaa uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa varmasti. Kun minä jäin työttömäksi ja yritin pärjätä yksin ja kiristin ruuvia ja en enää pärjännyt. Sitten veljeni tuli käymään ja kysyi voinko keittää edes kahvit. Ei ollut mistä keittää. Veljeni ei tiennyt tilanteestani, että olin saanut yyteen takia potkut ja olen työtön ja ei vaan ole rahaa eikä mitään. Hän sanoi mikä on.
Aloin itkemään. Sanoin ettei minulla ole yhtään mitään ja vuokrat koko aika myöhässä. Käyn leipäjonossa nykyään.
Veljeni oli mitä vtttttttua. Miks et pyydä apua, jos olet paineessa. Kun ei kehtaa. Ei vaan kehtaa pyytää, kun aina pärjännyt. Sitten veljeni sanoi, että hei saat mitä tarvitset. Käytiin kaupassa, niin olin siellä mitä kehtaan ottaa edes. Hän sanoi, että ota mitä vaan tai mä otan sen mitä lapsena söit aina. Otat niin paljon kuin tarvitset. Sit otin varoivaisesti ja hän lappas kärryt täyteen. Huuteli oletko kasvissyöjä ja voiko näitä ottaa ja näitä. Olin nolona joo siis jooo. Maksoi laskun ja antoi 1500e rahaa ulkona ja sanoi, että voisit sinäkin avata suusi useammin. Sanoi, että soita jos olet pulassa oikeasti. Isoveli on kai aina se isoveli. Kiva itkeä hänen hyvyyden puolesta.
Yäk mikä Sika tuo isoveli. Tulee pullistelemaan rahoillaan ja alistaa vielä naista huutelemalla siellä kaupassa että kaikki sivulliset varmasti kuulee. Piti vielä ihan parkkipaikalla antaa rahaa että kaikki näkee, ja että nöyryytys olisi täydellinen.
Älä anna veljesi alistaa sinua. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
Minulla ei ole enää energiaa vihata saati katkeroitua. Olen alistunut ja masentunut, apaattinen raakki.
Olen näitä, jotka löydetään vuosien päästä kotoaan mädäntyneenä tai muumioituneena. Ketään ei kiinnosta, olenko mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
No, esim minulle joka kuvasin mt sairauksiani ei näköjään työelämä ylipäätään ole mahdollinen eli realistinen tavoite ei ole saada parempaa elämänlaatua. Olen minä tietenkin katkera siitä.
Tai edes siedettävää elämänlaatua, en toivo miljoonalukaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
Hohhoijaa.
Mulla ei ole kummoiset "vaatimukset": yksi, edes YKSI kaveri, jolle voi soittaa/viestittää itsestään. Joka soittaisi/viestittäisi minulle. Olisi tarvittaessa avuksi jossain arkisessa asiassa, mistä yksinään ei selviä (kukaan!).
Parisuhdekumppanikin on monella. Minulle tämä on beyond reach.
Elämän synkät puolet kestää paremmin, kun on edes jotain tukiverkkoa.
Asettukaapa te "neuvojat" sellaisen ihmisen asemaan, jolla ei ole kertakaikkiaan ketään lähipiirissä (eikä sen puoleen kauempanakaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Sitten ei luultavasti ole analysoinut, missä meni pieleen edellisellä kerralla. Uudelleen yrittäminen ei auta, jos toistaa samaa toimimatonta tapaa.
Tai ne vaatimukset elämälle ei ole realistisia, tyyliin haluaa hyvinpalkatun helpon työn, mutta ei panosta yhtään koulutukseen. Tai muuta epärealistista, tyyliin keskinkertaisella lauluäänellä haluaa menestyneeksi laulajaksi.
Hohhoijaa.
Mulla ei ole kummoiset "vaatimukset": yksi, edes YKSI kaveri, jolle voi soittaa/viestittää itsestään. Joka soittaisi/viestittäisi minulle. Olisi tarvittaessa avuksi jossain arkisessa asiassa, mistä yksinään ei selviä (kukaan!).
Parisuhdekumppanikin on monella. Minulle tämä on beyond reach.
Elämän synkät puolet kestää paremmin, kun on edes jotain tukiverkkoa.
Asettukaapa te "neuvojat" sellaisen ihmisen asemaan, jolla ei ole kertakaikkiaan ketään lähipiirissä (eikä sen puoleen kauempanakaan).
No nää tsempparit ja pätijät on yleensä semmoisia joiden vastoinkäyminen on tyyliä "lempihuulipunamerkki lakkautettiin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kaipaat tukea ap? Tässä olisi sulla nyt hyvä mahdollisuus opetella sitä avun pyytämistä, ettei tarvitsisi aina pärjätä yksin. Täältä saa paskoja kommentteja mutta joskus tulee helmiäkin vastaan, ehkä tähän voisi tullakin joku sellainen helmi jos vaan rohkaistuisit kertomaan vähän lisää tilanteestasi.
Ei kyse ole siitä, ettei osaisi tai kehtaisi pyytää apua.
Vaan siitä, ettei sitä apua saa vaikka pyytää. Ja esim. terveydenhuollon kyseessä ollen lakikin on puolellasi! Kelan virkailija ei suostu tutustumaan papereihisi tarkemmin, että selviäisi todellinen tilanteesi. Kerrot kaverille, että nyt menee huonosti - avun tai edes lohdutuskäynnin sijaan seuraa hiljaisuus. Jne jne.
Ymmärrätkö?
Eri
Ymmärrän, mitä sairastuin itse nuorena, teini-ikäisenä epämääräisiin oireisiin, en saanut julkiselta mitään apua eikä läheisetkään toki osanneet epämääräisille oireille keksiä selitystä. En tiennyt mitä tehdä. No, ei ollut vaihtoehtoja. Aloin itse tulkitsemaan verikoe-arvoja, selvitin mitä se merkitsee, viitearvoja, kaikkea mahdollista. Lopulta diagnosoin itse itseni, matkustin erikoislääkärille satojen kilometrien päähän tämän keksityn diagnoosini kanssa. Se osui oikeaan lopulta, osasin yhdistää omat oireet verikoearvoihin (vaikka olivat viitteissä) ja asiaa paljon selvitettyä päädyin tähän diagnoosiin ja lisätutkimuksien jälkeen sain lääkkeen tähän diagnoosin, joka oli oikeasti minulla. Lääkitys korjasi elimistön puutostilan ja tilanteeni alkoi hiljalleen parantumaan. Meni usko terveydenhuoltoon ja moneen muuhunkin tuossa. Mutta ei kukaan ois minua auttanut jos en itse olisi sitä työtä tehnyt. Vitutti kyllä mutta nyt onneksi kaikki paremmin. Joten tiedän kyllä mitä se on kun terveydenhuolto ottaa vain eikä anna mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Anna esimerkki tilanteesta, harvoin on tilanteita, että oikeasti ihan kaikki kortit on käännetty.
No tämä ihan omasta elämästäni, pyrkimys päästä pois ikuisesta köyhyydestä ja kitkuttelusta mutta mt sairaudet tekevät sen, että töistä ei tule mitään vaikka aina yrittää niitä tehdä kunnes tulee kenkää jaksamattomuuden, masennuksen (nämä ulospäin näkyvät oireet) takia.
Osaatko sanoa tai oletko pohtinut mistä nuo mt-ongelmat mahdollisesti johtuvat? Onko ne seurausta jostain menneisyyden tapahtumasta tai pitääkö niitä yllä jokin nykyelämän asia? Luuletko, että kyse on henkisen puolen asiasta kokonaan vai onko kaikki mahdolliset fyysiset sairaudet poissuljettu, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti minulla vuosia vastaavia oireita ja verikokeet näytti siitä huolimatta kauan normaaleille. Mitä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi? Kuormittaako työ, voisiko se olla erilaista? Voisiko elämän muuten järjestää toisella tavalla, jotta se ei lisäisi kuormitusta ylimääräistä? Voisiko olla armollisempi itselleen muuten? Kiva olisi kuulla lisää sun tilanteestasi, kerro vain niin paljon kuin haluat, jos haluat :)
On selvitetty lukuisilla osastojaksoilla, pääasiallinen syy (epäedullisten geenien lisäksi) on vuosikausien traumatisoituminen lapsena, josta seurauksena erilaisia pitkäkestoisia ja uusiutuvia mt häiriöitä. Toimintakyvyn tasolla voisi rinnastaa jonkintasoiseen skitsofreniaan, vaikka se ei ole diagnoosina vaikka sitäkin epäilty.
Mikäli olisi rahaa, niin näinkin voisi elää mielekkäästi kun ei näitten mt oireiden kanssa tarvitsisi stressata myös kurjasta kämpästä, sitä mitä on varaa syödä, voisi tehdä muutakin kuin iänikuisia kävelylenkkejä jne.
Työn suhteen on aivan sama mitä se on, varsinaisia henkisiä paukkuja ei riitä haluamaan mitään "uraa". Mutta myös kaikenlaiset 8 h päivän rutiinityöt vie yöunet ja lisää stressiä ja oireita (yksi niistä työkavereihin kohdistuvat vainoharhat).
Et kuulosta työkykyiseltä. Rahaa ei saa ilman työtä. Työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä, mutta auttaako se taloudellista tilannettasi tai tekeekö se elämäsi mielekkäämmäksi.... Epäilen ettei. Onko sinulla läheisiä ihmissuhteita tai sukukaisia, harrastuksia. Jotain millä päästä elämän mielekkyyden syrjään kiinni. Mt-ongelmaasi voisi hoittaa lääkkeillä, mutta niilläkin on sivuvaikutuksensa. Apaattisuus ja liiallinen tasaisuuden tunne. Eli se mikä on olotilasi jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella meillä samoja kokemuksia, tuskin kukaan saanut elämässä liikaa apua muilta. Onneksi voinut edes itse asioihin vaikuttaa, kaikilla ei mahdollisuuksia edes siihen missään määrin.
No kyllähän nyt faktisesti joidenkin elämä on paljon helpompaa kuin toisten. Saa se herättää vitutusta.
Saa tietysti. Sen vitutuksen jos vielä saisi käännettyä toiminnaksi niin olisi loistavaa. Se ehkäisisi juuri sitä katkeroitumista.
Mitä jos on toiminut ja tehnyt vaikka mitä eikä se muuta mitään?
Anna esimerkki tilanteesta, harvoin on tilanteita, että oikeasti ihan kaikki kortit on käännetty.
No tämä ihan omasta elämästäni, pyrkimys päästä pois ikuisesta köyhyydestä ja kitkuttelusta mutta mt sairaudet tekevät sen, että töistä ei tule mitään vaikka aina yrittää niitä tehdä kunnes tulee kenkää jaksamattomuuden, masennuksen (nämä ulospäin näkyvät oireet) takia.
Osaatko sanoa tai oletko pohtinut mistä nuo mt-ongelmat mahdollisesti johtuvat? Onko ne seurausta jostain menneisyyden tapahtumasta tai pitääkö niitä yllä jokin nykyelämän asia? Luuletko, että kyse on henkisen puolen asiasta kokonaan vai onko kaikki mahdolliset fyysiset sairaudet poissuljettu, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti minulla vuosia vastaavia oireita ja verikokeet näytti siitä huolimatta kauan normaaleille. Mitä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi? Kuormittaako työ, voisiko se olla erilaista? Voisiko elämän muuten järjestää toisella tavalla, jotta se ei lisäisi kuormitusta ylimääräistä? Voisiko olla armollisempi itselleen muuten? Kiva olisi kuulla lisää sun tilanteestasi, kerro vain niin paljon kuin haluat, jos haluat :)
On selvitetty lukuisilla osastojaksoilla, pääasiallinen syy (epäedullisten geenien lisäksi) on vuosikausien traumatisoituminen lapsena, josta seurauksena erilaisia pitkäkestoisia ja uusiutuvia mt häiriöitä. Toimintakyvyn tasolla voisi rinnastaa jonkintasoiseen skitsofreniaan, vaikka se ei ole diagnoosina vaikka sitäkin epäilty.
Mikäli olisi rahaa, niin näinkin voisi elää mielekkäästi kun ei näitten mt oireiden kanssa tarvitsisi stressata myös kurjasta kämpästä, sitä mitä on varaa syödä, voisi tehdä muutakin kuin iänikuisia kävelylenkkejä jne.
Työn suhteen on aivan sama mitä se on, varsinaisia henkisiä paukkuja ei riitä haluamaan mitään "uraa". Mutta myös kaikenlaiset 8 h päivän rutiinityöt vie yöunet ja lisää stressiä ja oireita (yksi niistä työkavereihin kohdistuvat vainoharhat).
Et kuulosta työkykyiseltä. Rahaa ei saa ilman työtä. Työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä, mutta auttaako se taloudellista tilannettasi tai tekeekö se elämäsi mielekkäämmäksi.... Epäilen ettei. Onko sinulla läheisiä ihmissuhteita tai sukukaisia, harrastuksia. Jotain millä päästä elämän mielekkyyden syrjään kiinni. Mt-ongelmaasi voisi hoittaa lääkkeillä, mutta niilläkin on sivuvaikutuksensa. Apaattisuus ja liiallinen tasaisuuden tunne. Eli se mikä on olotilasi jo nyt.
Kyllä minulla lääkitys on, mutta ei lääkityskään kaikkia sairauksia paranna kuten ei fyysisissäkään sairauksissa. Ollut myös ilman lääkitystä ja se vei olon vielä pahemmaksi (harhojen suhteen, tunne-elämä ollut jo pitkään suht kuollut).
Tuskinpa sinne eläkkeelle nykyään kovin helposti pääsee, ja kuten totesitkin, ei se taloutta parantaisi riittävän elämänlaadun saamiseksi kun se eläke on vain muutamia satasia.
Niin ja varsinaisesti läheisiä ihmissuhteita ei ole, pari sukulaista on. Elämän mielekkyyteen vaan tarttisi selvästikin muutakin kuin että pysyy juuri ja juuri hengissä..
Osaatko sanoa tai oletko pohtinut mistä nuo mt-ongelmat mahdollisesti johtuvat? Onko ne seurausta jostain menneisyyden tapahtumasta tai pitääkö niitä yllä jokin nykyelämän asia? Luuletko, että kyse on henkisen puolen asiasta kokonaan vai onko kaikki mahdolliset fyysiset sairaudet poissuljettu, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti minulla vuosia vastaavia oireita ja verikokeet näytti siitä huolimatta kauan normaaleille. Mitä haluaisit oikeasti tehdä elämässäsi? Kuormittaako työ, voisiko se olla erilaista? Voisiko elämän muuten järjestää toisella tavalla, jotta se ei lisäisi kuormitusta ylimääräistä? Voisiko olla armollisempi itselleen muuten? Kiva olisi kuulla lisää sun tilanteestasi, kerro vain niin paljon kuin haluat, jos haluat :)