♥ ~ ♥ EX-HAAHUT VIIKKO 45 ♥ ~ ♥

Ja viikonlopun jälkeen on paljon asiaa:



NIPSUNEN, KAKSONEN, en edelleenkään löytänyt tietoja että oisivat vauvansa saaneet vaikka heiän lasketuista ajoista alkaa olla sen verran että tuskin enää yhdessä koossa ovat. NERONJAAAAA?!?!? Oisko NERONJALLA tietoa?



ELISABETH: Minä kyllä muistan sinut! Toivottavasti pääset tänne meiän joukkoon heti testattuasi! Ois kiva jo saada heinäkuun odottajiakin listaan =o)



[color=pink][b]EKA-VEKALLE SYNTTÄRIONNITTELUT[/color][/b]



TITI: Niin samoja ajatuksia herätti tuo sun kirjotus ystävästäsi, että missä on arvostus..? Ja toisaalta se että kaikilla varmasti on välillä hermot ja voimat vähissä! Ihan tulee suru puseroon kun aattelee sitä itse lasta. Toisaalta oisko ystävälläs voinu olla huono päivä, sillonhan tulee sanottua kaikenlaista. Itse ainakin usein jos on riitaa ukon kans niin saatan ystävilleni sanoa asioita miehestä koska juuri sillä hetkellä tuntuu siltä! Mutta toivon heiän vaan ymmärtävän että ei meiän suhde ihan P***A oo vaikka joskus valitankin.



Kyllä tässä esikoista oottaessa itteäänkin välillä jännittää että mihin sitä onkaan nyt itsensä laittanut. Lähinnä pelottaa se jos tulee joku lamaannuttava väsymys, kun niin monille tuntuu se tulevan. Silti ootan sitä vauva-aikaa, ehkä liiankin kultareunuksisin ajatuksin. Uskon tai ainakin toivon nauttivani siitä kotona olo-ajasta vauvan kanssa.



LIZIE, jännä että sää et oo vieläkään töissä kertonut! Mää kerroin vkolla 17 kun työkaverit alko arvailemaan. Menin samantien pomon luo jotta ei käy niin että kuulis jostain muualta.



ENNIS: Sinä kyselit tuosta " yksinolemis" vaiheesta. Mulla on aivan ehdottomasti semmonen vaihe etten haluaisi kotoa poistua mutta vieraita kyllä ottaisin vastaan. Kuljen päivittäin 130 km työmatkoja ja lisäksi oon tehnyt vielä plussatunteja, pikkuhiljaa alkaa pitkät päivät painamaan. Tuntuu etten halua töitten jälkeen kotoa poistua, viime viikolla en sen takia mennyt jumppaankaan kun tuntu että heti töitten jälkeen ois pitäny jo sännätä. Nyt yritän vähän aikaa tehä normaalipitusia työpäiviä. Viikonloppusin kaikki ronkkuu aina että tulla käymään, mutta nytkin skipattiin siskon lasten synttärit ihan vain sen takia että oon ajanut tuota matkaa muutenkin tarpeeksi. Meillä kun ei oo kauheesti tuolla meiän lähettyvillä tuttuja, joten aina pitäis ajaa pitkät pätkät kyläileen mentäessä ja vielä sitten jäädä yleensä koko viikonlopuksi sinne, ja miä kun ajalen päivittäin muutenkin niin nyt olen päättänyt että seuraava reissu on vasta joulukuun alussa pikkujoulut! Ennis, saitko sää neuvolatätiä kiinni kun yritit niistä suppareista kysyä? Mää oon nyt pärjännyt suht hyvin kun tosiaan jumpankin jätin väliin, eilen kävin kävelyllä ja se meni hyvin, mutta sen olen huómannu että seksin jälkeen maha on ihan kivikova ja on pakko makoilla että se muuttuis normaaliksi. Mulla on kanssa talvitakkiongelma, kohta käy jo pieneksi tuo omatakki, en tiiä pitääkö ostaa vai saisko jostain lainaan!



TITI: Joko on vointi parempi?







( . )



Mää huusin huutonetistä käytetyt Isin kulta- ja Äidin kulta-bodyt kokoa 62 cm. Voisin antaa sen Isin kulta-bodyn sitte isäinpäivänä, en ehkä viitti sitä sinne joululahjapakettiin panna kun on kuitenki käytetty. Postissa tulevat, saas nähä toivottavasti on siistit. Ihanaa, isäinpäivä on ens sunnuntaina! ♥ Kaikki sitten " isukkeja" hellimään sunnuntaina. Omalle isälleni en oo keksinyt mitään lahjaa...



Viikonloppu meni mukavasti, ihana olla kotona. Leivoin myös sitä kaurapannuleipää ja hyvää oli. Kiitos vain vinkistä, Enniskö se oli, vai... En muista enää. meillä oli suht kovat pakkaset, lauantaiaamunakin -24. Oli ihan kiva kun oli pyhäpäivä niin ei etes tarvinut yrittää lähtä mihinkään, sai vaan oleskella kotona! Lauantaina käytiin viemässä muualle haudattujen muistopaikalle kynttilä.



Ens viikonloppua odotellessa ;o)



HANNELE + vilpertti rv 25+1 -- HUOMENNA NEUVOLA

Kiitos Hannele onnitteluista : ) Eipä nää tässä vaiheessa tunnu niin juhlavilta enää, kun ei tasavuosia täytä. Ehkä sitten ensi vuonna täytyy vähän juhlistaa isommin, kun tulee se kolkytäVEE täyteen : ) Sain aamusta kyllä synttärilaulut mieheltä ja pojalta ja lahjakortin kultaliikkeeseen (että saan sen mieluisen rannekellon valita, kun oon jo yli kuukauden ollut ilma kelloa). lisäksi se kaikista epämiellyttävin työkaveri muisti jostain ihmeen syystä mun syndet, vaikken ole mainostanut ja sain siis onnittelulaulut vielä töissäkin. Hauskat isänpäivälahjat huusit, toivottavasti tosissaan ovat hyväkuntoiset! Tuosta seksin jälkeen kohdun kovettumisesta. Monille iso O voi aiheuttaa supistuksen, ihan luonnollistya ja normaalia, mulla sama juttu heti jostain rv 10 ->. Jos supparit jäis " päälle" eli alkaiskin tulla sarjana tai sattuis kovasti, sitten ei taitaisi olla hyvä juttu. Mut tollaisena ihan luonnollinen ja harmiton juttu!



no olo ei siis ole mitenkään vanhempi, eilenkin oon taas taantunut uhmaikäisen tasolle monta kertaa : /



Piti vielä selventämäni tuota eilistä kommenttia siitä Titin ystävästä, kun eilen väsyksissä ja kiirussa kirjoitin. Tarkoitin siis, että hänen kohdallaan puheet voi olla niitä mustien ajatusten purkamista lähimmille ystäville ja sellaista " marmatusta" . En voi tietää, en tunne kyseistä ihmistä, vertaan vaan itseeni kun oli tosissaan rankka se eka vuosi, et sitä piti saada purkaa sitten ääneen.



Toisaalta mua kyllä ärsyttää sellainen itsensä lapsen edelle ajattelu. Tiedättekö? Musta saa itkeä ja marmattaa sitä pahaa oloaan, sillähän se helpottaa, mutta lapsi tulee kyllä kaiken edellä. Teoissa se oikea vanhemmuus näkyy, ei puheissa! Joillakin viedään vauva jo ihan pienenä yöhoitoon, että vanhemmat saa keskenään/erikseen humputella esim useamman kerran kuukaudessa. Imetys lopetetaan, kun nyt ekat pari viikkoa sen asian kanssa joutuu harjoittelemaan ja valvomaankin kenties. Tai pahempi, imetys lopetetaan, koska pitää saada polttaa/juoda/laihduttaa/matkustaa tms. Ja tosissaan harrastuksissa pitäis saada juosta entiseen tahtiin kummankin vanhemman..



Elisabeth! Kyllä muistan sut! Kun itse siirryin tänne exiin, niin muistan pohtineeni, että jäitkös sille tielles silloin kesällä Suomen lomalla : ) Toivottavasti plussa sullekin pamahtaa, aika tiukkahermoinen oot testaamisen kanssa ollut. Plussaa ootellessa.. : )



omanapailen vielä, kävin lauantaina ystävän kanssa pitkästä aikaa lenkillä. En tiedä ärsyttikö se äkistään selkää äkistään, mutta alaselkä on ihan hitsin kipeä nyt. kaippa sitä sen verran varoo tuota liukastumista jo, että jännittää lihaksia. Maha on kyllä sen verran iso, että varmasti painopistekin on jo muuttunut ja alkaa tuo selän kaari taipua jo notkommalle. Täytyy yrittää muistaa tässä tyuöpäivän aikana tarpeeksi muistaa nopusta kävelemään edes pientä matkaa, ettei ihan kokonaan jämähdä. niin mutta siis siellä sai nuuhkia sellaista kohta 2 kk:n ikäistä pikkuneitiä joka tillotti jo oikein terhakkaasti mua silmiin. Tuli ihan sellainen olo, että ihanko totta tuollainen ihanuus on muinkin mahassa kasvamassa?!



viikon päästä on seuraava neuvola, jänskättää mites tuo painonnousu ja miten hemppa. Ja tietysti, ekaa kertaa mittaa sen kohdun korkeuden, mietityttää et meneekö yläkäyrillä vai tuntuuko tää maha vaan niin toivottoman isolta. Ei sitä linea negraa oo ilmestynykään, kun silloin kerran olin näkevinäni sellaisen alun. taisi olla vaan housujen sauman painauma. Voipi tietysti olla, etteä tulee jos tulee myöhemmin vasta, mutta ekassa odotuksessa oli kyllä ihan selvä jo tässä vaiheessa..



tällaisia tärkeitä asioita täällä pohdin, onneksi kerrankin ei ole kiirus töissä ; )



e-v ja potkunyrkkeilijä 21+4

ajattelin tulla nosteleen ku ollaan tosi alas vajottu.

Mitään erityistä ei kuulu, täällä sitä ollaan ja makoillaan. Isänpäiväkin tulossa, onko kellään mitään ideoita mitäs voisi miehelle keksiä? tyttö teki hoidossa kortin jo, mutta jos jotain pientä pakettia keksisi. Etenkin vaikea keksiä mitään kun minnekkän ei saa mennä.



nippula rv30+3

titi75: Kuumeisesti jatketaan asunnon hakemista... Mun pitäis kans suunnistaa uimahalliin, tykkään siitä niin. Nyt vaan on taas viikot vieriny, kun poika oli muutama viikko sitten sairaana ja nyt mun kädet on olleet niin kuivassa kunnossa, etten oo tosiaan viitsinyt niitä lähteä kloorituttamaan.

Toivottavasti pääset uimaan ja kuntoutumaan muutenkin, totta on että peruskunto laskee tosi nopeasti, jos muutaman päivän kuntoilematta saati jos on vielä lisäksi sairaana.

Mullakin oli joskus esikoista odottaessa samanlaisia tuntemuksia, etten kuulu kavereideni joukkoon.. Tottahan se on, että lapsen syntymän jälkeen kaikki totaalisesti muuttuu ja kaikki tulee pyörimään lapsen ympärillä ja tuntuukin siltä ajoittain, että oma elämä loppuu. Mutta samalla alkaa uudenlainen ja ihmeellinen elämä lapsen kanssa äitinä, joka on musta vaan rikkautta elämään. Toki tarvitsee omaa elämää ja omaa aikaa, mulle tärkeitä " henkireikiä" olivat tuolloin jokaviikkoinen jumppa- sekä kielitunti tai ihan yksin kävely ulkona. Se siis, että sai vähän aikaa olla " olematta äiti" . Kuitenkin äitiys on mun mielestä ihanaa, enkä mä ainakaan kuvailisi poikani ensimmäistä elinvuotta missään tapauksessa helvetiksi, rankkaa se oli mutta niin ihanaa ja nautittavaa. Ja olen todella valmis siihen uudelleen, kai olen kasvanut äidiksi vähitellen, sitäpaitsi rakastan lapsia. Saa nähdä, montako meille sitten siunaantuu.. Mutta kyllä omasta ajasta, (edes pari tuntia viikossa) kannattaa pitää kiinni, sitten jaksaa lapsen kanssa ja muutenkin paremmin. Tuli mieleen, että onkohan ystäväsi tullut väärään aikaan äidiksi jos noin ajattelee, että peruisi koko lapsensaamisen jos voisi? Kuulostaa ikävältä. Harmi, etteivät antaneet tilaa sun odotusonnen hehkutuksille.. Nauti sä itse olostasi, on ihana, et tunnet olosi odotuksen suhteen noin mainioksi!



Enni-Maija: Annoit hyviä pointteja tuohon Titin aloittamaan aiheeseen vanhemmuudesta. Luin ihan liikuttuneena juttuas.. Just tuollaista se elämä lapsen kanssa on, raskasta, mutta niin yllätyksellistä, välitöntä ja ihanaa.



eka-vekara: Mulla myös esikoisen vauvavuosi oli täynnä haastetta, tärppäsi myös suht nopeasti ja monta vuotta oli ehtinyt vapaasti vipeltää omia menojaan. Kaikki meni uusiks, mut vauvan kanssa pystyi tekemään sitten muita juttuja. Tosin sen oppi hyväksymään vasta vähitellen, ettei pysty menemään enää vapaasti. Vauva toi tilalle kuitenkin jotain ihan uutta ja muuta ja pian huomasin, että kaipasin entisestä elämästäni lähinnä liikuntahetkiä. Niitäkin sain järjestymään noin kerran viikossa. Olin synnytyksen jälkeen hyvin masentunut mm. imetyksen suhteen, joka ei sujunut. Sinnikkäästi kuitenkin yritin ja jaksoin, poika oli kuitenkin mitä suloisin ja ihanin lahja, että väsymyksenkin keskellä ne rakkauden tunteet olivat niin voimakkaat, ettei mitään rajoja. Ikinä en olis hetkeäkään vaihtanut pois ja vauvan luona ja kanssa halusin olla koko ajan ja olinkin.

Kivassa konsertissa taisitte olla.. Vauvakin tykkäs.. Myöhäiset synttärionnittelut!



Elisabeth72: Muistan sut haahuista! Sullahan on nyt jännä tilanne... Pidetään isoja plussapeukkuja+++++++ Onko sulla raskausoireita tai -fiiliksiä? Tervetuloa tänne pikaisesti mukaan!



Hannele-81: No, tänään sitten kerroin vihdoin töissä pomolle! Onnitteli ja alkoi heti miettimään käytännön järjestelyjä. Nyt vasta mulla on tuo tilanne, että työkaverit on alkaneet kysellä. Ja ei enää ole mitään syytä pitää asiaa salassa. Niin moni alkoi jo tietää, että koin, että pomolle on sanottava just tänään. Eipä sitten kuule puskaradiosta. Katos, meillä tosiaan työasu peittää aika hyvin kasvavan masun. Työhön liittyvässä koulutuksessa, johon osallistun, käytetään siviilejä, et siellä ne alkoi huomata ensin.

No, nytpä löysit kivat bodyt! Yllättyy tuleva isi varmasti iloisesti. Itse en ole vielä isänpäivälahjoja miettinyt, en omalle isälle enkä miehelle. Pitäis jotain kivaa kyllä keksiä.



nippula: Hyvä, et oot vielä yhes koos, et makoilu siis tehoaa. Jaksuja vaan kovasti. Leivo jotain isänpäiväks tai kudo vaik sukat. Eihän sen paketin tartte mitään niin kummaa olla. Mitähän sitä tosiaan ite keksis?



ON: Neuvolas käyty: Vauvan sydän jyskytti hyvin ja omat verenpaineet kunnossa. Painoakin tullut aika sopivasti. Hb 105, joten aloitin rautakuurin. Lisäksi sokeria pissassa ja sormenpäänäytteessä sokeri vähän koholla joten joudun sokerirasitukseen. En oikein tiedä, pitäiskö olla huolissaan vai ei. Ja miten voin vaikuttaa ravintooni paljonkaan kun mielestäni syön terveellisesti. Normaalia kotiruokaa, ehkä kasviksia voisin alkaa laittaa enemmän (ainoa minkä keksin et niitä vois ehkä vielä syödä enemmän). En syö karkkeja, leivonnaisia, keksejä, sipsejä ym. herkkuja juurikaan. Liikuntaa kans pitäis lisätä, se on ollut aika olemattomissa mitä nyt käveltyä tulee päivittäin.



Pomolle kerroin tänään töissä raskaudesta, hyvin otti niin kuin kuuluu, onnitteli ja antoi käytännön papereita täytettäväks. Jotenkin helpottaa, kun ei tartte enää miettiä että huomaako joku töissä ja saako huomata ja kuinka nopeasti pomolle menee puskaviesti. Olis voinu kertoa jo hieman aiemminkin, mutta tämä vaan nyt meni näin. Nyt voin rauhassa tehdä siel töitä ja antaa koko porukan saada tietää vähitellen kun pomolle on kerrottu.



Väsyttää, pitää mennä nukkumaan että jaksaa taas aamulla olla äiti pienelle pojalle, joka edelleen sanoo että asuu itse äidin masussa. Välillä, kun jutellaan vauvasta, poikakulta juoksee ulko-ovelle katsomaan, että joko vauva tulee. Raukka pieni, yritä siinä sitten kertoa, että vauva tulee vasta toisena päivänä, (johon on vielä niin pitkä aika). Äitinä olo on kyllä maailman ihmeellisin ja hienoin asia:)



Öitä kaikille, Lizie & Puuhis 22+1

Paino +667 g/vko, lähtöpainosta +5,3 kg

Verenpaine 122/68

Hemppa 129

Kohdunpohja 25 cm

Vauvan syke 150-160

Liikkeet ++



Vauva oli pää alaspäin, terkka katsoi kohdunsuun tilanteen koska mulla niin kovasti painaa seistessä/kävellessä. Siellä kaikki kuitenkin hyvin. Yritän kunnostautua ja jatkaa kävelyä ja jumppaa, ainut vain että nyt tietysti sitten kurkku kipeänä niin etten tiiä vihtinkö huomenna mennä jumppaan.



Sellasta omanapaista tekstiä nyt vain



HANNELE + v 25+2

taitaa jäädä lyhkäseksi ja omanapaiseksi munkin osalta tää tän päivän pinoutuminen. Illalla jaa aamusta ollaan tapeltu miehuksen kanssa ja ihan pienestä asiasta, mutta joka on pinnalla jatkuvasti. Paha mieli siis ja jotenkin ei jaksa nyt mistään innostua. Kirjoitin kyllä mokomalle pitkän s-postin niin sain purettua asiaa ilman keskeytyksettä ja ilman, että riitely " jää kesken" kun hormoonit laittaa mut vollottamaan ihan totaalisesti.



Lizie, harmi että sokerit oli vähän koholla. toivottavasti johtui vaan jostain juuri syömästäsi, eikä muuten nuo arvot ala nousemaan. Mähän joudun kans sokerirasitukseen, tosin johtuen siitä että paino ennen raskautta on BMI.ltä just ylipainoisen puolella : / Pelottaa jo valmiiksi kun muutenkin niin helposti tulee huono olo. Muuten taisikin olla ihan normaalit asiaankuuluvat arvot, jopa se alhainen hemppa : ). Mä tarkoitin tuota haasteellista vauvavuotta sillä, että mulla se äidiksi kasvu oli niin " kipeää" tekevä prosessi ja varsinkin kun mies kasvoi mielestäni kunnolla isäksi vasta perästäpäin. Omia menoja en kaivannut, en ravintoloita yms, vaan se 24/7 vastuun ja huolen herääminen myllersi mieltä. Esim meilläkin imetys oli hankalaa, kaikkine rintaraivareineen ym vaivas mua niin paljon että aloin epäillä kykyjäni kaikessa lapsenkasvatuksessa : ) Näin jälkikäteen sitä murehti ja pelkäsi ihan järjettömyyksiä ja äärimmäisyyksiin asti, mutta silloin vauvavuotena se oli rankkaa mutta myös kasvattavaa aikaa. Imetystä jatkoin kyllä onnistuneesti yli vuoden ikään, eli ne haasteet oli enemmän pään sisällä ja siinä omassa kasvussa : )



hannele, sullakin oli hyvät nuo arvot, tosi maltillisesti sulla nousee tuo paino, itseään jännittää kovasti ens viikon neuvolakäynti, vieläkö mennään lähemmäs kilon nousussa/vko..



( . ) olo on masentunut, hetkittäin tulee jopa olo, että katoaa jopa tää odotuksen ilo elämästä. Oon ollut aika rankoilla, kaikkien muiden ohella tuo miehen jonkin sortin masennus ja ylityöt, taitaa alkaa mulla tulla sellainen jonkinlainen henkinen sietoraja vastaan. Huomaan itsessäni jopa ihan syömishäiriön tunnusmerkkejä, vaikka aktiivisena ei ole ollut kohta 10 vuoteen. Mutta päässä noi syömisasiat on alkanut mennä samaa rataa, rankaisen ja palkitsen itseäni hyvällä ja epäterveellisellä. Tukahdutan pahaa mieltä herkkuihin ja seuraavassa hetkessä murehdin näitä läskejä ja omaa selkärangattomuuttani.



en tiedä, varmaankin huono päivä mut jotenkin tuntuu niin rankalta tää elo ja olo. Ajatelkaa, munhan pitäis hehkua kun olen " vaan" 6 kk sitten mennyt naimisiin ja kauan odotettu toinen lapsikin on tulossa. kaikki on hyvin ja miksi musta tuntuu tältä.



Toivottavasti ette masentunut mun jutuista, piti vaan jonnekin purkaa tätä pahaa oloa. Kun yleensä yrittää kaikessa nähdä ne hyvät puolet, niin nyt ei jaksais pinnistellä.



e-v

Hienosti jumpsutti pieni sydän 160:ä, Paino oli lähtenyt pienoiseen nousuun, hb 124 ja verenpaine laskenut lisää 95/60. Olin ihan varma, että tuo paine olisi noussut, kun huimaus on vähän helpottanut, mutta terkka oli sitä mieltä, että elimistö on vain tottunut. Esikoinen oli mukana, ja ihmetteli kyllä sydänäänten jumpsutusta. Ei olla vielä vauvasta juteltu, kun varmasti muistaisi asian, kun yhdenkin kerran sanoisin, eikä muutenkaan olla vielä kauheasti tiedotettu. Tuo pieni on sellainen höpöttäjä, että varmasti tulisi kertoneeksi yhdelle ja toisellekin.



Lizie: joo, sisustus suunnittelu vie unet ja arvaa vain millainen hinku olisi nyt päästä maalaamaan, kun maalit on jo ostettu ja odottavat vain maalaajaa. Ainakin torstaihin asti on vain niin kiirettä muissa hommissa, ettei mitenkään ehdi. Toivottavasti tärppää teillä asunnon suhteen pian, niin pääset sinäkin viettämään unettomia öitä.



Eka-vekara: myöhäiset synttärionnittelut!



Nippula: sinulle kovasti jakamista lepäilyyn. Ei ole varmasti helppoa keksiä tekemistä, kun ei sitä telkkuakaan koko aikaa jaksa tuijottaa.



-Limetti

toivottavasti saisit kotiasiat kuntoon.



Tuollaisilla ajatuksilla, että nythän miun pitäisi olla onnellisimmillani, ei kannata itseään syyllistää, niitä huonompia päiviä ja huonompia aikoja vain on, se kuuluu asiaan. Meillä oli myös ehkä puoli vuotta naimisiin menosta sellainen kausi parisuhteessa jota ei niin mielellään muistele, pientä kränää kokoajan ja mietin jo silloin, että onko tuo ollenkaan oikea ihminen minulle. Mutta ohi se meni sisulla: sanoisin.



Onko siun miehen pakko tehdä ylitöitä? Tuollainenhan varmasti stressaa parisuhdetta, kun on se lapsi ja kotikin hoidettavana, niin ei sitä virkeää yhdessäolo aikaa varmasti juuri jää. Itse olen kyllä huomannut, että tässä lapsiperheen arjessa tärkeintä parisuhteelle on yhteinen aika, joksi lasken kyllä sekä kahdenkeskisen, että perheen yhteisen ajan. Ihan hyvää tekee kakki yhteinen tekeminen, vaikka sitten leikkipuistossa käyminen.



Kovasti toivon, että teidän tilanne paranisi. Voimia ja sisua sen ratkomiseen.



-Limetti

Saikulta palattu töihin ja täällähän oli sit tosiaan vkon työt odottamassa. Eli taas puretaan kauheeta sumaa. No meneepähän päivät nopsasti. Kunhan ei tule taas tunnetta että tulee stressi sit taas tekemättömistä töistä. Pitää yrittää ottaa vaan maltilla. Olo on jo huomattavasti parempi.Pientä kröhää on enää jäljellä ja eilen kävin jo uimassa ja kävelyllä ja selkä tykkäsi kovasti. Käytin siis eilisen saikkupäivän vähän niin kun tuohon selän hoitamiseen, että jaksaa taas täällä töissä istua. Huolena oli vaan aamullakin tuo paino, joka taas romahtanut saikkuaikana, vaikka olen syönyt ihan normaalisti. Nyt paino oli taas tänä aamuna tasan 55kg, eli sama kun 3vkoa sitten neuvolassa. Ehti tuossa käymään jo vko sitten 56,1kg:ssa, mutta nyt vaan tullut alaspäin. =( No ei muulla väliä kunhan vaan vauvelilla kaikki hyvin. Sydänäänet kuuluneet nyt vaimeemmin dopplerilla, mutta luulen, että vauveli on tykästynyt olemaan nyt vaihteeksi selkä mun masuun pain ja siksi ne sydänäänet kuuluu hiljempaa, vaikkakin kuuluvat säännöllisesti silti. No katsotaan onko mun masu sit vkon päästä olevaan neuvolaan riittävästi kasvanut kun tuo painokin on vaan tullut alaspäin. Toiset saa saarnaa siitä, että tulee painoa liikaa ja toiset sit varmaan siitä, että ei tule niin paljon kun pitäisi. Pöh!



Pikaisesti ennenkö jatkan työsuman purkua:



HANNELE JA EKA-VEKARA: Mulle tuli tosi isona pelästyksenä sunnuntaina rakastelun jälkeen kun maha meni kans kivikovaksi ja oli kans pakko mennä vartiksi pötköttelemään ja varovasti hieroin mahaa ja sitten tuo kovuus pikku hiljaa meni pois. Oikein oli kiristävä tunne mahassa ja jäi kans se fiilis ihan kun olis jäänyt joku suppari ¿ päälle ¿. Tietty nyt mietin, että onko toi mun kauhee yskiminen saanut mahankin toimimaan tollain omituisesti¿mutta kun se meni ohi, niin arvelin sen johtuvan tuosta mojovasta ¿ O ¿:sta, niin kun Eka-Vekako sen kuvaili? ;-) Tietty massukin voi olla nyt vähän ihmeissään kun seksielämää on ollut nyt vähän harvakseltaan ja sitten varmaan kun siitä kuitenkin tulee niin hirmuisen hyvä olo ja jos tuo O on tosi voimakas, niin sitten massukin voi tuolla tavalla reagoida siihen. Mutta onneksi muillakin on ollut vastaavaa¿sillä ehdin sitä jo vähän pelästyä, että mitä tää on. Mulle tuli nyt tollain vasta ekaa kertaa. Aiemmin en ole tohon mahan kovettumiseen törmännyt. Omituinen uus juttu taas tässäkin raskaudessa. =)



HANNELE: Tosi kiva juttu, että sait sen Isin kulta bodyn sieltä huudettua netin kautta. Nyt saat sitten isukinpäiväksikin jotain. =) Meillä mies eilen totes, että jaa niin isänpäivähän on ens sunnuntaina ja että mä ehdin just ekaan äitienpäivään ens vuonna. Sanoin vaan, että kyllähän sullakin niin kun vähän isänpäivä nyt on jo tänäkin vuonna ja se vaan totes, niin mutta ei virallisesti. Luulen, että se on silti autuaan tietämätön siitä kuinka ison kompleksin se on saamassa nyt isänpäivänä. Siinähän sitten ihmettelee kun mä roudaan sille sellaisen lasten kylvetysammeen sänkyyn joka on täynnä kaikkea kivaa rojua. =D



EKA-VEKALLE: Myöhästyneet synttärionnittelut!!! Ens vuonna sitten juhlit oikein pyöreitä vuosia. =)

Sulla oli ollut jotain kränyä miehes kanssa. Kurjaa. =( Onko tilanne yhtään selkiytynyt ja oletko yhtään jo paremmalla mielellä. Sulla vielä nyt noissa hormoonihöyryissä vielä asioiden hyvät ja huonot puolet tuplaantuu. Toivottavasti saatte asiat pian selvitettyä, ettei sun tarvisi surkutella sielä ja saisit nauttia odotuksesta hyvillä mielin. * haleja *



ELISABETH: Toki minäkin Sinut muistan. Toivotaan ehdottomasti, että tuo parin vkon sinnittely tuottaa sen odotetun plussan. Plussasäteitä myös täältä lähettelen Sinulle. Toivottavasti pääset heti kohta mukaan joukkoon. =)





Yleisesti vielä kiitos kaikille kun jaoitte mielipiteitä liittyen tuohon ystävieni tapaamiseen ja niihin liittyneisiin kommentteihin. Joku kysyi, että olisiko tuo ystäväni mahdollisesti masentunut ja tosiaan itsekkin sitä mietin. Taisin jotenkin nätisti asiaa sivuta ja siitä hänelle vihjaten kysellen, että voisiko tästä johtua, että tää kaikki tuntuu niin kauheelta. Mutta hän kyllä sen asian kielsi. Yleensä masentuneet ihmiset eivät kyllä itse sitä tilannetta näe niin selvästi ja helposti ehkä kieltävät ne tuntemukset. En sitten tiedä. Mutta kyllä sieltä niin kun tykin suusta tuli tosi selkeesti, että hän ei tätä tilannetta haluaisi jos nyt saisi uudelleen päättää. Se vaan kalskahti korvaan. Kyllä tottakai ystävien kesken pitääkin pystyä sanomaan kaikki mikä mieltä painaa ja varmasti joskus tulee sanottua ehkä liiankin painavaan sävyyn just jotain asioita esim. just miehestä tms. jos joskus on jotain mikä ärsyttää kovasti ja samoin varmasti nyt lasten hoidosta tms. mutta silti sieltä taustalta tulis kuitenkin alta löytyä aina se tunne, että vaikka välillä on vaikeeta, niin silti ei haluaisi _ poistaa lastaan _ tai perua koko hommaa. Ehkä heillä sitten on muitakin juttuja parisuhteessa pielessä ja se heijastuu sitten noin kovasti ja kärkkäästi myös tuohon lasten hoitoon.



Mutta ennenkö jatkan töitäni niin halusin vaan kiittää teitä kaikkia täällä olevia kuinka suuri helpotus on teille aina sydäntään purkaa kun hyvin usein on tunne, ettei näitä juttuja voi edes niille fyysisille ystäville täällä puhua, kun ei tunne kuuluvansa joukkoon. Ihanaa taas kerran kun olette olemassa. * HALEJA KAIKILLE *



Titi75 ja kirppuli rv 21+4

nostan pinoa



ja ilmoittaudun että olen käynyt lukemassa teidän kuulumiset =)



ja onnittelen hyvistä neuvolauutisista..



ja ilmoittelen, että lenssu jatkuu edelleen räväkkänä, vaikka ei korviin enää koske, ja saikkua ei ole, kun ei kuumettakaan, enkä ole kyllä jaksanut päivystykseen lähteä sitä ruinumaan, kun omalla aluella ei ole tällä viikkoa vissiin lääkäriä..



huomenna neuvola taas, ja suppareiden takia neuvolan lääkäri 14.11. eli ens ti.



Blääh, nää menee maate..



-eddis- ja sinddi rv24+5

Hei pitkästä aikaa!



Olen täällä silloin tällöin kirjoittellut, mutta " aktiiviseksi" palstailijaksi en ole vielä uskaltautunut. Kävin eilen ensimmäistä kertaa neuvolassa ja siellä kaikki ok, vaikka sydänääniä ei doplerilla vielä saatu kuulumaan. Kolmen viikon päästä on np-ultra, joten siellä sitten saan tietää, onko kaikki ok vai ei. Jotenkin sitä vain uskoo siihen, että huonoista kokemuksista huolimatta tämä raskaus jatkuu. Palaan varmaankin joulukuun alussa palstailemaan kunhan saan tietää, mitä ultrassa todetaan...



Hyviä odotushetkiä teille kaikille!

Juulialle kovasti tervetuloa tähän porukkaan. Kovasti yritetään kiinni pitää, että pysyisit mukana. Ja onnea ekoista hyvistä neuvola kuulumisista.



Oli puhetta talvitakeista. Itse onnekseni huomasin, että viime talvena ompelemani vartalonmyötäinen villakangas takki on jäänyt pari kokoa suureksi, niin nyt mahtuu tuota mahaa kasvattelemaan sinne alle vielä jonkin aikaa. Voi sitten vaikka alennusmyynneistä kattoa kevääksi jotakin.



Eipä tässä muuta



-Limetti rv15

onpa täällä hiljaista.. ?



noh, minä täällä hengailen taas =)



ekalle iha ekaks, että kyllä ne riidat siitä taas sovitaan. eipä sillä, tuleehan siitä ihan kauhean paha mieli, kun on jotain sanomista ukon kanssa.

kumma jutu, miten mulla ainakin, jos joku ihan (typeräkin?) pikku juttu alkaa hiertää mieltä, niin se koko juttu paisuu ihan tolkuttomiin mittasuhteisiin, jos sitä ei vaan saa ääneen sanottua.. ja ärsytyskynnys laskee lähes olemattomaksi.

asiaa ei helpota jos on vielä väsynyt, ja kuten teillä, olette aika uuvuksissa ja stressaantuneitakin kait molemmat? olisikohan teillä mahdollisuus ihan vaan huilata välillä?

kyllä nää tästä varmaankin taas lutviutuu.



juuliar, tervetuloa!



titi se töissä purkaa kasaantunutta sumaa.. älä nyt sitten näännytä itseäsi sen työtaakan kassa..

vai ei sulla paino tahdo nousta.. no, kuten sanotaan, läskin määrä maailmassa on vakio.. mä voisin antaa näistä omistani sulle? sopiiko? ;)



(.) lenssu jatkuu entisellään, eikä vieläkään kuule ok



tänään oli neuvola.



paineet 110/68



hemppa 111, eli noussut siis 3viikossa 104:stä aika hyvin



paino... +1065g/viikko, eli lähtöasemista +9kg..

voihan..v...

pitänee nyt OIKEESTI tarkkailla tota syömistä.. ja ne hemmetin jaffakeksit jää tästä lähin sinne kauppaan.. ei tuo ollut mikään yllätys, tiedän kyllä mitä ja kuinka paljon olen syönyt, mutta ottaahan se päähän silti.



sf 26cm ja mahanympärys selällään mitattuna 96cm



terkka joutui pikkasen tönimään sinttiä parempaan asentoon sydänääniä kuunneltaessa, niin sinttipä suuttui ja otti kunnon spurtin =)

naureskelin terkalle, että yleensä meillä " seurustellaan" pari kertaa päivässä, eli kun sintti potkuttelee vaikka kylkeen, naputan takaisin samaan paikkaan, ja sitten sintin vuoro, ja mun vuoro..

nyt on alkanut jo toimia niinkin päin, että minä aloitan naputtelun kupeeseeni, ja sintti vastaa. mitähän lieni sintti ajatelleen/suunnitelleen, kun hikeentyi siitä terkan painelemisesta niin.. =) samalla mitalla takaisin?



sitten se nolo kohta:

terkka kysyi, että miten mä olen muuten voinut, niin minäpä sitten rupesin itkemään, että oikeesti, väsyttää ihan helkkaristi, ja supistelee tämän tästä.. no, eihän siinä itkemisessä sinänsä mitään kummaa ole, ja varmaan neuvolassa on itkeviä akkoja nähty ennenkin, mutta silti. olin itsekin ehkä ällistynyt itkustani.



meillä oli ihan hyvä keskustelu arjen voimavaroista, ja siitä, että ei nyt ihan kaikkeen tarvi jaksaa venyäkkään entiseen tahtiin.. todettiin, että meillä on muuten kaikki oikein hienosti, paitsi, että äiti on todellakin ihan piipussa.



mulla on tiistaina se neuvolan lääkäriaika supistusten takia, ja terkka kirjoitti jotain lappua sinne mun papereihin sille lääkärille, ja sanoi, että aika varmasti se lääkäri kirjoittaa mulle saikkua sinne äitiysloman alkuun asti.

hän olis itse kirjoittanut mulle loppuviikonkin saikkua, mutta en halunnut, syystä, että huomenna on ne messut tampereella (aiheena hitsaus=)), ja perjantai on vapaa.



se saikku alkaa tuntua jopa helpottavalta ratkaisulta, eikä enää niinkään kurjalta vaihtoehdolta kuten aiemmin tuntui.

mutta, miten se onkin aina niin vaikeata, kun pyytää sairaslomaa.

tulee aina sellainen tunne, että mä en selviä hommistani, tai että enpä vaan viitsi.. vaikka joo, tiedän, että tuo on typerää itsensä piiskaamista miettiä moisia.



siitä äidiksi kasvamisesta vielä tuli mulle mieleen yks omakohtainen juttu..

tämä tapahtui aikanaan, 2v sitten, kun poika syntyi. asia vaivasi mua pitkään, epäilin aidosti kykyäni rakastaa/äitiyttäni yleisesti, kunnes avasin suuni äitiporukassa, ja havaitsin, että haa, en ollutkaan ainoa, kukaan muukaan ei vaan ollut tohtinut sanoa ääneen. =).

eli:

kaikista lehdistä ja äitiysvalmennuksesta yms olin saanut sellaisen käsityksen, että kun vauva on syntynyt, ja sen saa syliinsä synnärillä, tulee automaattisesti joku oikein äärimmäisen ihana voimakas onnentunne ja välitön rakkaus siihen vauvvaan..

no eipä tullut.

vauva vietiin välittömästi synnytyksen ja elvyttelyn jälkeen lastenosastolle, kun poika oli vetäissyt lapsivettä keuhkoihinsa. ei mitään hengenvaaraa (enää), mutta tarkkailuun kuitenkin.



itse jäin odottelemaan pääsyä leikkuriin, ja vasta päästyäni leikkaukseen ja selvittyäni heräämöstä, jotain 9h synnytyksen jälkeen, näin vauvan ekaa kertaa lasten osastolla " lasikaapissa" . itse olin sängyllä menossa omalle osastolle synnärille. sain siitä luukusta koskettaa vauvaa.

ei tuntunut miltään.

hoitaja vei mut sitten sänkyineni osastolleni, ja jäin odottelemaan iltatoimia. ei tuntunut miltään.

huonetoverini oli myös ilman vauvaa, kun hänen pieni oli keskolassa, ja äiti kotiutui sitten aamulla.



aamulla oli puhe, että vauva tuodaan aamupäivällä, olin jännittynyt, mutta ei tuntunut miltään.

hoitaja toi vauvan muovisängyssä, ja jätti sen siihen sänkyni viereen, onnitteli, ja häipyi.

tuijotin vauvaa siinä kopassa. mietin, että ompa se omituisen näköinen, punakka ja kurttuinenkin, (niin kuin vastasyntyneet yleensä on) ei tuntunut missään, paitsi, että seuraavasa hetkessä häpesin ajatuksiani ja tunteettomuuttani oikein ankarasti. (ja se tunne seurasikin pitkään mukana)



mä vaan tuijotin vauvaa siinä kopassa. en edes tohtinut koskea, tuijotin. olin suurimman luokan idiootti, kun olin halunnut lapsen. enhän mä osaa edes olla sen kanssa. jostain sain ajattelukykyni takaisin, lopulta älysin mennä hakemaan hoitajaa, ja sanoin, että tuo vauva pitäis vissiin ruokkia jotenkin.. häntä huvitti. =)



siitä se sitten lähti, mutta mitään yhtä suurta rakastumisen hetkeä vauvaan ei koskaan tullut. se ensimmäinen 1,5 vuorokautta äitinä, oli jotenkin, no emotionaalinen tyhjiö, kuvaisi parhaiten tilannetta. tai tyhjä malja.



koin pitkään huonoa omaatuntoa, epäilin ja pohdiskelin kykyäni rakastaa ja olla äiti muutenkin.

tunteet vauvaa kohtaan heräilivät hissukseen, sitten vasta kotona.

huomasin, että me tullaankin loistavasti juttuun, opetellaan tätä juttua yhdessä, ja tarvitaan toisiamme vähintään yhtä paljon. =)



mutta enpä mä nykytietoni mukaan olekkaan ainoa äiti, jolla on äidinrakkaus ja -vaistot heräillet synnytyksen jälkeen verkalleen.

en tidä, johtuiko hormooneista, vai siitä, että ensikontakti oli vasta sen 9h syntymän jälkeen, ja pettymys oli jo valmiina mielessä.

vai kenties, että hermoilin vielä laitokselle mennessä, että jotain menee varmaan pieleen ja vauva kuolee jne. (positiivinen keskenmenoja kokenut äiskä).

tai hällä väli, mistä lie johtunut, mutta ei se sellaista ollut, kuin olin kuvitellut.



mutta sittemmin en ole epäillyt äitiyttäni, ainakaan tosissani.

nyt tuohon toiseen ja erilaiseen synnytykseen (sektio) en ole tarkoituksella edes yrittänyt luoda mitään odotuksia. paitsi se, että minä että vauva ollaan sitten elossa ja hyvinvoivia.

nyt uskallan jo etukäteen luottaa, että vaikka mitään megatunnetta ei laitoksella taaskaan tulisi, niin kunhan vaan päästään sieltä kotiin, loput sujuu sitten ittekseen =)



mutta nyt. laumalle pitää laatia päivällistä. kanaa, nuudeleita ja wok-vihanneksia.



palataan taas ruutuun



-ennis- ja sintti rv24+6

En ole tehnyt vieläkään testiä:) Nyt on kaksi viikkoa menkat myöhässä. Housut kiristää ja maha on välillä kun ilmapallo eli hyvältä vaikuttaa. Nyt on muuten siinä mielessä kiva tilanne et olen töissä äitiyshuollossa/naistentautien osastolla. Ultralaitteet on kokoajan valmiudessa ja testin voin työpaikalla tehdä:) Olen kyllä joka tapauksessa päättänyt pitää pään kylmänä ja olla tarkkailematta itseäni liikaa. Tänään meillä oli potilaita joilla lääkäri totesi km:n. Tuli itsellekkin tosi ikävä olo. Nähdä tyhjä kohtu ruudussa ja kuulla et tyhjä on. Surullista nähdä ihmisten reaktioita ja vielä kun itselläkin on nuo asiat niin tuoreessa muistissa. Sellasta tämä elämä on:/

Terveisiä kaikille tutuille ja tuntemattomille:)

Missä kaikki luuraa?



Enni-Maija: Voi kun kuulostat väsyneeltä. Koetahan nyt jaksaa lepäillä ja parannella tuota flunssaasi, niin eiköhän se mielikin parane. Ja otat sairaslomat vastaan, tää on määräys. Vauvan takiahan sitä kotiin jäät, etkä lusmuilemaan. Opiskelut kyllä odottaa. Mitä sie muuten opiskelet? Kelpaisi itsellekin hitsaustaito. No onneksi on tuttavapiirissä taitavia ihmisiä, niin on saatu rattaita korjailtua yms. Toivottavasti menee messut tänään hyvin.



Elisabeth: plussa säteitä lähettelen. Aika paljon taitaa tuo ehkä-raskaus olla kuitenkin mielessä, kun täällä käyt raportoimassa. Voi kun muuttuisi oikeaksi ja pysyväksi plussaksi.



Täällä ihana rauhallinen aamu, pitäisi lähteä postiin laittamaan isänpäiväkortteja.



-Limetti

enpä eilen sitten kerennytkään koneelle, olin aamupäivän palaverissa toisella paikkakunnalla (ja " unohduin" shoppailemaan kyseisen kaupungin äitiysvaatevalikoimiin niin että en kerinnyt takaisin töihin enää ; ). Suomeksi siis laiskotti niin, että otin iltapäivän ihan omaa lomaa eikä illastakaan enää koneelle kerinnyt, kun kestitsin siskoni ja veljeni porukoita synttäriherkuilla.



titi, tiedän ton tunteen, että siellä ne työt pinoutuu kun " kehtaa" olla poissa. Eikä siinä mitään hjos osaa lunkisti purkaa suman eikä stressaa kiiruksesta, mä ikävä kyllä en vielä ole sitä taitoa oppinut vaan stressaan koko kropalla hartiat korvissa ja maha kippuralla.. Kylläpä sä pikkuinen olet ja nyt tuo nuhakin on painoa hetkellisesti laskenut. Eiköhän kyse ole kuitenkin siitä,e ttei hetkeen ole ruoka varmastikaan kunnolla maistunut ja suolikin on tyhjempi kuin normaalisti. Ja vaikka yrittää paljon juoda niin flunssasena keho saattaa kuivahtaa herkemmin eli paljon nestetankkausta vaan! Ja siitä mojovan O:n jälkeisestä supparista sen verran, ettei ole tosissaan tavatonta eikä mitenkään vaarallista vaikka maha pysyykin kovana pidemmänkin ajan. Tarkoitin sitä, että ei saa jäädä " päälle" ettei saa tulla useita supistuksia peräkkäin esim tunnin ajan.



Ennis, kyllä ne tunteet on niin pinnassa ettei ihmekään että itku tulee juuri vaikka neuvolassa. Siellä kuitenkin on hyvä paikka itkeä ja tunnustaa ettei jaksa. Kun kaikille ei taida sitä energistä keskiraskautta tullakaan ja onhan tää ihan lapsiperheen arkikin sellaista voimia vievää,, että ihan nuhatkin saattaa vetää piippuun! Meillä mun voimia vie kyllä eniten tää " yksinhuoltajuus" ja toisaalta jos kränää on niin murehdin sitten kaikilla voimilla. Ja onhan tää ollut kaikkineen niin rankka vuosi että en yhtään ihmettele että välillä otetaan kovinkin yhteen. Helpotti kovasti kyllä kirjoittaa miehelle ne mieltä pauinavatr asiat s-postilla niin sai rauhassa selventää ajatuksensa ilman että itku katkasee keskustelun. me ollaan tällainen vanha pari (yhdessä vuodesta 98) ja edelleenkin keksitään tapeltavaa ; ) Mullakin muuten oli vähän töyssyinen alku pojan kanssa, hätäsektio tehtiin nukutuksessaklo 13.00 ja sain nähdä vauvan herättyäni ihan hetken joskus ilta 6-7 aikaan. Olin vaan niin pöllyssä vioelä, etten muista kuin punaisen suun ja tonttulakin (jouluvauva). Sitten menikin aika toipuessa ja herätessä niin, että näin lapseni kunnolla vasta seuraavana päivänä puolilota päivin. Olin siis ilma kunnon kontaktia omaan, ensimmäiseen lapseeni melkein vuorokauden ja jotenkin tuntui vieraalta koko lapsi, imetyksestä en osannut/uskaltanut kysyä vasta kuin kolmantena päivänä.. En tiedä onko sillä normalin synnytyksen jälkeisellä ensihetkellä (vauva äidin mahan päällä) sitten NIIN iso vaikutus, mutta kovasti toivon että maaliskuussa saa vauvan heti mahalleni ja rinnalleni. Jos tulisi heti alusta sellainen " äidinrakkauden herääminen" ihan eri tavalla kuin tuossa ekassa synnytyksessä!



juuliar, tsemppiä viikkojen odottelulle, ihanaa kuitenkin että sulla ei pelot turhaan vie alkuodotuksen iloa!



Elisabeth, mitä sä pidät meitä jännityksessä ; ) Noh tuut heti ekaksi kertonmaan meille plussauutiset kun maltat testata. Aika kummaa olisikin, jollei se plussa sinne pärähtäisi!



Limetti, hyvä että muistutit. Mun täytyy pyörähtää kotiin hakemaan isälleni tarkoitettu kortti ja lahja, kun asustavat 400 km päässä niin ei voida sunnuntaina piipahtamaan onnittelemassa. Täytyypi lahja åpostitella tänään niin kenties kerkiää perille sitten huomiseksi tai viimeistään maanantaiksi!



Omaa napaa vähän vielä, sellkä ja pohkeet on kyllä kipiät eilisestä. Ja kaikki sormet ym ihan turvoksissa. Ja huomaa että maha kipuilee kun touhuaa vähänkin enmmän, eilisten synttäreiden jälkiä siivotessa piti välillä oikein pysähtyä hengittelemään kun kovetteli mahaa. Ei ne kunnon suppareita ole, mutta sellaisia hiljentämään käskeviä. Hyvä mieli vaan on kun oli eilen niin mukavat synttärikahvit ja oli mukavaa kestitä mukavia vieraita : ) ja herkutella.. Ja illalla vielä vähän touhuttiin miehuksenkin kanssa kun ollaan saatu nuo kränät taas sovittua. Ja kehu vielä ihaniksi näitä mun pyöristyneitä muotoja ; )



Huomenna pääsee sitten sinne risteilylle, saas nähdä jaksaako sitä mitenkään siellä kummia illalla riehua, voipi olla etträ peti kutsuu aikaseen jo tätä mammaa (olen yleensä nuissa firman pippaloissa se pisimpään jatkaja ja kovin juhlija). Noh ainakin sitten la pääsee Tallinnaan shoppailemaan).





palailen ip:llä kurkkimaan muiden kuulumiset : )

eka-vekara ja tänään JO rv 22!

Ja täällä toinen Elisabethin lisäksi, joka jännittää mahdollista raskautta.



Ajattelin tulla vain ilmottelemaan, että nyt isänpäivän aamuna aion testailla. Pitäkääs peukkuja! ;) Olo kyllä olis jokseenkin toiveikas sen suhteen. Mitään menkkamaisia oireita ei oo, mutta muita kylläkin. Varsinkin tuo alavatsan erityinen kohoaminen on kiinnittäny mun huomion täysin. Sitä kun ei normaalisti ole, vaan on ihan littana. Nyt siis selvästi käsinkin tunnustettavissa koholla ja vaikka sängyllä makais selällään, niin sen tuntee hyvin. =)



Vitsit kun jänskättääkin toi sunnuntai aamu. Kolmen päivän päästä tähän aikaan sitä on jo viisaampi. ;)



Ihanan pitkällä tekin vain olette raskauksissanne. Toivottavasti pääsisin mahdollisimman pian joukkoon pysyvästi.



Mukavaa viikon ja raskauden jatkoa kaikille!!

Täytyy myöntää, on tullut vähän kurkittua sinne haahuihin, josko se nyt jo testaisi : )



Toivottaavsti säkin saat plussan testiin ja mikäpä olisikaan ihanampi isänpäivälahja kuin ne Kaksi Viivaa!

Hannele-81: Onnea hyvistä neuvolakuulumisista!



eka-vekara: Kunpa tilanne miehes kans olis taas parempi. Pieni rakentava riitahan puhdistaa ilmaa, kuten sanotaan. Riitely raskaana ollessa ja muutenkin pojan kuullessa on mulle ainakin tosi vaikeaa, ja välillä niitä typeriä tilanteita vaan tulee, josta pikku riita syntyy. Sovitaan onneksi yleensä nopeasti, inhoan riitelemistä.

Toivotaan, et muutenkin on taas mieli parempana, ei sitä aina jaksa hehkua vaikka aihetta olisikin. Ole itselles armollinen. Tiedostat kuitenkin et kaikki on itelläs hyvin. Kaikki tunteet varsinkin raskauden aikana tulee tuplavoimakkaina. Kyllä se siitä taas...

Olin tosiaan juonut 1,5h ennen neuvolaan menoa kaks kuppia maitokaakaota, et toivon, et olis vaan siitä johtuvaa. Mut onhan se toisaalta hyvä, et asia tarkistetaan. Ajattelin vaan parin viikon kuluttua käydä itsenäisesti tk:ssa tekemässä sen pissatestin, et näkyykö siellä vielä sokeria, siitä kaikki alkoi.

Mä luulen, et meil on mennyt samalla tavalla aika lailla, mies on tässä pikkuhiljaa kasvanut isäksi, mä jouduin heti alusta alkaen kantamaan lähes kaiken vastuun vauvasta ja koin sen minäkin välillä tosi raskaana, varsinkin kun se järkyttävä univelka ja jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus vielä painoi päälle. Toisaalta välillä kun mies yritti sanoa mielipidettään vauvanhoidossa, kuittasin sen sillä, et mä tunnen vauvan paremmin, et josko kuitenkin tehdään nyt näin ja näin... Olis ehkä pitänyt antaa enemmän tilaa, mut äitiys vain nielaisi mukanaan (rankkuudesta huolimatta).



limetti1: Onnittelut neuvolakuulumisista! Onpas sulla matalat paineet!! Hyvä, et huimaus kuitenkin helpottanut paineista huolimatta. Mut pienellä kaikki kunnossa, se on tärkeintä!



titi75: Hyvä, et olet toipumaan päin. Otahan iisisti töissä, koeta olla liikaa stressaamatta. Ainahan niitä tekemättömiä hommia tuntuu kasautuvan. Haleja paljon myös sulle, tää on paras paikka monen asian puimiseen!



Enni-Maija: Onnea hyvistä neuvolakuulumisista sullekin! Jos nyt maltat muutaman kuukauden jättää ne Jaffa-keksti, sitten synnytyksen jälkeen voi niitä popsia ihan surutta. Kivasti Sintti suhtautui terkan koputuksiin... Kuulosti hauskalta. Saahan sitä terkalle itkeä oloaan, ei siinä mitään. Oon itekin itkenyt monta kertaa terkalla, tosin en vielä tän raskauden aikana.

Toivotaan, et flunssa jo pian jättäisi sut rauhaan! Onneksi korvasärky on poissa ainakin. Toivottavasti lääkärillä tiistaina kaikki hyvin ja ei liian usein ja paljon suppailis vielä! Ota mahdollisimman rauhallisesti vaan!



Juuliar74: Kiva kuulla sinustakin. Onnea hyvistä neuvolakuulumisista! Ymmärrän, ettet uskaltaudu vielä tälle puolelle. Itse odotin myös (suorastaan kauhulla) np-ultraa saadakseni tietää, onko kaikki kunnossa. Siitä varsinaisesti alkoi mun odotus, kun sain tietää, et vauva voi hyvin. Silloin vähitellen vasta alkoi usko raskauden jatkumiseen voimistua. Aiemmin olin vähän epäilevällä kannalla kai itseäni suojellakseni. Eikai niitä sydänääniä useinkaan saada vielä näin aikaisin kuulumaan, älä huoli. Hyvä, et olet positiivisella mielellä raskauden suhteen, koeta olla jatkossakin. Varmasti kaikki voi tällä kertaa mennä nappiin. Tervetuloa tänne palstailemaan pian, kunpa tuo kolme viikkoa kuluisi nopeasti!!



ON: Ei ihmeempiä, väsyttää vaan tolkuttomasti. Täytyy lähteä laittamaan ruokaa, pikkukaveri tuossa jo hermoilee ja itelläkin kauhea nälkä... Palaan asiaan, Lizie & Puuhis 22+4

täällähän on ollut pitkiäkin kirjoituksia taas, jos jaksaisi ja saisi aikaiseksi kommentoida itsekkin jotain,



Juuliatar tervetuloa joukkoomme ja tarrasukkia makalle paljon.



Eka-vekara ikävää että pitää välillä joutua tappelemaan miehen kanssa, toivottavasti tilanne on taas rauhoittunut. Hormonit ku hyrrää niin tahtoo liian helposti jotku asiat painaa mieltä ja itku o herkässä kyllä.



Titi yrittäppäs sie ottaa töissä hieman rauhallisemmin eikä liikaa stressata. Tiedän kyllä kun tekemistä on paljon niin tuntuu että ne on saatava kiireesti tehtyä. Mutta ajattelet nyt itseäsi ja vauvaa ja otat rauhallisesti.



Elisabeth ja Katri paljon plussasäteitä matkaan teille molemmille. Katrihan aikoi isänpäivänä testata, entäs elisabeth koska meinaat testailla?



Enni-maija vai sullakin supistelee, koskas sulla olikaan se kontrolli niiden takia? Onko meitä sitten täällä kohta kaksi sairaslomalaista viuodelevossa. Mulle terkkari,lääkäri sekä kätilö sanoi että veden juominen ehkäisee supisteluja ja siksi pitäisi juoda niin paljon vettä kuin vain mahdollista.



Tuli tuosta vedestä mieleen että onko teillä tietoa kuinka tuota lidlin vissyvettä uskaltaa juoda, siis onkohan mitään määrää mitä ei saa ylittää? Eihän se tietenkään ole kuin lähdevettä ja se sisältää kalsiumia ja magnesiumia, niin ja nitraattia ja se nitraatti minua eniten mietityttää että kuinka sen kanssa on. Ei kai sitä siinä liika ole vai onko. Se on nimittäin äärettömän yvää vettä, mutta jos siitä nitraatista tai muusta on vauvalle haittaa niin ei sitä mielellään liikaa juo.

Joku nitraatti määrähän se on vesijohtovedessäkin ja niistähän on tietyt määrät mitä yleensä juomavesi saa sitä sisältää, mutta lapest ja raskaana olevathan ei saa ihan niin paljoo sitä saada kuin aikuiset ihmiset.



Kyllä on taas ämä viikko mennyt todella hitaasti, tietysti kun sitä vain päivät makaa niin tuntuu että aika ei kulu millään. Ja sitten kun vauva on mahassa hiljaa niin liian nopeasti huolestuu että onkohan sillä kaikki hyvin.

Huomenna olisi hammaslääkäri, sinne oli aika jo ennen sairaslomalle joutumista, mutta lääkäriltä piti viime kontrollissa varmistaa että saanko menä vai perunko ja lupasi käydä jos ei pelkää hammaslääkäriä. Pelko kai laskisi verenpainetta tai jotain liikaa.

Ens viikon keskiviikkona kontrolli, tuntuu että sinne olisi vielä ikuisuus aikaa. Haluttaisi jo niin tietää tämänhetkinen tilanne, mutta on maltettava odottaa.

Eniten tässä huolestuttaa että joulun joutuisi viettämään sairaalassa, tietysti vauvan vointihan se huolestuttaa ja jos sille on tärkeetä niin tottakai sairaalassa olen. Mutta sitten nämä perheen perinteet jäisi minulta väliin ja mulle joulu on niin tärkeä ja tunnelmallinen juhla ja ei näkisi edes esikoisen iloa kun lahjoja availee. Kaikkea sitä jo miettii.

Esikoinen taas toi lelujaan tänään mahan päälle että vauva saa leikkiä ja tulisi ulos mahasta hänen kanssaan leikkimään. Toinen ei malttaisi enää odottaa millään että saa siskon tai veljen. Sillä on kamala tarve päästä vauvoja hoitelemaan, tänäänkin tuttavan vauvalle olisi tuttia halunnut antaa, juottaa maitoa ja pitää sylissä. Kysyin tytöltä että mitä tekee sitten kun vauva on syntynyt ja se itkee niin kuulemma hän ottaa syliin ja hyssyttää, äidin pikku apulainen. Sen verran sovittiin sitten kuitenkin että jos vauva yöllä itkee niin silloin äiti ja isi hoitaa vauvan ja tyttö nukkuu, mutta päivisin saa sitten auttaa hoitamaan.



Voi kylä se taas pitää tuonne sohvan puolelle siirtyä, vaikka kyllä tässä saa myös aika hyvän puolimakaavan asennon kun olen tähän sellaiset tuolit käskenyt tuoda ;)



nippula rv30+6