*** MARRASMURUJEN maanantai ***

Lääkärin sanoin vauva on täydellisessä perätilassa. Ulkokäännöstä yritettiin viikolla 37+ muttei onnistunut. Tällä viikolla uusi tarkistus, josko jotain olisi tapahtunut. Kuvataan myös lantio ja ymmärsin että tehdään päätös synnytystavasta.



Vauva ei ole (painoarvion mukaan) hurjan suuri, joten ehkä synnytyskin olisi mahdollinen jos vauva on tulollaan oikein (peppu edellä). Ymmärsin kuitenkin että enskojen kohdalla päädytään usein sektioon enkä tietenkään halua riskeerata vauvan terveyttä jos alatiesynnytys nähdään riskinä.

Täällä odotetaan sekiota. Sektio on torstaina heti aamusta.

Mulla syynä ahdas lantio+ lisäksi toisessa raskaudessa vauva kääntyi perätilaan rv 38. Ei edes yritetty kääntää kun oli epäilys ettei olisi mahtunut syntymään alakautta kuitenkaan. Mulla on lantio luut kuvattu oulussa pienen koon takia oli epäilys ettei alatie synnytys onnistuisi. Tämä on mulle nyt siis 3.s sektio. Hyvin on ainakin aikaisemmat mennyt. Suunnitellut sektiot tehdään yleensä aikaisintaan kun rv 39 on täynnä. Mitä haluaisit tietää sektiosta?

Toinen sektio mamma on ainakin swehina joka tuossa aamulla kirjoittikin pinoon että on kipeä vielä leikkaushaavasta.



Voihan olla että vauveli vielä kääntyy/ käännetään sulla oikein päin ja pääset synnyttämään alakautta, mutta ei se sektiokaan paha ole.

t.V&V

Vaavaa ja muut sektion kokeneet...



Mä ainakin haluaisin tietää ihan perusjuttuja, elikä esim. tehdäänkö yleensä nukutuksessa vai puudutuksessa (mikä puudutus?), onko haava pitkittäin vai poikittain, kuinka iso haavasta tulee, kuinka nopeesti yleensä mahtaa toipua...jne...jne



Elikä kaikkee mahollista jos vaan viittitte kertoilla tietämättömälle=)!



tiitiäinen78

Tänään on se päivä jota itse toiveikkaana olin veikannut synnytyspäiväksi mutta pieleen taisi se veikkaus mennä...



CC:lle ulkomaisista päivähoidoista: Me asuimme pari vuotta USA:ssa n. 5 vuotta sitten, olimme molemmat töissä siellä, pojat olivat työpaikkani päiväkodissa hoidossa. Hoidon alkaessa esikoinen oli 3 v ja kuopus 1.5 v. Kuopuksen ryhmässä nuorimmat olivat 3 kk, äitiysloman pituus USA:ssa on usein 3 kk, työnantajasta riippuen voi olla lyhyempikin, lakisääteinen minimi on kai 6 viikkoa. Jos ei ole varaa tai halua jäädä kotiäidiksi niin monen on siellä pakko mennä töihin tuossa vaiheessa. Kyllä minulla sydäntä kylmäsi nähdä niitä pieniä vauvoja päiväkodissa, vaikka jotenkin siihenkin sitten turtui ja tottui. Ja vauvelit olivat kyllä tyytyväisen oloisia... mutta eihän heille sellaista symbioosia pääse kehittymään äidin kanssa kuin meillä on mahdollista. Tosin tuollainen työpaikalla sijaitseva päiväkoti mahdollistaa sen että äiti käy imettämässä lounastauolla ym....



Keskustelin asiasta jenkkiäitien kanssa ja heidän näkökulmansa oli että suomalainen systeemi on julma, lapsi ehtii 10 kk ikään mennessä tottua siihen että on vain äidin kanssa ja juuri silloin hänet viedään hoitoon (kun vierastaminen ja separaatioahdistus ym juuri päällä 10 kk iässä), jenkkiäitien mielestä lapselle parempi että tottuu alusta alkaen siihen että on muiden tätien hoidettavana.... Kai sitä kukin aina pystyy motivoimaan miksi oma systeemi on hyvä...



Mutta vaikka siis jotenkin pystyy ymmärtämään että jenkkiäidin on työpaikkansa säilyttämiseksi pakko mennä töihin vauvan ollessa 3 kk on kyllä vaikempi ymmärtää CC:n tuttua joka vie vauvan hoitoon vain saadakseen omaa aikaa...



Mari 39+3

Ja paljon onnea Swehinalle ja muille vauvan jo saaneille!

Itselläni ei vieläkään ole mikään kiire synnyttämään, ehkä pientä viime hetken paniikkia ennemminkin ilmassa... Tuntuu, että pitää ehtiä vielä vaikka mitä ennen vauvan syntymää, erityisesti esikoisen kanssa on kiva touhuta kaikenlaista vielä kahdestaan, kun ei ole häiriötekijöitä :) Paitsi tietty iso maha ja liitoskivut ;) No, kieltämättä iltaa kohden alkaa olo aina liitoskipujen ja tukalan tunteen myötä muuttumaan niin, että iltaisin usein ajattelen, että voisinpa jo synnyttääkin. Mutta päivät kuluvat siis varsin mukavasti vielä. Kaikenlaisia projekteja olen itselleni kehitellyt, kuten leipominen, neulominen yms. Ja siivoan asuntoa oikein perusteellisesti, eilen pesin uunin ja liesituulettimen, tänään voisi pestä perusteellisesti ovien karmit ja seinät. Vauvan syntymän jälkeen kun mielellääni omistaudun mahdollisimman täydellisesti vauvan ja esikoisen palvelukseen voi suursiivoukset jäädä vähemmälle :)

Aika järkyttävä tapaus kieltämättä tuo perhe, josta CC kirjoitti. Tosi paha mieli tulee, kun miettii minkälainen tunnesuhde äidillä on lapsiinsa. Mut se mikä mua lohduttaa, on se, että silloin jos on tilanne että vanhemmat eivät halua/pysty lapsiaan hoitaa, niin oikeastaanhan on tosi hyvä, että lapset ovat hoitoon päässeet! Samanlailla suhtaudun Suomen subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Eli omasta mielestäni lapsen paras hoitopaikka on kotona, jos vanhemmatkin näin oikeasti haluaa. Mutta on todella hyvä, että ne vanhemmat, jotka eivät halua lapsiaan kotona hoitaa, eivät ole siihen pakotettuja, vaan voivat viedä lapsensa hyvään hoitopaikkaan. Varmasti näin toteutuu nimenomaan lapsen etu. Eli varmasti CC:n kertomassakin tapauksessa loppujen lopuksi vauvakin saa näin parempaa hoitoa, kuin jos äiti joutuisi vastentahtoisesti omaa pikkuistaan hoitamaan 24h. Mut sitä en voi kyllä kuin ihmetellä, että miksi niitä lapsia sitten tosiaan tehdään, jos heidän kanssaan ei olla valmiita olemaan. Olisiko taustalla masennusta tms.

Mutta mielenkiintoinen aihe, kiitos keskustelunavauksesta CC!

tiitiäinen, apple_pie ja muut jotka haluaa tietää sektiosta..



Nämä perustuu sitten mun omiin kokemuksiin. Mulla tehty sektiot puudutuksessa. En tiedä minkä niminen puudutus on. Kaikki puutuu kainaloista alaspäin. Itse leikkaus ei satu yhtään, tuntuu vain kuin masu olis taikinaa jota vaivataan. Mulla on ollut happiviikset lisänä ettei tule huonoa oloa. Leikkaus haava tehdään vaakasuoraan bikinirajaan, jos kyseessä suunniteltu sektio. Haavan pituus n.15cm. Pystysuoraan tehdään hätäsektio. Vaakasuuntainen sektio haava parantuu yleensä paremmin/ nopeammin.



Leikkauspäivänä ei likkuminen onnistu, mutta seuraavana päivänä hoitaja auttaa varovasti istumaan ja kävelemään. Alkupäivät on tuskaisia haavakipujen takia. Sairaalasta saa kuitenkin hyvät kipulääkkeet jotka auttaa. Mutta ei sektio ole mikään kivuton tapa synnyttää. Tikit poistetaan n. viikon päästä leikkauksesta. Leikkaus haavaa kannattaa hoitaa ilmakylvyillä ja huuhtelemalla haavaa päivittäin, ei kannata käyttää kiristäviä vaatteita. Leikkauksen jälkeen masu on turvoksissa n. viikon ajan, sitten turvotus pikkuhiljaa laskee.



Kaikenlainen kuntoilu/ ponnistelu/ painavan nostelu/ saunominen on kielletty n. kuukauden ajan. Sen jälkeen voi varovasti, omaa kehoaan kuunnellen jatkaa normaalia elämää. Erityisesti masuun kohdistuva kuntoilun kanssa kannattaa olla varovainen, ettei mitään repeä. Leikkaus arpi on ruma, mutta haalenee pikkuhiljaa.



Ennen leikkausta pitää olla nestemäisellä ravinnolla puolivuorokautta ja vielä puolivuorokautta ravinnotta. Leikkaukseen ajellaan leikkausalueelta ihokarvat, laitetaan pissakatetri( joka on pari päivää), otetaan verikokeet ym. Annetaan esilääkitys ja peräruiske (en tiedä onko aina pakollinen) Sairaalaan jäädään edellisenä iltana tai tullaan aamulla.



Leikkaukseen viedään sairaalasängyllä, leikkauspöydälle nostetaan ja maataan kylkiasennossa, jossa laitetaan puudutuspiikki selkärankaan. Sitten autetaan selälleen ja nostetaan näkösuojaksi kangas leikattavan eteen. Puoliso tai muu tukena oleva on pääpuolessa istumassa. Mulla lääkärit/ hoitajat ovat kertoneet koko leikkauksen ajan mitä tapahtuu. Milloin puhkaistaan kalvot ja mitä vauvasta ekana näkyy ym. Sitten vauva nostetaan masusta, puhdistetaan nielu, kuuluu vauvan itku ja vauvaa näytetään vilaukselta äidille. Sitten vauva viedään tutkittavaksi, pestäväksi ja sinne isä pääsee mukaan.



Ainakin Kotkassa kuulemma isä on vauvan kanssa ekan tunnin ajan, jonka jälkeen vasta vauva pääsee äitin rinnalle. Itse leikkaus kestää kaikkiaan puolesta tunnista tuntiin.



Leikkauksen jälkeen äiti lepää ja annetaan kipulääkkeitä. Vauva tuodaan imetettäväksi äitin viereen. Parin päivän päästä leikkauksesta kun pystyy liikkumaan äiti saa vauvan vierihoitoon. Siitä pikkuhiljaa alkaa toipuminen.



Tulikohan kaikki kerrottua? Tulipas romaan ja asia hyppii sinne tänne :D mutta toivottavasti ne jotka halus tietoa sektiosta sai apua näistä mun kokemuksista. Kirjoitusvirheitä on varmasti kamalasti..



t.V&V

Minua pelottaa juuri leikkauksesta toipuminen ja kivut. En ole ollut koskaan aikaisemmin sairaalassa eikä minua ole leikattu. Enkä edes kuvittele että se olisi kivuton tapa synnyttää, hui kauhistus! Tuota en tullut edes ajatelleeksi että vauva ei ole heti vierihoidossa. Kaipa sekin on niin olosuhteiden pakosta :(.



Omalta kohdaltani ei ole vielä kiveen kirjoitettu että sektio tulee, vaikka olenkin jo asennoitunut niin. Vauvan kääntäminen ei onnistunut ja se on viihtynyt perätilassa jo jonkin aikaa, joten en jaksa uskoa että se itsekseenkään enää kääntyisi. No, toivotaan silti parasta.

Heissan minunkin puolesta.



Onnea kaikille vauvan saaneille ja sitä hakemaan lähteneille. Itsekin olisin jo aivan valmis lähtemään, mutta niimpä sitä vaan keikutaan täällä yhtenä kappaleena. Limatulppa sentään on lähtenyt liikkeelle, joten jotain edistymistä on tapahtunut, mutta odottavan aika on vaan niiiiiiiin pitkä. Voiko synnytys muuten alkaa vaikka ei tulisikaan mitään tuhruvuotoa? Ehkä tyhmä kysymys, mutta kokemusta ei ole kuin yhdestä esikoisesta ja silloin tuhrutteli ennen synnytystä. Tietysti jos lapsivesi menee ei varmaankaan tarvi tuhrutella, mutta entä muuten?



Tuo Ranskan systeemi kuullostaa varsin erilaiselta kuin täällä Suomessa. Suomi tosiaan on yksi niistä maista, joista äitiyslomat on pisimmät ja saa vielä hoitovapaatakin jos haluaa. Taitaa olla muualla niin, että jos vapaata haluaa sitä saa, mutta siitä ei juuri korvausta makseta. Eipä se tietenkään täälläkään päätä huimaa, mutta ompahan jotain kuitenkin. Mielstäni Suomen systeemissä on parasta se, että jokainen saa valita itselleen sopivimman vaihtoehdon: olla kotona lapsen kanssa vaikka kolme vuotta tai mennä töihin aiemmin. Itse myönnän kuuluvan siihen porukkaan, jonka oman tervejärkisyyteni takia on paras mennä töihin, koska pidän työstäni ja jaksan sitten lasten kanssa paremmin illalla. Mutta niinkuin sanottu kukin valitsee itselleen sopivimman ja parhaan tavan.



Huomenna taas neuvola. Tyttärelle huomenna myös tarhapäivä ja itsellä asioiden hoitopäivä. Toki teen suunnitelmiin tarvittaessa mielelläänkin muutoksia, jos...



Jaksuja kaikille.



Viljonkka74, 38+6 (esikoinen syntyi näillä päivillä, kuopus ilmeisesti kuitenkaan ei...)

Mulla on myös aika sektioon 16.11 eli nyt on nopeasti laskettuna 10 päivää aikaa. Ja pelottaa ihan älyttömästi. Olen alkanut näkemään järkyttäviä painajaisia.



Esikoista yritin synnyttää käynnistyksen jälkeen normaalisti, mutta kohdunsuun ollessa täysin auki ponnistusvaihetta odoteltiin 2,5 tuntia, sitten tehtiin sektiopäätös ja siitä puoli tuntia niin olin jo leikkauspöydällä. Esikoinen ei jostain syystä laskeutunut. Leikkaus oli oma kauhutarinansa, josta on tehty myös valitus, mutta ei siitä sen enempää (oman itseni ja muiden takia). Minut leikattiin illalla noin 21 aikaan ja jo seuraavana aamuna kävelin kätilön avustamana veskiin. Kipeähän se haava ja koko vatsa on, mutta hampaat irvessä ja hormoonihuuruissa siitä selviää. Torstai-iltana oli leikkaus ja maanantaina pääsimme jo kotiin.

Minulle laitetaan nyt epiduraali-spinaalipuudutus ja jos näillä ei puuduta niin voidaan myös nukuttaa kesken leikkauksen. Yritän olla luottavaisin mielin, koska nyt on kyseessä suunniteltu sektio. Mutta en voi sille mitään, että pelkään.

Naksis 37+5

vaikka varsinaista kerrottavaa ei olekaan! Jännittäviä paikkoja, ootellaanista ei ole kuulunut mitään? Luvannee hyvää.



Ja C-C, tosi kiinnostavaa kuulla ulkomaanihmeistä:) Ranskassa taidetaan suhtautua koko äitiyteen vähän erilailla kuin täällä? Vai onko kyseessä pariisilainen ilmiö, mitä luulet?



Täällä on tänään kamala räntäsadepäivä eikä tee ollenkaan mieli lähteä ulos. Mutta kuinka sopivaa - ei olisi mitään asiakaan! Loppuviikon kaupassakäynnillä selvitään vielä pitkälle ja mies voi tuoda tarvittavat tullessaan. Viikonloppu oli ihana, on niin kivaa kun saa rauhassa viettää aikaa miehen kanssa, nyt onkin sitä melkein ikävä! Lauantaina oltiin taas jalkapalloa katsomassa, oli kylmä ja hieno talvipäivä mutta onneksi vaatteita oli tarpeeksi. Mulla on tosiaan niin kumma tilanne, että viime talviset vaatteet menee paremmin päälle kuin viime talvena, olen jotenikin oudosti onnistunut laihtumaan raskauden aikana ihan käsittämättömästi, paitsi mahasta joka on järkyttävän suuri (SF-mitta 36,5 cm viikko sitten ja ympärys... ööö... 120cm). Jalkapallon jälkeen oltiin vielä baarissa melkein puoleen yöhön (ehdin juoda kuusi tuopillista - jäävettä), oli ihanaa nähdä kavereita ja leikkiä normaalielämää.



Eilen sitten koittikin ihana yllätys, ihmettelin koko aamun miksi mies on niin kiinnostunut paikkojen järjesteyksestä ja komensi minut suihkuun jne. Kolmelta soikin ovikello ja tytöt tulivat ruokakassien kanssa viettämään baby showeria! Mies lähti leffaan ja me juorusimme sydämemme kyllyydestä. Tusinan verran noita tyttöjä kävi. Hauskaa!



Mitähän galluppeja oli käynnissä? Toppahousuasiat tulikin jo selväksi. Synnytyssuunnitelmasta en ole kuullutkaan (tai siis olen mutta kukaan ei ole minulta kysellyt mitä haluan) - enkä osaisi mitään sanoakaan. Kokemusta on opiskeluajoilta parista kymmenestä synnytyksestä eikä niissä paljon ole käsikirjoituksia noudateltu:) Toivon vain että kaikki menisi hyvin.



Aah, baby showerista on jäljellä vielä vähän mustikkapiirakkaa. Taidan mennä nauttimaan siitä. Palataan muruset!



silveriina+kisu 37+5

Olen säännöllisesti lueskellut muiden kuulumiset ja Onnittelut vauvansa saaneille.

Ootellaan ilmeisesti päässyt vauvan haku matkalle kun ei ole kuulunut mitään....



Oma olo tosi tylsä rv 40+3 eikä mitään merkkejä ilmassa edistyksestä.

Välillä tulee kunnon supistusrypäs,mutta sitten palaamme normaaliin.



Pyryttää,eikä voi mennä uloskaan kun vauveli on kuitenkin niin alhaalla,että 10 minuutin kävely alkaa jo tuntua alapäässä tuskalliselle.



Ei jaksa kiinnostaa enää netilläkään istuminen...kaikkipaikat on siivottu,pakkaset täynnä ruokaa....lukeminenkin tympii...

vähän masentunut vuodatus....

Jos ottaisi pitkän suihkun...Esikoinen sentään tulee kohta koulusta...saisi kuunnella koulujuttuja vaihteluksi.

Tulin vain pikaisesti kertomaan että suloinen tytteli syntyi ma 30.10. klo 23.54. Raskausviikkoja oli 39+4. Mitat 3535g, 50cm, pisteet 9/9, pipa 37cm. Synnytys oli pitkä, vesien menosta noin 33h ja supisteluja noin 24h... Kokemus oli muutenkin aika kova, en ollut moiseen varautunut. Kirjoitan sit enempi synnytys puolelle, nyt en pysty vielä muuta kuin sängyssä makaamaan, sattuu niin perhanasti. Tyttö on kuitenkin ihana ja kovasti tissin perään!



the-masu

Pinoudunpa minäkin!



Kylläpä otti voimille tuo siivoaminen. Ei sitä uskoisi, että sitä saa itsensä niin puhki kahden pientäkin pienemmän vessan siivouksesta. Ehkä se johtuukin siitä, että nuo meidän vessat on niin hirvittävän pieniä. Ei näin suurimahainen muru enää oikein mahdu siellä rätin kanssa riehumaan. Siivouksen tarpeessa nuo vessat kyllä olivat. No on täällä kodissa vielä moni muukin paikka joka hieman rättiä kaipaisi. En taida nyt kuitenkaan siihen tänään ryhtyä.



Kuvitelmissani ajattelin vielä mennä tekemään hieman lumitöitä. Aamulla pyrytti oikein urakalla ja lumilapiolle olisi siis töitä. Kyllähän mies nuo lumityöt tekisi ei siinä mitään, mutta taitaisi ukko yllättyä jos emäntäkin olisi nuo työt joskus hoitanut. Saas nyt nähdä kykenenkö vielä noiden vessojen jälkeen tarttumaan lapioonkin.



Asiasta toiseen. Äitini ja siskoni (isästäni en oikein tiedä) ovat ihan hirvittävästi odottaneet, että tämä meidän pikkukakkonen olisi tyttövauva. Itse olen ollut alusta asti hieman siinä tunteessa, että toinen poika olisi esikoisen lisäksi tulossa. Jo aikoja sitten olivat yhdessä jo miettineet tytölle nimeä ja äitini antoi minulle tuossa kutomansa pikkuruiset villahousutkin, joiden väritys on jotensakin vaaleanpunavoittoinen. Kyllähän sellainen pikkuruinen tyttökin olisi oikein kiva, mutta ultran mukaan sieltä on kyllä todellakin poika tulossa. Siskolleni eilen kerroin mitä ultrassa on näkynyt. Äidilleni en ole vielä asiasta sanonut. Minulle tulee vähän ikävä tunne aina kun he niin selvästi ilmaisevat odotuksensa vauvan sukupuolesta. Ehkä asiaan vaikuttaa sekin, että minua odottaessaan äitini ja isäni kovasti toivoivat poikaa. Nimikin oli vain pojalle valmiina ja sitten piti paniikinomaisesti joku tytönnimi keksiä kun havaitsivat, että perheeseen syntyikin siskoni lisäksi toinen tyttö. (Olen aina inhonnut sitä pojannimeä jonka minulle olisivat antaneet.) Eivät muuten koskaan sitä poikaa saaneet (nyt niitä poikia olisi seuraavassa polvessa tarjolla hieman enemmänkin). Onko muilla samankaltaisia suvun asettamia odotuksia vauvan sukupuolesta?



Rinnuli rv 37+6

On täällä vähän erilainen suhtautuminen äitiyteen. En toki voi mennä yleistämään, kun en täällä niin monia ihmisiä tunne kuin Suomessa, mutta on niitä eroja, ja ne ovat huikeita! Ainakin itsestä tuntuu todella suurille nämä eroavaisuudet.



Tämä tuttava-äippä on siis nimenomaan sen takia laittanut vauvansa hoitoon, että hän saisi omaa aikaa. Kyseessä ei siis ole töihinpaluu, vaan hän on kotonansa. Toki ymmärtäisin, jos hän menisi töihin (täällä äitiyslomat ovat todella lyhyet, hoitovapaata voi pitää, mutta siinäkin oli monia muttia), mutta juuri tämä ihmetytti, että hän kaipaa niin sitä omaa aikaa, ja on kovin väsynyt. Olen itsekin miettinyt, että miksi tehdä lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa... Tässä on nimenomaan (minun mielestä) omasta asenteesta kiinni. Kaksikuisen vauvan paikka on mielestäni äidin luona jos vain mahdollista.



Toiseen asiaan: imetykseen. Olen nähnyt yhden äidin, joka on imettänyt vauvaansa (tämä tapahtui maalla, kaaaaaaaaukana Pariisista :P). Voi toki olla, etten ole vain törmännyt imettäviin äiteihin, mutta yleensäkin kaikki äidit mieheni suvusta eivät ole imettäneet. Jokaisen oma asia tämäkin, mutta kuulin jostakin tutkimuksesta ystävältäni, että ranskalaiset äidit eivät juurikaan imetä. En tiedä tämän tutkimuksen alkuperää ollenkaan, onko joku kuullut tästä? Itse aion kyllä imettää, jos kaikki hyvin menee! Toivotaan näin. :) Täällä on kuitenkin se hyvä puoli, että jos imetys ei jostain syystä onnistu, siitä ei ristiinnaulita samalla lailla kuin Suomessa (ainakin minut kyllä naulittiin niin neuvolan taholta ja vanhusten myös). Esikoista imetin vain 3 kuukautta, lysti loppui lyhyeen rintatulehduksen takia, vauva oppi pullolle eikä enää muuta huolinut sen jälkeen.



Takaisin keittiöön, nyt on suklaakakkuja tehty kaksi kappaletta ja makaroonilaatikkoa ja lihapullia pakastimeen. :) Vielä pitäisi saada jotain aikaan! :)



Palailen myöhemmin. Pitäkää keskustelua yllä, tämä on mielenkiintoista. :)



CC.

ei voi mennä enää kauaa..vauva antaa niin paljon merkkejä itsestään etttä tulisi jo ulos.mutta sit se ei kuitenkaan tule. limatulppaa on tullut jo 5 viikkona ja nyt 3 päivää kamalaa keltaista räkää ihan kokoajan, vähän väliä valuu ja saa käydä kattoo että mitä tulee joko tulisi vettä...mut ei...

häpyliitoskivut on ihan kuin joku iskisi puukolla ja ei voi hengittää eikä seisoo hetkeen.se kipu tosiaan pistää kiemurtelemaan jos istuiltaan tulee. mahaa ja selkää vihlonut pari yötä ja ei voi kellottaa noita selkäkipuja kun vihloo oikestaan koko ajan. mulla ei ole ikinä ollut menkkakipuja ni vaikee tietää onko se sitä.kai se on ja muuttuu sit kellotettavaksi ja kovemmaksi kun oikeasti lähdetään. mahakin on sekaisin ja toissayönä nukutti hyvin vaikka oli täysikuu ja en ikinä oo nyt nukkunut hyvin.oikeastaan yhtenäkään yönä rv 30 jälkeen. että eikös näillä merkeillä olisi jo jotain toivetta saada nyyttiä syliin kohta...usko alkaa mennä kun yöt vain menee eikä lähtö tule.

torstaina lääkärillä oli kaulaa jäljellä sentti ja pehmeetä höttöstä ja puoli senttiä aukikin...eikös se ole näin ensisynnyttäjällä jo aika hyvä tilanne?





en ole jaksanut pinoutua vähään aikaan mutta lukenut kyllä teidän muiden kuulumisia.ei oikein jaksa tässä koneella istua, mutta ajattelin ilmoittaa missä täällä mennään...



voikaahan hyvin kaikki! ja paljon onnea kaikille jakautuneille! toivotaan että palailen seuraavan kerran vauva-uutisen kera...en olisi uskonut että tämä loppuaika on näin kamalaa...mutta voikun saisi isänpäiväksi nyytin jo..olisi ihana tehdä pikku jalanjäljet kortteihin.



terv ellu ja masukki rv 39+3

Ja onnea vauvoista jo synnyttäneille, sekä tsempit laitoksellepäin lähteneille!



Itselläni oli taas tänään neuvola. Vauva ei ole vieläkään kiinnittynyt (kolmas vauva, kiinnittyykökään välttämättä?) Sf mitta oli kasvanut vajaassa viikossa 2 cm, ollen n yt 35. Tosin vauvan pylly oli aivan keskellä masua, suoraan rintalastan alapuolella. Sykkeet olivat poikkeuksellisen hitaat 128, yleensä huidellut 135-150. Mitäs joku joskus tällä palstalla ennuusteli, et jos loppua kohti sykkeet laskee niin kyseessä olis... poikako se oli? Meillä niitä jo kaksin kappalein joten olis kiva saada tyttö, mutta jotenkin luulen tulokkaan olevan poitsu.

Paineet on alkuun nähden nousseet yli 20yksikköä kumpikin, pissa oli puhdas, ja painoa tullut 1120g VAJAASSA viikossa. Kauheeta! Nyt on jo 20kg täys... Enempää ei tarttis tulla, vaikka mitäs luulette, just söin kaks marjamuffinssia ja yhden suklaamuffinssin... Heh.



Tuli tosiaan eilen suletettua pakastin ja tänään leivottua. Illemmalla varmaan pyöräytän viel sämpylätaikinan kun pitää lohta vatren kuitenkin uuni lämmittää.



Kuulostaa aika kauhelta tuo Pariisin touhu, siis tämän yhden perheen kohdalta. Mä en ikimaailmassa vois viedä niin pientä vauvaa hoitoon, kun en raaskisi millään viedä sitä 10-kuistakaan. Ihmettelen myös miksi tehdä lapsia jos ne sit sysätään toisten hoitoon ja vielä niin pitkiksi ajoiksi. Kolmevuotiaalle luulisi olevan kauhistus olla koulussa niin kauan... Mutta kukin tyylillään, eihän näihin puuttu voi... Etenkään täältä käsin. Olkaamme onnellisia Suomen pitkistä lomista ja hoitovapaamahdollisuuksista (jonka korvaus on kyllä aivan olematon!)



Jeps, mut annetaas vuoroa muillekin, ja vetreytetään jälleen näitä nakkeja, jotka sormien paikalla heiluvat...



JaaSa rv 38+1

Pakko tulla tänne tilittämään miten surkeeta touhua voi olla rakennusalan firmoilla. Meillä on tässä meneillään kellarin remontti, kun ei muutakaan tekemistä ole tässä vaiheessa. Heh heh. No tänään piti aamulla tulla sellainen kaivuri lisävarusteineen kaivamaan kellaria syvemmäksi. Mies soitteli yhdeksän jälkeen, että missäs kone viipyyy. Tuleekin kuulemma vasta puolen päivän jälkeen. Kahdelta uusi puhelu, missä viipyy??? Pitäis kuulemma olla jo paikalla. Joo no olihan se, mutta tyyppi oli jättänyt ne koneet naapurin pihaan, eikä niitä saada sieltä siirrettyä meille, kun ei ole polttoainetta niissä!!! Eli tänään ei saada sitten mitään kaivettua ja pihassa seisoo turhan panttina tyhjä kuormalava (mittari raksuttaa siitä koko ajan... h...tti!). Synnyttämäänkin pitäis jossain vaiheessa toivottavasti lähteä, joten olis ihan kiva, jos ukko olis saanut tän kaivuu urakan edes alkuun tänään. Onneksi mun pikkuveli on täs myös jeesaamassa, et hän voi sit tarvittaessa jatkaa hommaa sen kaivurityypin kanssa jos meille tulee lähtö.



Ihan " mielenkiintoiselta" kuulostaa toi pariisilainen päivähoitoratkaisu. Luulis, että siinä tulee sitten jo aikakin pitkäksi, kun yksinänsä on päivät pitkät. Tai ehkä sieltä löytyy paljon kavereita, joiden kanssa voi hengailla kun lapset on hoidossa. Kotiäitiyshän on Ranskassa käsittääkseni tosi paljon yleisempää kuin Suomessa myös kouluikäisten lasten äideillä. Syynä on ainakin jossain se, että lapsilla ei ole kouluruokailua ja myös monet miehet tulevat kotiin syömään ja sekstaamaan (!) päivällä. Miehet tietty vastustaa vaimojen työssäkäyntiä, kun saavutetuista eduista ei haluta luopua. Tiedä sitten mieten asiat oikeesti on, kun ei ole itsellä mitään omakohtaista tietoa asiasta. Mut tällaisia kerrottiin aikoinaan opiskellessani sosiaalipolitiikkaa yliopistolla ja vertailtiin eri maiden sosiaaliturvaa ja yhteiskuntamalleja.



Itse olen aikomuksissa pitää esikoiselle 2,5 v päiväkotipaikan 20 h/vko eli varmaan noin 3:na päivänä on hoidossa. Vauva on toki kotona. Meidän perheelle se on uskoakseni hyvä ratkaisu sekä mun, että esikoisen kannalta. Mutta elämme toki tilanteen mukaan, jos vaikuttaa, että hoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Erityisesti sairastelu saattaa asettaa esteen päiväkodissa käymiselle. Poikamme kyl viihtyy älyttömän hyvin päiväkodissa, joten me olemme sitä mieltä, että hän saa siellä jatkaa osa-aikaisesti. Nyt hän on vielä kokopäiväpaikalla, kun ei musta ole tässä tilassa viihdyttämään häntä päivät pitkät. Illat on ihan riittävä ponnistus.





t: Lempi 39+3

Onpas taas mukavan pitkä palsta! =)



CC: tosi kummallinen tsydeemi siellä ranskassa tosiaan. Mutta kyllä vastaavanlaisia tapauksia löytyy täältä suomestakin. Siskon kaverille tuli myös hoitaja 3 kertaa viikossa n.2-3h ajaksi, että tämä " äiti" sai mennä kaupungille kavereiden kanssa ilman lasta ja vaan olla ja hemmotella itseään... Meitä on joka lähtöön =)



Huh, jollakin muulla on vielä sairaalakassi pakkaamatta. Tällä sama juttu, mutta se olis illan projekti. Sit kun sen saa pakattua, niin lähdetään synnyttään rv 42.. =)



Siteistä?? Millasia ootte ostanu/käyttäny te joilla on jo lapsia? Riittääkö nämä " tavallisen" kokoiset mihinkään vai kannattaako ostaa niitä yösiteitä?? Aluksi varmaan on enemmän vuotoa. Mielipiteitä kiitos!!



Suvun asettamista odotuksista sukupuolesta... Meillä tulossa ensimmäinen lapsi joten meille itselle sukupuolella ei väliä, mutta appiukolla kaikki lapsenlapset ovat tyttöjä, joten hänellä suuret odotukset että tällä kertaa tulis poika. Terve lapsi kuitenkin kaiken A ja O. =)



Oma vointi edelleen aika hyvä. Menkkamaiset kivut jatkuu, alaselkä särkeilee välillä ja häpyluu on arka. Kai tämä kaikki saa jotain pientä aikaan, toivottavasti. Täälläkin olis vielä vähän siivottavaa ennen vauvan tuloa, mutta huomenna on uusi päivä. =)

Tänään kävin myös parturissa, kehtaa olla kuvissa... =)



Nyt välipalalle! Sit sairaalakassin pariin...



rusina 37+4

Huh huh aikamoinen tuo swehinan synnytys kertomus tosiaan, onneksi kaikki kuitenkin nyt hyvin. Hyvin osasit / ymmärsit soittaa itsellesi apua heti.

Ihanasti tullut lunta, jotain 20 cm varmaan ainakin. Ainoa harmi on se että koska sen verran asutaan syrjässä (vantaalla juu ) mutta syrjässä. että meillä tulevat auraamaan kevyen liikeenteen väylät ehkä huomenna päivällä ensimmäistä kertaa. Kiva oli kahlata hakemaan tyttöä eskarista umpihangessa ylämäkeä, ensimmäinen kunnon supistus koko raskaus aikana tulikin sitten tarhan eteisessä ; )

Siteistä siis olin kommentoimassa, että niitä kantsii hommata tosi paljon, ja aluksi mulla toimi vain yösiteet. Ostin sekä kalliimpia hyviä siteitä, joissa hyvä varmuus ulkoiluun yms, mut lisäksi halpiksia, joita sitten pystyi hyvällä omatunnolla vaihtamaan ahkerasti kotona ollessaan. Itse ainakin vältyin tulehduksilta ja pari tikkiä parani nopeasti.

Joulukuisten pinossa kävin kurkkimassa ja siellä oli galluppia imetyksestä. Mua oikein ahdistaa, kun imetys olisi mulle megatärkeä juttu, niin pelottaa jos se ei onnistukaan. Tiedän, että se on täysin toisarvoista moniin muihin vauvan hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin nähden, mut en voi itselleni mitään. No, aion tehdä kaikkeni siinä onnistuakseni, ja jos se ei riitä, niin sillehän ei mitään voi.



Sektiosta oli hyvin sanottu tuo, että se ei todellakaan ole mikään kivuton tapa saada vauva maailmaan. En ole tuolta kannalta ennen ajatellutkaan, eikä varmaan kaikki muutkaan. Ainakin monet lapsettomat kaverini vannovat aina synnyttävänsä vain leikkauksella kipujen pelossa.



Mukavaa illan jatkoa!