Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni yhtäkkiä luulee olevansa adhd?
07.11.2022 |
Onko joku some juttu? Tutut joilla ei koskaan aiemmin ole ollut mitään ongelmaa selviytymisessä tai elämänhallinnassa hakeutuu tutkimuksiin. Vielä muutama vuosi sitten he vastustivat ihmisten lokeroimista ja julistivat nepsy ongelmien olevan kasvatuksen puutetta.
Kommentit (121)
Ihmiset haluavat selityksen ongelmilleen. Tässähän ei ole mitään väärää eikä pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli erilaisia ihmisiä. Nykyään erilaisuus lääkitään pois siksi, että kaikki olisivat tylsiä tasapäitä. Onko se lääkitys sen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Koska pirillä hoituu moni homma helpommin.
Työpäivä ADHD-lääkkeillä on aivan erilainen kuin ilman. Sitä vain jaksaa ja kestää tehdä puolet paremmin, olla paremmalla tuulella, huolellisempi ja jopa sosiaalisempi. Tulee jopa syötyä vähemmän ja pysyy hoikempana.
ADHD-lääkkeiden pitäisi olla jokaiselle opiskelijalle ja duunarille ihmisoikeus. Enkä vitsaile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pirillä hoituu moni homma helpommin.
Työpäivä ADHD-lääkkeillä on aivan erilainen kuin ilman. Sitä vain jaksaa ja kestää tehdä puolet paremmin, olla paremmalla tuulella, huolellisempi ja jopa sosiaalisempi. Tulee jopa syötyä vähemmän ja pysyy hoikempana.
ADHD-lääkkeiden pitäisi olla jokaiselle opiskelijalle ja duunarille ihmisoikeus. Enkä vitsaile.
Sitä se amfetamiini tekee. Sen avulla jaksaa ja kestää.
Mikä on ADHD-potilaan ja narkkarin ero, koska samaa kamaa vetää molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikai tuota huvikseen haeta,julkiselta puolelta ainakaan.
Mun eka soitosta TK:hon ->dg , meni melkeen 2 vuotta. Odottelua toki paljon ,mutta n 30 käyntiä sitten asiaan liittyen.
Käytiin koko elämä läpi, + psykologin tutkimukset+neuropsykologin tutkimukset.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli erilaisia ihmisiä. Nykyään erilaisuus lääkitään pois siksi, että kaikki olisivat tylsiä tasapäitä. Onko se lääkitys sen arvoista?
Niin, tasapäistää siinä mielessä että ihmisen odotetaan olevan robotti joka suorittaa viiden ihmisen työt oli ala mikä tahansa. Kaiken takana odotus jatkuvasta kasvusta ja rikkaiden rikastumisesta entisestään. Pilleriä naamaan vaan ja aivot narikkaan että kykenet kaikkeen tähän hulluuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kirjoitti:
On tällä hetkellä muotia. Veljenikin on hakeutunut tutkimuksiin. On yksinkertaisesti muotidiagnoosi. Yhteenaikaan sellainen oli kaksisuuntainen
Miten helv kaksisuuntainen voisi edes olla muotidiagnoosi? Kukaan ei sitä ikinä halunnut. Roskakoridiagnoosi, johon vedettiin vuosituhannen alussa kaikki, joita ei ehditty tutkia kunnolla. Avunsaanti ihan nolla.
ADHD on jo todettu palstalla suosituksi itsediagnoosiksi, koska lääkkeillä on laihduttavia ominaisuuksia. Muuta yhteyttä ei ole kuin halu laihtua niin, että voi mässäillä entiseen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pirillä hoituu moni homma helpommin.
Työpäivä ADHD-lääkkeillä on aivan erilainen kuin ilman. Sitä vain jaksaa ja kestää tehdä puolet paremmin, olla paremmalla tuulella, huolellisempi ja jopa sosiaalisempi. Tulee jopa syötyä vähemmän ja pysyy hoikempana.
ADHD-lääkkeiden pitäisi olla jokaiselle opiskelijalle ja duunarille ihmisoikeus. Enkä vitsaile.
Vika voi olla myös työelämän joustamattomuudessa. Lähes joka paikassa kun on tahti kiristynyt niin kai se nyt näkyy jaksamisessa. Uskoisin että tällä osittain selittyy lisääntyneet adhd-diagnoosit erityisesti aikuisten keskuudessa, tai miksei lastenkin kun vanhemman/vanhempien uupumus varmasti vaikuttaa siihenkin kuinka hyvin lasta/lapsia kykenee hoitamaan. Toisaalta odotukset vanhemmuutta kohtaan on nekin aika korkeat nykyisin, niin senkin takia monilla voi tulla tunne että itsessä on muka jotain vikaa kun ei jaksa jatkuvasti keksiä virikkeitä. Lapsetkin saa tuossa vääränlaisen käsityksen elämästä eikä sitten välttämättä kestä ns. normaalia arkea tylsine hetkineen.
Mä en luule. Mä vaan oon tyhmä. Peruskoulussa oli vaikeuksia oppimisessa. Ala-asteella olin jatkuvasti tukiopetuksessa. Matikka on edelleen vaikeaa. En osaa peruslaskuja. Murtoluvut, prosenttilaskut jne.
52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pirillä hoituu moni homma helpommin.
Työpäivä ADHD-lääkkeillä on aivan erilainen kuin ilman. Sitä vain jaksaa ja kestää tehdä puolet paremmin, olla paremmalla tuulella, huolellisempi ja jopa sosiaalisempi. Tulee jopa syötyä vähemmän ja pysyy hoikempana.
ADHD-lääkkeiden pitäisi olla jokaiselle opiskelijalle ja duunarille ihmisoikeus. Enkä vitsaile.
Jos on oikeasti ADHD niin noista lääkkeistä pitäisi tulla täysin päinvastainen, rauhoittava vaikutus, jotkut vetävät jopa unilääkkeeksi että voi illalla rauhoittua ja keskittyä nukkumiseen. Normot piristyvät, kuin piristä konsanaan.
ADT selittää myös monen ongelmat. Omanikin, luultavasti.
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/6c7f99e9-3526-4231-94dd-cba203396322
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyt sairaudet nousee aina "muotisairauksiksi". Toki varmasti jollain ihan oikeakin diagnoosi, mutta menee samaan sarjaan kuin nämä viime vuosien ferritiinipuutokset ja kilpirauhasen vajaatoiminnat. Moni on tosi varma että itsellä on juuri se sairaus mistä paljon puhutaan. Itsellänikin on tuo kilpparin vajaatoiminta, mutta se on ihan oikeasti todettu jo vuosia sitten, ei mitään mutua.
Tämä! ADHD on ollut niin paljon mediassa, siinä missä monet muutkin diagnoosit. Moni pohtii, onko heillä juuri kyseinen diagnoosi.
Silti tulee huono fiilis niiden puolesta, jotka oikeasti tarvitsisivat apua, samalla kun ADHD:tä pidetään muotidiagnoosina, jonka saa noin vain helposti.
T. AS-nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei enää tarkoita ylivilkasta riehujaa, vaan on monta rautaa tulessa oleva suorittaja tyyppi, joka on pärjännyt koulussa ja elämässä hyvin.
Tällaisessa tapauksessa ei ole yhtään mitään tarvetta diagnoosille ja lääkitykselle.
Tuskin diagnoosia saakaan, jos oireet eivät haittaa normaalia elämää. Moni ADHD-ihminen on voinut menestyä opinnoissa ja työssä, mutta oman jaksamisensa kustannuksella.
Kumma juttu tämä ja samalla voisi kysyä, että ovatko nämä myös niitä narsisteja, joita tuntuu myös nykyään vilisevän keskusteluissa.
Ei ne adhd-lääkkeet mitään ihmeitä tee,suurimmalle osalle. Auttavat arjen hommissa vähän,joillaki ei sitäkään.
Mediassa on aina ne joille se pilleri suurinpiirtein paransi kaiken peräpukamista asuntolainaan.
Vierailija kirjoitti:
Sillon ysärillä kun adhd oli ns. uudempi juttu, sillä oli ihan toisenlainen stigma, se liitettiin elämänhallintaa vailla oleviin alkkis-ero-perheisiin, sitä diagnoosia ei todellakaan haluttu lähteä hankkimaan eikä missään nimessä nähdä lapsessaan sellaisia ominaisuuksia. Väitän että lähestulkoon kaikki sellaiset adhd-tapaukset, joissa ei ole ollut muuta voimakasta oireilua (esimerkiksi mainituista kotioloista johtuen) ovat jääneet tuolloin diagnosoimatta. Tämänhetkinen piikki selittyy siis omanlaisellaan hoitovajeella, eikä esimerkiksi pelkästään adhd:n todellisena yleistymisenä vaikkapa milleniaaleilla.
Toisaalta, "opittu" keskittymishäiriö add, voi liiallisen digialtistuksen ja sen sirpaleisuuden vuoksi olla kasvussa, se taas on sitten ihan eri keskustelu.
Ysärillä se oli juurikin sellainen häirikköpoika eikä voitu kuvitellakaan että sillä luokan hiljaisimmalla oppilaalla voi ihan yhtä hyvin olla ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska pirillä hoituu moni homma helpommin.
Työpäivä ADHD-lääkkeillä on aivan erilainen kuin ilman. Sitä vain jaksaa ja kestää tehdä puolet paremmin, olla paremmalla tuulella, huolellisempi ja jopa sosiaalisempi. Tulee jopa syötyä vähemmän ja pysyy hoikempana.
ADHD-lääkkeiden pitäisi olla jokaiselle opiskelijalle ja duunarille ihmisoikeus. Enkä vitsaile.
Henkinen kuormitus voi sairastuttaa neurotyypillisenkin. Kenties koulussa ja työelämässä voisi olla parantamisen varaa.
Alue: Aihe vapaa
Sillon ysärillä kun adhd oli ns. uudempi juttu, sillä oli ihan toisenlainen stigma, se liitettiin elämänhallintaa vailla oleviin alkkis-ero-perheisiin, sitä diagnoosia ei todellakaan haluttu lähteä hankkimaan eikä missään nimessä nähdä lapsessaan sellaisia ominaisuuksia. Väitän että lähestulkoon kaikki sellaiset adhd-tapaukset, joissa ei ole ollut muuta voimakasta oireilua (esimerkiksi mainituista kotioloista johtuen) ovat jääneet tuolloin diagnosoimatta. Tämänhetkinen piikki selittyy siis omanlaisellaan hoitovajeella, eikä esimerkiksi pelkästään adhd:n todellisena yleistymisenä vaikkapa milleniaaleilla.
Toisaalta, "opittu" keskittymishäiriö add, voi liiallisen digialtistuksen ja sen sirpaleisuuden vuoksi olla kasvussa, se taas on sitten ihan eri keskustelu.