Mikä tämä juttu oikein on, ettei joulua voi viettää ydinperheenä?

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan joulua vain oman perheen kesken! Aattoaamuna nähdään toisen suku mummon joulupuurolla ja illaksi joulupöytään toisen suvun luo.

Joulupuurolla käväistään arvatenkin miehen suvun luona?

En minä ole ainakaan menossa minnekään joulua viettämään. Kyläilyt hoidetaan ennen aattoa. Joulun pyhät ydinperheen kesken. Ihan sama, mitä anoppi tai kukaan muukaan ajattelee.

Meillä kyllä on ihan aina vietetty joulua suvun kesken. Lapsuudessani mentiin aina me mummolaan tai sitten mummo ja ukki tuli meille. Kaikki asuttiin taajamassa tavallisissa omakotitaloissa ja hyvin mahduttiin. Toki asuimme samalla pienellä paikkakunnalla, joten ei tarvinnut tuntikausia ajella vaan mummon luo ajamiseen meni alle 10 minuuttia. Nykyään mummo asuu kaupungissa, jonne menee n. puoli tuntia ajaa, mutta joka ikinen vuosi käymme kyllä jouluvierailulla hänen luonaan joulupäivänä. Ja jouluaaton hän viettää tätini (eli toisen lapsena perheen) luona, joka asuu samassa kaupungissa.

Hyvin voi. päätettiin jo monta vuotta sitten, että jouluaatto ollaan omalla porukalla kotona.

Miehen suvun luona käydään (että voitais sanoa, että käytiin) kahvilla tai puurolla, mutta joulu vietetään naisen suvun luona. Näinhän se menee 90%:sti.

Me tehtiin jossain välissä ratkaisu, että aattona ollaan kotona ja fiiliksen mukaan voidaan pyytää tai ottaa vastaan jouluvieraita. Tämä siksi, että meillä on iso perhe ja tohinaa riittää jo omasta takaa. Se vielä puuttuisi että aatoksi lähdettäisiin johonkin lahjojen kanssa.

Tykkään sinänsä kestitä ihmisiä, mutta yhtenä jouluna pääsin syömään viimeisenä jo jäähtynyttä sapuskaa, koska vieraat odottivat täyspalvelua ja pienen vauvan kanssa meininki oli hieman erilaista. Koko joulu oli täynnä touhua niin, että mitään itselle mieluista ei ehtinyt rauhassa tehdä ja oltiinkin joulun jälkeen aivan poikki.

Teimmekin periaatepäätöksiä, joiden jälkeen joulu on taas tuntunut ihanan rentouttavalta juhlalta ja ollaan ehditty muutakin kuin kiitää asiasta toiseen. Vanhemmat väsymässä sukujoulun vuoksi ei todellakaan ole se perinne, mitä haluamme lapsille opettaa, sanoi joku muu mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kyllä, että itsekin kun olin lapsi 80- ja 90-luvuilla, ei suurin osa viettänyt mitään isoja sukujouluja, vaan jokainen oli vaan sen oman perheensä kanssa, en toki tiedä oliko asia oikeasti niin, vai muistanko väärin.

Me sitten taas 70- ja 80-luvulla vietettiin mummolassa isolla porukalla joulut, mutta oman perheen kanssa päätettiin nyt, että halutaan viettää oman perheen kesken joulu, nauttia siitä ja rauhoittua kunnolla. Mummola-vierailut hoidetaan välipäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi kuvitellakaan joulua vain oman perheen kesken! Aattoaamuna nähdään toisen suku mummon joulupuurolla ja illaksi joulupöytään toisen suvun luo.

Joulupuurolla käväistään arvatenkin miehen suvun luona?

No jos haluaa mahdollisimman monta miehen sukulaista jouluna nähdä, niin puurolla se on mahdollista.

Kun menimme naimisiin 40 v. sitten, päätimme, että joulut ovat rauhoittumisen aikaa muuten niin hektisen elämän vastapainoksi. Emme siis menneet mihinkään, mutta meille sai kyllä tulla ja jouluja onkin vietetty vaihtelevalla kokoonpanolla 3-12 henkeä.

Omille nyt jo aikuisille lapsilleni olen sanonut, että ihan itse saatte päättää, millaisen joulun haluatte viettää, minä en ainakaan loukkaannu, jos ette meille tule. Tähän asti ovat halunneet tulla, ja nykyään menevät vuorovuosina aattona puolison vanhempien luokse ja joulupäivänä meille tai toisinpäin. On myös jouluja, jolloin viettävät koko joulun meillä, syystä tai toisesta, en minä niitä kysele.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, että perhe pitää rajata niin tiukasti ydinperheeseen. En ihmettele, jos on yksinäisiä jouluja, kun edes isovanhemmat tai muut yhtä läheiset ei mahdu yhdessä joulua viettämään edes yhdeksi illaksi. Minulle perhe on muutakin kuin ydinperhe, se on kaikki rakkaat, läheiset ihmiset.

Viettäkää vaan joulua miten haluatte, mutta miettikää, jääkö samalla joku läheinen tahtomattaan ihan yksin.

Etäisyyksiä satoja kilometrejä. Mummojen haku meille tarkoittaisi yhteensä 1200 km ajelua. Pappoja ei ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun luona käydään (että voitais sanoa, että käytiin) kahvilla tai puurolla, mutta joulu vietetään naisen suvun luona. Näinhän se menee 90%:sti.

Meillä ei käydä kummassakaan.

Mummolaan mennään siksi, kun hän on vanha eikä ole varmaa näkeekö enää koskaan uudelleen. Mummolaan mennään myös siksi, että mummo olisi muuten koko (hänelle tärkeän) joulun aivan yksin maaseudulla. Mummolaan mennään siksi, että mummo tekee kuitenkin ruokaa parille kymmenelle hengelle, vaikka asuu yksin.

Kun mummosta aika jättää, sitten ei tarvitse mennä enää mummolaan. 

Kun olin lapsi kasarin lopussa ja ysärillä oli meillä vielä ihan kunnon sukujouluja. Eli kyllä musta modernimpi juttu on tuo oman ydinperheen kanssa oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, että perhe pitää rajata niin tiukasti ydinperheeseen. En ihmettele, jos on yksinäisiä jouluja, kun edes isovanhemmat tai muut yhtä läheiset ei mahdu yhdessä joulua viettämään edes yhdeksi illaksi. Minulle perhe on muutakin kuin ydinperhe, se on kaikki rakkaat, läheiset ihmiset.

Viettäkää vaan joulua miten haluatte, mutta miettikää, jääkö samalla joku läheinen tahtomattaan ihan yksin.

Perhe on perhe, suku on suku. Eri asioita. Ja niin on myös oma suku ja puolison suku.

Me kierretään aattona ja joulupäivänä kolmessa paikassa viettämässä joulua. Mieheni vanhemmilla, äitini luona ja sitten vielä isäni luona. On raskasta. Olen alkanut haaveilemaan ihan vain ydinperheen kesken vietetystä joulusta nyt kun lapsiakin on jo useampi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun luona käydään (että voitais sanoa, että käytiin) kahvilla tai puurolla, mutta joulu vietetään naisen suvun luona. Näinhän se menee 90%:sti.

Perinteisestihän se on iät ajat mennyt niin että nainen on naitu miehen sukuun eli joulu vietetään oman (miehen) suvun luona. Nykyään on toki vähän joustavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvun luona käydään (että voitais sanoa, että käytiin) kahvilla tai puurolla, mutta joulu vietetään naisen suvun luona. Näinhän se menee 90%:sti.

Jos mies itse ei pidä joulua vanhempiensa kanssa niin tärkeänä, että jaksaisi edes ehdottaa sitä, saati vaatia, että menisimme sinne, niin en minä lähde asiaa ajamaan. Niin kauan kun minun suunnitelma kelpaa, niin sillä mennään. Myönnän olevani kauhea, mutta itsepä mies on tämän mahdollistanut jo vuosi kausia.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä, että perhe pitää rajata niin tiukasti ydinperheeseen. En ihmettele, jos on yksinäisiä jouluja, kun edes isovanhemmat tai muut yhtä läheiset ei mahdu yhdessä joulua viettämään edes yhdeksi illaksi. Minulle perhe on muutakin kuin ydinperhe, se on kaikki rakkaat, läheiset ihmiset.

Viettäkää vaan joulua miten haluatte, mutta miettikää, jääkö samalla joku läheinen tahtomattaan ihan yksin.

Edes yhdeksi illaksi?

Jos se sukulainen asuu 400-500 kilsan päässä, meiltä menee sinne menemiseen yksi päivä ja sieltä tulemiseen toinen päivä. Ja on myös niitä appivanhempia yms jotka ei kertakaikkiaan voi koskaan kulkea tosieen suuntaan. Näin on meilläkin. Junalla pääsisi Helsinkiin, josta hakisimme heidät asemalta.

Mutta ei, kun sen matkan voi tehdä "nuoremmakseen" aina vain toisene suuntaan. Ollaan keski-ikäisiä ja ruuhkavuosissa, univelkaisina.

Heillä ei ole mitään rotia siinä kinuamisessa. Joka ikinen loman tynkä siellä pitäisi olla. Viimeksi hiihtolomalla oltiin kaikki kipeinä ja silti sitä mankumista piti kuunnella se koko hiivatin viikko. Ja haukut päälle.

Olen ilmoittanut lapsille, että jouluna ei tarvitse lapsuudenkotiin tulla, osaamme hyvin viettää joulua kahdestaan. Ja tarkoitan koko joulunaikaa, ei siis mitään tapaninajelua mummolaan lounastamaan. Lahjat vaihdetaan itsenäisyyspäivän tienoilla, sitäkään varten ei tarvitse ajella ympäriinsä. En tarvitse joulusoittoja, teamspuheluita tms. kokeakseni jouluntaikaa, viettäkööt joulunsa lapsineen juuri niin kuin haluavat.

Silti joka vuosi isänpäivän tienoilla miniä aloittaa keskustelut siitä, miten ihana olisi iso sukujoulu nimenomaan täällä miehensä lapsuudenkodissa ja miten mielellään hän laittaisi ruokaa ja olisi nyyttärit ja koristeltaisiin koti(mme) oikein jouluiseksi jne. Ja joka vuosi vastaan, että kiitos ei, jokainen jouluilee omassa kodissaan omalla tavallaan. Meillä joulu on hiljentymistä, ei ihania tiktok-kuvia.

Mun appivanhemmat asuivat Heinolassa. Sinne ajaa Helsingistä jopa päiväseltään. Sitten he saivat päähänsä muuttaa Suomussalmelle eläkepäiviksi, samaan aikaan kun meille alkoi tulla lapsia. Emme todellakaan ajele sinne enää päiväseltään, emmekä syys-talvi-kevätaikaan edes perusviikonlopuksi. Se on yksinkertaisesti liian kaukana.

Kesällä vielä menee, kun on valoisaa ja lapsilla ei ole niin paljon menoja.