Mikä tämä juttu oikein on, ettei joulua voi viettää ydinperheenä?

En tule toimeen exvaimon kanssa, joten joulu hänen ja lasten kanssa ei oikein siksi innosta. Siksi tää ydinperhe joulu ei osaltani onnistu.

Sain juuri kuulla, tai siis lukea kommentin whatsappissa, että on hyvä että meidän viisihenkinen perhe viettää tulevan joulun omassa kodissa.

Viemme kuulemma tilaa ja meidän ruokkiminen maksaa, joten kiva jos ollaan kotona niin jää miehen kahdelle siskolle ja heidän lapsilleen enemmän tilaa.

Kommentti ei toki mennyt sanasta sanaan noin, ja tottahan se on että viisihenkiselle perheelle ei juuri kyläilypaikkoja löydy jossa mielellään ruokitaan ja saunotetaan. Mutta ei sitä silti kiva ole lukea :(

Onhan sille mummolle kurjaa viettää joulua yksin.

Luen 1800-luvun kirjeitä, jossa yhdessä isä pyytää poikaansa, joka on töissä Saksassa, tulemaan muutamaksi päiväksi jouluna.

On monimutkaisia ihmissuhteita. Vanhemmat eivät anna lastensa itsenäistyä eivätkä aikuiset lapset osaa itsenäistyä.

Olen ehkä superkylmä ihminen, lapsiin on hyvät välit, mutta heillä on oma elämänsä.

En jaksaisikaan mitään 12 henkeä jouluna. Parempi kun kukin käyvät kuin heille sopii. Puhelimet ja viestit on keksitty.

Kai tässä itekin voi aattonsa suunnitella kun ei tarvi sitä 12 hengen joulujuhlaa emännöidä.

Joku on joskus voinut yön yli aattona olla, mutta turha ajaa 300 km joulutähden tuomista varten

Lahjahössötyksestä koko suvun kanssa on luovuttu. En tarvi mitään turhaa ( en kynttilöitä, en suklaata tai ees maljakkoa tai yöpaitaa) eikä itelläni olisi rahaa ostaa 12 lahjaa ,jotka kuitenkin olisivat vääriä.

Yksinäisen mummon jouluaatto. Hyvää ruokaa, niin pienet annokset laitettuna kuin suinkin osaa. Rosolli, vähän lohta, jokunen kinkkusiivu. Ehkä se sinkkupullosta otettu viinilasi.

Joulukuusessa kynttilät palaa, hyvä kirja. Jossain vaiheessa lapset soittavat ja kysyvät, miten menee. Pienimmät voivat kiittää tavarasta joka on tarkkaan sopimusten mukainen.

Ei hätäpäivää, täytyyhän heidän viihtyä perheensä kanssa, niin on parempi kuin minä riippakivenä vonkumassa.

Ompele purjeet ja anna lasten mennä.

Tää on muuten jännä ilmiö. Kun mä olin lapsi kasarilla ja ysärillä, me vietettiin joulu sen oman ydinperheen kesken, vanhemmille ei tullut mikään muu kuuloonkaan. Nyt kun olen aikuistunut, me emme saisikaan viettää joulua oman ydinperheen kesken, vaan nyt pitäisi viettää joulu siellä vanhempien luona. Kaikki lapset ja lapsenlapset. Ja sitten tulee valitusta kun välillä pitäisi viettää se joulu puolison vanhempien kanssa. Me ratkaisimme asian poistumalla Suomesta viettämään hotellijoulua jossain kivassa kylpylässä Euroopan isoissa kaupungeissa. Ihan oman ydinperheen kesken. Sitten kun korona tuli, päätimmekin viettää joulun meillä. Ja meille oli tervetulleita kaikki, puolisoiden vanhemmat ja sisarukset perheineen, ja muu lähipiiri. Sekään ei ollut hyvä, kun oli liikaa vierasta porukkaa

Onko osasyy siinä etteivät nykyvanhemmat viitsi sitä omaa joulua laittaa vaan laiskuuttaan ajavat valmiille.

Meillä hyvä kompromissi: ajetaan kahville ja lahjoille vanhempieni luo. Ennen vanhaan he ajoivat meille kun tuli pukki. Kaikki ovat omissa kodeissaan yötä. Toimii.

Ihmettelen samaa. Lapsuuden kodissa vietetiin aina joulu ydinperheenä. Noin joka kolmas vuosi mukana oli myös isoäiti. Hän oli leski ja vietti joulut vuoron perään m kolmen lapsensa perheissä.

Parhaat joulut olivat kyllä lapsena juuri ne, joissa mummo oli mukana!

Isoja sukujouluja en kaivannut enkä halua niitä nykyäänkään viettää.

Oma paras joulumuisto on kun koko suku molemmilta puolilta kokoontu meille illaksi. Oli kerrostaloasunto mutta olkkariin laitettiin iso pöytä. Se tuntu olevan myös monelle muulle sukulaiselle ihana kokemus, kun sitä muistellaan vielä 30 vuotta myöhemminkin

Tämäpä just

Olen itsekin miettinyt, sillä olen saanut jonkin verran arvosteluja, miten teen ja nyt oman jouluni, miksi ei vierailla. Me ollaan kolmekymppinen töissä käyvä pariskunta ja lapset kouluikäinen ja päiväkotilainen.

Mun lapsuuden perheen joulut olivat ruoassa aika vaatimattomia, koristelu vähän sinne päin, lahjoja paljon. Miehen perhe taas on jouluhulluja ja aaton jouluresidenssi menuineen sekä sitä edeltävä hypetys on hyvin uuvuttava ja tarkka ohjelma ja lahjoja ostetaan aina överisti. Minun lapsuuden perhe oli keskituloinen, miehen hyvinkin korkeasti tienaava.

Nykyään olen jo vuosia tehnyt oman joulun. Valmistellut lasteni kanssa niin, ettei se tuota ahdistusta, mutta että on meidän näköinen ja oloinen. Vuosia on tehty itse tarjottavat ja maksettu myös kaikki itse. Olen vuorotyössä ja joskus joulua vietetty vasta 25. Joskus vasta 26. Joskus on syöty jouluateria 23. Ja 24. olenkin ollut iltavuorossa.

Olen yhden joulun viettänyt anoppilassa vuoden ikäisen kanssa ja never again siihen en enää lähde. Muistan hyvin miten vauvaa piti lähteä kesken aterian hyssyttämään, ettei jouluaterian ruokarauha häiriinny. Olen myös toisen joulun viettänyt lapsuuden kodissa roudaten kaiken koristeet, astiat, lahjat perheeni you name it ja lisäksi siivonnut ja tehnyt ruokaa vauvan ja kolmevuotiaan kanssa miehen hakiessa kuusta, joo en halua enää koskaan sitäkään.

Ihan siis itsekkäistä syistä teen oman joulun. Meille on sitten väki tervetullutta joulun jälkeen rääppiäisille. Myös työni myötä tämä vähän niinkuin rytmittää tätä joulun viettoa näin. On vähän työlästä suunnitella kaikki, mutta saapahan itse päättää ja ajoittaa. Eikä tarvi vetää ykköset yllä koko päivää tai vastaavasti hinkata palanutta uunia. Tämä sopii meille. Yleensä sitten isovanhemmat jossain välissä ilmestyvätkin joulun viettoon ja itse koen sen parhaana. :>

Millä vietät sukujoulua tällaisessa tilanteessa:

Meillä on yhdet isoisovanhemmat, minun leskiäitini, miehen isä + uusi vaimo ja miehen äiti + uusi mies.

Minun äitini ei pidä miehen äidistä. Miehen isä ja äiti eivät voi sietää toisiaan. Isoisovanhemmat ovat yli 95-vuotiaita ja hoitokodissa. Nämä perheet asuvat eri paikkakunnilla (100-400 km:n päässä meiltä).

Meillä on aikuinen tytär, jolla on vakituinen poikaystävä, jonka kanssa eivät kyllä vielä asu yhdessä eivätkä ole viettäneet yhteisiä jouluja. Tytär asuu 200 km:n päässä meiltä, yksiössä.

Minulla on veli jolla on vaimo ja lapsi. Miehelläni ei ole sisaruksia, mutta appivanhempieni uusilla puolisoilla on yhteensä neljä lasta, joista osalla on omia lapsia.

Kuulostaako sekavalta? Sitä se onkin!

On täysin mahdotonta, että tässä kuviossa pystyy järjestämään joulunviettoa, jossa kaikki voisivat olla juuri sen oman lapsuusperheen kanssa.

Joskus yritin tehdä niin, että järjestin jouluaterian meillä, kaikki olivat tervetulleita. Paikalle tulivat meidän ydinperheemme lisäksi minun äitini ja miehen äiti + uusi mies. Ilta meni siinä, kun mummot kettuilivat toisilleen. Tämä kokeilu jäi siihen.

Olen jo pitkään tehnyt niin, että käymme aattona hoitokodissa tervehtimässä isoisovanhempia ja sen jälkeen olemme joulun kolmisin, minä, mies ja tytär. Ehkä jatkossa myös tyttären poikakaveri tahtoo liittyä seuraan. Olen pyytänyt myös omaa leskiäitiäni meille, mutta hän ei halua tulla. Toisaalta hän ei myöskään halua meitä vieraikseen. Joten antaa olla.

Muut tapaamiset hoidetaan ennen joulua tai joulun jälkeen, tai sitten joskus.

Hatunnosto sinulle, joka jaksoit lukea koko sepustuksen.

Ei vietetty mummolassa joulua vaikka ei ollut edes kaukana. Kotiin tehtiin joulu vanhempien luona ja aika vaatimatonta oli. Isä otti vähän kuppia ja lepäsi. Naurettiin kissalle, joka härppi kuusen koristeita. Tapaninpäivänä vasta käytiin mummolassa.