Mikä tämä juttu oikein on, ettei joulua voi viettää ydinperheenä?

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 80-luvulla, ja lapsuuden joulut olivat aivan ihania, kun aikuinen veljeni tuli mummolaan aina koko joululomaksi ja isäni (vanhempani olivat eronneet) tuli meille myös. Jouluaattona tuli jouluaterialle iso porukka vaihtuvia vieraita, jonain jouluina esimerkiksi sukulaisia äidin puolelta ja joskus minun kummejani yms. Äidilläni oli pitopalvelu, joten hänen jouluateriansa olivat aina tosi hienoja, ja vieraat olivat tyytyväisiä.

Asuimme äitini kanssa samassa pihapiirissä isovanhempieni kanssa, mutta ihan tavalliset pienet omakotitalot meillä oli. Silti ei ollut mitään vaikeuksia viettää joulua isolla porukalla. Se ahtaus oli osa tunnelmaa :)

Mä ymmärrän sua hyvin. Mun lapseni ja siskoni lapset ovat samaa ikäluokkaa kanssasi ja heilläkin hyviä muistoja lapsuutensa sukujouluista. Tykkäävät sukujouluista edelleenkin. Tässä vaan on sellainen probleema, että he eivät pysty kerrostalokaksiohinsa tai -kolmioihinsa järjestämään lapsuutensa jouluja. Sama porukka, joka oli heidän lapsuutensa jouluissa, on elossa edelleen. Ja lisäksi on tullut puolisoita ja lapsia. 

Niinpä, mun lapsuudessa juhlittiin perheen kesken. Ei ollut sukulaisia mukana.

52v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna pitäisi kaikilla olla hyvä tahto ja antamisen mieltä.

Tämä marisija- marttyyrimummo vei joulumieleni jo nollaan. Kerran vuoteen voi laittaa rahaa reilummin menemään jotta lastenkin on kiva tulla lapsineen hyvinvalmisteltuun lapsuudenkotiin. En kai nyt aattona rupeisi minihkään tortunpaistoon tai rosollin tekoon?

Toivottavast tästä joulutunnelmaan taas pääsee, unohdan köyhät ja raihnaset mummot.

Marisija-marttyyrimummo on varmaan aiemmin ollut se raivosiivoava marttyyriäiti joka on kiukutellut koko joulunaluksen perheelleen, kun kaiken pitää olla täydellistä.

Kyllä. Passiivis-aggressiivinen paska koko elämänsä. Mitään ei voi sanoa suoraan, mitään ei voi kuunnella, mistään ei voi neuvotella ja sitten itseaiheutetusta uupumuksesta täristen haukutaan kaikki.

Nykyään äidilläni on diabetes ja hänen vuoden kohokohtansa on se, kun han pääsee jouluna selittämään, miten häntä ei taaskaan huomioitu ruoissa.

Kamalia mummoja kun kehtaavat sanoa olevansa väsyneitä. Kyllä semmosia mummoja pitääkin haukkua, mummojen on jaksettava hymyillen, vielä viiskymppiset saa kiukutella ja ottaa raivarit jos 80 v sanoo uupuneensa kun oli kaupoissakin kova tungos.

Jos väkisin painostamalla ja uhriutumalla vaatii lapset luokseen, estää ketään osallistumasta jouluvalmisteluihin ja haluaa väen vängällä passata kaikki, ja sitten valittaa uupumustaan, niin se on aivan sama minkä ikäinen ihminen on kyseessä, typerää käytöstä silti.

Ja varsinkin määrää että kaiken pitää olla tällä lailla ja tolla lailla koska aina niin on ollut ja marmattaa pilaten kaikkien tunnelman ja sitten KERHOSSA HUOKAILEE MUILLE MUMMOILLE MITEN KAMALAA TAAS OLI niin ihan helvetin rasittava ämmä on.

No kasvata hyvä ihminen selkäranka! En jaksa lukea kaikkea läpi, joten en tiedä tuleeko mummo tielle vai te hänen luokseen, mutta nyt on aika muuttaa perinne, oli se kumpi tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna pitäisi kaikilla olla hyvä tahto ja antamisen mieltä.

Tämä marisija- marttyyrimummo vei joulumieleni jo nollaan. Kerran vuoteen voi laittaa rahaa reilummin menemään jotta lastenkin on kiva tulla lapsineen hyvinvalmisteltuun lapsuudenkotiin. En kai nyt aattona rupeisi minihkään tortunpaistoon tai rosollin tekoon?

Toivottavast tästä joulutunnelmaan taas pääsee, unohdan köyhät ja raihnaset mummot.

Marisija-marttyyrimummo on varmaan aiemmin ollut se raivosiivoava marttyyriäiti joka on kiukutellut koko joulunaluksen perheelleen, kun kaiken pitää olla täydellistä.

Kyllä. Passiivis-aggressiivinen paska koko elämänsä. Mitään ei voi sanoa suoraan, mitään ei voi kuunnella, mistään ei voi neuvotella ja sitten itseaiheutetusta uupumuksesta täristen haukutaan kaikki.

Nykyään äidilläni on diabetes ja hänen vuoden kohokohtansa on se, kun han pääsee jouluna selittämään, miten häntä ei taaskaan huomioitu ruoissa.

Kamalia mummoja kun kehtaavat sanoa olevansa väsyneitä. Kyllä semmosia mummoja pitääkin haukkua, mummojen on jaksettava hymyillen, vielä viiskymppiset saa kiukutella ja ottaa raivarit jos 80 v sanoo uupuneensa kun oli kaupoissakin kova tungos.

Jos väkisin painostamalla ja uhriutumalla vaatii lapset luokseen, estää ketään osallistumasta jouluvalmisteluihin ja haluaa väen vängällä passata kaikki, ja sitten valittaa uupumustaan, niin se on aivan sama minkä ikäinen ihminen on kyseessä, typerää käytöstä silti.

Ja varsinkin määrää että kaiken pitää olla tällä lailla ja tolla lailla koska aina niin on ollut ja marmattaa pilaten kaikkien tunnelman ja sitten KERHOSSA HUOKAILEE MUILLE MUMMOILLE MITEN KAMALAA TAAS OLI niin ihan helvetin rasittava ämmä on.

No kasvata hyvä ihminen selkäranka! En jaksa lukea kaikkea läpi, joten en tiedä tuleeko mummo tielle vai te hänen luokseen, mutta nyt on aika muuttaa perinne, oli se kumpi tahansa.

Puhun tästä ketjun ruikuttajasta ja hänen kanssasisaristaan.

Mun lapsuudessa ysärillä oltiin äidin siskon perheen kanssa vuorojouluin aattoilta. Sen muistan, että joulu tuntui aina joulummalta kotona, mutta silti joulu pelkällä ydinperheellä ei olisi ollut siltikään kiva.

Kun saatiin omat lapset, niin ilmoitettiin, että me ollaan joulu kotona tästä eteenpäin ja meille on tervetulleita isovanhemmat ja miksei muutakin sukua. Miehen äidillä tämä oli kova paikka ja saatiin paljon palautetta. Kovasti tätä ihmettelimme, kun anoppi ei ole lainkaan jouluihminen. Muutama koriste ja valmislaatikot riittivät marttyyrimeininkiin ja mitään juhlantuntua ei kumpikaan miehen vanhemmista osannut ikinä jouluihin (tai muihinkaan juhliin) luoda mieheni mielestä. Joinain jouluina ovat käväisseet, mutta poikkeustapauksia nämä. Mun äitini on yleensä ollut miehensä kanssa.

Meidän lapset on nyt teinejä ja nyt jo alkaa aavistelemaan, että joulut eivät ole tällaisia ikuisesti. Varmaan sama kutsu esitetään aikuisille lapsille, että saa tulla kotiin valmiiseen jouluun, jos haluaa. Saatan vähän pettyä, kun ensimmäistä kertaa onkin aatto ilman yhtäkään lasta, mutta sen varan pidän, että lapset ei tätä huomaa. Mulle on ollut ihanaa tehdä perhejouluja ja sama oikeus on heilläkin sitten omissa kodeissaan. Jos ikinä pääsen mummoksi ja saan kutsuja joulun viettoon lasten koteihin, niin yritän olla vaivaton ja avulias vieras ja kunnioittaa lasten jouluperinteitä. Varmaan tulee niitä kylpyläjoulujakin miehen kanssa tai mennään Euroopan joulutoreja kiertelemään. Mutta niin kauan, kuin saan niin laitan joulun kaikille ketkä siihen haluaa osallistua, en marttyroi ja joulubudjettia voi kerryttää jo hyvissä ajoin, niin ei tule ikinä olemaan siitä kiinni. 

Minusta olisi ihana olla oman perheen kesken koko joulu ja niin ollaankin ainakin joulupäivä. Aattoiltana mennään mummolaan ja kyllä lapsilla on hauskaa serkkujen kanssa ja helppoahan se on valmiiseen pöytään istua mutta olisi joskus ollut kiva myös olla kotona aattokin. Mutta yöksi tullaan pois joten siedän hybridimallin.

Vierailija kirjoitti:

Milloin ahtaa ydinperheen sisään vangitsemista tuli tapa? Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori ja minulla on aina ollut suku ympärilläni niin jouluna, juhannuksena, jne...

Noin vuonna 2010 alkoi ydinperhekäpertymä. Kaikki ulkopuolinen on niin pelottavaa että ydinperheen pitää pysyä visusti kimpassa KOKO AJAN.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi ihana olla oman perheen kesken koko joulu ja niin ollaankin ainakin joulupäivä. Aattoiltana mennään mummolaan ja kyllä lapsilla on hauskaa serkkujen kanssa ja helppoahan se on valmiiseen pöytään istua mutta olisi joskus ollut kiva myös olla kotona aattokin. Mutta yöksi tullaan pois joten siedän hybridimallin.

Vai että ihan siedät sen, että vanha mummo vääntää vuodesta toiseen joulupöydän valmiiksi isolle porukalle eikä pääse itse valmiiseen pöytään.

Lapsuudessani joulu oltiin aina kotona, yleensä oman perheen kanssa. Joskus mummo oli meillä.

Nykyisinkin vietän joulun mieluiten omassa kotona. Joulussa on tärkeintä levollinen olo, sen löydän parhaiten kotona perheen kanssa. Isot sukujoulut kuulostaa painajaismaiselta hässäkältä

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 80-luvulla, ja lapsuuden joulut olivat aivan ihania, kun aikuinen veljeni tuli mummolaan aina koko joululomaksi ja isäni (vanhempani olivat eronneet) tuli meille myös. Jouluaattona tuli jouluaterialle iso porukka vaihtuvia vieraita, jonain jouluina esimerkiksi sukulaisia äidin puolelta ja joskus minun kummejani yms. Äidilläni oli pitopalvelu, joten hänen jouluateriansa olivat aina tosi hienoja, ja vieraat olivat tyytyväisiä.

Asuimme äitini kanssa samassa pihapiirissä isovanhempieni kanssa, mutta ihan tavalliset pienet omakotitalot meillä oli. Silti ei ollut mitään vaikeuksia viettää joulua isolla porukalla. Se ahtaus oli osa tunnelmaa :)

Nämä joulut on varmasti lapsesta ihania. Äitinä katselen asiaa vähän eri suunnasta. Pitopalvelu arkena ja jouluna...

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa. Meillä on esimerkiksi takkahuoneessa sohvasänky, jonka saa levitettyä parisängyksi ja sen alla lasten vanha vuodevaatelaatikko, jossa nukkuu 1-2 lasta. Samaten olen säästänyt vanhan kerrossängyn, joka on arkisin kauniin verhon takana työhuoneessani, jota en tietenkään jouluna tarvitse työntekoon. Ja vaatehuoneessa on useampi kunnollinen patja. Meillä on myös sisustettu huoneet niin, että niitä majapaikkoja saa helposti. Lapsille saa helposti tehtyä ihania majoja.

Kiikkustuoleista sen tilaa vievän vein mökille, ja kaupungissa on vain se pystymalli joka ei vie tilaa.

 Piece of cake.

Ihanaa että teillä on ylimääräistä tilaa mihin majoittaa vieraita <3

Takkahuone, työhuone, vaatehuone... ja vielä mökki mihin voi viedä ylimääräisiä huonekaluja...

Meillä ei löydy takkahuonetta, työhuonetta eikä vaatehuonetta saatikka mökkiä. Helppoa....

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Tulee vietettyä joulu autossa suhaten eri paikkojen väliä.

Eipä kaikkia ole pakko samana iltana suhata.

Ja harvalla suhattavia paikkoja kymmeniä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 80-luvulla, ja lapsuuden joulut olivat aivan ihania, kun aikuinen veljeni tuli mummolaan aina koko joululomaksi ja isäni (vanhempani olivat eronneet) tuli meille myös. Jouluaattona tuli jouluaterialle iso porukka vaihtuvia vieraita, jonain jouluina esimerkiksi sukulaisia äidin puolelta ja joskus minun kummejani yms. Äidilläni oli pitopalvelu, joten hänen jouluateriansa olivat aina tosi hienoja, ja vieraat olivat tyytyväisiä.

Asuimme äitini kanssa samassa pihapiirissä isovanhempieni kanssa, mutta ihan tavalliset pienet omakotitalot meillä oli. Silti ei ollut mitään vaikeuksia viettää joulua isolla porukalla. Se ahtaus oli osa tunnelmaa :)

Nämä joulut on varmasti lapsesta ihania. Äitinä katselen asiaa vähän eri suunnasta. Pitopalvelu arkena ja jouluna...

Marttyyrien kuningatar,

Vierailija kirjoitti:

Me olemme pari kertaa sanoneet, että haluamme viettää joulun oman perheen kesken. Vastaukseksi olemme saaneet  ensin nurisevan hyväksynnän, mutta sitä seuraa välittömästi kysymys "milloin te sitten tulette?". Eli vanhempamme eivät vain mitenkään tunnu ymmärtävän, että juuri se kaamoksessa ympäri Suomea ajelu lyhyen joululoman aikana, ja toisten nurkissa majailu ei vaan tunnu kovin jouluiselta. Varsinkin kun molemmissa paikoissa pitää käydä silti se heidän tapojensa mukainen jouluaattorutiini (jonka he itse loivat silloin kun me olimme lapsia). Monta kertaa olemme esimerkiksi sanoneet, että emme tarvitse läjäpäin lahjoja ja joululaatikoita, tai television katselu jouluna ei ole oikein meidän mielestä jouluista, jne, ja aina kaikki vedetään väkisin samalla tavalla.

Ja se kysely, syyllistäminen, voivottelu, jos pidämme päämme. Ostetaan väkisin lapsille hirveästi lahjoja, ja puhelimessa sitten heille selitetään, että täällä ne teitä odottelevat.

Aivan samat kokemukset, huoh! Paitsi että kun aattona teimme ne pikavierailut mummoloihin, niin vanhempani kyllä aina sujauttivat lasten lahjat pukinkonttiin pantavaksi, mutta anoppi ei koskaan. Halusi jättää ne pantiksi, että varmasti palaamme vielä joulupyhinä vierailemaan.

Tylsää lapsia kohtaan, sillä lahjoissa saattoi olla juuri niitä leluja joita olivat toivoneet, ja aattona luulivat että eivät niitä saa kun pukin tuomien joukosta puuttuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Tulee vietettyä joulu autossa suhaten eri paikkojen väliä.

Eipä kaikkia ole pakko samana iltana suhata.

Ja harvalla suhattavia paikkoja kymmeniä on.

Yleensä ne kaikki isovanhemmat haluavat, että juuri heidän luona vietetään se aattoilta. Jos niin ei tee, alkaa nurina, Jos tekee, että kiertää eri paikoissa, saa jokaisessa kuulla "nytkö te vasta tulitte" ja "nytkö te jo lähdette". Siinä on oma joulumieli kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Tulee vietettyä joulu autossa suhaten eri paikkojen väliä.

Eipä kaikkia ole pakko samana iltana suhata.

Ja harvalla suhattavia paikkoja kymmeniä on.

Yleensä ne kaikki isovanhemmat haluavat, että juuri heidän luona vietetään se aattoilta. Jos niin ei tee, alkaa nurina, Jos tekee, että kiertää eri paikoissa, saa jokaisessa kuulla "nytkö te vasta tulitte" ja "nytkö te jo lähdette". Siinä on oma joulumieli kaukana.

Niin tuttua, ja ahdistavaa!

Olen päättänyt, että sitten kun omat lapset ovat aikuisia, niin vapaasti saavat viettää omanlaista joulua. Ei mitään paineita. Jos eivät ilmoita tulevansa vierailulle tai kutsu omaan kotiinsa, se on aivan ok. Voin sitten lähteä miehen ja koiran kanssa vaikka mökille joulunviettoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmoittanut lapsille, että jouluna ei tarvitse lapsuudenkotiin tulla, osaamme hyvin viettää joulua kahdestaan. Ja tarkoitan koko joulunaikaa, ei siis mitään tapaninajelua mummolaan lounastamaan. Lahjat vaihdetaan itsenäisyyspäivän tienoilla, sitäkään varten ei tarvitse ajella ympäriinsä. En tarvitse joulusoittoja, teamspuheluita tms. kokeakseni jouluntaikaa, viettäkööt joulunsa lapsineen juuri niin kuin haluavat.

Silti joka vuosi isänpäivän tienoilla miniä aloittaa keskustelut siitä, miten ihana olisi iso sukujoulu nimenomaan täällä miehensä lapsuudenkodissa ja miten mielellään hän laittaisi ruokaa ja olisi nyyttärit ja koristeltaisiin koti(mme) oikein jouluiseksi jne. Ja joka vuosi vastaan, että kiitos ei, jokainen jouluilee omassa kodissaan omalla tavallaan. Meillä joulu on hiljentymistä, ei ihania tiktok-kuvia.

Minä vietän joulun mieluiten yksin, jos olen joulun vapaalla. Ja varsinkaan työjouluna en kaipaa vieraita.

Kun lapset oli sinkkuja, kävivät aattona syömässä. Mutta kun löysivät puolison ja saivat lapsia, toivoin, että viettäisivät joulut omillaan. Yksi syy sekin, että en jaksa laittaa isolle porukalle joulua ja ruokia. Toiseksi se, että työjouluna varsinkaan en jaksa passausta ja vapaa jouluna mieluiten vain lepään omillani.

En tunne itseäni hylätyksi mummoksi, jos jouluna vain soittavat joulutervehdyksen

Ai mikä siinä on?

Ihan omaa velliperceisyyttä kun ei saa sanottua sukulaisille "me vietetään joulu ihan oman perheen kesken"

Syyllinen löytyy peiliin katsomalla. Terapiassa voi sitten itkeä miksi on niin stnan selkärangaton ettei saa edes tollasta asiaa suustaan ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joulunakin pitäisi tehdä kaikki niin kuin arkena, eli jokainen vain oman perheensä parissa? Tottakai ihmiset ovat vapaita tekemään niin, jos välttämättä haluavat. Useimmille joulu on kuitenkin perhejuhla, jota on mukava viettää omien rakkaiden seurassa.

Omien rakkaiden? Anoppi vai oma äiti 😌

Jouluna on kolme pyhää, joten kyllä sinä aikana ehtii tavata sekä äitiä että anoppia ja vaikka mummojakin. Sinulle se voi tulla yllätyksenä, mutta on olemassa sellaisia ihmisiä jotka ovat hyvissä väleissä anoppinsa kanssa.

Jouluna on kyllä kolme pyhää, mutta aatto on varmasti kaikille se  tärkein. 

Jouluna on kaksi pyhää ja kumpikaan niistä ei ole aatto.

Koska suomalaisten joulunvietto nyt kuitenkin keskittyy nimenomaan aattoon, voidaan hyvin kysyä, millä perusteella joulupäivä ja tapaninpäivä ovat yleisiä vapaapäiviä. Varmasti olisi mielekkäämpää olla töissä, kuin äidin tai anopin luona selittelemässä, miksi sitä nyt vasta tultiin, kun joulu on jo "ohi".

Jouluaattona oli aina äidinäiti meillä ja joskus myös isotätini. Joulupäivänä mentiin isän vanhemmille. Kaikki asuttiin samassa kaupungissa niin ei tarvinnut ajaa koko joulua.

N54