Asumiskuvioita, aikuinen lapsi ja työharjoittelu
Aikuisella lapsellani on alkamassa työharjoittelu alkuvuodesta. Hän opiskelee ja asuu toisella paikkakunnalla, josta tänne on noin tunnin matka. Meiltä työharjoittelupaikkaan on puolisen tuntia autolla, tai 45 min julkisilla.
No, hän pyysi päästä asumaan tänne kahdeksi kuukaudeksi. Ei siinä mitään, hirveän kiva olisi lapsi kotiin saada, mutta ei meillä oikeasti ole tilaa majoittaa häntä fiksusti noin pitkää aikaa. Meillä on hänen siskonsa huone, siellä on lyhyitä jaksoja nukkunut patjalla lattialla, sitten on olohuone, jossa vähän liian lyhyt sohva nukkumiseen ja sitten meidän aikuisten huone.
Siskon huoneen lattia olisi potentiaalisin, mutta siskolla on poikaystävä, joka viettää meillä paljon aikaa ja teini tosiaan sai aivan hepulin ideasta ja sanoi muuttavansa sitten poikaystävälleen mieluummin. Patjaa voisi toki tilanteen mukaan raahata sitten olohuoneeseen niiksi öiksi, kun poikaystävä on täällä, mutta hankalalta tuntuu sekin. Lisäksi ylipäätään se, että jo nyt melko ahtaassa asunnossa valloitettaisiin lattiatilaa ylimääräiselle patjalle pariksi kuukaudeksi tuntuu aikamoiselta.
Kysyin sitten tyttäreltä, että eikö hän kuitenkin voisi kulkea tuota väliä, hänellä kuitenkin tulee juna varsin sujuvasti lähelle työharjoittelupaikkaa. Eikä säästö meiltä nyt niin olennainen ole. Välillä voisi lainata autoakin kulkemiseen, jos meillä ei ole pakollisia työmenoja ja lähitöitä. Mutta siitä hän taas suuttui.
Sanokaa nyt viisaat, miten ratkoa tätä pulmaa?
Kommentit (209)
Kuinka kauan se lapsi on asunut eri paikkakunnalla? Mietin vaan, että ehkä hänellä on koti-ikävä ja haluaisi siksi asua tämän ajan teidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kuviota tarkemmin tuntematta ja lasten luonteita. Ehkä lähtökohta olisi itsellä, että etusijalla on kotona vielä asuva teini, ei ole kohtuullista hänen huonettaan luvata käyttöön.
Mutta sitä olohuoneessa nukkumista kannattaa vahvasti harkita tai ainakin niin että silloin kun ei voi lainata autoa, voisi olla teillä ja silloin kun voi lainata autoa, menisi ehkä omaan kotiinsa?
Tätä minä itsekin hänelle vähän yritin ehdottaa, että lyhyemmissä pätkissä voisi olla täälläkin, mutta että ei oikein ole reilua siskoa kohtaan majoittua pitkiksi ajoiksi tämän huoneeseen. Ap
Missä aikuinen lapsi asui alaikäisenä?
Meillä tietenkin. Muutimme pienempään jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän muutti kotoa. Ap
Huomaa kyllä kumpi lapsista on tärkeämpi.. Älä ihmettele jos välit viilenevät entisestään, en usko että kohtelu ollut kovin tasapuolista tähänkään asti.
Normaalille teinille olisi ok, jos sisarus majoittuisi lattialle, kun kyse on kahdesta kuukaudesta. Muutamina öinä voisi sitten nukkua vaikka siellä olohuoneessa (tai vaikka sitten kotonaan), että poikaystävä pääsee kylään. Tämä teini voi kuitenkin varmasti poikaystävälläänkin vierailla välillä. Ei tarvitse olla 24/7 yhdessä.
Ymmärsinkö oikein, että hänellä on tunnin matka kotoaan teille ja teiltä vielä autolla 30 min ja julkisilla 45 min harjoittelupaikkaan. Eli menisikö hänellä julkisilla 1h 45 min suuntaansa työmatkoihin, jos kotoaan kulkisi? Kyllä 3,5 h työmatkat päivässä ovat minusta sen verran paljon, että antaisin majoittua olohuoneeseen patjalle. Patjalle päiviksi sängyn alle, niin ei edes haittaa tavallista elämää pienessäkään asunnossa.
Tunnin tai puolentoista tunnin työmatkat on ihan tavallisia täällä pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
On hänellä oma koti, mutta minusta nyt on ihan kohtuullista, että 17-vuotiaat vakavasti seurustelevat voivat viettää öitä yhdessä. Ei hän meillä siis joka päivä ole, mutta useita öitä viikossa. Siksi mietinkin jonkinlaista kompromissia myös niin, että aikuinen lapsi voisi esim puolet viikosta asua meillä ja yritettäisiin mahdollisimman paljon lainata hänelle autoa.
Lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aikuisena minun on silti asetettava alaikäisen huollettavan hyvinvointi edelle, jos on aivan pakko valita.
Ap
Mieluummin teinin poikakaveri kuin oma lapsi!
"Hän opiskelee ja asuu toisella paikkakunnalla, josta tänne on noin tunnin matka. Meiltä työharjoittelupaikkaan on puolisen tuntia autolla, tai 45 min julkisilla."
Ei tässä kyllä lue, että olisi tunnin matka asuinpaikastaan sinne työharjoitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että hänellä on tunnin matka kotoaan teille ja teiltä vielä autolla 30 min ja julkisilla 45 min harjoittelupaikkaan. Eli menisikö hänellä julkisilla 1h 45 min suuntaansa työmatkoihin, jos kotoaan kulkisi? Kyllä 3,5 h työmatkat päivässä ovat minusta sen verran paljon, että antaisin majoittua olohuoneeseen patjalle. Patjalle päiviksi sängyn alle, niin ei edes haittaa tavallista elämää pienessäkään asunnossa.
Ei, vaan tunti työharjoittelupaikkaan kotoaan junalla tai meiltä puoli tuntia autolla, 45 min julkisilla. Ap
No meille voi aina tulla aikuiset lapset takaisin millloin tahansa.
Kuopuksella on huone ihan ennallaan, esikoisen huoneessa on mun ompelukone kun siellä on talvellakin hyvä päivävalo. Muuten hyone odottaa häntä
Koronan takia olikon viime talvena etänä kotoa käsin monta kuukautta.
Minut siivottiin pois kotoani jo lukioaikana. Ei tarvitse ihmetellä miksen nyt mene tai lapseni käy.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan se lapsi on asunut eri paikkakunnalla? Mietin vaan, että ehkä hänellä on koti-ikävä ja haluaisi siksi asua tämän ajan teidän kanssa.
4 vuotta on asunut omillaan, niistä 2,5 vuotta opiskelupaikkakunnalla. Ap
Petauspatja sohvalle ja päiväksi se rullalle vaikka teidän makkariin. Varmaan ahtaus alkaa jossain vaiheessa tympiä ja haluaa välillä omaan kotiinsa.
Molemmat tytöt ovat tottuneet ratkaisemaan asioita kiukuttelemalla. Ole nyt se aikuinen.
Sääliksi käy lasta, kun äiti on potkinut perheestä pihalle :( lapsiparka, tuntuu varmasti todella yksinäiseltä
Vierailija kirjoitti:
No meille voi aina tulla aikuiset lapset takaisin millloin tahansa.
Kuopuksella on huone ihan ennallaan, esikoisen huoneessa on mun ompelukone kun siellä on talvellakin hyvä päivävalo. Muuten hyone odottaa häntä
Koronan takia olikon viime talvena etänä kotoa käsin monta kuukautta.
Minut siivottiin pois kotoani jo lukioaikana. Ei tarvitse ihmetellä miksen nyt mene tai lapseni käy.
Ajatella, meidän oli rahan säästämisen vuoksi pakko vaihtaa pienempään. Varmaan se tekee meistä kamalia vanhempia, jotka siivosivat teinin pois jo lukiossa (ei todellakaan, hän itse muutti 19 vuotiaana omasta tahdostaan)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
On hänellä oma koti, mutta minusta nyt on ihan kohtuullista, että 17-vuotiaat vakavasti seurustelevat voivat viettää öitä yhdessä. Ei hän meillä siis joka päivä ole, mutta useita öitä viikossa. Siksi mietinkin jonkinlaista kompromissia myös niin, että aikuinen lapsi voisi esim puolet viikosta asua meillä ja yritettäisiin mahdollisimman paljon lainata hänelle autoa.
Lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aikuisena minun on silti asetettava alaikäisen huollettavan hyvinvointi edelle, jos on aivan pakko valita.
Ap
Hyvinvointi?
Miten se nyt on vaarantunut tai vaarantuu, kun sisko nukkuu samassa huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnin tai puolentoista tunnin työmatkat on ihan tavallisia täällä pääkaupunkiseudulla.
Ohiksena, hirveää elämää, minulla on aina ollut työmatka noin 7 minuuttia. Kuka hullu käyttää elämästään kolme tuntia joka arkipäivä ihan turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
On hänellä oma koti, mutta minusta nyt on ihan kohtuullista, että 17-vuotiaat vakavasti seurustelevat voivat viettää öitä yhdessä. Ei hän meillä siis joka päivä ole, mutta useita öitä viikossa. Siksi mietinkin jonkinlaista kompromissia myös niin, että aikuinen lapsi voisi esim puolet viikosta asua meillä ja yritettäisiin mahdollisimman paljon lainata hänelle autoa.
Lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aikuisena minun on silti asetettava alaikäisen huollettavan hyvinvointi edelle, jos on aivan pakko valita.
ApHyvinvointi?
Miten se nyt on vaarantunut tai vaarantuu, kun sisko nukkuu samassa huoneessa.
Ei katsos pääse bylsimään rauhassa
Täysin ohiksena.
En antaisi teinin poikaystävän asua tuohon tyyliin meillä.