Lue keskustelun säännöt.
Asumiskuvioita, aikuinen lapsi ja työharjoittelu
06.11.2022 |
Aikuisella lapsellani on alkamassa työharjoittelu alkuvuodesta. Hän opiskelee ja asuu toisella paikkakunnalla, josta tänne on noin tunnin matka. Meiltä työharjoittelupaikkaan on puolisen tuntia autolla, tai 45 min julkisilla.
No, hän pyysi päästä asumaan tänne kahdeksi kuukaudeksi. Ei siinä mitään, hirveän kiva olisi lapsi kotiin saada, mutta ei meillä oikeasti ole tilaa majoittaa häntä fiksusti noin pitkää aikaa. Meillä on hänen siskonsa huone, siellä on lyhyitä jaksoja nukkunut patjalla lattialla, sitten on olohuone, jossa vähän liian lyhyt sohva nukkumiseen ja sitten meidän aikuisten huone.
Siskon huoneen lattia olisi potentiaalisin, mutta siskolla on poikaystävä, joka viettää meillä paljon aikaa ja teini tosiaan sai aivan hepulin ideasta ja sanoi muuttavansa sitten poikaystävälleen mieluummin. Patjaa voisi toki tilanteen mukaan raahata sitten olohuoneeseen niiksi öiksi, kun poikaystävä on täällä, mutta hankalalta tuntuu sekin. Lisäksi ylipäätään se, että jo nyt melko ahtaassa asunnossa valloitettaisiin lattiatilaa ylimääräiselle patjalle pariksi kuukaudeksi tuntuu aikamoiselta.
Kysyin sitten tyttäreltä, että eikö hän kuitenkin voisi kulkea tuota väliä, hänellä kuitenkin tulee juna varsin sujuvasti lähelle työharjoittelupaikkaa. Eikä säästö meiltä nyt niin olennainen ole. Välillä voisi lainata autoakin kulkemiseen, jos meillä ei ole pakollisia työmenoja ja lähitöitä. Mutta siitä hän taas suuttui.
Sanokaa nyt viisaat, miten ratkoa tätä pulmaa?
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niitä asioita (muistoja), jotka painavat sitten, kun tarvitsisitte tämän lapsen apua tulevaisuudessa.
Ja ne toisen lapsen fiilikset tilanteessa eivät sitten paina?
Veikkaisin että aikuisena on helpompi ymmärtää miksei sen hetkinen poikkis voinut pariin kuukauteen asua meillä ihan joka yö, kun sen että äiti valitsi mieluummin tuntemattoman ihmisen sinne asumaan kun olisi hetkellistä auttanut minua, omaa lastaan.
Jaa, minä muutin 16-vuotiaana poikaystävän perheen luokse pysyvästi, koska omat vanhempani kielsivät yökyläilyt ja dissasivat seurusteluani. Huomautuksena, että olen nyt lähes 40 ja olemme yhdessä edelleen. Vanhempiin eivät välit oikein koskaan korjaantuneet.
Ei liity ketjun aiheeseen muuten kyin että eikö nyt voidi se poikkiksen perhe välittää majoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs tuo teidän teininne. Meillä ei olisi paljon keskusteltu asiasta, vaan patja olisi tuotu huoneeseen. Päiväthän ollaan kuitenkin töissä ja koulussa ja muutenkin elämää kodin ulkopuolella. Joku teinin parisuhde jos kaatuu siihen, että ei poikkis halua nukkua samassa huoneessa niin antaa kaatua tai tyttö voi olla sen aikaa poikkiksen luona muutamia öitä. Kyse on vain kahdesta kuukaudesta: vähän yli 60 yöstä. Oikeasti?!
Onko puolen tunnin ajansäästö päivässä vs teinin seurustelu oikeasti samanarvoinen asia? Teinit tuppaavat olemaan vähän itsekkäitä, ja aikuisten pitäisi mielestäni sitä ymmärtää.
Kyllä haluaisin ihan oikeasti löytää sellaisen ratkaisun, missä teini voisi elää aika lailla normaalisti ja me aikuiset sitten tavalla tai toisella saisimme jonkinlaisen järkevän mallin tähän. Mietin jopa jos vuokraisi aikuiselle lapselle jonkun kalustetun huoneen pariksi kuukaudeksi tästä läheltä.
Ap
Sinä et pidä omaa 23-vuotiasta enää lapsenasi.
Sekin on erikoista, että muutit pieneen asuntoon ja ostit sohvan, johon ei mahdu nukkumaan. Ajattelitko, ettei aikuinen lapsi ole enää teille tervetullut yöksi koskaan.
Miten esim jouluna? Pitääkö hänen lähteä yöksi kotiin vai saako tulla edes käymään?
23-v on jo aikuinen ja häneltä saa odottaa aikuisen ymmärrystä. Aikuisen pitäisi ymmärtää, ettei hän voi vain marssia vanhempiensa kotiin ja sanella miten muiden kuuluu siellä elää. Kompromissista voi neuvotella ja hänen pitää ymmärtää, että joutuu itsekin antamaan vähän periksi.
Minun 23-vuotias on minun lapseni ja saa tulla tänne koska haluaa. Ei erilainen kuin 5 vuotta nuorempi siskonsa.
Saako hän olla teillä niin pitkään kuin haluaa, ja pitääkö siskonkin muuttaa elämäänsä sen takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena, meillä on perheessä tiukkaa rahasta ja kun lapset omiin koteihin muuttavat, muutamme itsekin paljon pienempään, emmekä erikseen sisusta aikuisille lapsille enää tiloja. Lyhytaikaista majoitusta varten riittää patja, joka sitten on siellä minne mahtuu.
Se on helppo huudella, jos on rajattomasti tilaa ja haluaa säilyttää lapsille omat huoneet edelleen ja odotella heitä "kotiin". Meillä nyt ei siihen kohtuullista mahdollisuutta ole.
Torissa on joka viikko tarjolla ilmaisia sohvasänkyjä ja muita majoitustarvikkeita.
Mikdi yleensä lisäännyitte?
Koska halusimme lapsia? Ja varmaan joo edullisesti saa jonkun käytetyn vuodesohvan, mutta jos kotona on tarkoituksenmukaiset kalusteet, minne ne raahataan pois tieltä? sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa auto lapsen käyttöön harkan ajaksi ja hän voi kulkea autolla kotoaan. Varmasti kulkee sieltä nopeammin autolla kuin julkisilla. Te voitte sen ajan kulkea julkisilla töihin kun kerta majoitus ei järjesty.
No kylläpä nyt koko perheen pitäisi hyppiä yhden työharjoittelun takia.
Tietysti. Hänhän on perheen alkuperäinen lapsi. Olisi ap ollut lisääntymättä jos ei voi lapsesta huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
On hänellä oma koti, mutta minusta nyt on ihan kohtuullista, että 17-vuotiaat vakavasti seurustelevat voivat viettää öitä yhdessä. Ei hän meillä siis joka päivä ole, mutta useita öitä viikossa. Siksi mietinkin jonkinlaista kompromissia myös niin, että aikuinen lapsi voisi esim puolet viikosta asua meillä ja yritettäisiin mahdollisimman paljon lainata hänelle autoa.
Lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aikuisena minun on silti asetettava alaikäisen huollettavan hyvinvointi edelle, jos on aivan pakko valita.
Ap
Alaikäisen hyvinvointia ei millään tavoin edistä tuollainen avoliitto poikaystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niitä asioita (muistoja), jotka painavat sitten, kun tarvitsisitte tämän lapsen apua tulevaisuudessa.
Ja ne toisen lapsen fiilikset tilanteessa eivät sitten paina?
Veikkaisin että aikuisena on helpompi ymmärtää miksei sen hetkinen poikkis voinut pariin kuukauteen asua meillä ihan joka yö, kun sen että äiti valitsi mieluummin tuntemattoman ihmisen sinne asumaan kun olisi hetkellistä auttanut minua, omaa lastaan.
Jaa, minä muutin 16-vuotiaana poikaystävän perheen luokse pysyvästi, koska omat vanhempani kielsivät yökyläilyt ja dissasivat seurusteluani. Huomautuksena, että olen nyt lähes 40 ja olemme yhdessä edelleen. Vanhempiin eivät välit oikein koskaan korjaantuneet.
Ei liity ketjun aiheeseen muuten kyin että eikö nyt voidi se poikkiksen perhe välittää majoittaa.
En kommentoi aloittajan tilannetta nyt, vaan ihan sitä, etteivät ne nuorten seurustelusuhteet ole merkityksettömiä vaan nuorille hyvinkin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niitä asioita (muistoja), jotka painavat sitten, kun tarvitsisitte tämän lapsen apua tulevaisuudessa.
Ja ne toisen lapsen fiilikset tilanteessa eivät sitten paina?
Veikkaisin että aikuisena on helpompi ymmärtää miksei sen hetkinen poikkis voinut pariin kuukauteen asua meillä ihan joka yö, kun sen että äiti valitsi mieluummin tuntemattoman ihmisen sinne asumaan kun olisi hetkellistä auttanut minua, omaa lastaan.
Jaa, minä muutin 16-vuotiaana poikaystävän perheen luokse pysyvästi, koska omat vanhempani kielsivät yökyläilyt ja dissasivat seurusteluani. Huomautuksena, että olen nyt lähes 40 ja olemme yhdessä edelleen. Vanhempiin eivät välit oikein koskaan korjaantuneet.
Ja sinusta tuo on ihan sama asia, kuin muutaman kuukauden kestävä tilan puute jonka takia poikkis ei voi olla JOKA YÖ yötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena, meillä on perheessä tiukkaa rahasta ja kun lapset omiin koteihin muuttavat, muutamme itsekin paljon pienempään, emmekä erikseen sisusta aikuisille lapsille enää tiloja. Lyhytaikaista majoitusta varten riittää patja, joka sitten on siellä minne mahtuu.
Se on helppo huudella, jos on rajattomasti tilaa ja haluaa säilyttää lapsille omat huoneet edelleen ja odotella heitä "kotiin". Meillä nyt ei siihen kohtuullista mahdollisuutta ole.
Torissa on joka viikko tarjolla ilmaisia sohvasänkyjä ja muita majoitustarvikkeita.
Mikdi yleensä lisäännyitte?
Koska halusimme lapsia? Ja varmaan joo edullisesti saa jonkun käytetyn vuodesohvan, mutta jos kotona on tarkoituksenmukaiset kalusteet, minne ne raahataan pois tieltä? sama
Miksi? Kun ette niistä piittaa.
Ja miksi alunperin on hankittu vääränlaiset huonekalut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat niitä asioita (muistoja), jotka painavat sitten, kun tarvitsisitte tämän lapsen apua tulevaisuudessa.
Ja ne toisen lapsen fiilikset tilanteessa eivät sitten paina?
Veikkaisin että aikuisena on helpompi ymmärtää miksei sen hetkinen poikkis voinut pariin kuukauteen asua meillä ihan joka yö, kun sen että äiti valitsi mieluummin tuntemattoman ihmisen sinne asumaan kun olisi hetkellistä auttanut minua, omaa lastaan.
Jaa, minä muutin 16-vuotiaana poikaystävän perheen luokse pysyvästi, koska omat vanhempani kielsivät yökyläilyt ja dissasivat seurusteluani. Huomautuksena, että olen nyt lähes 40 ja olemme yhdessä edelleen. Vanhempiin eivät välit oikein koskaan korjaantuneet.
Oletko ikuinen teini? Minkä ikäisenä muutatte omaan kotiin vai asutteko vieläkin miehen kotona?
Viikolla se oma lapsi on etusijalla. Viikonloopuisin teillä majoittuu poikkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Tämä on luultavasti se kaikille reiluin vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon sohva olohuoneeseen ja sitten teinin poikaystävän vierailut kielletään. Muutenkaan ei ole oikein, että teini ja erityisesti teinin poikaystävä hallitsevat itsekkäästi useamman ihmisen elämää.
En tosiaan ala vaihtamaan toimivia huonekaluja yhden kahden kuukauden jakson takia. Tätä teinin seurustelua nyt vähän mietin, mutta onko sekään sitten reilua vaan todeta, että sori, vanhemman sisaruksen lyhyehkö ajansäästö työmatkoissa on tärkeämpää kuin sinun seurustelusi? Ap
Eikö poikaystävällä ole omaa kotia, miksi teidän nurkissa roikkuu? Jos suhde menee pilalle siitä että sisko nukkuu pari kuukautta vanhempiensa luona niin tuskin se kestäisi muutenkaan.
Huomaa kyllä, että nuorempi sisarus on lellikkisi ja hänen tarpeensa ovat tärkeämmät kuin vanhemman lapsen. Jos olisin tuo vanhempi tuntisin oloni todella syrjäytetyksi ja tekisi mieli katkaista välit perheeseen kokonaan. Onneksi itse olen aina tervetullut vanhemmilleni vaikka ikää on jo reilusti yli täysi-ikäisyyden rajan.
On hänellä oma koti, mutta minusta nyt on ihan kohtuullista, että 17-vuotiaat vakavasti seurustelevat voivat viettää öitä yhdessä. Ei hän meillä siis joka päivä ole, mutta useita öitä viikossa. Siksi mietinkin jonkinlaista kompromissia myös niin, että aikuinen lapsi voisi esim puolet viikosta asua meillä ja yritettäisiin mahdollisimman paljon lainata hänelle autoa.
Lapseni ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta aikuisena minun on silti asetettava alaikäisen huollettavan hyvinvointi edelle, jos on aivan pakko valita.
ApAlaikäisen hyvinvointia ei millään tavoin edistä tuollainen avoliitto poikaystävän kanssa.
Ei edistä sekään, että hänen tarpeensa (huom. emotionaaliset, ei seksuaaliset) ohitetaan merkityksettöminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
No ihan aikuisten oikeasti, tuskin teini muutenkaan haluaa kahdeksi kuukaudeksi siskoaan tai veljeään huoneensa lattialle? Teini-iässä yksityisyys on tärkeää, oli poika- tai tyttöystäviä tai ei.
Kuljin koko yläasteen ja lukion kouluun bussilla 45 min. suuntaansa. Millainen aikuinen ei kestä kahta kuukautta tunnin työmatkaa?
Varmasti todella rakastettu olo tällä lapsella, kun perheen ulkopuolisen teinipojan majoittaminen ja ruokkiminen on omaa lasta tärkeämpi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat ihmiset, ei tämä ole mikään "valitse mieluisin lapsi" -tilanne. Vaan tilanne, johon pitäisi löytää kohtuullinen ratkaisu.
Itse ehdottaisin tosiaan osa viikosta teillä, osa omassa kodissaan ja nuorempi sisarus ajoittaa poikaystävän kanssa olemisen sen mukaan. Se on reiluinta kaikille.
Jos teinin poikaystävän on syy miksi oma lapsi ei mahdu kotiin, niin on mopo karannut käsistä ... myös äidiltä.
No ihan aikuisten oikeasti, tuskin teini muutenkaan haluaa kahdeksi kuukaudeksi siskoaan tai veljeään huoneensa lattialle? Teini-iässä yksityisyys on tärkeää, oli poika- tai tyttöystäviä tai ei.
Täsmälleen samaa mieltä. En todellakaan pakottaisi teiniä ottamaan ketään huoneeseensa asumaan kuin korkeintaan pariksi päiväksi silloin tällöin. Aikuinen lapsi voi olla patjalla olohuoneessa, jos sinne sellainen mahtuu, ja itse siivoaa nukkumapaikkansa aina jonnekin komeroon/kaappiin päivien ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuljin koko yläasteen ja lukion kouluun bussilla 45 min. suuntaansa. Millainen aikuinen ei kestä kahta kuukautta tunnin työmatkaa?
Olisitko mieluummin vaihtanut vartin matkaan jos olisi ollut mahdollisuus? Vai mielihyvin käytit päivästäsi 1,5 tuntia bussissa istumiseen?
Jaa, minä muutin 16-vuotiaana poikaystävän perheen luokse pysyvästi, koska omat vanhempani kielsivät yökyläilyt ja dissasivat seurusteluani. Huomautuksena, että olen nyt lähes 40 ja olemme yhdessä edelleen. Vanhempiin eivät välit oikein koskaan korjaantuneet.