Voiko äänikirjojen kuuntelua sanoa lukemiseksi??

Ei voi.

Lukevat ovat älykkäämpiä. Tutkittu juttu.

Ei tietenkään, itse sanon että kuuntelin kirjan.

Ei voi. Lukeminen ja kuunteleminen edellyttävät keskenään erilaista aivotoimintaa, ja toimivat eri tavoin.

Ei, se on kuuntelemista.

Ei, kuunnellessa menee usein asioita ohi, kun ajattelee jotain ihan muuta. Lukiessa keskittyy vain siihen kirjaan.

Monista kyllä voi. Perustelen tätä sillä että

Ensinnäkin äänikirjasta nauttiva käy läpi lähes kaikki kirja; lukemisen osat lukuunottamatta sitä mekaanista kirjainmerkkienperäkkäinpistämistä jota lukemaanopettelun alkuvaihessa korostetaan. Hän ymmärtää lauseet, niiden yhteyden toisiinsa, kirjan kokonaisuudn ja sen yhteydet ja viittauksen todelliseen tai kuviteltuun maailmaan. Hän luo mielessään kronologian kirjan takaumista ja ennustuksista, tajuaa juonen ja sitä kautta seen sisäiset kausaalisuhteet. Hän tuokitsee, mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle. Ja niin edelleen. Hän siis tekee kaikki lukemisen osat lukuunottamatta sitä kaikkein helpointa ja mekaanisint ja merkityksettömintä.

Toisenakin lukemisella on ennenkin tarkoitettu paljon muutakin kuin kirjainten yhdistämistä sanoiksi. Lukeminen on historiassa satoja vuosia tarkoittanut ensisijaisesti ryhmätyötä, sitä että yhdessä kuunnellaan kun joku lukee ääneen esimerkiksi romaaneja tai kirjeitä (twitterissä nytkin päivittäin päiväkirjamerkintöjään vuodelta 1800 teiittwwva Jacobina Munsterhjelm on tästä hyvä esimerkki).. Lukemisella on tarkoitettu myös ulkolukemista, jossa ehkä ei mitään fyysistä kirjoitettua paperia tai pergamenttia edes ole ollut, vaan joku sanelee katkismuksen kappaletta edeltä ja toiset toistavat perässä kunnes muistavat itsekin. tämä on sitä lukemista jota suomalaisetkin heti reformaatiosta alkaen oppivat. Lukuisissa noitaoikeuden käynneissä puhutaan samalla lailla luetuista loitsuista. Sanan merkitys on siis ennenkin muuttunut yhteiskunnassa todellisuudessa mäytettyjen lukemisen tapojen mukaan ja se voi hyvin muuttua nytkin. Ei ole tarpeen keskittyä siihen mekaaniseen lukemiseen, voidaan puhua kokonaisuudestakin.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei, kuunnellessa menee usein asioita ohi, kun ajattelee jotain ihan muuta. Lukiessa keskittyy vain siihen kirjaan.

Kyllä lukiessakin joskus ajatus karkaa. Ei tienkään samalla tavalla kuin kuunnellessa, että saatat samalla katsoa tv-uutisia, mutta varsinkin väsyneenä saattaa lukea 5 sivua niin, että ei muista mitään lukemastaan.

Itse pystyn kyllä täysin keskittymään kirjan kuunteluun eivätkä ajatukset harhaile, en toki selaa samalla nettiä, pelaa jotakin ym. joka saisi ajatukset pois kuuntelusta.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei, kuunnellessa menee usein asioita ohi, kun ajattelee jotain ihan muuta. Lukiessa keskittyy vain siihen kirjaan.

Kyllä lukiessakin joskus ajatus karkaa. Ei tienkään samalla tavalla kuin kuunnellessa, että saatat samalla katsoa tv-uutisia, mutta varsinkin väsyneenä saattaa lukea 5 sivua niin, että ei muista mitään lukemastaan.

Ei varmaankaan. Menee kuunteluksi.

Voi. Historiallisestihan kirjat on alunperin luettu aina ääneen. Sisälukutaito yleistyi vasta 1700-luvulta alkaen. Sitä ennen kaikki tekstit luettiin aina ääneen, joten kirjat kuultiin enemmän kuin nähtiin. Äänikirjat palauttavat kirjat alkuperäiseen muotoonsa, auditiivisiksi.

Kirjojen heavy user -kuluttajana en erottele mitenkään sitä millä tavoin olen kirjaan tullut tutustuneeksi. Oikeita fyysisiä kirjoja menee nykyään vähemmän kuin äänikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Monista kyllä voi. Perustelen tätä sillä että

Ensinnäkin äänikirjasta nauttiva käy läpi lähes kaikki kirja; lukemisen osat lukuunottamatta sitä mekaanista kirjainmerkkienperäkkäinpistämistä jota lukemaanopettelun alkuvaihessa korostetaan. Hän ymmärtää lauseet, niiden yhteyden toisiinsa, kirjan kokonaisuudn ja sen yhteydet ja viittauksen todelliseen tai kuviteltuun maailmaan. Hän luo mielessään kronologian kirjan takaumista ja ennustuksista, tajuaa juonen ja sitä kautta seen sisäiset kausaalisuhteet. Hän tuokitsee, mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle. Ja niin edelleen. Hän siis tekee kaikki lukemisen osat lukuunottamatta sitä kaikkein helpointa ja mekaanisint ja merkityksettömintä.

Toisenakin lukemisella on ennenkin tarkoitettu paljon muutakin kuin kirjainten yhdistämistä sanoiksi. Lukeminen on historiassa satoja vuosia tarkoittanut ensisijaisesti ryhmätyötä, sitä että yhdessä kuunnellaan kun joku lukee ääneen esimerkiksi romaaneja tai kirjeitä (twitterissä nytkin päivittäin päiväkirjamerkintöjään vuodelta 1800 teiittwwva Jacobina Munsterhjelm on tästä hyvä esimerkki).. Lukemisella on tarkoitettu myös ulkolukemista, jossa ehkä ei mitään fyysistä kirjoitettua paperia tai pergamenttia edes ole ollut, vaan joku sanelee katkismuksen kappaletta edeltä ja toiset toistavat perässä kunnes muistavat itsekin. tämä on sitä lukemista jota suomalaisetkin heti reformaatiosta alkaen oppivat. Lukuisissa noitaoikeuden käynneissä puhutaan samalla lailla luetuista loitsuista. Sanan merkitys on siis ennenkin muuttunut yhteiskunnassa todellisuudessa mäytettyjen lukemisen tapojen mukaan ja se voi hyvin muuttua nytkin. Ei ole tarpeen keskittyä siihen mekaaniseen lukemiseen, voidaan puhua kokonaisuudestakin.

Hyvin sanottu.

Itse lataan aina sekä äänikirjan että e-kirjan, kuuntelen kirjaa bussissa työmatkalla, lenkillä, pyöräillessä, siivotessa, illalla sängyssä ja luen samaa kirjaa päivisin nojatulissa (lukiessa etenee nopeammin vaikka kuuntelunopeuden olenkin säätänyt 1.2). Olen löytänyt näin uudelleen kirjojen maailman ja niitä kuluukin kuukaudessa keskimäärin neljä riippuen kirjan paksuudesta ja pituudesta :)

Pääkopan syvyyksissä se tarina muotonsa saa.

Ei sillä keinolla, kuinka se päähän välitetään, ole merkitystä. Tärkeintä on, että on mahdollisuus nauttia tai hyötyä tekstistä. Teksti on se sama.

Esim. koululainen tai opiskelija joutuu vastaamaan tasan samohin koekysymyksiin, olipa hän opiskellut koealueen äänitteenä tai kirjoitettuna tekstinä.

Lukipa tai kuunteli tekstiä, aina menee jotain ohi, koska kaikkea ei yksinkertaisesti voi havaita tai tiedostaa kerralla.

Luen sekä painettuja kirjoja että luen korvillani äänikirjoja. Lemppareitani useita kertoja. Jokaisessa luennassa tarina saa uusia ulottuvuuksia, koska huomio kiinnittyy eri asioihin.

- Kenelle tämä asia on ongelma? Aloitus toistuu tavan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Monista kyllä voi. Perustelen tätä sillä että

Ensinnäkin äänikirjasta nauttiva käy läpi lähes kaikki kirja; lukemisen osat lukuunottamatta sitä mekaanista kirjainmerkkienperäkkäinpistämistä jota lukemaanopettelun alkuvaihessa korostetaan. Hän ymmärtää lauseet, niiden yhteyden toisiinsa, kirjan kokonaisuudn ja sen yhteydet ja viittauksen todelliseen tai kuviteltuun maailmaan. Hän luo mielessään kronologian kirjan takaumista ja ennustuksista, tajuaa juonen ja sitä kautta seen sisäiset kausaalisuhteet. Hän tuokitsee, mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle. Ja niin edelleen. Hän siis tekee kaikki lukemisen osat lukuunottamatta sitä kaikkein helpointa ja mekaanisint ja merkityksettömintä.

Toisenakin lukemisella on ennenkin tarkoitettu paljon muutakin kuin kirjainten yhdistämistä sanoiksi. Lukeminen on historiassa satoja vuosia tarkoittanut ensisijaisesti ryhmätyötä, sitä että yhdessä kuunnellaan kun joku lukee ääneen esimerkiksi romaaneja tai kirjeitä (twitterissä nytkin päivittäin päiväkirjamerkintöjään vuodelta 1800 teiittwwva Jacobina Munsterhjelm on tästä hyvä esimerkki).. Lukemisella on tarkoitettu myös ulkolukemista, jossa ehkä ei mitään fyysistä kirjoitettua paperia tai pergamenttia edes ole ollut, vaan joku sanelee katkismuksen kappaletta edeltä ja toiset toistavat perässä kunnes muistavat itsekin. tämä on sitä lukemista jota suomalaisetkin heti reformaatiosta alkaen oppivat. Lukuisissa noitaoikeuden käynneissä puhutaan samalla lailla luetuista loitsuista. Sanan merkitys on siis ennenkin muuttunut yhteiskunnassa todellisuudessa mäytettyjen lukemisen tapojen mukaan ja se voi hyvin muuttua nytkin. Ei ole tarpeen keskittyä siihen mekaaniseen lukemiseen, voidaan puhua kokonaisuudestakin.

Lukemisen "mekaniikka" on aivoissa. Kone tykkää, kun sitä käytetään ja sama koskee aivoja. Jos konetta ei käytä, se lakkaa toimimasta. Se on ilmiö, mikä on lisääntymässä huolestuttavalla vauhdilla. Lukemisessa ei ole tarkoitus oppia ulkoa lukemaansa. Luettu kirja on seikkailu, jossa lukija elää. Sitä kokemusta ei koe kuuntelemalla.

Jos luet lapsille satua, niin sanotko että lapset luki satua, vai että lapset kuunteli satua?

Kuunteleminen on kuuntelemista ja lukeminen lukemista.

Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Jos luet lapsille satua, niin sanotko että lapset luki satua, vai että lapset kuunteli satua?

Osan kommenttien perusteella lapseni ovat siis lukeneet heti synnyttyään. Tai itse asiassa jo vähän ennen.