Voiko äänikirjojen kuuntelua sanoa lukemiseksi??

Vierailija kirjoitti:

Monista kyllä voi. Perustelen tätä sillä että

Ensinnäkin äänikirjasta nauttiva käy läpi lähes kaikki kirja; lukemisen osat lukuunottamatta sitä mekaanista kirjainmerkkienperäkkäinpistämistä jota lukemaanopettelun alkuvaihessa korostetaan. Hän ymmärtää lauseet, niiden yhteyden toisiinsa, kirjan kokonaisuudn ja sen yhteydet ja viittauksen todelliseen tai kuviteltuun maailmaan. Hän luo mielessään kronologian kirjan takaumista ja ennustuksista, tajuaa juonen ja sitä kautta seen sisäiset kausaalisuhteet. Hän tuokitsee, mitä sillä halutaan viestiä ja kenelle. Ja niin edelleen. Hän siis tekee kaikki lukemisen osat lukuunottamatta sitä kaikkein helpointa ja mekaanisint ja merkityksettömintä.

Toisenakin lukemisella on ennenkin tarkoitettu paljon muutakin kuin kirjainten yhdistämistä sanoiksi. Lukeminen on historiassa satoja vuosia tarkoittanut ensisijaisesti ryhmätyötä, sitä että yhdessä kuunnellaan kun joku lukee ääneen esimerkiksi romaaneja tai kirjeitä (twitterissä nytkin päivittäin päiväkirjamerkintöjään vuodelta 1800 teiittwwva Jacobina Munsterhjelm on tästä hyvä esimerkki).. Lukemisella on tarkoitettu myös ulkolukemista, jossa ehkä ei mitään fyysistä kirjoitettua paperia tai pergamenttia edes ole ollut, vaan joku sanelee katkismuksen kappaletta edeltä ja toiset toistavat perässä kunnes muistavat itsekin. tämä on sitä lukemista jota suomalaisetkin heti reformaatiosta alkaen oppivat. Lukuisissa noitaoikeuden käynneissä puhutaan samalla lailla luetuista loitsuista. Sanan merkitys on siis ennenkin muuttunut yhteiskunnassa todellisuudessa mäytettyjen lukemisen tapojen mukaan ja se voi hyvin muuttua nytkin. Ei ole tarpeen keskittyä siihen mekaaniseen lukemiseen, voidaan puhua kokonaisuudestakin.

Kyllä siihen kuuntelijan tulkintaan kuitenkin väkisinkin vaikuttaa myös kirjan lukijan äänenpainot ja tapa lukea. Ei siis ole yhtä autonominen tulkinta kuin jos lukisi kirjan suoraan. Väitän, että useimmilla menee kuunnellessa myös enemmän ohi kirjasta. Kuunnellessa ei myöskään ole aikaa jäädä ikään kuin makustelemaan kirjaa ja luomaan siitä pään sisäisiä mielikuvia. Kokemus saattaa siis jäädä pinnallisemmaksi kuin paperilta lukiessa.

Minä olen lukenut äänikirjoja. Siis lukenut kirjoja ääneen äänikirjoiksi muiden kuunneltaviksi. Jos itse kuuntelen jonkun muun lukemaa äänikirjaa, sanon kuuntelevani sitä.

Kaikkihan meistä on opiskelleet koulussa ainakin enkkua ja pakkoruotsia. Muistellaan niitä kokeita. Onko lukemisen ymmärtäminen sama kuin kuullun ymmärtäminen?

Joku hassusti perusteli, että lukeminen ja kuunteleminen olisivat sama asia, kun ennen kirjoja luettiin ääneen. Niin luettiin, koska ei ollut lukutaitoa. Kuunnella osasivat kaikki. Sitä ennen suullinen perinne oli voimakasta. Tarinoita on kerrottu aina, mutta vasta luku- ja kirjoitustaito saivat tarinat säilymään muuttumattomina jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei, kuunnellessa menee usein asioita ohi, kun ajattelee jotain ihan muuta. Lukiessa keskittyy vain siihen kirjaan.

HÖPÖHÖPÖ! EI MENE! Kun on hyvät tarinat niin ei mene mitään ohi! Nyt suosittelen samalla  Christina Larssonin Ingrid Bergman-sarjaa. Tosi hyvä! Kaikki kuunneltu, siis niin ...jänniä, mutta ei veri tirsu joka paikassa eikä mällätä autoja, suosittelen. Joo ja saa helmet kirjastosta myös.

No mulla menee 😅 ja nykyään vain enimmäkseen kuuntelen silti, jos tämä oli joku kilpailu!

On olemassa myös pistekirjoitusta jota luetaan tunnustelemalla. Äänikirjoja kuitenkin kuunnellaan. Ennen oli radiossa kuunnelmia, ne oli kivoja.