Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta selviäminen ilman lääkkeitä
05.11.2022 |
Onko mitään toivoa ?
Sain esikoisen 9 vuotta sitten. Sairastuin varmaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen silloin. Siitä asti elämä ollut vaikeaa. Ongelmia parisuhteessa, töissä jne jne. Nyt kaksi lasta. Tiedän olevani pahasti masentunut, mutta yritän väkisin esittää ja selvitä. En halua masennuslääkitystä... tiedän että tavallaan varmaan tarvitsen sen, mutta en uskalla hakea apua koska pelkään lääkärin määräävän vain pillereitä
Voiko tästä selvitä ilman ?
Kommentit (71)
Kannattaa katsoa MOT -masentavat lääkkeet jakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos sinulla olisi kilpirauhasen vajaatoiminta eli thyroksiinin vajausta, niin et sinä sitäkään yrittäisi hoitaa kotikonstein. Miksi siis yrität hoitaa serotoniinin ja dopamiinin vajausta itse? Masennus on häiriö aivokemiassa, ei mieliala tai tunne.
Lisäksi sinun kuten kaikkien muidenkin kannattaa hoitaa aivojaan ja suolistobakteeristoa hyvällä ruoalla ja hyvillä rasvoilla. Lisää ruokavalioosi päivittäin yksi jälkiruokalusikallinen camelina- tai pellavansiemenöljyä. Maistuu pahalle, mutta on omega-arvoiltaan parasta rasvaa. Salaattiin oliiviöljyä ja paistamiseen rypsiöljyä. Purkista B12-vitamiinia.
Mutta varaa aika lääkäriin jo huomenna.
Masennus diagnosoidaan kyselykaavakkeilla, ei aivokuvantamistutkimuksella eikä verinäytteillä. Arvaatko miksi? Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että kyseessä olisi häiriö aivokemiassa. Juuri Hesarissa julkaistiin laaja meta-analyysi, jonka mukaan tutkimusnäyttö masennuksen yhteydestä serotoniinin epätasapainotilaan ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Silti 80 % ihmisistä on saatu uskomaan tähän ajat sitten falsifioituun hypoteesiin, vaikka lääkärit itse mielestään ovat jo kauan sitten tienneet ettei näyttöä ole olemassa. Nyt on lanseerattu uusia, yhtä höttöiselle näytölle pohjautuvia hypoteeseja siitä, miksi nämä tutkimusten mukaan plasebon tasolla olevat uskomushoidot tehoavat niinkin vallankumouksellisesti, että masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat räjähtäneet käsiin kaikkialla länsimaissa. Näitä hypoteeseja harhaiset suomalaiset psykiatrit esittelevät Hesarin "tiedepalstalla".
Ei masennuksen takia edes pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainakaan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos sinulla olisi kilpirauhasen vajaatoiminta eli thyroksiinin vajausta, niin et sinä sitäkään yrittäisi hoitaa kotikonstein. Miksi siis yrität hoitaa serotoniinin ja dopamiinin vajausta itse? Masennus on häiriö aivokemiassa, ei mieliala tai tunne.
Lisäksi sinun kuten kaikkien muidenkin kannattaa hoitaa aivojaan ja suolistobakteeristoa hyvällä ruoalla ja hyvillä rasvoilla. Lisää ruokavalioosi päivittäin yksi jälkiruokalusikallinen camelina- tai pellavansiemenöljyä. Maistuu pahalle, mutta on omega-arvoiltaan parasta rasvaa. Salaattiin oliiviöljyä ja paistamiseen rypsiöljyä. Purkista B12-vitamiinia.
Mutta varaa aika lääkäriin jo huomenna.
Masennus diagnosoidaan kyselykaavakkeilla, ei aivokuvantamistutkimuksella eikä verinäytteillä. Arvaatko miksi? Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että kyseessä olisi häiriö aivokemiassa. Juuri Hesarissa julkaistiin laaja meta-analyysi, jonka mukaan tutkimusnäyttö masennuksen yhteydestä serotoniinin epätasapainotilaan ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Silti 80 % ihmisistä on saatu uskomaan tähän ajat sitten falsifioituun hypoteesiin, vaikka lääkärit itse mielestään ovat jo kauan sitten tienneet ettei näyttöä ole olemassa. Nyt on lanseerattu uusia, yhtä höttöiselle näytölle pohjautuvia hypoteeseja siitä, miksi nämä tutkimusten mukaan plasebon tasolla olevat uskomushoidot tehoavat niinkin vallankumouksellisesti, että masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat räjähtäneet käsiin kaikkialla länsimaissa. Näitä hypoteeseja harhaiset suomalaiset psykiatrit esittelevät Hesarin "tiedepalstalla".
Miten on saatu näyttöä, ettei ole kyse puutostilasta? Onko niitä verinäytteitä otettu esim. suomalaisilta laajasti ja todettu, ettei suomalaisilla ole puutostiloja ja masennus ei johdu lainkaan sellaisesta, puutostilat on saatu hoidettua ja masennus jatkuu? Suomalaisena kiinnostaa oman geeniperimän alueen tutkimukset, ei päiväntasaajan asukkaiden. Luultavammin yksilönä samaa geeniperimää edustavien potilaiden tutkimustulokset antavat parempaa osviittaa mikä mahdollisesti toimisi itselleni.
Vai onko tuo vain tuulesta temmattu väite, ei ole näyttöä, koska sitä ei ole edes harkittu tutkittavan? Kuka vain voi väittää mitä vain lääketieteen nimissä, osa päätyy viralliseksi opiskeltavaksi tiedoksi, vaikka väitteen esittäjä on alusta asti tiennyt asian olevan täyttä potaskaa. Ihmisiä hekin ovat, eivätkä kaikki todellakaan hakeudu lääketieteen pariin siksi, että voisivat helpottaa tuntemattomien elämää.
Tuntuu että lääketieteessä on unohdettu ihmisten yksilölliset erot. Kirkkain silmin sanotaan, ettei tämä lääke esim. väsytä, vaikka yleisimmissä haittavaikutuksissa mainitaan väsymys. Ok, lääke ei väsytä 99% käyttäjistään, mutta jos kuulut siihen 1% käyttäjistä, jotka meinaavat nukahtaa pystyyn lääkkeen takia, niin ei paljoa lohduta se, että joku muu voi käyttää ko. lääkettä ilman väsymystä.
Mielenterveyspuolen pitäisi muistaa, että ne masennuoireet ovat aivoissa. Eivät mikään erillinen asia, mikä ei ole millään tavoin kiinni ihmisessä. Jostain ne oireet johtuvat ja olisi hyvä tutkia, missä on juurisyy. Paperin kyllä-ei-eos -kysymyksillä ei sitä juurisyytä löydetä, ainoastaan selkeä traumaperäinen oireilu on tullut ns. tyhjästä, eli ei ole kehittynyt pidemmän ajan kuluessa omia aikojaan vaan on joku tapahtumasidonnainen.
Minulla on terveellinen, monipuolinen ruokavalio, josta pitäisi saada kaikki. Silti joudun syömään säännöllisen epäsäännöllisesti tiettyjä ravintolisiä purkista kuuriluontoisesti, sillä jostain syystä ne eivät pysy normaalilukemissa. Laskun huomaa masennusoireiden alkamisesta, kuuri poistaa oireet. Puutostilojen juurisyy on yhä tutkimatta, mutta sentäs ihan muissa asioissa somaattisella puolella lääkäri tunnisti puutosoireeni ja verikoe vahvisti asian. Masennustestien kysymykset tuntuivat vääriltä. Pisteitä tuli paljon, mutta koko ajan oli tunne, että tavallaan valehtelen vastauksissa.
Joku toinen voi olla veriarvoiltaan ok ja hän tarvitsee sen masennuslääkkeen ja terapian, eikä siinä ole mitään väärää, jos saa avun. Hän ei ole minä, enkä minä ole hän. Olemme tarpeiltamme erilaisia.
Ja plaaplaa, sivusta tulin, jos jatkan pidemmälti, kirjoitan vielä illallakin
ps. laittakaa niitä linkkejä puutostilojen poissulkemistutkimuksiin masennuksen yhteydessä
Tieteessä yleensä toimitaan niin (tosin ei psykiatriassa), että esität johonkin teoriaan pohjautuvan hypoteesin ja sitten testaat sitä empiirisesti ENNEN, kuin teet julkisesti väitteitä kemiallisesta epätasapainotiloista tai mistään muustakaan. Ja sellainenkin tieteen perusasia unohtuu usein psykiatreilta, että ennen kuin kerrot potilaan kärsivän kemiallisesta epätasapainotilasta, pitää tutkimustulokset olla toistettavissa ja toistettu lukuisissa tutkimuksissa, eikä näyttä saa kärsiä merkittävästä julkaisuharhasta eikä tulosten vääristelystä. Sen takia tehdään noita meta-analyyseja, joista osa on laadukkaampia kuin toiset. Masennuksen kappa-arvo eli reliabiliteetti on amerikkalaisen DMS-V mukaan 0.28, mikä tarkoittaa että valtaosa diagnooseista on "virheellisiä:
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999
"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/
En lähtisi tuollaisella reliabiliteetilla etsimään mitään yhtenäistä etiologiaa häiriöön, jonka oireet sekoittuvat lukuisiin muihin psykiatrisiin ja todennäköisesti osin myös somaattisiin häiriöihin. Masennukseen liitettyjä oireita on varmasti monissa somaattisesti määritellyissä tiloissa, kuten vaikka D-vitamiinin puutoksessa. Alkoholismi on etenkin suomalaisilla masennuspotilailla hyvin yleinen ilmiö tai ainakin alkoholin suurkulutus ja se varmasti vaikuttaa ihmisen mielentilaan. Voisipa sanoa, että sellaista häiriötä kuin masennus ei ole olemassakaan, joten on ihan turha etsiä sen yhtenäistä etiologiaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Älkää missään nimessä aloittako ssri ja snri-ryhmän lääkitystä. Mieluummin lyhyt kuuri rauhoittavia. Ei alkoholia. Kaikki pieni arkinen puuhailu, hyräily, syvähengittely, kirkasvalohoito, pienikin ulkoilu, kaikki tällaiset teot pienenäkin helpottavat vähän. Kyllä se masennus menee ajan kanssa ohi, mutta voi olla todella tuskaisa ja vaikea kestää, siksi kaikki helpotukset ovat tarpeen.
Perinteisten masennuslääkkeiden kanssa voi joutua ikäviin sivuoire- ja vieroitusongelmiin. Niistä voi tulla myös pysyviä hermostovaurioita. Suomessa näistä tiedetään vielä todella vähän ja lääkkeitä määrätään turhan helposti ilman, että kukaan seuraisi jatkoa.
Olen kokenut itse vakavan masennuksen, joten on jotain tuntumaa. Tsemppiä kaikille masentuneille ja alavireisille. Puhukaa, hakekaa apua. Kyllä päivä vielä valkenee.
Musta ssri-lääkkeet teki lähes impotentin. Vaikka lopetin lääkkeen käytön vuosia sitten niin sama ongelma yhä jatkuu. Se jättää jälkensä. Ennen lääkkeen aloittamista ei sentään tota ongelmaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos sinulla olisi kilpirauhasen vajaatoiminta eli thyroksiinin vajausta, niin et sinä sitäkään yrittäisi hoitaa kotikonstein. Miksi siis yrität hoitaa serotoniinin ja dopamiinin vajausta itse? Masennus on häiriö aivokemiassa, ei mieliala tai tunne.
Lisäksi sinun kuten kaikkien muidenkin kannattaa hoitaa aivojaan ja suolistobakteeristoa hyvällä ruoalla ja hyvillä rasvoilla. Lisää ruokavalioosi päivittäin yksi jälkiruokalusikallinen camelina- tai pellavansiemenöljyä. Maistuu pahalle, mutta on omega-arvoiltaan parasta rasvaa. Salaattiin oliiviöljyä ja paistamiseen rypsiöljyä. Purkista B12-vitamiinia.
Mutta varaa aika lääkäriin jo huomenna.
On tutkittu, että masennus ei liity serotoniinin puutteeseen mitenkään.
Aivokemiassa ei ole vikaa ennen kuin sitä ruvetaan kemiallisesti härkkimään lääkkeillä.Miten sitten selität masennuksen paranemisen lääkkeillä? (Citalopramia käytin). Lumevaikutustako?
Miksi minun se pitää selittää? En minä kyseistä tutkimusta ole tehnyt. Käytä Googlea.
Miksi levittelet tälläistä tietoa, jos joku oikeasti saa apua lääkkeistä?
Koska asiaa on tutkittu. Minkä minä sille mahdan, että et hyväksy tosiasioita.[/quote
Onko sinulla mitään omakohtaista kokemusta näistä lääkkeistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Jos sinulla olisi kilpirauhasen vajaatoiminta eli thyroksiinin vajausta, niin et sinä sitäkään yrittäisi hoitaa kotikonstein. Miksi siis yrität hoitaa serotoniinin ja dopamiinin vajausta itse? Masennus on häiriö aivokemiassa, ei mieliala tai tunne.
Lisäksi sinun kuten kaikkien muidenkin kannattaa hoitaa aivojaan ja suolistobakteeristoa hyvällä ruoalla ja hyvillä rasvoilla. Lisää ruokavalioosi päivittäin yksi jälkiruokalusikallinen camelina- tai pellavansiemenöljyä. Maistuu pahalle, mutta on omega-arvoiltaan parasta rasvaa. Salaattiin oliiviöljyä ja paistamiseen rypsiöljyä. Purkista B12-vitamiinia.
Mutta varaa aika lääkäriin jo huomenna.
On tutkittu, että masennus ei liity serotoniinin puutteeseen mitenkään.
Aivokemiassa ei ole vikaa ennen kuin sitä ruvetaan kemiallisesti härkkimään lääkkeillä.Miten sitten selität masennuksen paranemisen lääkkeillä? (Citalopramia käytin). Lumevaikutustako?
Miksi minun se pitää selittää? En minä kyseistä tutkimusta ole tehnyt. Käytä Googlea.
Miksi levittelet tälläistä tietoa, jos joku oikeasti saa apua lääkkeistä?
Koska asiaa on tutkittu. Minkä minä sille mahdan, että et hyväksy tosiasioita.[/quote
Onko sinulla mitään omakohtaista kokemusta näistä lääkkeistä?
Luojan kiitos ei. Olin vuosia sitten vaikeasti masentunut, makasin vaan pimeässä huoneessa ja jopa suihkuun meneminen oli kova suoritus.
Olen parantunut täysin ilman lääkkeitä.
Sitten on minun ystävä joka on vetänyt masennuslääkkeitä vuosia, kas kummaa masennus uusii aina.
Kun masentuneena vedin joskus alkoholia oli oloni miltei normaali, ellei jopa parempi, mutta en silti juonut usein, koska se ei ole hyväksi. Kyllähän alkoholikin vaikuttaa aivoihin, tiettyyn pisteeseen asti positiivisesti.
On olemassa koulukunta, joka on sitä mieltä, että nimenomaan masennuslääkkeet ovat se, mikä altistaa masennuksen uusiutumiselle ja kroonistumiselle.
Kyllä voi. Minä en halunnut lääkkeitä, selvisin silti masennuksesta terapian avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuksiakin on erilaisia. Jostain voi ehkä toipuakin ilman lääkitystä. Itsellä kyllä masennus/uupumus johtanut niin totaaliseen romahtamiseen, että ilman lääkkeitä en selviä. Lääkkeillä sain toimintakykyni takaisin. Varmaan jos olisi mahdollista meditoida jossain lämpimässä rannalla palmujen alla rauhassa puolisen vuotta niin voisi ehkä parantua ilman lääkkeitä. Mutta ei ole mahdollista niin sitten lääkkeet.
Tämä on todella hyvä vastaus. Aina noita lääkkeitä moititaan keskustelupalstoilla ja käsketään vaan muuttamaan elämää itselle terveellisemmäksi, mutta entä jos se vain ei ole mahdollista? Entä jos ei ole elämäntilanne sellainen, että pystyy keskittymään vain itseensä? Ilmankos moni kokee ne lääkkeet niin huonoiksi. Heillä on mahdollisuus tehdä muitakin asioita ja keskittyä itseensä. Mulla sellaista ei koskaan ollut. Joten kyllä sain tarvitsevani avun masenbuslääkkeistä. Ne poistivat ahdistusta ja saivat nukkumaan paremmin. Se että ne johtivat myös ruokahalun lisääntymiseen ja lihomiseen olivat asioita joihin mulla ei ollut varaa kiinnittää huomiota. Eikä ole vieläkään. Tuollaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä jos kyseessä on oma ja läheisten jaksaminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Minä en halunnut lääkkeitä, selvisin silti masennuksesta terapian avulla.
No mä olisin saanut terapiaa vain maksamalla siitä. Ei ollut varaa. Toki siitä olisi saanut kelalta tukea, mutta siitä olisi silti pitänyt osa maksaa itse, eli pari sataa kuukaudessa. Ei ollut varaa vaikka töissä käyn, eikä ole varaa vieläkään. Onneksi lääkkeet on auttaneet mulla oloon paljon. Lähinnä tehneet minusta läskin ja libittoman, mutta ehkäpä se on mun kohdalla ihan hyväkin asia. Eipähän kukaan sekaannu minuun, enkä tule myöskään koskaan huijatuksi. Kun ei kukaan yksinkertaisesti halua mitään mun kaltaista 😆.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mikä tällä palstalla on niin paljon lääkkeitä vastaan. Miksi pitää kärsiä lähes vuosikymmen hoidettavasta sairaudesta? Masennuslääkkeet toimivat suurella osalla käyttäjistä, ja niistä voi hankkiutua eroon ajan myötä kun masennusputki saadaan katkaistua.
Oletan, että kyse on jostain alemmuudentunteesta kun "joutuu turvautumaan" ulkopuolisiin keinoihin, mitkä ovat kehitetty ratkomaan juuri sitä ongelmaa mistä kärsii? Sen sijaan kokeillaan kaikkea placebo-hoitoja, ja "mene lenkille" hoitokeinoa.
Ota masennuslääke, ja katso tepsiikö se. Mieti sitten miten haluat jatkaa.
Miten on saatu näyttöä, ettei ole kyse puutostilasta? Onko niitä verinäytteitä otettu esim. suomalaisilta laajasti ja todettu, ettei suomalaisilla ole puutostiloja ja masennus ei johdu lainkaan sellaisesta, puutostilat on saatu hoidettua ja masennus jatkuu? Suomalaisena kiinnostaa oman geeniperimän alueen tutkimukset, ei päiväntasaajan asukkaiden. Luultavammin yksilönä samaa geeniperimää edustavien potilaiden tutkimustulokset antavat parempaa osviittaa mikä mahdollisesti toimisi itselleni.
Vai onko tuo vain tuulesta temmattu väite, ei ole näyttöä, koska sitä ei ole edes harkittu tutkittavan? Kuka vain voi väittää mitä vain lääketieteen nimissä, osa päätyy viralliseksi opiskeltavaksi tiedoksi, vaikka väitteen esittäjä on alusta asti tiennyt asian olevan täyttä potaskaa. Ihmisiä hekin ovat, eivätkä kaikki todellakaan hakeudu lääketieteen pariin siksi, että voisivat helpottaa tuntemattomien elämää.
Tuntuu että lääketieteessä on unohdettu ihmisten yksilölliset erot. Kirkkain silmin sanotaan, ettei tämä lääke esim. väsytä, vaikka yleisimmissä haittavaikutuksissa mainitaan väsymys. Ok, lääke ei väsytä 99% käyttäjistään, mutta jos kuulut siihen 1% käyttäjistä, jotka meinaavat nukahtaa pystyyn lääkkeen takia, niin ei paljoa lohduta se, että joku muu voi käyttää ko. lääkettä ilman väsymystä.
Mielenterveyspuolen pitäisi muistaa, että ne masennuoireet ovat aivoissa. Eivät mikään erillinen asia, mikä ei ole millään tavoin kiinni ihmisessä. Jostain ne oireet johtuvat ja olisi hyvä tutkia, missä on juurisyy. Paperin kyllä-ei-eos -kysymyksillä ei sitä juurisyytä löydetä, ainoastaan selkeä traumaperäinen oireilu on tullut ns. tyhjästä, eli ei ole kehittynyt pidemmän ajan kuluessa omia aikojaan vaan on joku tapahtumasidonnainen.
Minulla on terveellinen, monipuolinen ruokavalio, josta pitäisi saada kaikki. Silti joudun syömään säännöllisen epäsäännöllisesti tiettyjä ravintolisiä purkista kuuriluontoisesti, sillä jostain syystä ne eivät pysy normaalilukemissa. Laskun huomaa masennusoireiden alkamisesta, kuuri poistaa oireet. Puutostilojen juurisyy on yhä tutkimatta, mutta sentäs ihan muissa asioissa somaattisella puolella lääkäri tunnisti puutosoireeni ja verikoe vahvisti asian. Masennustestien kysymykset tuntuivat vääriltä. Pisteitä tuli paljon, mutta koko ajan oli tunne, että tavallaan valehtelen vastauksissa.
Joku toinen voi olla veriarvoiltaan ok ja hän tarvitsee sen masennuslääkkeen ja terapian, eikä siinä ole mitään väärää, jos saa avun. Hän ei ole minä, enkä minä ole hän. Olemme tarpeiltamme erilaisia.
Ja plaaplaa, sivusta tulin, jos jatkan pidemmälti, kirjoitan vielä illallakin
ps. laittakaa niitä linkkejä puutostilojen poissulkemistutkimuksiin masennuksen yhteydessä