Muistatko Taipalsaaren turman 1991, jossa 7 varusmiestä upposi panssariajoneuvon mukana järvenpohjaan?

Vierailija kirjoitti:

Venäläinen BTR ei ihme

Nykyään jo lakkautetussa ja perinteikkäässä Savon Prikaatissa ( 1775-2006 ) Mikkelissä meidän Jääkärikomppanian pääkuljetus ajoneuvo oli juuri ne vanhat BTR vaunut. Aivan kamalia rotiskoja, kattoluukusta mentiin sisään, nopea poistuminen luukusta, tetsari jäi monesti kiinni luukun reunaan, ja joskus niitä pidettiin maastossa käynnissä läpi yön, koska ei ollut takuuta että olisivat lähteneet aamulla käyntiin. Toki se saattoi olla kuljettajien tekosyy nauttia lämmöstä, koska meidät jääkärit komensi joku ääliö kouluttaja sateeseen nukkumaan vaunun viereen vedoten siihen, että jos olisi sota niin koko ryhmä menisi jos vaunua tulitettaisiin. Patja, makuupussi ja päälle sadeviitta.

Jotain hyvääkin niissä oli. Kun nukuttiin tetsarin päällä metrisessä hangessa 15 minuutin unet, sieltä lumen keskeltä BTR vaan kömpi ja otti meidät kyytiin. Pääsin ampumaankin joskus se konekiväärillä. Ja saihan ne kuulemma kaasutiiviiksi, jos olisi tositilanteessa sattunut biologinen tai kemiallinen isku. Traktoria parempia.

Myöhempiin versioihin BTR:stä tuli sivuihin sisäänmenoluukut, jotta miehistö pääsee pois, jos vaunu kippaa katolleen.

Tosi hämärästi. Vai -91 oli paljon tuttuja armeijassa, oma velikin.

Muistan uutiset ja sen kentsun tms. (Koskelo nimi jäi mieleen) joka antoi haastettelua siinä rannalla ja lähes itki.

Muistan hyvin. Olin yläkouluiässä. Meidän perheellä oli mökki tuolla, oli alkukesä ja kun lähdin mökistä rantasaunaan illalla, kuulin että palosireeni soi. Menin saunomaan, ja kun piipahdin uimaan, huomasin sireenin huutavan yhä/taas. Vähän myöhemmin menin takaisin mökkiin ja pillin ulina jatkui. Se alkoi jo vähän ihmetyttää. Kohta iltauutisista sitten kuulimme, mistä oli kyse :(

Varumiehen kommentti tuosta jutusta:

"Mitään jälkihoitoa ei käytännössä ollut. Varuskuntasairaalassa oli nopea käynti, kysyttiin, että oletko kunnossa. Vuoden kuluttua onnettomuudesta tuli kutsu armeijan psykologille tai lääkärille, jossa vähän aikaa juteltiin. Olen käynyt kertausharjoituksissa onnettomuuden jälkeen parikin kertaa. Paha mennä sanomaan olisinko jotain jälkihoitoa tarvinnut. Ei siihen aikaan paljon tunteista puhuttu. Olin silloin nuori 20-vuotias ja eteen päin menossa. Ajattelen sen niin, että ei ollut minun aika lähteä."

Tuommoista se oli siihen aikaan. Itse oli mietittävä ja selvittävä. Onneksi tuohon on tullut muutoksia.

Kyllä muistan. Tuttu kaveri meni siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläinen BTR ei ihme

Nykyään jo lakkautetussa ja perinteikkäässä Savon Prikaatissa ( 1775-2006 ) Mikkelissä meidän Jääkärikomppanian pääkuljetus ajoneuvo oli juuri ne vanhat BTR vaunut. Aivan kamalia rotiskoja, kattoluukusta mentiin sisään, nopea poistuminen luukusta, tetsari jäi monesti kiinni luukun reunaan, ja joskus niitä pidettiin maastossa käynnissä läpi yön, koska ei ollut takuuta että olisivat lähteneet aamulla käyntiin. Toki se saattoi olla kuljettajien tekosyy nauttia lämmöstä, koska meidät jääkärit komensi joku ääliö kouluttaja sateeseen nukkumaan vaunun viereen vedoten siihen, että jos olisi sota niin koko ryhmä menisi jos vaunua tulitettaisiin. Patja, makuupussi ja päälle sadeviitta.

Jotain hyvääkin niissä oli. Kun nukuttiin tetsarin päällä metrisessä hangessa 15 minuutin unet, sieltä lumen keskeltä BTR vaan kömpi ja otti meidät kyytiin. Pääsin ampumaankin joskus se konekiväärillä. Ja saihan ne kuulemma kaasutiiviiksi, jos olisi tositilanteessa sattunut biologinen tai kemiallinen isku. Traktoria parempia.

Neukkuvaunujen maastoliikkuvuus on ihan uskomaton.  Leveätelainen MTLB kulkee paremmin lumessa ja suolla kuin länsimainen bankku :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläinen BTR ei ihme

Nykyään jo lakkautetussa ja perinteikkäässä Savon Prikaatissa ( 1775-2006 ) Mikkelissä meidän Jääkärikomppanian pääkuljetus ajoneuvo oli juuri ne vanhat BTR vaunut. Aivan kamalia rotiskoja, kattoluukusta mentiin sisään, nopea poistuminen luukusta, tetsari jäi monesti kiinni luukun reunaan, ja joskus niitä pidettiin maastossa käynnissä läpi yön, koska ei ollut takuuta että olisivat lähteneet aamulla käyntiin. Toki se saattoi olla kuljettajien tekosyy nauttia lämmöstä, koska meidät jääkärit komensi joku ääliö kouluttaja sateeseen nukkumaan vaunun viereen vedoten siihen, että jos olisi sota niin koko ryhmä menisi jos vaunua tulitettaisiin. Patja, makuupussi ja päälle sadeviitta.

Jotain hyvääkin niissä oli. Kun nukuttiin tetsarin päällä metrisessä hangessa 15 minuutin unet, sieltä lumen keskeltä BTR vaan kömpi ja otti meidät kyytiin. Pääsin ampumaankin joskus se konekiväärillä. Ja saihan ne kuulemma kaasutiiviiksi, jos olisi tositilanteessa sattunut biologinen tai kemiallinen isku. Traktoria parempia.

Onko tosiaan niin, että SavPr oli lyhenne sanoista Suomen ainoa virallinen perse reikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ja tapaus huolestutti kun muutaman vuoden päästä (1994-95) oli armeijaan meno. Siihen mennessä ne oli kyllä kieltäneet jo vesistöylitykset ainakin näillä vaunuilla.

Onkohan vesistönylityksiä enää ollenkaan? Syöksyveneet oli joskus, mutta onko katsottu liian riskialttiiksi touhuksi? Olin itse jääkärikomppaniassa 90-luvun puolessa välissä ja ylittelimme vain puroja kahlaamalla. Muuta vesistöön liittyvää ei ollut, tosin olin pohjoisessa jossa isoja järviä ei niin paljon olekaan.

En tiedä onko syöksyveneillä tapahtuvia vesistön ylityksiä enää. Nykyään jo lakkautetussa Savon Prikaatissa ne olivat arkipäivää kesäisin ja syksyllä meille jääkäreille. Kun hypättiin niistä järveen, oli meillä pelastusliivit päällä, hypättiin sinne peräaaltoihin, niin ei sattunut. Liivien ansiosta ponnahti pintaan kuin korkki. Yleensä kuitenkin rantaan asti kuljetettiin, mutta ainakin meidän komppanialle vesistökoulutusta oli paljon, koska Savo ja Saimaa tuhansine järvineen. Taisteluparin eli kahden hengen kumiveneet olivat naurettavia, niiden pohjaan täytyi sitoa joku lepänoksa tms, etteivät ne pyörineet meloessa ympyrää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ja tapaus huolestutti kun muutaman vuoden päästä (1994-95) oli armeijaan meno. Siihen mennessä ne oli kyllä kieltäneet jo vesistöylitykset ainakin näillä vaunuilla.

Onkohan vesistönylityksiä enää ollenkaan? Syöksyveneet oli joskus, mutta onko katsottu liian riskialttiiksi touhuksi? Olin itse jääkärikomppaniassa 90-luvun puolessa välissä ja ylittelimme vain puroja kahlaamalla. Muuta vesistöön liittyvää ei ollut, tosin olin pohjoisessa jossa isoja järviä ei niin paljon olekaan.

Ei taida olla. Uintikykyistä kalustoa olisi (XA185, XA180, mtlb, BMP), mutta uskallus puuttuu edelleen. Ei rauhan aikana jne.   Meinaavat ilmeisesti että sodan aikana homma toimii kuin rasvattu kun ei ole lainkaan treenattu, kamaa ja reikiä vaunut täynnä ja kaikki väsyneitä ja vattuuntuneita :/

On edelleen.

"Painuin veden alle ja minulla on sellainen mielikuva, että olin siellä pitkään. Ylhäällä näkyi valo. Pohdin, että ensimmäisenä heitän kypärän pois. Sitten rupesi happi loppumaan ja mietin, mitä teen aseen kanssa. Otin tetsarit pois päältä, ja siinä vaiheessa päätin, että antaa aseen mennä ja nakkasin sen veteen. Ajattelin, että täältä ei pääse ylös, jos ei heitä asetta pois. Pääsin pintaan, ja siinä kellui onneksi tyhjä patruunalaatikko. Kelluskelin sen kanssa. Kyllä siinä mietti, että mitäs helvettiä. Lähinnä toivoi, että tulisi jätkiä ylös."

Onnettomuudesta pelastunut varusmies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläinen BTR ei ihme

Nykyään jo lakkautetussa ja perinteikkäässä Savon Prikaatissa ( 1775-2006 ) Mikkelissä meidän Jääkärikomppanian pääkuljetus ajoneuvo oli juuri ne vanhat BTR vaunut. Aivan kamalia rotiskoja, kattoluukusta mentiin sisään, nopea poistuminen luukusta, tetsari jäi monesti kiinni luukun reunaan, ja joskus niitä pidettiin maastossa käynnissä läpi yön, koska ei ollut takuuta että olisivat lähteneet aamulla käyntiin. Toki se saattoi olla kuljettajien tekosyy nauttia lämmöstä, koska meidät jääkärit komensi joku ääliö kouluttaja sateeseen nukkumaan vaunun viereen vedoten siihen, että jos olisi sota niin koko ryhmä menisi jos vaunua tulitettaisiin. Patja, makuupussi ja päälle sadeviitta.

Jotain hyvääkin niissä oli. Kun nukuttiin tetsarin päällä metrisessä hangessa 15 minuutin unet, sieltä lumen keskeltä BTR vaan kömpi ja otti meidät kyytiin. Pääsin ampumaankin joskus se konekiväärillä. Ja saihan ne kuulemma kaasutiiviiksi, jos olisi tositilanteessa sattunut biologinen tai kemiallinen isku. Traktoria parempia.

Onko tosiaan niin, että SavPr oli lyhenne sanoista Suomen ainoa virallinen perse reikä?

En ole tuota kuullut, mutta jääkärikomppanian kanssa samassa rakennuksessa eri sisäänkäynnillä oli panssarintorjuntakomppania. Meidän jääkäreiden WC tiloissa luki seinässä PST-paskaa seinän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan hämärästi 90-luvulta tapauksen jossa varusmiekuljettaja kuoli kun oli jonkun kapiaisen kuljettanut ensin jonnekin, ja paluumatkalla olikohan väsyneenä nukahtanut rattiin ja kuollut kolarissa?

Tämä tapahtui Savon prikaatissa, jossa kuumeesta kärsinyt varusmieskuski pakotettiin ajamaan kapiaisia koko yö edestakaisin ilman unta. Lopputuloksena kaveri nukahti rattiin ja kuoli. Isänsä yritti haastaa armeijan oikeuteen, mutta totesivat että ei ole tapahtunut mitään virhettä. Tämän jälkeen tosin tuli säädös, että kuskien on saatava nukkua leireilläkin 6 tunnin unet, ainakin jos kuskaa muita varusmiehiä lavalla.

Tiedän tapauksen noin 2005 vuoden kieppeiltä, missä kuski oli saanut nukkua vain 2 tuntia ja rattiin. Tuloksena loppuelämäkseen vammautunut tuttuni ja käsittääkseni myös joku kuollutkin. Ihan satavarma en ole kuolleista, mutta tuttuni ei on tuon onnettomuuden takia kykenemätön työelämään.

Surullista siis, ettei tuon Savon prikaatin tapauksesta opittu.

Vierailija kirjoitti:

Varumiehen kommentti tuosta jutusta:

"Mitään jälkihoitoa ei käytännössä ollut. Varuskuntasairaalassa oli nopea käynti, kysyttiin, että oletko kunnossa. Vuoden kuluttua onnettomuudesta tuli kutsu armeijan psykologille tai lääkärille, jossa vähän aikaa juteltiin. Olen käynyt kertausharjoituksissa onnettomuuden jälkeen parikin kertaa. Paha mennä sanomaan olisinko jotain jälkihoitoa tarvinnut. Ei siihen aikaan paljon tunteista puhuttu. Olin silloin nuori 20-vuotias ja eteen päin menossa. Ajattelen sen niin, että ei ollut minun aika lähteä."

Tuommoista se oli siihen aikaan. Itse oli mietittävä ja selvittävä. Onneksi tuohon on tullut muutoksia.

Vuoden jälkeen tuli kutsu psykologille jossa vähän aikaa juteltiin? Ei mennyt ihan putkeen. Ja joutui vielä kertausharjoituksiinkin kahdesti. Ei tuota nyt ihan loppuun todellakaan mietitty.

En tiedä koulutetaanko varusmiehiä ns "tankkikauhua" vastaan nykyään niin kuin meitä 90 luvun alun jääkäreitä. Hiekkakentällä T-72 tankit ajoivat meidän ylitsemme, olin jonon toiseksi viimeisin, ja näin kuinka jono kiemurteli mahallaan kuin kastemato tai käärme, ettei jääty telojen alle. Ohje oli, että kun ollaan tankin alla, laittakaa pää maata vasten sivuun. Miehistö painoi kaasua niin että tankin peräpää nytkähti alaspäin. Sitten sen jatkettua matkaa piti heittää kasapanosta kuvaava puupalikka sen takaosaan ja juosta.

Eihän se touhu aina ehkä niin turvallista silloin ollut. Muistan vieläkin elävästi tuon tapauksen, jännää oli nuorelle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä koulutetaanko varusmiehiä ns "tankkikauhua" vastaan nykyään niin kuin meitä 90 luvun alun jääkäreitä. Hiekkakentällä T-72 tankit ajoivat meidän ylitsemme, olin jonon toiseksi viimeisin, ja näin kuinka jono kiemurteli mahallaan kuin kastemato tai käärme, ettei jääty telojen alle. Ohje oli, että kun ollaan tankin alla, laittakaa pää maata vasten sivuun. Miehistö painoi kaasua niin että tankin peräpää nytkähti alaspäin. Sitten sen jatkettua matkaa piti heittää kasapanosta kuvaava puupalikka sen takaosaan ja juosta.

Eihän se touhu aina ehkä niin turvallista silloin ollut. Muistan vieläkin elävästi tuon tapauksen, jännää oli nuorelle miehelle.

Tä, siis miten ajoi yli? Aika paljon pehmeää hiekkaa saa olla kentällä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei sentään koskaan käytetty neukku tst-vaunujen syväkahlausvarustusta. Eli snorkkelit kiinni ja vaunu pohjaa pitkin ajaen joen alitse.

Ei ole heikkohermoisen hommaa D:

Kuulostaa sellaiselta hommalta, että on suuri riski jotta ajoneuvo jäisi joen pohjaan jumiin johonkin epätasaisuuteen, pohjakiveen tms...

6h maksimi. Ruotsissa tämä on laki ja pitäisi olla Suomessakin.

Tätä olen noudattanut ja harvoin joutuu olemaan edes näin kauan ja joka arkipäivä ei hybridityömallin takia ei ole ollenkaan yksinoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän piti olla siinä uponneessa vaunussa. Toinen varusmies oli pyytänyt häneltä että voisivatko vaihtaa paikkoja kun tiesi että ex oli metsästysharrastuksensa vuoksi huomattavasti parempi suunnistamaan ja etenemään hiljaa pusikoissa. Ex vaihtoi paikkansa ja toinen pääsi hengestään kun vaunu upposi. Voitte kuvitella millainen trauma asiasta exälle on asiasta jäänyt.

Sori vaan, mutta varusmiehet ei keskenään vaihtele sijoituspaikkojaan

Herra alikersantti, määräämänne sijoituspaikkajärjestys ei nyt satu huvittamaan meitä, joten vaihdamme paikkoja.

Btw, rouvitteleeko vai neiditteleekö ne nykyään naispuolisia esihenkilöitä armeijassa?