Tunnetko ulkomailla asuvia suomalaisia, jotka eivät ole huippuduuneissa, eivätkä asu upeissa paikoissa ja elä kadehdittavaa luksuselämää, vaan ovat ihan taviksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ulkomailla. Elän säästöillä, koska en saa tukia.

Millä säästöillä?

Säästötili ja osaketili (vaihdoin sen tänä vuonna osakkeisiin sijoitetusta tilistä käteistiliin, ennen stock individual savings account, nyt cash ISA).

Emme elä luksuselämää, vaikka elämmekin hyvin.

Niin minulla kuin miehellänikin on hyvät työpaikat+ täkäläinen mieheni tulee varakkaasta perheestä/ suvusta.

Olen itse ihan tavallisella palkalla Saksassa elävä eronnut nainen. Oma - aika pieni - asunto on, ja varaa lentää Suomeen kaksi kertaa vuodessa ja lastenlasten kanssa tehdä jotain pientä kivaa kuten mennä eläintarhaan, museoihin, lastenleffoihin, kiipeilypuistoon, jokiajelulle. Ei mitään luksusta. Mutta hyvä elämä.

Det beror lite på definition. Det går nog bra för dem man känner och livskvalitén kunde väl närmast beskrivas som bra överlag. Livet är behagligt. Är det sedan toppen, praktfullt eller värt att avundas är sedan en annan femma. För de flesta tror jag nog att det skulle duga väldigt väl trots att nästan ingen av oss simmar i rikedomar.

Nosto

Tunnen kumpiakin. Taviksia ja pari yrittäjää, jotka ovat kivasti rikastuneet ja elävät hyvin. Ovat ystäviäni enkä kadehdi yhtään. Itsellä ihan mukava elämä Toscanan kukkuloilla vaikka tavis olenkin. 

Sanotaan näin, että koko mutsinpuoleinen suku viihtyy Keski-Euroopassa ja ovat ns taviksia. tavalliset kerrostaloasunnot ja työpaikat. osa jo työeläkkeellä.

ihan tavallista elämää siellä eletään. töiden jälkeen ruokakauppaan ja kotiin ja siivousta ja lomilla suunnataan lämpöiseen.

Tunnen, itseni ja monen muun täällä keskisessä Euroopassa. Hyvin tavallisia ihmisiä, suurin osa meistä asuu vuokralla ja on tavallisissa duuneissa.

Joo kaksi kaveria, toinen asuu Kööpenhaminassa ja toinen Prahassa. Ihan tavallista elämä viettävät. Prahassa asuva kyllä käy ravintoloissa syömässä usein, arki-iltoinakin.

No ainakin itseni sekä aikuiset lapseni, tyttäreni ja poikani jotka ovat muuttaneet omilleen.

Meillä kenelläkään ei ole huippuduunia, emme asu luksusasunnoissa emmekä elä luksuselämää.

Pian kolmekymmentä vuotta täällä asunut, joten totta kai jotain maallistakin on kertynyt, kuten oma asunto ja auto ja muuta perusasiaa. Työssä olen eräässä ruotsalaisessa firmassa, kansainvälinen työ. (Firma on ruotsalainen, en asu Ruotsissa).

En katso elämäni olevan millään tavalla ihmeellistä, toimeen tulen ja sukanvarteenkin jää.

Molemmat lapset olen kouluttanut joten eiköhän heilläkin ihan turvattu tulevaisuus edessään ole, siltä vaikuttaa. 

En shoppaile enkä kerää krääsää. Tavaran kasaaminen ei kiinnosta.  Yksin lapseni kasvattanut ja edelleen yksin elän. Minulla on ollut hyvä elämä ja toivon monia hyviä vuosia tästä eteenpäinkin.

Minä ja kaksi siskoani. Asumme kolmessa eri maassa.

Tunnen hepun, joka tekee töitä muutaman tunnin viikossa, elää vaimonsa työkyvyttömyyseläkkeellä, asuu appivanhempiensa omistamassa talossa ilmaiseksi.

Keski-Eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa.