Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En saa mitää tehdyksi itseni takia tai yksin. Mikä tähän auttaisi? Esim en kokkaile parempaa, en laittaisi pihaa jos ei olisi naapureita jne
15.05.2024 |
Niin.
Osaan kyllä tehdä ja kykenisin. Harvemmin on inspiraatiota kuitenkaan aloittaa. Tarvitsen jonkun syyn ja se ei riitä, että omaksi ilokseni koska en välitä tarpeeksi.
Jos ei olisi muita ihmisiä niin varmaan kulkisin risoilla vaatteilla, pelleilisin ja leikkisin itsekseni. No koska on niin täytyy olla siisti, pitää piha kunnossa, siivota, tehdä jotain muuta joka näyttää ulkoisesti paremmalle. En edes jaksa itselleni mitään ihmeellisiä pöperöitä laittaa. Sitten kun tulee vieraita niin leivon ja teen mielelläni.
Saan voimaa muista ihmisistä mutta yksin olen ihan saamarin vätys. Hyvä, että kauppaan itseäni saan. Ei vain kiinnosta tarpeeksi. Vapaillakin kaikista mieluiten makaan vaikka tiedän, että olisi tervettä lähteä ulos.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama. Teen asioita muiden vuoksi ja muiden iloksi, mutta omaksi hyväksi asioita on vaikea tehdä. Mistä johtuu?
Mä olin ennen tuommoinen, joka teki muita varten ja pyrin niin olemaan normaali. Nyt olen tullut vanhaksi, enkä välitä paskaakaan, mita kukaan ajattelee. Toki en kutsu ketään kyläänkään, kun en viitsisi mitään kummempia tarjoilujaa laittaa. Seurasin aikani esim. facen mökki- ja remonttiryhmiä, mutta sitten totesin itselleni, että enhän minä edes halua tuota samaa! Ei ole mulla kukkapenkkejä eikä kukkatapetteja sen enempää kuin mustaa saunaa ja uutta terassia. Paskanmarjat, sanon mä!
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ennen tuommoinen, joka teki muita varten ja pyrin niin olemaan normaali. Nyt olen tullut vanhaksi, enkä välitä paskaakaan, mita kukaan ajattelee. Toki en kutsu ketään kyläänkään, kun en viitsisi mitään kummempia tarjoilujaa laittaa. Seurasin aikani esim. facen mökki- ja remonttiryhmiä, mutta sitten totesin itselleni, että enhän minä edes halua tuota samaa! Ei ole mulla kukkapenkkejä eikä kukkatapetteja sen enempää kuin mustaa saunaa ja uutta terassia. Paskanmarjat, sanon mä!
Joo ymmärrän.
Tässä nyt kuitenkin ongelmallista on se, ettei saa yksinkertaisesti aikaiseksi mitään yksin. Oikeastaan toiset ihmiset ovat minulle hyväksi, pistävät liikkeelle mutta yksin olen kuin lepotilassa oleva kone. Toimin siis ulkoaohjautuvasti.
En kuitenkaan jaksa paljoa ihmisiäkään, nautin yksin olosta. Parasta olisi jos vaan saisin itseni liikkeelle ja tekemään hienoja juttuja mutta kun ei......
Ap
Ap.n kannattaisi elää yhteisössä. Tosin itselle sopivan löytäminen voi olla vaikeaa.
Ihminen on sosiaalinen eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ennen tuommoinen, joka teki muita varten ja pyrin niin olemaan normaali. Nyt olen tullut vanhaksi, enkä välitä paskaakaan, mita kukaan ajattelee. Toki en kutsu ketään kyläänkään, kun en viitsisi mitään kummempia tarjoilujaa laittaa. Seurasin aikani esim. facen mökki- ja remonttiryhmiä, mutta sitten totesin itselleni, että enhän minä edes halua tuota samaa! Ei ole mulla kukkapenkkejä eikä kukkatapetteja sen enempää kuin mustaa saunaa ja uutta terassia. Paskanmarjat, sanon mä!
Joo ymmärrän.
Tässä nyt kuitenkin ongelmallista on se, ettei saa yksinkertaisesti aikaiseksi mitään yksin. Oikeastaan toiset ihmiset ovat minulle hyväksi, pistävät liikkeelle mutta yksin olen kuin lepotilassa oleva kone. Toimin siis ulkoaohjautuvasti.
En kuitenkaan jaksa paljoa ihmisiäkään, nautin yksin olosta. Parasta olisi jos vaan saisin itseni
Haha, kuulostaa kyllä hyvin tutulta. Oletko miettinyt, että haluatko _todella_ tehdä niitä juttuja, joita nyt et saa tehdyksi? Vai elätteletkö itsestäsi epärealistista haavekuvaa, versio 2.0, mitä haluaisit olla - vaan kun et ole!
Kannattaa pyrkiä tutustumaan itseensä ja selvittämään omat motiivinsa. Koska jos ne asiat olisivat _oikeasti_ itselle tärkeitä ja kiinnostavia, kyllä ne saisi tehdyksi.
Ja jos ei silti saa, voi olla kyse toiminnanohjauksen häiriöstä, mikä liittyy myös lievään autismiin. Ei vaan saa aloitettua, tai jos saakin, ei saa edistymään. Hommat jumittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap.n kannattaisi elää yhteisössä. Tosin itselle sopivan löytäminen voi olla vaikeaa.
Ihminen on sosiaalinen eläin.
Ap kertoi olevansa melko introvertti. Ei oikein sovi yhteisöasuminen tuohon.
Sen sijaan kumppani olisi hyvä olla; sellainen joka ei ole ihan laiskamato, vaan innostaisi ja innostuisi itsekin tekemään. Onhan se selvää, että kaksin mukavampi kuin yksin. Kun se toinen on tuttu ja samaa yksikköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.n kannattaisi elää yhteisössä. Tosin itselle sopivan löytäminen voi olla vaikeaa.
Ihminen on sosiaalinen eläin.
Ap kertoi olevansa melko introvertti. Ei oikein sovi yhteisöasuminen tuohon.
Sen sijaan kumppani olisi hyvä olla; sellainen joka ei ole ihan laiskamato, vaan innostaisi ja innostuisi itsekin tekemään. Onhan se selvää, että kaksin mukavampi kuin yksin. Kun se toinen on tuttu ja samaa yksikköä.
Minulla oli ap:n kaltaisia ongelmia, parisuhde ei poistanut niitä vaan pahensi saamattomuuden tunnetta, koska kumppani oli minulle vääränlainen eli halusi vääriä asioita suhteelta jotka kuluttivat enemmän kuin antoivat. Eli voi toimia tai sitten ei, mutta parinvalinnassa kannattaa olla tarkkana.
Niin tuttua.
Perustin yrityksen, hyvä liikeidea ym., mutta en vain saanut itseäni liikkeelle ja toimimaan. Persiilleenhän se meni.
Nyt olen töissä ja ihanaa paahtaa työnantajan ja yhteisön hyväksi kaikilla taidoillani. Teen vielä ekstraakin.
Kotona lähinnä makaan sohvalla ja nukun. Elämä on hyvää, tosin kämppä on ympärillä romahtanut. En jaksa panostaa omaan elämään ilman muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teet liikaa. Puutarhan voi laittaa helppohoitoiseksi tai luopua siitä. Pelkkää asfalttia tai soraa. Kukkasaarekkeita. Ehkä teet päivällä tarpeeksi tai töissä. Energisointi vaatii myös unta, omaa aikaa ja ravintoaineita, nesteytystä, suolaa. Vaivoja on ihmisillä, ettei siksi kaikki liike ole kiva, sitten kun olo on sopiva. Jokainen tavallaan. Nuorena oli kaikista väsynein ja ei tiennyt mitään niksejä, laihdutti vaan. Ja käveli. Tai no kuka vaan voi väsyä jossain kohtaa päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Loppujen lopuksi, kukaan ei elä itseään varten. Jos huomenna heräisit maailman ainoana ihmisenä, sama se olisi sinun kuolla ylihuomenna pois.
Kerrankin joku jolla on sama ongelma kuin mulla. Itselläni on adhd diagnoosi ja se kuulemani mukaan liittyy asiaan. Mutta se ei silti auta ratkaisemaan ongelmaa. Esim tänään oli vapaapäivä, enkä ole saanut mitään aikaiseksi! Paitsi pesin pyykit ja varasin ajan autokorjaamoon. Muuten olen vain istunut sohvalla. Olis ennemmin kannattanut vaan mennä töihin tänäänkin. Viikonloput ja lomat on pahimpia. En halua elää elämääni näin! Ja pahinta on se että asun yksin, joten en saa mitään aikaiseksi ellei ole aivan pakko. Kun asuin poikakaverin kanssa tai jos mulla on vieraita niin olen pirteä, aikaansaava ja normaali. En halua olla ulkoaohjautuva! Miten helvetissä tästä pääsee eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä todellakaan tee liikaa nykyään. Joskus tein.
Tuosta kumppanin valinnasta, ihan totta, että pitäisi olla oikeanlainen. Kyllä minä kumppanin seurassa saan tehtyä ja liikaakin mutta sitten jos toinen on saamaton niin sitten saa tehdä kaiken yksin kun toinen pitää itsestäänselvyytenä. Viimeksi oli niin.
Nyt kyllä teen itsekseni jotain mutta hyvin vähän saa aikaiseksi enää. Ehkä hyvinä päivinä touhuan mutta kyllä aloittaminen on hankalaa.
Riippuu kyllä kans siitä mitä olen syönyt, mikä aika kuukaudesta jne. Nyt kun on pms niin ei tule kyllä mistään mitään, ihan tainnutettu olo. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ennen tuommoinen, joka teki muita varten ja pyrin niin olemaan normaali. Nyt olen tullut vanhaksi, enkä välitä paskaakaan, mita kukaan ajattelee. Toki en kutsu ketään kyläänkään, kun en viitsisi mitään kummempia tarjoilujaa laittaa. Seurasin aikani esim. facen mökki- ja remonttiryhmiä, mutta sitten totesin itselleni, että enhän minä edes halua tuota samaa! Ei ole mulla kukkapenkkejä eikä kukkatapetteja sen enempää kuin mustaa saunaa ja uutta terassia. Paskanmarjat, sanon mä
Minulla on päinvastoin. Muitten seurassa en jaksa, eikä tee mieli tehdä mitään, mutta yksin taas olisin koko ajan tekemässä jotakin ja olen paljon energisempi.
T: intovertti.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin joku jolla on sama ongelma kuin mulla. Itselläni on adhd diagnoosi ja se kuulemani mukaan liittyy asiaan. Mutta se ei silti auta ratkaisemaan ongelmaa. Esim tänään oli vapaapäivä, enkä ole saanut mitään aikaiseksi! Paitsi pesin pyykit ja varasin ajan autokorjaamoon. Muuten olen vain istunut sohvalla. Olis ennemmin kannattanut vaan mennä töihin tänäänkin. Viikonloput ja lomat on pahimpia. En halua elää elämääni näin! Ja pahinta on se että asun yksin, joten en saa mitään aikaiseksi ellei ole aivan pakko. Kun asuin poikakaverin kanssa tai jos mulla on vieraita niin olen pirteä, aikaansaava ja normaali. En halua olla ulkoaohjautuva! Miten helvetissä tästä pääsee eroon
Minulla ihan sama juttu. Olen epäillyt itselläni ADHD:ta useampaankin kertaan mutta yllätys yllätys en jaksa hakeutua tutkimuksiin.
Sentään pidän suht perussiistinä asunnon ja pesen minäkin pyykkiä, hoidan sen verran pihaa että on välttävä ym. Sit kun on energiaa käyn kaupassa mutta liian usein joudun monta päivää ensin suunnittelemaan ja sitten vasta tehtyä, ehkä. Etenkin jos kyse on yhtään jostain spessummasta jutusta. Töissä taas en tarvitse minkäänlaista tsemppausta itseltäni vaan teen ja heti, sekä ihan tuolta selkärangasta. On kiva tehdä ja mennä sitten kotiin.
Mietin kans nyt vapailla että olis melkein ollut järkevämpää olla töissä kun itselläkin meni vapaat ihan hukkaan kun en saanut oikeasti mitään tehtyä. Onneksi huomenna töihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua.
Perustin yrityksen, hyvä liikeidea ym., mutta en vain saanut itseäni liikkeelle ja toimimaan. Persiilleenhän se meni.
Nyt olen töissä ja ihanaa paahtaa työnantajan ja yhteisön hyväksi kaikilla taidoillani. Teen vielä ekstraakin.
Kotona lähinnä makaan sohvalla ja nukun. Elämä on hyvää, tosin kämppä on ympärillä romahtanut. En jaksa panostaa omaan elämään ilman muita.
Itse olen toipuva läheisriippuvainen ja muiden ihmisten tarpeet menee edelle.
Nyt olen tutustunut itseeni ja siihen mitä haluaisin tehdä. Rajoitan muiden palvelemista. Vaikeaa on.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Loppujen lopuksi, kukaan ei elä itseään varten. Jos huomenna heräisit maailman ainoana ihmisenä, sama se olisi sinun kuolla ylihuomenna pois.
Aika kovaa sanoa näin, kun kumminkin on PALJON ihmisiä, jotka elävät täysin yksin, tahtomattaan.
Ikään kuin heidän elämällään ei olisi mitään arvoa!
Jokainen on arvokas, sai sitten tehtyä asioita tai ei. Jokaisella on oma tiensä. Iloa ja elämänsisältöä saa muualtakin kuin vain toisista ihmisistä. Sanpisin jopa, että vähemmän draamaa ja helpompaa on olla yksin.
Alue: Aihe vapaa
Kyse ei ole siitä etten uskalla tai kehtaa mennä yksin. Käyn mielelläni ravintolassa itsekseni ja muuta. Olis kuitenkin kiva saada kaveri. En oikein saa vain impulssia tehdä mitään itsekseni. Ap