Oliko 80-luvulla tavallista että vanhemmat eivät juurikaan vierailleet jos lapsi oli sairaalassa?

Olin melkein koko päivän lapsen luona, vaikka oli pitkä matka. Mies tuli myös työpäivän jälkeen ja yhdessä lähdimme alkuillasta kotiin.

Lapsi oli  iältään 10 kk, ikävöi silti meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te olette olleet noin paljon sairaalassa? Onko teillä joku vamma? 

 

Kasarilla lapset usein putoilivat puista, katkoivat jalkojaan ym. josta saattoi tulla pitkääkin sairaalareissua. Nykyisin leikit ovat huomattavasti vähemän rajuja.

Niin no joo, totta. Minulla on paljon sisaruksia eikä yksikään meistä ole koskaan ollut sairaalassa pitempään. Terveyskeskuskäyntejä vain. Sama omilla lapsilla. Niin ihmettelin kun tuntui olevan tässä ketjussa tavallista olla viikkoja sairaalassa.

Ollut varmaan vanhemmuus erilaista aiemmin. En pystyisi keskittymään työhön tms jos lapseni olisi sairaalassa jostain vakavasta.

Ihan samanlaista on vanhemmuus ollut aina. Lapsista ollaan huolissaan ja heille toivotaan parasta.

Joo, olin reilun viikon sairaalassa 5-vuotiaana. Vanhemmat pistäytyivät töiden jälkeen useimpina iltoina, mutta eivät joka ilta. Eivät olleet pitkään, koska piti mennä kotiin tekemään ruokaa tjsp. Jos joku huoneessa itki koti-ikävää, niin hoitaja kävi vain tokaisemassa, ettei itku mitään auta. Tämä ihan 80-luvun alussa. 

Aika rajattuja myös ne vierailuajat tuohon aikaan taisivat olla. Katsomassa sai käydä muistaakseni klo 16-18.

Vierailija kirjoitti:

Joo, olin reilun viikon sairaalassa 5-vuotiaana. Vanhemmat pistäytyivät töiden jälkeen useimpina iltoina, mutta eivät joka ilta. Eivät olleet pitkään, koska piti mennä kotiin tekemään ruokaa tjsp. Jos joku huoneessa itki koti-ikävää, niin hoitaja kävi vain tokaisemassa, ettei itku mitään auta. Tämä ihan 80-luvun alussa. 

Kyllä minua vaan kasarilla tuli hoitaja lohduttamaan, kun itkin. Lastenosastolla oli ihanat hoitajat, joita muistelen vieläkin lämmöllä.