Olisi pitänyt oikeasti tehdä lapset nuorempana. Tai siis lapsi. Ei tässä iässä (49) meinaa enää jaksaa teinin (14) draamailua

Vierailija kirjoitti:

En usko että ikä vaikuttaa. Ajat vain muuttuneet omasta nuoruudesta esim. Snapchat ja Tiktok. Vaikka tekisi lapsen 16vuotiaana, tuntee olevansa dinosaurus kun lapsi on 16.

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista dinosaurusfiilistä. Olen ihan sopivasti mukana tässä elämässä ja varsinkin nuorteni arjessa. N48

Buhuu.

Yksi lapsi.

Varmasti tosi tosi rankkaa.

Jaxuhali 😍

M40, lapset 0v, 2v, 2v, 4v, 4v.

14-vuotta on erityisesti tytöille paha ikä ja tämän huomaa myös opettajana koulussa, että 8. vuosiluokan oppilaat voivat olla ihan kauheita. Ysillä sitten asettuvat ja seiskalla ovat vielä pieniä mussukoita. 

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani on pian 14, eikä kyllä ole tuollainen. Onko sitten sukupuolikysymys? Hän on luotettava, rauhallinen, keskustelee ja auttaa kotona, käy harrastuksissa ja pelaa pelejä ja menestyy hyvin koulussa. Sukupuoli vai kasvatuskysymys?

t. äiti 44 v.

Mun lapsi, poika, oli 13-14-vuotiaana äkäinen, umpimielinen ja sen mielestä mä huusin sille koko ajan (tavallinen puhuminenkin oli huutamista). Nyt samainen lapsi on taas ihan hurmaava köllikkä, vaikka on edelleen teini.  Minä en usko että kasvatuksella oli tuon murrosiän kanssa hirveesti tekemistä, sillä vaan otti koville kasvaminen. Osalla menee aivot enemmän sekaisin kuin toisilla, eikä sille oikein voi vanhempi mitään, pitää vaan muistaa rakastaa <3

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani on pian 14, eikä kyllä ole tuollainen. Onko sitten sukupuolikysymys? Hän on luotettava, rauhallinen, keskustelee ja auttaa kotona, käy harrastuksissa ja pelaa pelejä ja menestyy hyvin koulussa. Sukupuoli vai kasvatuskysymys?

t. äiti 44 v.

Voi olla myös temperamenttikysymys.

No ei se varmaan ole omasta iästä kiinni, enkä näe, että nämä annetut esimerkit on mitenkään kovin erikoisia juttuja. Joku oikeasti vaikean teinin vanhempi varmaan lukee tätä silmiä pyöritellen.

Ja vielä se, että suurin osa lapsista Suomessa syntyy 30 ikävuoden ohittaneille: suurin osa synnyttävistä äideistä 30-34v ja isät keskimäärin pari vuotta vanhempia, joten et ole edes mitenkään kovin vanha teinin vanhemmaksi.

Itselläsi näkyy myös olevan vähän ikävä asenne nuoren mieltymyksiin. Se, että sä et tykkää syödä "raakaa kalaa" asiasta, ei tarkoita etteikö muut tykkää.

En nyt toki tiedä, mutta et kai vaan ole sellainen vanhempi, joka lyttää lastaan ja pilkkaa asioita, josta se tykkää? Tässä tuli jo ehostus ja ruoka mainittua aika lyhyen viestin aikana, eli pieni epäilys herää. 

Minä olin ihan kauhee teini, mutta mun veli ei. Meillä oli käsittääkseni sama kasvatus. Haistattelin äidilleni ja huusin sille. En oikein itekään muista miksi olin niin vihainen, mutta kai ne oli sitten ne hormonit. Nykyään olen ihan hyvissä väleissä perheeni kanssa ja käyttäydyn asiallisesti :D

Olen sun ikäinen lähes (47) ja vanhin lapsi on 22 ja nuorin 5.

Olin alle 40 kun lapsi oli teini ja rankkaa oli, ei se mitenkään vanhemman ikään liity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma poikani on pian 14, eikä kyllä ole tuollainen. Onko sitten sukupuolikysymys? Hän on luotettava, rauhallinen, keskustelee ja auttaa kotona, käy harrastuksissa ja pelaa pelejä ja menestyy hyvin koulussa. Sukupuoli vai kasvatuskysymys?

t. äiti 44 v.

Mun lapsi, poika, oli 13-14-vuotiaana äkäinen, umpimielinen ja sen mielestä mä huusin sille koko ajan (tavallinen puhuminenkin oli huutamista). Nyt samainen lapsi on taas ihan hurmaava köllikkä, vaikka on edelleen teini.  Minä en usko että kasvatuksella oli tuon murrosiän kanssa hirveesti tekemistä, sillä vaan otti koville kasvaminen. Osalla menee aivot enemmän sekaisin kuin toisilla, eikä sille oikein voi vanhempi mitään, pitää vaan muistaa rakastaa <3

Niin, ja tuolla hänen pojallaankin voi vielä tulla vaikka mitä huonoa käytöstä.

Minä leikin vielä 14-vuotiaana barbeilla, mutta 16-17-vuotiaana kapinoin täysillä ja karkasin festareille yms.

Vierailija kirjoitti:

Buhuu.

Yksi lapsi.

Varmasti tosi tosi rankkaa.

Jaxuhali 😍

M40, lapset 0v, 2v, 2v, 4v, 4v.

Kahdet kaksoset? No, onnea sulle vaan, tulevaisuudessa, ja se onkin sitten yksi hujaus, kun teilläkin on teinejä talo täynnä. Itse olet silloin rapiat 50 vuotta, ja ennustan, että laitat kädet ristiin kyynärpäitä myöden tai sitten myyt lapsesi ensimmäiselle vastaantulijalle..

Me päätettiin exän kanssa aamulla ettei hankita yhtään lasta. Tai ei siis olisi pitänyt koska lapset on ikuisesti murhe ja sydämellä ja niiden ongelmat sattuu paljon enemmän kuin omat. Hirveän raskas taakka kantaa loppu elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 48 vuotias ja lapsistani nuorin on 16, vanhin 21 vuotias.

Meillä ei ole kuitenkaan ikinä ollut mitään haastattelua tai kettuilua yhdeltäkään teiniltä, vaan jokainen on osannut aina käyttäytyä asiallisesti. Pientä draamaa on ollut, mutta ei yhtään mitään sellaista, että sitä kukaan olisi muutamaa minuuttia enempää miettinyt. Lapseni ovat fiksuja ihania nuoria ihmisiä, joiden kanssa elämä on rauhallista ja normaalia. Juttelemme paljon, viihdymme hyvin yhdessä ja nuorten huoneet ovat ihan siistit.

Jos sinä ap siis hyväksyt itsellesi kettuilun, niin se on kyllä ihan oma syysi. Voit yrittää vielä korjata välejäsi nuoreen, mutta olisiko kannattanut luita lapseen hyvät arvostavat välit jo aikaisemmin? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Nuoret eivät ole tyhmiä, vaan heidän kanssaan voi ja kannattaa jutella.

Voi jösses. Jos oma äitini olisi ollut tuollainen paremmintietäjä kuin tämä kirjoittaja, olisin varmaan tuhonnut koko kämpän ja karannut kotoa. Ihmisillä on luonne-eroja, ja erilaiset persoonallisuudet ärsyttävät toisiaan eri tavoin.

Paljolti sen vuoksi olen lapseton, kun muistan millainen itse olin teininä. Oikea päätös!

N49

Mä oon 50+ ihan samassa tilanteessa. Voimia sisko 😁

On taas tämä keskustelu tolloja täynnä . Suurinosa näitä vapaa-ajattelijoita. Vapaa, vapaa ....menkää itseenne TE, jotka ette osaa mitään kieltää lapsiltanne. Juu, juu tiedetään, kuinka nyt taas noustaan varpailleen. Ihan vapaasti vaan Vapaat Tollot.

Vierailija kirjoitti:

Me päätettiin exän kanssa aamulla ettei hankita yhtään lasta. Tai ei siis olisi pitänyt koska lapset on ikuisesti murhe ja sydämellä ja niiden ongelmat sattuu paljon enemmän kuin omat. Hirveän raskas taakka kantaa loppu elämänsä.

Mitä mä just luin? Huoli johtuu rakkaudesta. Ei sitä kukaan haluaisi elämäänsä vähempää. Miten masentunut pitää ihmisen olla, että kieltäytyy kaikesta siitä ihanasta, mitä lapset antavat, sen takia, että niiden takia joutuu vähän huolehtimaan? Et varmaan myöskään omista asuntoa, koska huoh, silloin pitää maksaa vuokraa, tai aja autoa, kun onhan siitä vaivaa, että pitää käydä katsastuksissa ja polttoaineen hintakin voi nousta. Vanhempiasi et näe, koska niistäkin joutuu huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että ikä vaikuttaa. Ajat vain muuttuneet omasta nuoruudesta esim. Snapchat ja Tiktok. Vaikka tekisi lapsen 16vuotiaana, tuntee olevansa dinosaurus kun lapsi on 16.

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista dinosaurusfiilistä. Olen ihan sopivasti mukana tässä elämässä ja varsinkin nuorteni arjessa. N48

Blaah. Tyhjennä vähän tota mä- osastoa 

Kaikki nuoret ovat erilaisia. Joillakin on vaikea teini-ikä ja joistakin ei sitä teini-ikää edes huomaa. Itse olin teini-iässä oikea hirviö vaikka ei kasvatuksesta kyllä ollut puutetta. Kyllä omienkin lasten kanssa sitten oli omat ongelmansa (2 tyttöä), varsinkin esikoisen jonka sain 20 vuotiaana. Tuntui että oli käyttänyt suihkussa parfyymiä eikä vettä, ei tullut iltaisin kotia sovittuun kellon aikaan, aamulla kun meni herättämään kouluun niin sai varoa koska sieltä lensi kohti niin herätyskello kun mitä vain yöpöydällä oli.. (tämä alkoi seitsemenellä luokalla). Vaihtoi vaatteita jatkuvasti, viikonloppuisin monta kertaa päivässä, puhtaat ja puolikäytetyt vaatteet sitten lattialla sekaisin, kaikki pesuun menossa. Jossain siinä kohti sitten kyllästyin. Sanoin että nyt saa itse huolehtia kouluun heräämisestä ja menosta sillä se on hän enkä minä joka joutuu käymään luokan uudelleen jos on liian paljon poissa oloja eikä läksyjä ole tehty. Seuraava oli etten suostunut enää pesemään hänen vaatteitaan. Tyttäreni huomasi että tässä oli nyt tosi kyseessä, tuli oma vastuu eikä kenen kanssa riidellä eikä mennyt kauoa aikaa kun nousi ylös ihan itse kun herätyskello soi ja varsinkaan puhtaita vaatteita ei enää tullut pesuun. Teini aika on monesti myrskyistä mutta onneksi se aikanaan menee ohi. Nuorempi tyttäreni olikin sitten ilman minkäänlaisia teini-ikä ongelmia että oikein ihmettelin miten onnistuin saamaan kaksi niin erilaista lasta. Nämä nyt muistoja menneisyydestä. Olen nyt 61 ja aikuiset lapseni 41 ja 34. Vanhemmalla kohta 12-vuotta täyttävä tytär ja kuulemma tulevan teini-iän huonon tuulen puuskat sun muut alkavat jo tulemaan..

[/quote]

Nykyinen mies on aina ollut hyvä isä, on vain paljon työn takia poissa.

Aloittaja[/quote]

Tuo on tosiaan harmi että isä on ollut paljon pois. Läsnäolo olisi saattanut tosiaan tehdä hyvää tyttärelle. Ehkä myös Sinunkin läheisempi suhde häneen jo paljon nuorempana (tämä siis vain oletuksellista arvailua).

Joku viittasi tiettyyn viikkorahamahdollisuuteen, ja eikös tuo tyttö ala olla vai onko jo peräti siinä iässä että on mahdollista itsekin vähän ansaita työnteollaan.

Näin miehenä sanoisin että äärimmäisen typeriä rahareikiä tuolla tytöllä tuntuu olevan.

Kun olin 49v mun kuopus aloitti koulun:)

Kun oli 19v eli teini-ikä loppui minä olin 61v.

Ei pienintäkään ongelmaa