Surevan pakkoauttaminen
Tuttava menetti perheenjäsenen, joka oli sairastanut pitkään. Ammattiauttaja "tyrkyttää" apua, soittelee ja haluaa käydä tämän tuttuni luona. Vaikka hän on pärjännyt hyvin ja suree omalla tavallaan. Menetyksestä on nyt muutama kuukausi ja tämä auttaja ei jätä rauhaan, van pitää tärkeänä, että asiaa käydään läpi. Tuttava on hämmennyksissä. Mitä tästä ajattelette?
Kommentit (23)
Itse ottaisin avun vastaan,jossa jonkun amati ihmisen kanssa voisi surun puhua.Kukan ei suruani halua kunnella,.Sitä vaan ei tarjota kun en virallisesti leski.En halunut papin puheille,en yhteistä kotia mutta yhdessä olimme 22v.Kun hän kuoli sydänkohtaus 2021.Eikä se riittänyt kuoli,sisko,veli, aikusen lapseni isä ex mies siis myös.Parhaat ystävät ja kamut kaiken kaikkiaan 2020-2021 16kpl plus 1 tänä vuonna.Lähinnä olen kuin spitaalia ihmisille tai rutto juuri siksi niin paljon kuolemia yhdelle ihmiselle kannettavaksi.Kyllä se tästä aivo sumua,ei dementiaa.
Minuunkin otti yhteyttä (sosiaalitoimen?) kriisipäivystys, kun lähiomainen löytyi kotoaan itsemurhan tehneenä. En siinä vaiheessa vielä jaksanut keskustella asiasta, ja kriisi-ihminen (en tiedä tarkkaa ammattinimikettä) ymmärsi asian hyvin, ja pyysi ottamaan yhteyttä jos tuntuisi siltä. Ei jäänyt tyrkyttämään apua. Taisi kyllä kysyä, että olenko yksin ja koenko pärjääväni, en ollut yksin ja pärjäsin ihan ok tilanteeseen nähden.
Hyvä se on, että tarkistavat miten kriisin kohdanneilla ihmisillä menee. Luulisin, että aloittajan tapauksessa kriisiporukalle on noussut huoli ystävän pärjäämisestä, jos eivät meinaa jättää rauhaan.
Perintöähän siellä hamutaan.