Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö joulu viettää yhdessä miesystävän kanssa?
03.11.2022 |
Kumpikin erottu ja molemmilla lapsia. Olemme yhdessä, mutta emme yritä uusperhettä vaan aikuisten suhdetta jossa lapset ja arki lasten kanssa menee ykköseksi. Erityisesti itselleni tämä on tärkeää, sillä meillä on ollut paljon kaikenlaista itsellä ja lapsilla enkä halua heitä kuormittaa omilla suhdeasioilla. Lapset eivät tykkää siitä, että minä edes seurustelen vaan yhä haaveilevat kun olimme isänsä kanssa yksissä. Erosta kuitenkin jo monta vuotta.
Nyt seurustelukumppani haluaisi tulla jouluksi meille, koska omat lapsensa menevät äidilleen. Minun lapsille on hirveän tärkeää, että joulua on vaan oma perhe, eivätkä halua hänen tulevan. Minullekin joulu on lasten juhla ja olisin tyytyväinen lasten kanssa. Jos lapsille olisi ok niin tottakai saisi kumppani tulla. Nyt en tiedä miten toimia, kun mies murehtii ja jopa painostaa asialla. Sanoin, että voisin itse hyvinkin olla yksikseni joulun, ei olisi ongelma, mutta nyt on lapset. Hän pitää minua hieman kylmänä ja selvästi piilosyyllistää tämän vuoksi. Miten te toimisitte? Ainakin jo tässä vaiheessa asian takia minulla on huono omatunto.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Mitä enemmän keksit näitä yksityiskohtia, sitä selkeämmin tämä paljastuu provoksi, mutta joulun voi viettää esimerkiksi ulkomailla. Niin minä tein silloin, kun oli vielä alaikäinen lapsi ja hän oli jouluja isällään. Ehdota hänelle, että järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä, esimerkiksi reissun. Ja kotimaassakin voi tehdä hotelliloman ja päästä seisovaan joulupöytään.
Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, niin outoon ihmisjoukkoon meneminen voi vielä korostaa sitä. Toisinaan kyse ei ole ihmisten läheisyyden puutteesta, vaan kohdatuksi tulemisesta ja itselle tärkeiden ihmisten kaipuusta. Tietenkin on myös sellaista yksinäisyyttä, jossa sosiaalinen ihminen vain hieman kaipaa uusia kontakteja ja osaa niitä oudossa joukossa luoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Mitä enemmän keksit näitä yksityiskohtia, sitä selkeämmin tämä paljastuu provoksi, mutta joulun voi viettää esimerkiksi ulkomailla. Niin minä tein silloin, kun oli vielä alaikäinen lapsi ja hän oli jouluja isällään. Ehdota hänelle, että järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä, esimerkiksi reissun. Ja kotimaassakin voi tehdä hotelliloman ja päästä seisovaan joulupöytään.
Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, niin outoon ihmisjoukkoon meneminen voi vielä korostaa sitä. Toisinaan kyse ei ole ihmisten läheisyyden puutteesta, vaan kohdatuksi tulemisesta ja itselle tärkeiden ihmisten kaipuusta. Tietenkin on myös sellaista yksinäisyyttä, jossa sosiaalinen ihminen vain hieman kaipaa uusia kontakteja ja osaa niitä oudossa joukossa luoda.
Miehellä lienee myös vanhemmat ja sisaruksia, jos outojen ihmisten tapaaminen ei kelpa.
En näe tässä mitään provoa vaan varmaan ihan yleinen tilanne perheissä, joissa lapset on nostettu päättävään asemaan. Lasten empatiakyky on vasta kehittymässä, ja sen kehitystä pitäisi tukea. Samoin kiinnitin huomioni siihen että ap kokee painostukseksi sen että mies on yksinäinen jos joutuu viettämään joulun yksin. Sehän on täysin ymmärrettävää, jos näin on. Pitäisikö miehen valehdella ettei tunne yksinäisyyttä tuollaisessa tilanteessa? Ehkä tässä onkin kyse ap:n huonosta omatunnosta eikä painostuksesta miehen puolelta.
Hotelli- ja reissujoulut ovat varmaan ihan hyvä vaihtoehto jos läheisiä ei ole. Jos kuitenkin läheisiä on olemassa, moni viettäisi mieluiten joulun heidän kanssaan eikä ulkopuolelle suljettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Mitä enemmän keksit näitä yksityiskohtia, sitä selkeämmin tämä paljastuu provoksi, mutta joulun voi viettää esimerkiksi ulkomailla. Niin minä tein silloin, kun oli vielä alaikäinen lapsi ja hän oli jouluja isällään. Ehdota hänelle, että järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä, esimerkiksi reissun. Ja kotimaassakin voi tehdä hotelliloman ja päästä seisovaan joulupöytään.
Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, niin outoon ihmisjoukkoon meneminen voi vielä korostaa sitä. Toisinaan kyse ei ole ihmisten läheisyyden puutteesta, vaan kohdatuksi tulemisesta ja itselle tärkeiden ihmisten kaipuusta. Tietenkin on myös sellaista yksinäisyyttä, jossa sosiaalinen ihminen vain hieman kaipaa uusia kontakteja ja osaa niitä oudossa joukossa luoda.
Miehellä lienee myös vanhemmat ja sisaruksia, jos outojen ihmisten tapaaminen ei kelpa.
Ei kaikilla ole sisaruksia, vanhemmat voivat olla kuolleet tai välit voivat olla vaikeat. Aika outoa olettaa, että jokaisella on automaattisesti se sukulaispaikka, johon olisi tervetullut. Ottaisitko itse etäisen puolison veljen luoksenne viettämään joulua, jos teillä on pitkät oman perheen perinteet joulun vietosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Mitä enemmän keksit näitä yksityiskohtia, sitä selkeämmin tämä paljastuu provoksi, mutta joulun voi viettää esimerkiksi ulkomailla. Niin minä tein silloin, kun oli vielä alaikäinen lapsi ja hän oli jouluja isällään. Ehdota hänelle, että järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä, esimerkiksi reissun. Ja kotimaassakin voi tehdä hotelliloman ja päästä seisovaan joulupöytään.
Minä sanoisin äijälle, että mene vetämään lärvit ja katsotaan, oletko uutena vuotena vielä hengissä/tolpillasi.
Itse samassa tilanteessa olleena sanoisin, että miesystävä voisi tulla osaksi aikaa esimerkiksi jouluaattona riisipuurolle/glögille ja vaikka joulupäivänä syömään. Itse pyytäisin kyllä aattona illalla jouluaterialle. Meillä on ollut tapana, että yksin ei jouluna jätetä ketään. Useana jouluaattona meillä on ollut syömässä lähisukulaisten lisäksi mieheni yksinäinen sukulainen (ollaan erottu ajat sitten mieheni kanssa) ja monesti joku ystävistäni, jolla olisi ollut edessä yksinäinen joulu. Joulu voi olla joillekin ahdistavaa aikaa yksin. Kannattaa mennä toisen asemaan ja miettiä miltä yksinäinen joulu hänestä tuntuu. Lapseni tottuivat, että jouluna on porukkaa ja oli mukavaa ettei oltu ihan samassa porukassaa kuin arkena. Ei mielestäni lapset saa päättää kaikkea ja heidänkin pitää tottua ettei kaikki aina mene entiseen malliin kuten he haluavat. Mikäli siis miesystäväsi on normaali ihminen ja mukava lapsille ja sinulle. Tietty miehen kanssa voisi sopia etukäteen ettei teillä ole aatosta tapaniin vaan vaikka yhtenä päivänä minkä sitten itse parhaaksi näet.
Jos olisin miesystäväsi niin lähtisin kävelemään, jos on noin vaikeaa tulla jouluna kylään lasten vuoksi. Näkyy sinun arvostuksesi häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies on vaan joku panokaveri, ei seurustelukumppani
Kylläpä on epäsosiaalisia lapsia jos eivät hyväksy yksinäistä miesystävääsi joulunne viettoon. Hänhän voisi osan aikaa viettää teillä antaen sitä omaakin rauhaa ja mennä kotiinsa yöksi jos asutte erillänne. Eivät lapset saa kaikkea määrätä vaan pitää opettaa tekemään kompromisseja mitä ne joutuisivat omissakin suhteissaan aikoinaan tekemään.
Järkyttävää jos uusi puoliso hylätään kokonaan juhlapyhiksi vain lasten toivomusten takia.
Sen jälkeen kun löysin mieheni niin me olemme 35v viettäneet kaikki joulut yhdessä tehden oman joulun ihan paria ensimmäistä joulua lukuunottamatta joihinka oli painavat järki syyt ettei yhdessä onnistunut. Minä vietin sitten yksin ne joulut sillä lapsuuden kodissani ei vietetty joulua sillä siellä ei ollut ketään jouluna 😲
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen ystäväni teini on lapsi, joka sai ja saa olla päättävässä asemassa. Varoittelin kyllä ystävääni aikoinaan asiasta, mutta annoin olla, koska asia ei varsinaisesti minulle kuulu ja halusin pitää ystävyytemme. Lopputulos: lopettaa harrastukset, jos ei pääse tähtipelaajaksi tai päärooliin, ei ole kavereita, ei osaa yhtään asettua toisen asemaan ja tulee toimeen lähinnä vanhempiensa kanssa. Toki kaikki teinit ovat itsekeskeisiä, mutta minulla on itselläni samanikäisiä ja vanhempia lapsia ja heidän ja kaveriensa kautta tiedän, että tuon teinin itsekkyys ja empatiakyvyttömyys on jotain muuta kuin teinien yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Läheisen ystäväni teini on lapsi, joka sai ja saa olla päättävässä asemassa. Varoittelin kyllä ystävääni aikoinaan asiasta, mutta annoin olla, koska asia ei varsinaisesti minulle kuulu ja halusin pitää ystävyytemme. Lopputulos: lopettaa harrastukset, jos ei pääse tähtipelaajaksi tai päärooliin, ei ole kavereita, ei osaa yhtään asettua toisen asemaan ja tulee toimeen lähinnä vanhempiensa kanssa. Toki kaikki teinit ovat itsekeskeisiä, mutta minulla on itselläni samanikäisiä ja vanhempia lapsia ja heidän ja kaveriensa kautta tiedän, että tuon teinin itsekkyys ja empatiakyvyttömyys on jotain muuta kuin teinien yleensä.
Ketjussa olleeseen kuskauskommenttiin liittyen: En edes yllättyisi, jos ystäväni peruisi tapaamisemme koskaa pitää yllättäen kuskata teini kotibileisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on epäsosiaalisia lapsia jos eivät hyväksy yksinäistä miesystävääsi joulunne viettoon. Hänhän voisi osan aikaa viettää teillä antaen sitä omaakin rauhaa ja mennä kotiinsa yöksi jos asutte erillänne. Eivät lapset saa kaikkea määrätä vaan pitää opettaa tekemään kompromisseja mitä ne joutuisivat omissakin suhteissaan aikoinaan tekemään.
Järkyttävää jos uusi puoliso hylätään kokonaan juhlapyhiksi vain lasten toivomusten takia.
Sen jälkeen kun löysin mieheni niin me olemme 35v viettäneet kaikki joulut yhdessä tehden oman joulun ihan paria ensimmäistä joulua lukuunottamatta joihinka oli painavat järki syyt ettei yhdessä onnistunut. Minä vietin sitten yksin ne joulut sillä lapsuuden kodissani ei vietetty joulua sillä siellä ei ollut ketään jouluna 😲
Meillä sama. Ihan eka joulu vietettiin erikseen, koska silloin ei vielä oltu kerrottu lapsille seurustelusta. Sen jälkeen yhdessä.
Entä jos kyseessä olisi vaikka yksin joulun viettävä eronnut ystäväsi. Lapsetko päättäisi, saako ystävä tulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse samassa tilanteessa olleena sanoisin, että miesystävä voisi tulla osaksi aikaa esimerkiksi jouluaattona riisipuurolle/glögille ja vaikka joulupäivänä syömään. Itse pyytäisin kyllä aattona illalla jouluaterialle. Meillä on ollut tapana, että yksin ei jouluna jätetä ketään. Useana jouluaattona meillä on ollut syömässä lähisukulaisten lisäksi mieheni yksinäinen sukulainen (ollaan erottu ajat sitten mieheni kanssa) ja monesti joku ystävistäni, jolla olisi ollut edessä yksinäinen joulu. Joulu voi olla joillekin ahdistavaa aikaa yksin. Kannattaa mennä toisen asemaan ja miettiä miltä yksinäinen joulu hänestä tuntuu. Lapseni tottuivat, että jouluna on porukkaa ja oli mukavaa ettei oltu ihan samassa porukassaa kuin arkena. Ei mielestäni lapset saa päättää kaikkea ja heidänkin pitää tottua ettei kaikki aina mene entiseen malliin kuten he haluavat. Mikäli siis miesystäväsi on normaali ihminen ja mukava lapsille ja sinulle. Tietty miehen kanssa voisi sopia etukäteen ettei teillä ole aatosta tapaniin vaan vaikka yhtenä päivänä minkä sitten itse parhaaksi näet.
Jos olisin miesystäväsi niin lähtisin kävelemään, jos on noin vaikeaa tulla jouluna kylään lasten vuoksi. Näkyy sinun arvostuksesi häntä kohtaan.
Vaikutat hyväsydämiseltä ihmiseltä. Aivan kuin vanhempani, jotka myös keräsivät jouluna yksinäisiä meille. Jos minä lapsena olisin ollut päättämässä niin tuskin olisin halunnut naapurin Reiskaa kutsua, mutta kun vuodesta toiseen näin ja opin miten tärkeää monelle on viettää joulu toisten seurassa, empatiakykyni kehittyi ja jossain vaiheessa ymmärsin jo olla ylpeä vanhemmistani.
Muistan myös miten kova paikka ensimmäinen yksinäinen joulu oli itselle eron jälkeen. Nykyään olen vähän samalta kuulostavassa suhteessa kuin ap ja onneksi aina tervetullut miesystäväni joulupöytään. Hänen lapsensa ovat jääneet minulle etäisiksi ja uskon että aivan kuin minäkin lapsena, hekään eivät kutsuisi etäisiä aikuisia joulupöytään. Onneksi kuitenkin miesystäväni päättää asian ja on myös kasvattanut lapsensa hyvin.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Onko ex-miehelläsi jo uusi perhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisen ystäväni teini on lapsi, joka sai ja saa olla päättävässä asemassa. Varoittelin kyllä ystävääni aikoinaan asiasta, mutta annoin olla, koska asia ei varsinaisesti minulle kuulu ja halusin pitää ystävyytemme. Lopputulos: lopettaa harrastukset, jos ei pääse tähtipelaajaksi tai päärooliin, ei ole kavereita, ei osaa yhtään asettua toisen asemaan ja tulee toimeen lähinnä vanhempiensa kanssa. Toki kaikki teinit ovat itsekeskeisiä, mutta minulla on itselläni samanikäisiä ja vanhempia lapsia ja heidän ja kaveriensa kautta tiedän, että tuon teinin itsekkyys ja empatiakyvyttömyys on jotain muuta kuin teinien yleensä.
Ketjussa olleeseen kuskauskommenttiin liittyen: En edes yllättyisi, jos ystäväni peruisi tapaamisemme koskaa pitää yllättäen kuskata teini kotibileisiin.
Eikö hän voisi ensin kuskata teinin ja tulla sitten puoli tuntia myöhässä tapaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on hyvä opettaa, että ketään ei jätetä jouluna yksin. Samalla voi muutenkin keskustella joulun sanomasta, arvoista, ihmisten kunnoittamisesta ja myös vanhempien oikeudesta suhteisiin. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin moni luuleekaan. Asiat pitää vain selittää.
Älä tee sitä virhettä että pistät lapset päättämään sinun suhdeasioistasi. Se on liian iso vastuu aikuisellekin, saati sitten lapsille joilla ei vielä ole resursseja tehdä niin isoja päätöksiä.
Se pitää tosin vielä sanoa, ettei mieskään kuulosta kovin mukavalta jos syyllistää ja yrittää tulla väkipakolla.
Hyvin kirjoitettu. Lapsille olisi hyvä opettaa, mikä on joulun sanoma. Ei ne lahjat vaan yhdessä olo läheisten kanssa. Ja ne läheiset muuttuvat läpi elämän. Nyt joulun viettoon tulee mukaan sinun uusi miestystävä. Myöhemmin lasten puolisot, jotka todennäköisesti vaihtuvat alkuun aika usein. Toki tämä on vielä pienille lapsille liian vaikea asia ymmärtää, mutta ei ole lasten kuulu päättää tälläisistä asioista, he ovat lapsia. Etkä ap voi sälyttää omia parisuhdeongelmia lasten harteille tai heidän syyksi. Jos ap haluaa viettää joulun yhdessä niin sitten uusi miesystävä mukaan. Kannattaa toki varautua ettei siitä hupijoulu tule, mutta joskus kai nuo taistelut on käytävä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kyseessä olisi vaikka yksin joulun viettävä eronnut ystäväsi. Lapsetko päättäisi, saako ystävä tulla?
Tämä oli hyvä kysymys. Olen itse perheellinen, mutta kun ajattelen tätä omalla kohdalle, että jos vaikka ystäväni kysyisi voisiko tulla joulun aikaan käymään vaikka joulupäivänä, niin en minä kyllä lapsiltani asiaa kysyisi. Ei tulisi mieleenkään. Muutenkaan mulla ei ole ollut tapana tarkistaa heiltä saako meille tulla vieraita. Koko ajatus tuntuu hassulta.
Onko suhteesi kovin tuore? Kuinka hyvin/huonosti lapsesi tuntevat miesystäväsi?
Jos sinusta tuntuu, että suhteenne kaatuu, jos et ota miesystävääsi teille jouluksi, se suhde ei ole niin vakaalla pohjalla, että sitä kannattaisi lasten elämään vielä tuoda. Ei ole takuita, että suhteenne kestäisi pitkään. Ja lapsille on rankkaa, jos äiti esittelee heille muutaman vuoden välein uuden "koko loppuelämän" kumppanin.
Mitä enemmän keksit näitä yksityiskohtia, sitä selkeämmin tämä paljastuu provoksi, mutta joulun voi viettää esimerkiksi ulkomailla. Niin minä tein silloin, kun oli vielä alaikäinen lapsi ja hän oli jouluja isällään. Ehdota hänelle, että järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä, esimerkiksi reissun. Ja kotimaassakin voi tehdä hotelliloman ja päästä seisovaan joulupöytään.