Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö joulu viettää yhdessä miesystävän kanssa?
03.11.2022 |
Kumpikin erottu ja molemmilla lapsia. Olemme yhdessä, mutta emme yritä uusperhettä vaan aikuisten suhdetta jossa lapset ja arki lasten kanssa menee ykköseksi. Erityisesti itselleni tämä on tärkeää, sillä meillä on ollut paljon kaikenlaista itsellä ja lapsilla enkä halua heitä kuormittaa omilla suhdeasioilla. Lapset eivät tykkää siitä, että minä edes seurustelen vaan yhä haaveilevat kun olimme isänsä kanssa yksissä. Erosta kuitenkin jo monta vuotta.
Nyt seurustelukumppani haluaisi tulla jouluksi meille, koska omat lapsensa menevät äidilleen. Minun lapsille on hirveän tärkeää, että joulua on vaan oma perhe, eivätkä halua hänen tulevan. Minullekin joulu on lasten juhla ja olisin tyytyväinen lasten kanssa. Jos lapsille olisi ok niin tottakai saisi kumppani tulla. Nyt en tiedä miten toimia, kun mies murehtii ja jopa painostaa asialla. Sanoin, että voisin itse hyvinkin olla yksikseni joulun, ei olisi ongelma, mutta nyt on lapset. Hän pitää minua hieman kylmänä ja selvästi piilosyyllistää tämän vuoksi. Miten te toimisitte? Ainakin jo tässä vaiheessa asian takia minulla on huono omatunto.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee mitä itse haluat äläkä anna lasten päättävän suhdeasioitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tosi ehdottomia että ei yhtään saa tulla meille joulun aikaan, ei tunnu joulu tutulta ja normaalilta jos tulee minun miesystävä. Eivät haluaisi siis että käy edes päiväkahvilla. Mies myös itse olisi varmasti vaikeana ja tekisi asiasta "hiljaisesti numeroa" että annan lasten päättää ja hänen pitää siksi lähteä. Mies on lapsille ystävällinen ja kiva, yrittää paljon, vaan lapset ei haluaisi minulla olevan suhdetta.
ApKröhöm.. Aika lehmän hermoinen mies sulla. Moni olisi jo antanut olla.
Koirakin saa paremman kohtelun.
Joku kirjoitti yllä jotain että Jos antaisi miehen tulla pariksi tunniksi. Hyvänen aika.
Surullista olla ihan kynnysmattona.
N 51 v. Itsekin eronnut ja uudessa suhteessa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja lapset kasvatettu. Joulut ollaan yhdessä.
Joo, mulla tuli vähän samanlainen vaikutelma tuosta ylemmästä tekstistä. Onneksi itse kanssa eronnut ja uudessa parisuhteessa missä ei ole enää lapsia kotona vaan asuvat jo omillaan. Vietetään joulu yhdessä minun asunnossa ja uutena vuotena mennään viikonlopuksi kylpylälomalle. Ehkä se huolettomin vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset eivät päätä kenen kanssa seurustelen/en seurustele. Itse asiassa suhteemme alussa mieheni lapset olisivat halunneet viettää joulun isänsä ja äitinsä kanssa. Minä totesin miehelle, että fine, itse tähtään pidemmällä tähtäimellä uusperheeseen, jossa joulut vietetään tämän meidän uusperheen kesken. Että en halua suhteeseen, jossa entinen perhe menee juhlapäivinä edelle. Että sekin on ihan yhtä hyvä tapa, mutta itse en sellaista suhteessani halua. Ja kas, olemme jo kymmenen vuotta viettäneet joulua omalla (uus)perheellämme ja miehen lapsetkin sopeutuivat hyvin. Heillä on ollut kivaa jouluisin. Kunhan vaan vastustivat muutosta.
Sanoin siis ihan suoraan, että jos tässä asiassa mennään miehen lasten ehdoilla, tämä suhde on tässä. Joku voisi sanoa, että typerää tuollainen erolla uhkailu ja kiristys. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sitä. Kyseessä oli minulle tärkeä asia, josta en ollut valmis joustamaan. Joustan sitten muissa asioissa. Mahdollisesti mies koki painostamisena, en tiedä. Minulle olisi ollut ihan ok, jos mies olisi valinnut lasten mielipiteen ja olisimme eronneet. Vaikka miestä rakastankin, olisin vaan joutunut toteamaan, että tässä kohden toiveet parisuhteen laadun ja tulevaisuuden suhteen ovat liian erilaiset. Ei pidä hukata itseään ja haudata omia toiveitaan eron pelossa.
Eli ap, teet juuri kuten itse haluat ja miehesi tekee sen perusteella sitten kuten itse haluaa. Jos olisin miehesi, eroaisin sinusta. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja kaikkien rajat ovat vähän eri kohdissa.
Olen myös itse kasvanut uusperheessä. Isäpuoleni muutti meille, kun olin 8v. Onneksi äiti ei paljon asiaa kysellyt. Olisi kamalaa nyt aikuisena ymmärtää, että äitini onni oli minun käsissäni. Että se olin minä, joka kielsi häneltä
parisuhteen ja sen takia äiti olisi yksin aikuistuttuani. Ei 8v lapsi ole valmis sellaisiin päätöksiin ja vastuuseen. Tulin ja tulen hyvin toimeen isäpuoleni kanssa ja äitini kanssa olen hyvin läheinen. Ei eron jälkeisen elämän välttämättä tarvitse olla parisuhde tai lapset.
Samaa mieltä yllä olevien kanssa. En antaisi ikinä omien tai sen puoleen miehen lasten päättää tällaisista asioista.
Itsekkyys on pahinta suhteissa. En ikinä katsoisi ja kuuntelisi tuollaista ruinaavaa miestä. Ap vietä joulu lastesi kanssa. Ilmeisesti suhteenne on tuore. Tällä miehellä ei ole mitään oikeutta vaatia pääsyä teidän jouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs ongelma tuo nyt on? Mies tulee käymään kun lapsesi on isällään. Kai he viettävät joulua isänsäkin kanssa? Sillä aikaa vedätte kellon ja jos aikaa jää niin sitten voitte tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei päätä aikuisten suhdeasioista.
Piste.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei päätä aikuisten suhdeasioista.
Piste.
Kyllä vanhempi voi jyrätä lapsensa ja pilata joulun. Kärsii sitten seuraukset. Ap epäröi itsekin. Mies tuntuu melkoiselta vaatijalta. Ap on ilmeisesti perustellut viettävänsä joulun lastensa kanssa. Silti mies asiaa jankuttaa. Itse en sietäisi moista. Nyt jo tuli inho tuota miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan terveellistä selittää lapsille jo enne joulua, että mies on sinulle tärkeä myös. Juuri niin, että välität lapsistasi ja rakastat heitä, mutta sinulla aikuisena on myös omaa elämää ja omat ystävät. Kuten on lapsillakin omia ystäviä.
Jos lapset sanovat etteivät lainkaan hyväksy miesystävääsi eivätkä halua sinun seurustelevan on aikuisen ihmisen asia selittää, että lapset eivät määrää äidin asioita tuolla tasolla.
Nyt juttelun paikka lasten kanssa. Rauhallisesti, mutta jämäkästi. Onko lasten isällä uusi suhde?
Miten lapset siihen suhtautuvat, siis jos isällä on uusi kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
No aivan aiheesta! Erostasi on jo monta vuotta, kyllä sulla saa jo olla uusi suhde, sanoo lapset mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää oikeesti miettiä, pitäisikö päästää mies menemään, koska hän ei ole elämässäsi tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.
Kai sillä miehellä on sukulaisia? Ei ole lasten isä eikä tule lapsen isäksi koskaan. Miksi asetat oman edun ja halusi lasten edelle? Sitähän kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muutama vuosi eron jälkeen mun 75v äiti alkoi kiukutella, ettei mun uusi miesystävä vietä meillä joulua, kun hän ei halua tutustua.
No todellakin mies sai tulla ja äitkin hyväksyi hänet lopulta.
Voihan olla, että tunnet ahdistusta siksi, koska olit tekemässä, kuten lapsesi haluavat (ja koska näköjään lapsesi saavat päättää suhdeasiasi), etkä halua riitaa. Ahdistusta aiheuttaa mies vain välillisesti, mutta oikeasti lapsesi, jotka pompottavat sinua.
Kenenkään joulu ei voi mennä pilalle, jos miesystäväsi tulee kahville! Se on lastesi mielivaltaa ja heidän tulee nyt vain pystyä käyttäytymään.
Olet hyvä äiti ja järjestät lapsillesi ihanan joulun ja olet heidän kanssaan 90% joulun ajasta, mutta olet myös nainen, joka seurustelee. Kyllä niihin joulupyhiin voi sisällyttää miehen vierailunkin, ainakin pieneen aikaikkunaan.
Kiellä kostoksi lasten kavereiden tai seurustelukumppaneiden vierailut.
Vierailija kirjoitti:
Kiellä kostoksi lasten kavereiden tai seurustelukumppaneiden vierailut.
Vaikka tämä oli hupaisa heitto, niin totta toinen puoli. Aika harvassa ovat varmaan ne, jotka kieltäisivät lapsen seurustelukumppanin vierailun jouluna.
Olen nähnyt miten entinen kaveri asetti miesystävänsä lastensa edelle joka asiassa. Lapset oireilivat pahoin. Oli pakko katkaista välit, kun arvomme olivat niin erilaiset. Näen punaista, kun vanhemmat eivät osaa asettua itse lapsen asemaan ja toimivat itsekkäästi.
Kohtelias, järkevä mies ei esittäisi tuollaisia vaatimuksia jouluna. Nyyh, olen yksin, nyyh haluan teille jouluksi nyyhnyyh.
Eihän tässä nyt ole kyse joulusta, vaan ihan koko kuviosta. Sinun pitää nyt päättää, että haluatko rakentaa miehen kanssa tasa-arvoisen suhteen, vai pomppia lastesi pillin mukaan ja pitää miestä alisteisessa asemassa taustalla. Jälkimmäinen ei ole mielelle reilua, eikä muutenkaan ole perusta hyvälle parisuhteelle.
Ratkaisuehdotukseni: tuot miehen enemmän osaksi arkea jo ennen joulua, ja sanot lapsillesi että sinulla on nyt uusi kumppani, jonka on elämääsi mahduttava ja heidän on siihen vähitellen sopeuduttava. Joulun suhteen voisit tiedustella lapsilta, että mikä on se heidän kaikista tärkein perinne ja vietätte sen keskenänne. Joulunaikaan kuuluu kuitenkin useampi päivä, joista osan aikaa lapset joka tapauksessa ovat itsekseen huoneessaan tai näkevät kavereitaan. Noihin aikoihin on ihan ok kutsua mies mukaan viettämään aikaa sinun kanssasi. Voitte myös keksiä jonkun aivan uuden kivan perinteen, mitä teette kaikki yhdessä.
Ehkä sinun pitää yleisesti opetella sietämään muiden ikäviä tunteita: lapset ovat oikeutetustikin peloissaan siitä jos arki muuttuu uuden kumppanin myötä. Toisaalta mies ilmeisesti tuntee yksinäisyyttä ja surua siitä, jos hänen omat lapset ovat välillä poissa. Mikään näistä tunteista ei ole väärin, mutta ei myöskään sinun syysi tai ratkaistava asia. Ne pitää tiedostaa, käsitellä ja yhdessä tarpoa eteenpäin.
Mies on nyt yksin lähinnä sen takia kun on eronnut ja lapset ovat äidillään jouluna. Ehkä omaiset ovat kaukana tai kuolleet tms.
Kun joku sanoi, että on miehen oma syy kun on yksin, joopa joo.
Mies ei pääse jouluna edes käymään uuden kumppaninsa kotiin.
Aatelkaas kuvio toisinpäin, mies kieltäisi uudelta naiseltaan kotiinsa pääsyn jouluna. Eikä oikein muulloinkaan ilmeisesti.
Kyllähän täällä riemu nousisisi.