Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö joulu viettää yhdessä miesystävän kanssa?
03.11.2022 |
Kumpikin erottu ja molemmilla lapsia. Olemme yhdessä, mutta emme yritä uusperhettä vaan aikuisten suhdetta jossa lapset ja arki lasten kanssa menee ykköseksi. Erityisesti itselleni tämä on tärkeää, sillä meillä on ollut paljon kaikenlaista itsellä ja lapsilla enkä halua heitä kuormittaa omilla suhdeasioilla. Lapset eivät tykkää siitä, että minä edes seurustelen vaan yhä haaveilevat kun olimme isänsä kanssa yksissä. Erosta kuitenkin jo monta vuotta.
Nyt seurustelukumppani haluaisi tulla jouluksi meille, koska omat lapsensa menevät äidilleen. Minun lapsille on hirveän tärkeää, että joulua on vaan oma perhe, eivätkä halua hänen tulevan. Minullekin joulu on lasten juhla ja olisin tyytyväinen lasten kanssa. Jos lapsille olisi ok niin tottakai saisi kumppani tulla. Nyt en tiedä miten toimia, kun mies murehtii ja jopa painostaa asialla. Sanoin, että voisin itse hyvinkin olla yksikseni joulun, ei olisi ongelma, mutta nyt on lapset. Hän pitää minua hieman kylmänä ja selvästi piilosyyllistää tämän vuoksi. Miten te toimisitte? Ainakin jo tässä vaiheessa asian takia minulla on huono omatunto.
Kommentit (63)
Lasten mielipide menee aina edelle. Vieras mies ei tule teille jouluksi tai muutenkaan lasten kotiin, se on heidän omansa ja sinun. Mies soittelee äidilleen vaikka ja järjestää oman joulunsa, kun on aikuinen, jonka pitäisi pärjätä. Jätä huono omatunto. Mies tiesi alkaessaan seukata(?), että sinulla on lapsia ja lapsilla omat tarpeet sekä toiveet. Miestä ei ole silti pakko jättää täysin yksin, jos lapset isoja, voit mennä pariksi tunniksi miehen luo ja viedä lahjan, kortin jne. Lapset eivät ole vielä edes tottuneet mieheen tai uuteen tilanteeseen. -Joku voisi luulla että lapset olisivat itsekkäitä, mutta se ei ole sitä, vaan jokainen mies ei ole miellyttävä tai aistivat jotain siinä. Tässä oli mielipide, voit tehdä omat ratkaisusi, pääseekö mies kylään vaikka hetkeksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisko se miehes tulla poikkeamaan vaikka illalla kun olette syöneet ja lahjat jaettu?
Ja sama sitten joulupäivänä, että tulisi silloinkin vain syömään ja muuten olisitte lasten kanssa keskenään.
Lapset tietysti etusijalle. Ei jouluja ole mikään pakko viettää yhdessä muutenkaan. Minä vietin ensimmäiset viisi joulua oman iäkkään vanhempani kanssa ja puolisoni omilla sukulaisillaan. Ensimmäinen yhteinen joulumme oli vasta vanhempani kuoltua ja sen vietimme ulkomailla. Edelliset kaksi joulua olemme olleet kaksin kotona, koska puolisoni ei ole halunnut mennä omille sukulaisilleen. Jos haluaisi, saisi tottakai mennä, ja voi olla että tänä jouluna meneekin, koska voi olla että tämä on viimeinen joulu yhdelle heistä.
Meillä lapset on tosi ehdottomia että ei yhtään saa tulla meille joulun aikaan, ei tunnu joulu tutulta ja normaalilta jos tulee minun miesystävä. Eivät haluaisi siis että käy edes päiväkahvilla. Mies myös itse olisi varmasti vaikeana ja tekisi asiasta "hiljaisesti numeroa" että annan lasten päättää ja hänen pitää siksi lähteä. Mies on lapsille ystävällinen ja kiva, yrittää paljon, vaan lapset ei haluaisi minulla olevan suhdetta.
Ap
Lapsille on hyvä opettaa, että ketään ei jätetä jouluna yksin. Samalla voi muutenkin keskustella joulun sanomasta, arvoista, ihmisten kunnoittamisesta ja myös vanhempien oikeudesta suhteisiin. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin moni luuleekaan. Asiat pitää vain selittää.
Älä tee sitä virhettä että pistät lapset päättämään sinun suhdeasioistasi. Se on liian iso vastuu aikuisellekin, saati sitten lapsille joilla ei vielä ole resursseja tehdä niin isoja päätöksiä.
Se pitää tosin vielä sanoa, ettei mieskään kuulosta kovin mukavalta jos syyllistää ja yrittää tulla väkipakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät lähtökohtaisesti päätä tällaisista asioista. Mutta. Joulu on joulu, ja en pilaisi sitä lapsilta. Tekisin kuitenkin selväksi, että olen aikuinen ja seurustelen kenen kanssa tykkään enkä palaa yhteen isän kanssa, vaikka en seurustelisikaan. Miehelle taas kertoisin saman, en lähde pakottamaan jouluna, mutta että olen lapsille asiasta puhunut enkä aio hyppiä lasten pillin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tosi ehdottomia että ei yhtään saa tulla meille joulun aikaan, ei tunnu joulu tutulta ja normaalilta jos tulee minun miesystävä. Eivät haluaisi siis että käy edes päiväkahvilla. Mies myös itse olisi varmasti vaikeana ja tekisi asiasta "hiljaisesti numeroa" että annan lasten päättää ja hänen pitää siksi lähteä. Mies on lapsille ystävällinen ja kiva, yrittää paljon, vaan lapset ei haluaisi minulla olevan suhdetta.
Ap
Kröhöm.. Aika lehmän hermoinen mies sulla. Moni olisi jo antanut olla.
Koirakin saa paremman kohtelun.
Joku kirjoitti yllä jotain että Jos antaisi miehen tulla pariksi tunniksi. Hyvänen aika.
Surullista olla ihan kynnysmattona.
N 51 v. Itsekin eronnut ja uudessa suhteessa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja lapset kasvatettu. Joulut ollaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on tosi ehdottomia että ei yhtään saa tulla meille joulun aikaan, ei tunnu joulu tutulta ja normaalilta jos tulee minun miesystävä. Eivät haluaisi siis että käy edes päiväkahvilla. Mies myös itse olisi varmasti vaikeana ja tekisi asiasta "hiljaisesti numeroa" että annan lasten päättää ja hänen pitää siksi lähteä. Mies on lapsille ystävällinen ja kiva, yrittää paljon, vaan lapset ei haluaisi minulla olevan suhdetta.
Ap
Porvoo! Annan 4/5 kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että koet jopa itse, että mies painostaa niin kuulostaa ahdistavalta. Molemmilla on omat perheet taustalla ja jos mies on joulun yksin niin sehän ei ole sinun syy tai suunnitelma. Älä pilaa lastesi joulua, jos odottavat olevansa sinun kanssa. Mies katsokoon peiliin miksi on yksin. Ei kuulosta hyvältä tuo mies. Oletteko olleet kauan yhdessä?
Minä olen joulut yksin, ihan mielelläni. Miesystäväni viettää joulut lastensa perheissä. Näin jo yli 10 joulua, eikä kukaan ole pahoittanut mieltänsä. Joulua on turha dramatisoida, elämä on niin paljon muutakin. Mutta joulu on lapsille tärkeä, joten tässä kuuntelisin heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joulut yksin, ihan mielelläni. Miesystäväni viettää joulut lastensa perheissä. Näin jo yli 10 joulua, eikä kukaan ole pahoittanut mieltänsä. Joulua on turha dramatisoida, elämä on niin paljon muutakin. Mutta joulu on lapsille tärkeä, joten tässä kuuntelisin heitä.
Jos sinä olet mielelläsi joulut yksin, se ei tarkoita ettei kukaan muu voisi tai saisi tuntea oloaan yksinäiseksi tai pahoittaa mieltään jos joutuu olemaan jouluna yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Ei ihmekään jos kokee. Asia voi olla harvinaisen kipeä varsinkin jos kyseessä on ensimmäisiä jouluja jolloin joutuisi olemaan yksin
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä kokee itsensä todella yksinäiseksi kun lapsensa poissa ja minä omien kanssa. Potee asiaa jo useamman kk ennen joulua. Koen sen painostavaksi. Ap
Itsekkäät syyt taustalla miehellä. Hyvässä suhteessa ei ole tuollaista itsekkyyttä ja painostamista. Sinä ap asetat lapsesi etusijalle, mutta se ei ole itsekästä. Itsekästä olisi sinulta vaatia lapset sopeutumaan siksi, että miesystävä painostaa.
Meillä lapset eivät päätä kenen kanssa seurustelen/en seurustele. Itse asiassa suhteemme alussa mieheni lapset olisivat halunneet viettää joulun isänsä ja äitinsä kanssa. Minä totesin miehelle, että fine, itse tähtään pidemmällä tähtäimellä uusperheeseen, jossa joulut vietetään tämän meidän uusperheen kesken. Että en halua suhteeseen, jossa entinen perhe menee juhlapäivinä edelle. Että sekin on ihan yhtä hyvä tapa, mutta itse en sellaista suhteessani halua. Ja kas, olemme jo kymmenen vuotta viettäneet joulua omalla (uus)perheellämme ja miehen lapsetkin sopeutuivat hyvin. Heillä on ollut kivaa jouluisin. Kunhan vaan vastustivat muutosta.
Sanoin siis ihan suoraan, että jos tässä asiassa mennään miehen lasten ehdoilla, tämä suhde on tässä. Joku voisi sanoa, että typerää tuollainen erolla uhkailu ja kiristys. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sitä. Kyseessä oli minulle tärkeä asia, josta en ollut valmis joustamaan. Joustan sitten muissa asioissa. Mahdollisesti mies koki painostamisena, en tiedä. Minulle olisi ollut ihan ok, jos mies olisi valinnut lasten mielipiteen ja olisimme eronneet. Vaikka miestä rakastankin, olisin vaan joutunut toteamaan, että tässä kohden toiveet parisuhteen laadun ja tulevaisuuden suhteen ovat liian erilaiset. Ei pidä hukata itseään ja haudata omia toiveitaan eron pelossa.
Eli ap, teet juuri kuten itse haluat ja miehesi tekee sen perusteella sitten kuten itse haluaa. Jos olisin miehesi, eroaisin sinusta. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja kaikkien rajat ovat vähän eri kohdissa.
Päästä mies vapaaksi. Vaikuttaa sitoutuvalta, herkällä mieheltä ja minulla voisi olla hänelle käyttöä. - joulunakin <3
PS. hienoa, että kasvatat lapsistasi kusipäitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset eivät päätä kenen kanssa seurustelen/en seurustele. Itse asiassa suhteemme alussa mieheni lapset olisivat halunneet viettää joulun isänsä ja äitinsä kanssa. Minä totesin miehelle, että fine, itse tähtään pidemmällä tähtäimellä uusperheeseen, jossa joulut vietetään tämän meidän uusperheen kesken. Että en halua suhteeseen, jossa entinen perhe menee juhlapäivinä edelle. Että sekin on ihan yhtä hyvä tapa, mutta itse en sellaista suhteessani halua. Ja kas, olemme jo kymmenen vuotta viettäneet joulua omalla (uus)perheellämme ja miehen lapsetkin sopeutuivat hyvin. Heillä on ollut kivaa jouluisin. Kunhan vaan vastustivat muutosta.
Sanoin siis ihan suoraan, että jos tässä asiassa mennään miehen lasten ehdoilla, tämä suhde on tässä. Joku voisi sanoa, että typerää tuollainen erolla uhkailu ja kiristys. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sitä. Kyseessä oli minulle tärkeä asia, josta en ollut valmis joustamaan. Joustan sitten muissa asioissa. Mahdollisesti mies koki painostamisena, en tiedä. Minulle olisi ollut ihan ok, jos mies olisi valinnut lasten mielipiteen ja olisimme eronneet. Vaikka miestä rakastankin, olisin vaan joutunut toteamaan, että tässä kohden toiveet parisuhteen laadun ja tulevaisuuden suhteen ovat liian erilaiset. Ei pidä hukata itseään ja haudata omia toiveitaan eron pelossa.
Eli ap, teet juuri kuten itse haluat ja miehesi tekee sen perusteella sitten kuten itse haluaa. Jos olisin miehesi, eroaisin sinusta. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja kaikkien rajat ovat vähän eri kohdissa.
Olen myös itse kasvanut uusperheessä. Isäpuoleni muutti meille, kun olin 8v. Onneksi äiti ei paljon asiaa kysellyt. Olisi kamalaa nyt aikuisena ymmärtää, että äitini onni oli minun käsissäni. Että se olin minä, joka kielsi häneltä
parisuhteen ja sen takia äiti olisi yksin aikuistuttuani. Ei 8v lapsi ole valmis sellaisiin päätöksiin ja vastuuseen. Tulin ja tulen hyvin toimeen isäpuoleni kanssa ja äitini kanssa olen hyvin läheinen. Ei eron jälkeisen elämän välttämättä tarvitse olla parisuhde tai lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset eivät päätä kenen kanssa seurustelen/en seurustele. Itse asiassa suhteemme alussa mieheni lapset olisivat halunneet viettää joulun isänsä ja äitinsä kanssa. Minä totesin miehelle, että fine, itse tähtään pidemmällä tähtäimellä uusperheeseen, jossa joulut vietetään tämän meidän uusperheen kesken. Että en halua suhteeseen, jossa entinen perhe menee juhlapäivinä edelle. Että sekin on ihan yhtä hyvä tapa, mutta itse en sellaista suhteessani halua. Ja kas, olemme jo kymmenen vuotta viettäneet joulua omalla (uus)perheellämme ja miehen lapsetkin sopeutuivat hyvin. Heillä on ollut kivaa jouluisin. Kunhan vaan vastustivat muutosta.
Sanoin siis ihan suoraan, että jos tässä asiassa mennään miehen lasten ehdoilla, tämä suhde on tässä. Joku voisi sanoa, että typerää tuollainen erolla uhkailu ja kiristys. Mielestäni se ei kuitenkaan ole sitä. Kyseessä oli minulle tärkeä asia, josta en ollut valmis joustamaan. Joustan sitten muissa asioissa. Mahdollisesti mies koki painostamisena, en tiedä. Minulle olisi ollut ihan ok, jos mies olisi valinnut lasten mielipiteen ja olisimme eronneet. Vaikka miestä rakastankin, olisin vaan joutunut toteamaan, että tässä kohden toiveet parisuhteen laadun ja tulevaisuuden suhteen ovat liian erilaiset. Ei pidä hukata itseään ja haudata omia toiveitaan eron pelossa.
Eli ap, teet juuri kuten itse haluat ja miehesi tekee sen perusteella sitten kuten itse haluaa. Jos olisin miehesi, eroaisin sinusta. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja kaikkien rajat ovat vähän eri kohdissa.
Olen myös itse kasvanut uusperheessä. Isäpuoleni muutti meille, kun olin 8v. Onneksi äiti ei paljon asiaa kysellyt. Olisi kamalaa nyt aikuisena ymmärtää, että äitini onni oli minun käsissäni. Että se olin minä, joka kielsi häneltä
parisuhteen ja sen takia äiti olisi yksin aikuistuttuani. Ei 8v lapsi ole valmis sellaisiin päätöksiin ja vastuuseen. Tulin ja tulen hyvin toimeen isäpuoleni kanssa ja äitini kanssa olen hyvin läheinen. Ei eron jälkeisen elämän välttämättä tarvitse olla parisuhde tai lapset.
Hyvin kirjoitettu. Minulla on lähipiirissä tapaus, jossa varhaisteini vastusti äidin uutta miestä ja lopulta vastustus johti siihen että mies jätettiin perheen ulkopuolelle ja erosivat. Sen jälkeen äidillä ei ole miestä ollutkaan ja on nyt hyvin yksinäinen ja katkera vanhus. Usein tulee piikittelyäkin siitä että lapsen takia jätti kumppaninsa. Nyt jo aikuinen lapsi tuntee huonoa omatuntoa ja katuu. Omat sympatiani ovat kylläkin hänen puolellaan koska ei hänen olisi ikinä pitänyt joutua tekemään päätöstä äitinsä asioista.
Up