Lue keskustelun säännöt.
Alkoholisoituneita paikalla? Alkoholismi on "sairaus"...kyllä siihen on aina syy.
02.11.2022 |
Ihmiselle tapahtuu traumaattisia asioita.
Alkoholista löytyy "lohduke".
Kukaan ei hoida, ja ihminen ei itsekään enää tiedä, miksi juo.
Stressi myös aiheuttaa juomista.
Ihan kuin ihminen ilman mitään syytä alkaisi juomaan...
Sairaus, geenit, haista paska selityksiä, tätä asiaa ei edes ole voitu tutkia kunnolla.
Ainakin alkoholistit on verrattomia veronmaksajia!
Kommentit (43)
"Pakonomainen, jatkuva, riippuvuutta ilmaiseva (addiktiivinen) tai humalahakuinen alkoholin käyttö on vakava sairaustila. Psykologisella tasolla pakonomaisen tai addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Biologisella tasolla taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin tai päihteen käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Riippuvuutta eli addiktiota ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Raitistuminen tai addiktiivisen päihteen käytön lopettaminen edellyttää myös, että henkilö luopuu päihteen käytöstä keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Näistä syistä viikon kestävä katkaisu tai raittius ei hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Pakonomaisesti tai addiktiivisesti päihteitä käyttänyt ajautuu herkästi myös uudelleen päihteiden pakonomaiseen käyttöön pitkienkin raittiuskausien jälkeen." https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00196
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tiedän alkoholisteja, joilla olisi mahdollisuus menestyä, mutta juominen kiinnostaa enemmän. Se lähtee aina kokeilusta ja joillakin se kokeilu lähtee lapasesta. Salakavalasti se riippuvaisuus tulee, kuten muutkin riippuvaisuudet. Itse olisin varmasti peliriippuvainen, jos en olisi laittanut itselleni tiukkoja rajoja ja estoja. Voitin kerran nettiarvalla tonnin ja huomasin innostuvani liikaa. Laitoin kuukauden tappiorajaksi sen jälkeen viisi euroa ja välillä pistän niin etten saa pelata ollenkaan, pariksikin kuukaudeksi. Nyt laitoin vuoden loppuun, kun tämän kuun viisi euroa on jo tuhlattu.
Vierailija kirjoitti:
Monet selviävät elämän vaikeuksista tukematta alkoholistiksi.
Alkoholi- ja tupakkaveron tuotto on noin puolet niiden yhteiskunnalle aiheuttamista kuluista.
Tupakkaverosta jää yli miljoonia kun siitä summasta vähennetään tupakan haittojen aiheuttamat kustannukset.
Mutta aloitukseen, ap, miten niin ei ole voitu tutkia kunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Geenit, perheolot, sosioekonominen viitekehys, traumat, henkilökohtaiset ominaisuudet, kyllähän nuo kaikki voivat pahimmillaan edesauttaa alkoholismin synnyssä tai toimia sen kehittymistä vastustavana voimana.
Sanotaanko näin, että myös monet onnellisen, täysin tasapainoisen ja stressittömän lapsuuden sekä nuoruuden eläneetkin äityvät ryyppäämään teini-iässä tai aikuisuuden kynnyksellä. Heistä kuitenkin valtaosa juo iloon ja hauskanpitoon ja tämä vaihe loppuu aikanaan luonnollisesti elämän rullatessa lempeällä otteella eteenpäin.
Sitten on se toisenlainen ryhmä, joka päätyy nuoruudessa juomaan lähinnä ahdistukseen, suruun, vihaan, pettymykseen yms. Siis käytännössä hoitamaan pahaa oloaan ja kireitä hermojaan alkoholin avulla. Taustalla voi olla väkivaltaisia ja riitaisia kotioloja, huostaanottoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, lähipiirin traagisia menetyksiä, köyhyyttä ja pettymyksiä.
Iloisten ryhmä kulkee yleensä eteenpäin elämissään ja suurin osa lopetteleekin suurimman tinaamisen kun alkavat valmistua korkeakouluista, siirtyilevät työelämään ja perhettäkin alkaa siunaantua siinä 30-vuotiaina.
Sitä vastoin ahdistus ryyppääjillä henkiset paineet vain kasaantuvat aikuistumisen kynnyksellä ja sen myötä. Pitäisi saada opiskepaikka ja pärjätä opiskeluissa, löytää töitä, pärjätä parisuhdemarkkinoilla yms. Kaikki normaaliin elämään liittyvä velvollisuus vain lisää paineiden määrää ja pahentaa niiden laatua. Mistään ei oikein meinaa tulla mitään heikon itsetunnon, usein surkean rahatilanteen sekä mielenterveysongelmien, kuten jatkuvan ahdistuksen, stressin, masennuksen, paniikkihäiriön, adhd:n yms takia. Stressiä ja painetta siis pukkaa alati ja sen hoitoa on helppo tuttuun tapaan jatkaa lääkiten alkoholilla. Ongelmien kierre usein syvenee ja syrjäytymis kehitys alkaa.
Tästä näkee, että yleensä, ei tietenkään aina, ratkaisevina tekijöinä on nuorella aikuisiällä terveeksi kehittynyt itsetunto, läheisistä koostuvat kannustavat ja neuvovat tukijoukot sekä hyvä mielenterveys. Ne usein ratkaisevat eteneekö tilanne alkoholismiksi tai jopa siitä vielä syrjäytymiseksi vai saako ihminen nuorena aikuisena lopulta kopin elämästä ja jatkaa sitten normaalimpaa polkua eteenpäin.
Niistä iloisista juhlijoistakin voi tulla yhtä lailla alkoholisteja, vaikka asiat olisivat hyvin ja maailma edessä. Juhliminen pitkittyy ja viina vie.
Alkoholismi on monimutkainen juttu ja sairaus. Suurin ongelma on siinä, että kukaan ulkopuolinen ei pysty lopettamaan toisen juomista ellei hän itse halua lopettaa. Alkoholismiin liittyy myös vastuuttomuutta.
Jokainen alkoholistin läheinen tietää ettei juoppoon voi luottaa. Valehteleminen ja lupausten pettäminen aiheuttaa kierteen perheissä. Alkaa nalkuttaminen, kun pahis juo ja kumppani huomaa olevansa kirkas tähti, joka loistaa omaa paremmuuttaan ja saakin voimaa toisen juomisesta. Siinä vaiheessa on koko perhe sairastunut ja tarvitsee hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli luuseri tunnevammainen alkoholisti, minusta tuli ylisuorittaja uranainen.
T. Noin 30v nainen.
Kuitenki unehtuu mainita niinki olennainen asia, kuin että nousuhumala on pirkuleen miellytävä olotila. Ja myös estoistaan vapautumiseen käytetään känniä jonka myös luulis kaikkien tietävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri oli hyvästä kodista, urheili ja menestyi koulussa. Eka kännistä alkaen se oli menoa.
Hän on aikaa sitten kuollut, itse juoppoperheen lapsi vielä täällä sinnin. Alkoholi maistuu, mutta pitää siinä joku tolkku olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet selviävät elämän vaikeuksista tukematta alkoholistiksi.
Alkoholi- ja tupakkaveron tuotto on noin puolet niiden yhteiskunnalle aiheuttamista kuluista.Tupakkaverosta jää yli miljoonia kun siitä summasta vähennetään tupakan haittojen aiheuttamat kustannukset.
Mutta aloitukseen, ap, miten niin ei ole voitu tutkia kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.
Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.
Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.
Kaukoidän kansat ja Amerikan intiaanit kantavat geeniä, jonka vuoksi he eivät kestä alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin kova, että selvisin elämän vaikeuksista alkoholistinakin. Helppoahan ne vaikeudet on hoitaa selvin päin. Nyt olen ollut vuoden juomatta. Hyvin menee.
Minä olen niin kova jätkä että olen selvinnyt elämän vaikeuksista alkoholisoitumatta ja noin kaksi ja puoli vuotta sitten lopetin huvin vuoksi alkon käytön kokonaan. Loppusuoralla tässä jo ollaan ja alkotta siis mennä kitkutellaan. Sairaudet ovat erikseen, alkoholismi ja juopottelu ei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä et taida ymmärtää sairauden määritelmää. Riippuvuus on sairaus vaikka kuinka ois itse syypää et alko juomaan vaikka. Samaten kuin keuhkosyöpä on sairaus vaikka ite aiheuttanu tupakalla jne...
Jos jokainen alkoholisti olisi tiennyt, mihin se ryyppäämään lähtö tulee johtamaan, niin olisi varmaan jäänyt lähtemättä.
Se siinä on se ongelma, että alkoholisti ymmärtää olevansa alkoholisti vasta sitten, kun on vajonnut pohjalle asti.
Eihän sitä, kun on kämppä, muija ja työpaikka, voi olla mikään alkoholisti. Se alkoholisti kun on se siltojen alla asuva puliukko. Just tämmösen ajattelun takia menee kaikki ihan päin helvettiä sen juomisen takia.
Kukaan ei rupea juomaan sillä ajatuksella, että mä tästä nyt rupean alkoholistiksi ja pilaan pelkällä juomisella kaikki mun asiani. Ihminen alkaa jostain syystä ottamaan kuppia ja jos se siitä alkoholisoituu, niin se tapahtuu tämän henkilön itse sitä huomaamatta ja tajuamatta.
Jos sadalle alkoholistille olisi aikoinaan, silloin kun elämä oli vielä tolkuissaan, näytetty kaksi filmiä, joista toinen kertoo tulevaisuudesta, kun on lähtenyt juomaan ja sitä myötä alkoholisoiduttu. Kertoisi karun tarinan sen myötä tulevista ongelmista. Ja toinen filmi kertoo tulevat tapahtumat, kun on jätetty lähtemättä juomaan ja sen myötä pelastuttu, kun ei olla alkoholisoiduttu. Kuinka moni niistä sadasta tyypistä olisi lähtenyt juomaan?
Vierailija kirjoitti:
Kaveri oli hyvästä kodista, urheili ja menestyi koulussa. Eka kännistä alkaen se oli menoa.
Hän on aikaa sitten kuollut, itse juoppoperheen lapsi vielä täällä sinnin. Alkoholi maistuu, mutta pitää siinä joku tolkku olla.
Niinpä niin. Tyypillinen tarina. Ensin kaikki oli niin hyvin ja onnellisesti, mutta sitten tuli se eka huikka, joka vei mennessään ja tuhosi kaiken.
On se vaan kumma juttu, kun yksi ja sama aine koostumukseltaan ja vaikuttaa eri ihmisiin niin monella eri tapaa. Yksi voi ottaa ensimmäisen ryypyn ilman mitään vaaraa, mutta toinen kun menee tekemään saman, niin se on tervemenoa helvettiin.
Sitten alkoholisteista osa ei pysty raitistumaan ikinä. On sitten nukkumassa jossain roskakatoksessa ja löytyy sitten jostain bussipysäkillä kuolleena. Toinen ymmärtää lopettaa ja siihen jää juomiset, viinalla läträys ja kaljalla lutraus. Niin monta erilaista tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkoholisti.
Taloudellisilla ja koulutuksellisilla mittareilla reilusti keskivertomiestä menestyksekkäämpi.
On ollut aikoja kun olen juonut joka päivä.
On ollut aikoja kun en ole juonut vuosiin.
Tunnistan tuon, että juoppo keksii aina tekosyyn juoda. Esim tänään sohvakalustoni täytti 1.5v, otetaan sille!
Muiden alkoholismista ja sairauksista en tiedä, mutta minulla juttu on herkkyys tulla riippuvaiseksi.
Oli se sitten viina, uhkapelit, seksi, maksulliset naiset, adrenaliini, tupakka, huumeet, melkein mikä tahansa, niin jään todella helposti koukkuun.
Vaikka mitään noista en vetäisi pitkiin aikoihin, silti jokaikinen päivä tekee mieli noista jokaikistä.
Hyvin usein pystyn vastustamaan kiusausta, joskus en.
M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit, perheolot, sosioekonominen viitekehys, traumat, henkilökohtaiset ominaisuudet, kyllähän nuo kaikki voivat pahimmillaan edesauttaa alkoholismin synnyssä tai toimia sen kehittymistä vastustavana voimana.
Sanotaanko näin, että myös monet onnellisen, täysin tasapainoisen ja stressittömän lapsuuden sekä nuoruuden eläneetkin äityvät ryyppäämään teini-iässä tai aikuisuuden kynnyksellä. Heistä kuitenkin valtaosa juo iloon ja hauskanpitoon ja tämä vaihe loppuu aikanaan luonnollisesti elämän rullatessa lempeällä otteella eteenpäin.
Sitten on se toisenlainen ryhmä, joka päätyy nuoruudessa juomaan lähinnä ahdistukseen, suruun, vihaan, pettymykseen yms. Siis käytännössä hoitamaan pahaa oloaan ja kireitä hermojaan alkoholin avulla. Taustalla voi olla väkivaltaisia ja riitaisia kotioloja, huostaanottoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, lähipiirin traagisia menetyksiä, köyhyyttä ja pettymyksiä.
Iloisten ryhmä kulkee yleensä eteenpäin elämissään ja suurin osa lopetteleekin suurimman tinaamisen kun alkavat valmistua korkeakouluista, siirtyilevät työelämään ja perhettäkin alkaa siunaantua siinä 30-vuotiaina.
Sitä vastoin ahdistus ryyppääjillä henkiset paineet vain kasaantuvat aikuistumisen kynnyksellä ja sen myötä. Pitäisi saada opiskepaikka ja pärjätä opiskeluissa, löytää töitä, pärjätä parisuhdemarkkinoilla yms. Kaikki normaaliin elämään liittyvä velvollisuus vain lisää paineiden määrää ja pahentaa niiden laatua. Mistään ei oikein meinaa tulla mitään heikon itsetunnon, usein surkean rahatilanteen sekä mielenterveysongelmien, kuten jatkuvan ahdistuksen, stressin, masennuksen, paniikkihäiriön, adhd:n yms takia. Stressiä ja painetta siis pukkaa alati ja sen hoitoa on helppo tuttuun tapaan jatkaa lääkiten alkoholilla. Ongelmien kierre usein syvenee ja syrjäytymis kehitys alkaa.
Tästä näkee, että yleensä, ei tietenkään aina, ratkaisevina tekijöinä on nuorella aikuisiällä terveeksi kehittynyt itsetunto, läheisistä koostuvat kannustavat ja neuvovat tukijoukot sekä hyvä mielenterveys. Ne usein ratkaisevat eteneekö tilanne alkoholismiksi tai jopa siitä vielä syrjäytymiseksi vai saako ihminen nuorena aikuisena lopulta kopin elämästä ja jatkaa sitten normaalimpaa polkua eteenpäin.
Niistä iloisista juhlijoistakin voi tulla yhtä lailla alkoholisteja, vaikka asiat olisivat hyvin ja maailma edessä. Juhliminen pitkittyy ja viina vie.
Osalla alkoholi pistää pään sellaiseen moodiin, jota kutsutaan alkoholismiksi.
Luulenpa, että uskon jatkossakin enemmän päihdelääketieteeseen ja vertaisarvioituihin tutkimuksiin kuin anonyymiin mammapalstalaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkoholisti.
Taloudellisilla ja koulutuksellisilla mittareilla reilusti keskivertomiestä menestyksekkäämpi.
On ollut aikoja kun olen juonut joka päivä.
On ollut aikoja kun en ole juonut vuosiin.Tunnistan tuon, että juoppo keksii aina tekosyyn juoda. Esim tänään sohvakalustoni täytti 1.5v, otetaan sille!
Muiden alkoholismista ja sairauksista en tiedä, mutta minulla juttu on herkkyys tulla riippuvaiseksi.
Oli se sitten viina, uhkapelit, seksi, maksulliset naiset, adrenaliini, tupakka, huumeet, melkein mikä tahansa, niin jään todella helposti koukkuun.
Vaikka mitään noista en vetäisi pitkiin aikoihin, silti jokaikinen päivä tekee mieli noista jokaikistä.
Hyvin usein pystyn vastustamaan kiusausta, joskus en.
M40
Minä olin raittiina 6,5 vuotta. Uskoin sen olevan AA:n ansiota mutta se olikin mielialalääkityksen avulla. Kun ajoin lääkityksen alas, mielihalu palasi. Nyt kesästä 2009 alkaen jälleen juonut ja määrät lisääntyvät hiljalleen. Tällä hetkellä menee 6-8 annosta illassa.
Mielialalääkitystä en enää huoli, se teki minut aivan zombiksi ja lihoin 30 kg.
Minun melkein koko sukuni on alkoholisteja, jotku enemmän jotku vähemmän. Kyllä on ihan tieteellisesti todettu että alkoholismi on periytyvää. Mutta siihen ei ole pakko sortua. Minä olen jo nuorena pättänyt että alkoholi ei ole minun juttuni. Juon viiniä n. 2 pulloa vuodessa ja jouluna yhden oluen. Alkoholi ei koskaan ole hyvä hoitokeino mihinkään ongelmaan, ei koskaan. Alkoholii ei ole lääke, eikä se saa olla rentoutumiskeino. Se vain pahentaa kaikkea, sekä henkisiä ja fyysisiä ongelmia.
Tosi usein alkoholismia pidetään tunne-elämän sairautena, mutta kaikista tunne-elämältään sairaista ei tule alkoholisteja tai kaikki alkoholisoituneet eivät ole aluksi olleet erityisen rikkinäisiä tunne-elämältään.
Alkoholistiksi tullaan juomalla alkoholia.
Tunne-elämän sairaudet ovat eri asia.
Jos alkoholilla lähtee lääkitsemään pahaa oloa, johtuu se mistä hyvänsä, on se tosi huono vaihtoehto. Siihen jää kiinni helposti, koska alkoholin aiheuttama hetkellinen mielihyvä on se koukuttava juttu.
Paras vaihtoehto olisi itse valittu täysraittius, koska kaikkien päihteiden käyttö on kuin venäläistä rulettia. Niin paljolta kärsimykseltä välttyisi.
Juominen on pakonomaista ja siitä aiheutuu merkittävää haittaa henkilölle itselleen, tai hänen läheisilleen.