Alkoholisoituneita paikalla? Alkoholismi on "sairaus"...kyllä siihen on aina syy.

Monet selviävät elämän vaikeuksista tukematta alkoholistiksi.

Alkoholi- ja tupakkaveron tuotto on noin puolet niiden yhteiskunnalle aiheuttamista kuluista.

Minä olen niin kova, että selvisin elämän vaikeuksista alkoholistinakin. Helppoahan ne vaikeudet on hoitaa selvin päin. Nyt olen ollut vuoden juomatta. Hyvin menee.

Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.

Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.

Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.

Olen alkoholisti, en syytä siitä yhteiskuntaa tai ketään muutakaan. En kuitenkaan 14-vuotiaana tajunnut, ettei kannattaisi juoda ollenkaan. Geeneillä on varmaan jotain vaikutusta.

Kun viina maistuu liikaa, on aika uhriutua ja syyttää läheisiä, joita on kännissä kohdellut huonosti.

Alkoholisti on luuseri ja periaatteessa myös nisti. Elämänhallinta on tälläisellä henkilöllä päin vittua.

Vierailija kirjoitti:

Kun viina maistuu liikaa, on aika uhriutua ja syyttää läheisiä, joita on kännissä kohdellut huonosti.

Ei vaan toisinpäin. Edelleen kärsin vanhempien tunnekylmyyden takia. Vaikka kuinka olen omillani. Tämä syy juomiseen pohjimmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.

Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.

Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.

Alkoholi turruttaa joo, ja heti sen jälkeen tulee alho, missä kaikki on kivuliasta. Mutta sitten kun on oikeasti juomatta pitkään, niin tunteet tasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on luuseri ja periaatteessa myös nisti. Elämänhallinta on tälläisellä henkilöllä päin vittua.

Alkoholistin elämänhallinta on itseasiassa äärimmäisen taitavaa. 70 prosenttia alkoholisteista on tavallisia, töissä käyviä ihmisiä. Kulissien ylläpito on äärimmäisen tarkkaa ja rankkaa puuhaa. Töihin krapulassa, pientä korjailua pitkin päivää ja kukaan ei huomaa mitään. Koti on tiptop, alkoholisti siivoaa päätään pitämällä kämpän neuroottisen puhtaana.

Vierailija kirjoitti:

Kun viina maistuu liikaa, on aika uhriutua ja syyttää läheisiä, joita on kännissä kohdellut huonosti.

Jotkut ihmiset on k.usipäitä, oli kännissä tai ei.

Jotkut ihmiset on ihania ihmisiä, oli kännissä tai ei.

Joo, joistakin tulee rasittavia tai jopa vaarallisia kännissä, mutta ei kaikista.

Raivoraittiit lokeroi kaikki tipankin ottavat vaarallisiksi alkoholisteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.

Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.

Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.

Alkoholi turruttaa joo, ja heti sen jälkeen tulee alho, missä kaikki on kivuliasta. Mutta sitten kun on oikeasti juomatta pitkään, niin tunteet tasaantuu.

Sä puhut nyt ihmiselle, joka on ollut riippuvainen lapsesta asti. Siis minulle.

Ihan pelkkä tahdonvoima ei ole riittänyt siihen että raitistuisin. Mikä sinulla on auttanut?

Aika paljon pitää juoda viinaa, että muuttuu alkoholistiksi.

Moni juo paljon alkoholia stressiin, mutta kaikki eivät silti sairastu alkoholismiin.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon pitää juoda viinaa, että muuttuu alkoholistiksi.

Eli paljonko?

Mikä on alkoholistin määritelmä?

Ihan käyn töissä, korkeakoulutus ja sen mukainen työpaikka. Verot maksan alkoholista ostaessani, sekä työtuloistani. Terveydenhuollon palveluja en tarvitse, en ole ollut saikulla kahteen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.

Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.

Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.

Alkoholi turruttaa joo, ja heti sen jälkeen tulee alho, missä kaikki on kivuliasta. Mutta sitten kun on oikeasti juomatta pitkään, niin tunteet tasaantuu.

Sä puhut nyt ihmiselle, joka on ollut riippuvainen lapsesta asti. Siis minulle.

Ihan pelkkä tahdonvoima ei ole riittänyt siihen että raitistuisin. Mikä sinulla on auttanut?

Tilalle on saatava jotain muuta. Tekemistä, jossa olet hyvä ja joka nostaa itsetuntoa ja vie aikaa. Raittiiden ihmisten seuraa, uteliaisuutta elämää kohtaan. Ei ole helppoa, mutta onko se nykyinenkään elämä helppoa? Varsinkin jos tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Monet selviävät elämän vaikeuksista tukematta alkoholistiksi.

Alkoholi- ja tupakkaveron tuotto on noin puolet niiden yhteiskunnalle aiheuttamista kuluista.

Tupakkavero: 1.1 miljardia 2019

Terveydenhuollon kokonaiskustannukset: 22 miljardia 2019

Tupakoitsijoita: 12% suomalaisista.

Saattoi tupakkaverolla muutama muukin käyttää sote-palveluita hyväkseen. Löytyy ihan tilastokeskuksen sivuilta. Voit hakea ennen seuraavaa kommenttiasi tiedot itse ja alkoholivero löytyy samasta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä siihen uskon että geeneissä voi olla jotain sellaista joka altistaa. Niin että joku jää heti koukkuun ja joku ei ikinä eikä edes ymmärrä miten joku voi olla riippuvainen.

Mut joo, itse juon koska turrutan tunteitani. Selvinpäin ajattelen liikaa. Tunnen liian selvästi ja se sattuu.

Joku vaikutus saattaa olla silläkin että ihan kotoa opittu malli: mulle tuotiin kotiin omat viinit jo ennen kuin edes keksin pyytää niitä.

Alkoholi turruttaa joo, ja heti sen jälkeen tulee alho, missä kaikki on kivuliasta. Mutta sitten kun on oikeasti juomatta pitkään, niin tunteet tasaantuu.

Sä puhut nyt ihmiselle, joka on ollut riippuvainen lapsesta asti. Siis minulle.

Ihan pelkkä tahdonvoima ei ole riittänyt siihen että raitistuisin. Mikä sinulla on auttanut?

Tilalle on saatava jotain muuta. Tekemistä, jossa olet hyvä ja joka nostaa itsetuntoa ja vie aikaa. Raittiiden ihmisten seuraa, uteliaisuutta elämää kohtaan. Ei ole helppoa, mutta onko se nykyinenkään elämä helppoa? Varsinkin jos tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi ihmiseksi.

Mulla ei ole mitään muuta.

Joku konkreettinen esimerkki?

Itse en ole keksinyt.

En mä tunne itseäni huonoksi ihmiseksi.

Tunnen ehkä lähinnä itseni ihmiseksi huonossa tilanteessa, ihmiseksi joka on kokenut paljon huonoja asioita.

Geenit, perheolot, sosioekonominen viitekehys, traumat, henkilökohtaiset ominaisuudet, kyllähän nuo kaikki voivat pahimmillaan edesauttaa alkoholismin synnyssä tai toimia sen kehittymistä vastustavana voimana.

Sanotaanko näin, että myös monet onnellisen, täysin tasapainoisen ja stressittömän lapsuuden sekä nuoruuden eläneetkin äityvät ryyppäämään teini-iässä tai aikuisuuden kynnyksellä. Heistä kuitenkin valtaosa juo iloon ja hauskanpitoon ja tämä vaihe loppuu aikanaan luonnollisesti elämän rullatessa lempeällä otteella eteenpäin.

Sitten on se toisenlainen ryhmä, joka päätyy nuoruudessa juomaan lähinnä ahdistukseen, suruun, vihaan, pettymykseen yms. Siis käytännössä hoitamaan pahaa oloaan ja kireitä hermojaan alkoholin avulla. Taustalla voi olla väkivaltaisia ja riitaisia kotioloja, huostaanottoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, lähipiirin traagisia menetyksiä, köyhyyttä ja pettymyksiä.

Iloisten ryhmä kulkee yleensä eteenpäin elämissään ja suurin osa lopetteleekin suurimman tinaamisen kun alkavat valmistua korkeakouluista, siirtyilevät työelämään ja perhettäkin alkaa siunaantua siinä 30-vuotiaina.

Sitä vastoin ahdistus ryyppääjillä henkiset paineet vain kasaantuvat aikuistumisen kynnyksellä ja sen myötä. Pitäisi saada opiskepaikka ja pärjätä opiskeluissa, löytää töitä, pärjätä parisuhdemarkkinoilla yms. Kaikki normaaliin elämään liittyvä velvollisuus vain lisää paineiden määrää ja pahentaa niiden laatua. Mistään ei oikein meinaa tulla mitään heikon itsetunnon, usein surkean rahatilanteen sekä mielenterveysongelmien, kuten jatkuvan ahdistuksen, stressin, masennuksen, paniikkihäiriön, adhd:n yms takia. Stressiä ja painetta siis pukkaa alati ja sen hoitoa on helppo tuttuun tapaan jatkaa lääkiten alkoholilla. Ongelmien kierre usein syvenee ja syrjäytymis kehitys alkaa.

Tästä näkee, että yleensä, ei tietenkään aina, ratkaisevina tekijöinä on nuorella aikuisiällä terveeksi kehittynyt itsetunto, läheisistä koostuvat kannustavat ja neuvovat tukijoukot sekä hyvä mielenterveys. Ne usein ratkaisevat eteneekö tilanne alkoholismiksi tai jopa siitä vielä syrjäytymiseksi vai saako ihminen nuorena aikuisena lopulta kopin elämästä ja jatkaa sitten normaalimpaa polkua eteenpäin.

Sä et taida ymmärtää sairauden määritelmää. Riippuvuus on sairaus vaikka kuinka ois itse syypää et alko juomaan vaikka. Samaten kuin keuhkosyöpä on sairaus vaikka ite aiheuttanu tupakalla jne...