Miksi yksinäisille usein sanotaan, että hanki harrastuksia
Onko joku yksinäinen oikeasti saanut ystäviä harrastuksesta?
Yleensä pitää olla jo valmiiksi hyvin sosiaalinen että jollain jumppatunnilla tai kuvanveistossa tutustuisi muihin.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ajatella, että ystävyys olisi jotain siitä kuvanveistosta irrallista. Minulla on ystäviä, joiden kanssa tapaamme harrastuksessa, mutta emme koskaan sen ulkopuolella. Silti pidän näitä ihmisiä osana sosiaalista elinpiiriäni, ystävinäkin.
Taidepiirit ovat olleet henkireikiä ihmisineen. Voi jutella, ei ole pakko. Ujotkin käyvät ryhmissä. Lisäksi näihin törmää jossain kauppareissuilla. Ihana vapaaehtoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai "hanki koira". Minulla oli koira 12 vuotta. En löytänyt kyllä minkäänlaista seuraa vaikka koirapuistoissakin käytiin. Ainoat jotka ylipäätään lähestyivät minua/koiraani oli pikkulapset kun kysyivät "saako paijata".
Sä oot tyypillisesti itse aiheuttanut yksinäisyytesi.
Yksinäisyys lähtee sillä että sinä menet ihmisten luo, ei toisin päin.
tajuatko ettei voi vaa aina mennä puhuu muille ihmisille?? Niillä on jo omat ystävät ja kaverit. Ei ne kaipaa uusia ystäviä.
On yhteisöjä ja yhteisöjä. Luulen, että terveeseen mahtuu uusiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai "hanki koira". Minulla oli koira 12 vuotta. En löytänyt kyllä minkäänlaista seuraa vaikka koirapuistoissakin käytiin. Ainoat jotka ylipäätään lähestyivät minua/koiraani oli pikkulapset kun kysyivät "saako paijata".
Sä oot tyypillisesti itse aiheuttanut yksinäisyytesi.
Yksinäisyys lähtee sillä että sinä menet ihmisten luo, ei toisin päin.
tajuatko ettei voi vaa aina mennä puhuu muille ihmisille?? Niillä on jo omat ystävät ja kaverit. Ei ne kaipaa uusia ystäviä.
On yhteisöjä ja yhteisöjä. Luulen, että terveeseen mahtuu uusiakin.
Vaihdoin paikkakuntaa, kun huomasin nurkkakuntaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi, että yksinäinen halutaan nähdä syypäänä omaan tilanteeseensa jollaiseen ei esim itse voisi koskaan joutua, koska omaa harrastuksiakin.
Toisekseen yksinäinen halutaan nähdä usein jonain outona hyypiönä jota ei kiinnosta mikään eikä ainakaan mikään normaali asia tai harrastus vaan lähinnä joku p mminrakentelu tai ikkunoiden takana hiippailu jos sitten sekään.
Kyllä se usein sitä onkin, että itse siihen on suurin syyllinen. Joko ei mene rohkeasti toisten ihmisten kanssa jutustelemaan, eikä varsinkaan ota yhteyttä toisiin yksinäisiin. Suomalaisista miljoona on yksinäistä, luulisi siinä helposti yksinäisen löytävän toisen yksinäisen jonka kanssa kaveerata.
Minulla on päinvastainen kokemus. Tuttavien kanssa voi tulla hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluita "synnyistä syvistä" tai ylipäänsä asioista.
Naistyypillisissä ystävyyssuhteissa on kovin usein tuo sinunkin kuvaamasi tarve, että sen ystävän täytyy olla oksennusämpäri, päänsilittäjä ja auttaja. Kaltaisesi ystävä ottaa ystävältään enemmän kuin 10 tuttavaa, antamatta koskaan mi
Olen vahvasti samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. "Ystävä tukee ja auttaa" -ajatusmaailma kielii kaipauksesta vain ottaa ja ottaa vailla vastavuoroisuutta. Ei kiitos.
Jos yksinäisyyttä tuntiessaan ei hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin ja kohtaamisia tuoviin harrasteisiin niin aika todennäköisesti siitä yksinäisyydestä tulee pysyvä olotila.
Jos joku harrastus osoittautuu kohtaamisten suhteen pettymykseksi niin sitten harrastusta vaihdetaan. Ei tietenkään yhden tai kahden kerran perusteella ettei elämän satunnaisuus antaisi väärää kuvaa tilanteesta.
M60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi, että yksinäinen halutaan nähdä syypäänä omaan tilanteeseensa jollaiseen ei esim itse voisi koskaan joutua, koska omaa harrastuksiakin.
Toisekseen yksin....
Kyllä se usein sitä onkin, että itse siihen on suurin syyllinen. Joko ei mene rohkeasti toisten ihmisten kanssa jutustelemaan, eikä varsinkaan ota yhteyttä toisiin yksinäisii....
Yksinäinen kuljettaa yksinäisyyttään mukanaan korviensa välissä. Siitä ei ole helppoa luopua. Yksinäinen ei elämässään pety ystävien tekemiin valintoihin kun niitä pettymyksiä aiheuttavia ei ole.
"If I never loved I never would have cried"
tajuatko ettei voi vaa aina mennä puhuu muille ihmisille?? Niillä on jo omat ystävät ja kaverit. Ei ne kaipaa uusia ystäviä.