Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksinäisille usein sanotaan, että hanki harrastuksia
02.11.2022 |
Onko joku yksinäinen oikeasti saanut ystäviä harrastuksesta?
Yleensä pitää olla jo valmiiksi hyvin sosiaalinen että jollain jumppatunnilla tai kuvanveistossa tutustuisi muihin.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olisi hyvä, että yksinäinen saisi edes jonkinasteisia ihmiskontakteja. Ei aina tarvitse tavoitella heti ystävyyttä.
Tämä! Jos ei ole muita kontakteja kuin yksi ystävä , tämä saa niskaansa jatkuvasti sitä yksinäisyyden tuuttausta. Ei sitä jaksa. Mulla meni pahimmillaan niin että jouduin etsimään harrastuksia tälle yksinäiselle , ja ei , mikään ei kelvannut. Olkoon , nämä ei tajua että itsekin pitää tehdä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siksi, että yksinäinen halutaan nähdä syypäänä omaan tilanteeseensa jollaiseen ei esim itse voisi koskaan joutua, koska omaa harrastuksiakin.
Toisekseen yksinäinen halutaan nähdä usein jonain outona hyypiönä jota ei kiinnosta mikään eikä ainakaan mikään normaali asia tai harrastus vaan lähinnä joku p mminrakentelu tai ikkunoiden takana hiippailu jos sitten sekään.
Joskus ne on just vähän sellaisia, että mikään ei kiinnosta jne.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17357221/eiko-emkaveriton-miesem-kelpaa…
Se on hölmöä kuvitella että harrastusten parista löytää ystäviä.
Itse harrastanut koko elämän ,enkä ole yhtään ystävää tavannut.En jumpassa, en askartelukerhossa, en it tunneilla, en ompelutunneilla , en kieltenopiskelussa.............
Vierailija kirjoitti:
Se on hölmöä kuvitella että harrastusten parista löytää ystäviä.
Itse harrastanut koko elämän ,enkä ole yhtään ystävää tavannut.En jumpassa, en askartelukerhossa, en it tunneilla, en ompelutunneilla , en kieltenopiskelussa.............
Se riippuu varmaan vähän harrastuksesta. Esim. joukkue-urheilussa syntyy ystävyyksiä/kaveruuksia. Itsekin joskus tutustuin sellaisen parissa tyyppiin, josta tuli tosi hyvä kaveri. Enkä ole mikään ekstrovertti intoilija, vaan aika varautunut.
Ja sitten jos harrastus on hyvin erikoinen tai siihen liittyy arvomaailma vahvasti, niin sellaisissa myös. Esim. aktivismin kautta olen löytänyt kavereita, koska siinä arvomaailma yhdistää.
Itseäni taas ihmetyttää monien oman ikäisteni (olen n. nelikymppinen) harrastusvihamielisyys.
Kuulkaahan, suosittelen teille yksinäisille harrastamista ihan vain, että saisitte ihmiskontakteja enemmän. Sitten niistä kontakteista saattaa kehittyä jotain syvempää ajan myötä. Näin se homma toimii muutenkin elämässä kaverustumisen ja ystävystymisen suhteen.
Tietysti valitsette harrastuksen, joka kiinnostaa. Jos mikään ei kiinnosta niin sitten tilanne on vähän jo vaikea, kielii masennuksesta ym.
Itselläni on rakas harrastus, jonka parista on löytynyt kavereita ja ystäviäkin jo vuosien ajan. Yhteiset mielenkiinnon kohteet yleensä avustavat tutustumisessa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivopestyjen fraasi, eivät osaa sanoa muuta. "Kiinnostusten" parista sen sijaan voi löytää, jos käy tuuri eli joku aihe minkä perässä menee somessa, messuilla, ulkomailla, jossain. Kaikki riippuu kaikesta. Ehkä sattumia.
Niin kuin moni sanoikin, harartus itsessään on jo sosiaalinen tilanne eli et ole yksin, kun olet ryhmässä. Kehittyykö näistä sitten pidempiä ystävyyssuhteita, riippuu monesta asiasta.
Aikuisiällä nämä 1 - 2 kertaa viikossa tunti ohjattua harrastusta ei ole välttämättä se juttu. Itse liityin eron jälkeen melontakerhoon ja pointti on se, että prukka tekee todella paljon yhdessä - syys- ja kevättalkoot, pidemmät retket, talvella retkiluistelua ja hallivuoroja. Yhteisö on vahva ja vaikka monia näkeekin vain kerhon tilaisuuksissa, niin nekin kohtaamiset ovat merkityksellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on aivopestyjen fraasi, eivät osaa sanoa muuta. "Kiinnostusten" parista sen sijaan voi löytää, jos käy tuuri eli joku aihe minkä perässä menee somessa, messuilla, ulkomailla, jossain. Kaikki riippuu kaikesta. Ehkä sattumia.
Kiinnosuts ja harrastus nyt on aika lähellä toisiaan? Jos menet kiinnostuksen perässä paikkoihin, niin silloinhan se on harrastus? Vai oletko sitä koulukuntaa, että harrastus on tietynä arki-iltana tapahtuva ohjattu tapahtuma?
Kai se idea on, että lähtee sieltä kotoa pois ihmisten ilmoille? Itse harrastan lukemista ja kitaran rämpyttelyä, niin pysyttelen visusti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissa tutustuu ihmisiin. Mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä helpompi on tutustua uusiin ihmisiin. Se on taito siinä missä muutkin. Sieltä sitten voi löytää jonkun, jonka kanssa synkkaa. Olen nähnyt monien yksinäisten miesten ja naisten muuttuvan paljon sosiaalisemmaksi, kun he vain ovat itsepäisesti jaksaneet käydä jossain.
Tutustu 'mere exposure' efektiin. Ihmisistä alkaa pitämään enemmän kun heitä vain tapaa useamman kerran.
Kun kävin tietokonekurssia oli se ikuista kilpailua kuka kerkesi ensimmäisenä valmiiksi. Merkillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden syntymiseen tarvitsee vuosia jopa vuosikymmeniä. Tuttavuuksia löytyy helpommin. Miksi ei hyvä tuttava riittäisi?
Minusta tutuista on enemmän vaivaa kuin iloa. Ystävä kuuntelee, tukee, ymmärtää ja haluaa tuntea sinut ja häneltä voi myös pyytää apua. Tuttava haluaa jutella niitä näitä ja vie aikaasi antamatta mitään muuta. Jos ei pidä small talkista niin mitä tuttavilla tekee?
Minulla menee harrastuksiin niin paljon aikaa, että en ehdi elää sosiaalista elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin tietokonekurssia oli se ikuista kilpailua kuka kerkesi ensimmäisenä valmiiksi. Merkillistä.
😂😂
Yksinäinen ihminen voi olla myös riippa ja rasite toisille ihmisille.
Muutaman tunnin maratonpuhelun kuunteleminen on aika raskasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyden syntymiseen tarvitsee vuosia jopa vuosikymmeniä. Tuttavuuksia löytyy helpommin. Miksi ei hyvä tuttava riittäisi?
Minusta tutuista on enemmän vaivaa kuin iloa. Ystävä kuuntelee, tukee, ymmärtää ja haluaa tuntea sinut ja häneltä voi myös pyytää apua. Tuttava haluaa jutella niitä näitä ja vie aikaasi antamatta mitään muuta. Jos ei pidä small talkista niin mitä tuttavilla tekee?
Kuulostat raskaalta tyypiltä, joka tarvitsee ihmisiä vain hyötyäkseen niistä. Sinua pitää kuunnella, mutta jos sinulle jutellaan se on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun kävin tietokonekurssia oli se ikuista kilpailua kuka kerkesi ensimmäisenä valmiiksi. Merkillistä.
Tämä liittyy yhtään mihinkään miten?
Harrastuksista löytyy ystäviä, hyvän päivän tuttuja ja moikkailukavereita. Avoimesta mielestä on aina apua ihmisiin tutustuttaessa.
Toi hanki koira sisältää sen, että sen koiran kanssa pitäisi sitten lähteä mukaan johonkin koiraharrastukseen. Niitähän on pilvinpimein. Ja koirasta riittää aina juttua, joten koiraharrastuksessa on helppo lähestyä muita koiraihmisiä. Näillä on myös paljon yhteisötoimintaa ja talkoita ja varmaan vapaa-ajalle löytyy myös lenkkiseuraa.
Jos yksin lähdet katuja tallaamaan koiran kanssa niin ei varmasti ketään tapaa.
Mulla oli harrastus jossa oli muutama tuttava. Yksi heistä hylkäsi minut.
Ei ole enään harrastusta eikä tuttavia.