Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko alaikäisen lapsesi syödä masennuslääkkeitä
02.11.2022 |
Jos siis lääkäri on ne määrännyt? Hirvittää vain nuo kamalat sivuvaikutukset. Masennuslääkkeillä on myös aika huono maine, mitä nyt olen asiasta ottanut selvää
Kommentit (163)
Tottakai antaisin jos olisi oikeasti vaikeasti masentunut, mutta pitäisi myös olla hoitokontakti jossa pääsee juttelemaan. En itse ymmärrä tuota masennuslääkkeiden mainetta, moni vaikeasti masentunut saa niistä avun kuten minä. Oikeasti elämä tuntuu nykyään elämien arvoiselta enkä edes malta odottaa sitä että sairaslomani loppuu ja pääsen taas töihin. Ehkä lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa en aloittaisi lääkitystä mutta omalla kohdallani se oli joko lääke+terapia tai olisin lopettanut oikeasti oman elämäni. Olin siis kahdenvaiheilla ja pienempi paha se lääkitys on kuin lopettaa itsensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söi Ketamiinia hetken aikaa lääkärin (HUS:in psykiatri, erkoistunut nuoriin ja lapsiin) määräyksestä. Joo, en koe että mulla VTM-koulutuksella on oikein ammattitaitoa kyseenalaistaa tuota. Puolisen vuotta söi, sitten lopetti ja nyt pärjää ihan hyvin.
Omalle lapselleni määrättiin, ja sain sen iloisen ja nokkelan lapsen takaisin niiden lääkkeiden myötä. Oli muuttunut ahdistuneeksi, raivo- ja itkukohtauksia saavaksi ja itseään viilteleväksi raunioksi, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen on tasaantunut. Ilman niitä ei varmaan olisi enää lastanikaan.
Tuollaisia lääkkeitä ei voi suositella kenellekään. Toisaalta erityisesti teinin kohdalla teiniä ei myöskään saa syyttää siitä, että on masentunut, eikä hoitoa ole se, että teinille sanotaan, että ei saa olla masentunut kun se kuormittaa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Antaisitko alaikäisen lapsesi syödä kokaiinia? Tai polttaa tai piikittää tai miten sitä nyt sitten käytetäänkään.
Joo ne Panadol- supot vauvoille on portti kovempiin aineisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ala lapseltani kieltämään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Haloo nyt.
Miksi en antaisi jos lapselle on sellaisia määrätty ja se on hoidon kannalta tarpeen? Parempi toki jos pärjää ilman. Jos sivuvaikutuksia tulee tilanne tietysti arvioidaan uudelleen onko ko. lääkettä syytä vaihtaa johonkin muuhun. Eikä turhaa lääkitystä tietysti pidä käyttää oli sitten kyse masennuslääkkeistä tai jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin, koska lapsetkin tekevät itsemurhia. En kyseenalaistaisi lääkäriä.
Onneksi sisko antaa teininsä ottaa määrättyjä lääkkeitä. Voi niin huonosti että ensin tarvittiin lääkeapua jotta pystyi terapiaan jne. Pitkä on tie ollut ja vielä edessä matkaa,mutta hiljalleen eteenpäin. Nuorellakin voi olla vakava masennus ja ahdistus joihin ei riitä ja tepsi vain syiden kaivelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan, pelkkä keskusteluapu ei riitä kun nuori hokee joka pv ettei näe tulevaisuutta eikä elä 18vuotiaaksi. Itkee, nukkuu ja viiltelee. Minulla ei äitinä ole muuta keinoa auttaa kuin antaa masennuslääkkeitä ja tsempata.
En todellakaan antaisi. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka myös syöttävät lapsilleen ADHD lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annan, pelkkä keskusteluapu ei riitä kun nuori hokee joka pv ettei näe tulevaisuutta eikä elä 18vuotiaaksi. Itkee, nukkuu ja viiltelee. Minulla ei äitinä ole muuta keinoa auttaa kuin antaa masennuslääkkeitä ja tsempata.
Keskusteluapu on kukkisten lässytystä, mutta kovemmat ei-lääkkeelliset jutut toimii. Sähköshokit, kylmäaltaat ym
En. Poistaisin lisätybn sokerin ruokavalio, alkoholin ja hötöhiilarit. Lisäisin hivenaineita ja vitamiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsisin ratkaisun itse, kuten olen omassa tilanteessanikin tehnyt.
En ikinä antaisi. Kieltäisin somen ja tarkistaisin mistä ongelmat johtuu.
En antiasi koska nuoren ihmisen aivot ovat vielä kehitysvaiheessa. Tuollaiset lääkkeet eivät sovi todellakaan nuorille, joiden aivot eivät ole täysin vielä edes kehittyneet. Haittavaikutukset ovat nuorille pahemmat ja jopa voivat jäädä pysyvästi vaivaamaan kuin aikuisille. On täysin eriasia aikuisena,kehittyeenä popsia mielialalääkkeitä kuin lapsena.
Vierailija kirjoitti:
En vaan selvittäisin syyn,miksi hän on masentunut.
Ja taas kommentoimassa henkilö, jolla ei ole mitään käsitystä masennuksesta. Ei masennus läheskään aina johdu jostain konkreettisesta asiasta, joka on helposti korjattavissa. Terapiasta voi olla apua, mutta se on erittäin raskas prosessi ja masentuneena ei välttämättä ole resursseja lähteä penkomaan ja käsittelemään asioita.
Itse ainakin sain masennuslääkkeistä sen verran voimaa, että pystyin taas alkaa tekemään asioita, jotka toivat minulle iloa elämään, kuten liikkumaan ja sen avulla pystyin sitten luopumaan masennuslääkkeistä.
Luovuin niistä, koska minun sivuvaikutukseni oli, että lääkkeet leikkasivat vahvat tunteet pois kummastakin päästä. Mikään ei tuntunut erityisen pahalta, mutta ei myöskään erityisen hyvältä. Alkuvaiheessa oli tärkeää saada ne pahimmat tunteet leikattua pois, mutta pidemmän päälle ihminen tarvitsee myös voimakkaita ilon tuntemuksia. Tämä oli siis vain minun kokemukseni ja sitä ei välttämättä pysty yleistämään muihin.
Puhelin ensin kokonaan pois ja katsotaan paraneeko olo. Lähes aina paranee.
En vaan selvittäisin syyn,miksi hän on masentunut.