Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kummi
31.10.2022 |
Tilanne nyt sellainen, että lapsen kummisetä ei ole nähnyt kummilastaan pian 4 vuoteen. Korona teki oman osansa, mutta silti. Kummisedän päästä ei kuulu mitään. Muutamia kertoja on ehdotettu näkemistä, aina on jotain muuta. Lahjan laittaa jouluna, mutta ei tuo itse sitä paikanpäälle vaan pistää toisten kummin matkaan.
Onko tässä enää mitään järkeä edes yrittää?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian ohi, mutta:
Moni unohtaa kummiksi lupautuessaan, että samalla ottaa oman osansa lapsen kasvatuksen vastuusta. Kummius ei ole vain synttäreitä ja joululahjoja postissa.
Kannattaa siis tarkkaan miettiä, onko valmis ottamaan vastuun kummilapsesta.
Vastuu kasvatuksesta kuuluu vanhemmille ei kummeille 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jouluna tulee jopa lahja ja sinä valitat?
No ennen kummiksi pyytämistä meillä oli läheiset välit kummisedän perheeseen. Sitten kaikki muuttui kun tästä ystävämiehestä tuli kummisetä. Hän asuu jopa samalla paikkakunnalla eikä yrityksistä huolimatta halua edes nähdä. Ei koskaan sovi. Lahjakin tulee toki, mutta hän ei tuo sitä itse.
Pitäisikö vaan nyt tehdä johtopäätökset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jouluna tulee jopa lahja ja sinä valitat?
No ennen kummiksi pyytämistä meillä oli läheiset välit kummisedän perheeseen. Sitten kaikki muuttui kun tästä ystävämiehestä tuli kummisetä. Hän asuu jopa samalla paikkakunnalla eikä yrityksistä huolimatta halua edes nähdä. Ei koskaan sovi. Lahjakin tulee toki, mutta hän ei tuo sitä itse.
Lakkaa jo jankkaamasta sitä kummisetä, kummisetä, kummisetä... Jos oikeasti se vaivaa, että aiemmin hyvä ystävänne Antti-Petteri on muuttunut etäiseksi eikä halua enää nähdä ja tavata, niin ehkä voisi ihan aikuisten kesken jutella, että mikä mättää? Onko joku sanonut tai tehnyt jotain, ettei ystävyys ole enää entisellään? Jos on aitoa erimielisyyttä, niin ei siihen vaan auta mitkään satunnaiset kahvikutsut, vaan asioista on avauduttava kunnolla ja keskusteltava, kuten aikuiset. Jos ei auta, niin se oli sitten siinä lopullisesti eikä jäädä enää roikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
No onhan se vähän ikävä asia. Jos he ovat olleet pariskunta pitkään, niin onhan se jtkn kylmää, että pyydetään vain miehesi ystävää kummiksi. He nimenomaan pariskuntana ehkä kokevat olevansa paitsiossa. Itse en tekisi missään tapauksessa niin. Ja niin kuin jossakin edellä mainittiin, niin käytännössä se on pariskunnan nainen joka huomio yhteydenpidot kummilapseen. Ja nyt kun nainen ei ole kummi, niin hänellä ei ole velvollisuuksia ja haluja hoitaa yhteydenpitoja.
Joten ehkä teidänkin olisi ollut hyvä ajatella asiaa tältä kantilta etukäteen.
No minun suvussa on totuttu valitsemaan yksittäisiä ihmisiä kummeiksi. Onhan koko perhe kuitenkin tervetullut lapsen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jouluna tulee jopa lahja ja sinä valitat?
No ennen kummiksi pyytämistä meillä oli läheiset välit kummisedän perheeseen. Sitten kaikki muuttui kun tästä ystävämiehestä tuli kummisetä. Hän asuu jopa samalla paikkakunnalla eikä yrityksistä huolimatta halua edes nähdä. Ei koskaan sovi. Lahjakin tulee toki, mutta hän ei tuo sitä itse.
Lakkaa jo jankkaamasta sitä kummisetä, kummisetä, kummisetä... Jos oikeasti se vaivaa, että aiemmin hyvä ystävänne Antti-Petteri on muuttunut etäiseksi eikä halua enää nähdä ja tavata, niin ehkä voisi ihan aikuisten kesken jutella, että mikä mättää? Onko joku sanonut tai tehnyt jotain, ettei ystävyys ole enää entisellään? Jos on aitoa erimielisyyttä, niin ei siihen vaan auta mitkään satunnaiset kahvikutsut, vaan asioista on avauduttava kunnolla ja keskusteltava, kuten aikuiset. Jos ei auta, niin se oli sitten siinä lopullisesti eikä jäädä enää roikkumaan.
Joo, ihan turhaa yrittää jollain kummisetäkortilla pitää yllä välejä... Sehän ei ole lapsen syy, että teidän välit jostain syystä on nyt vähän karilla. Jos mennyt jo vuosia näkemisestä, niin luulisi, että asia otettaisi puheeksi , mikä mättää? Siinä ei kummisetä puheet auta sori vaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kummillakin voi olla ihan oma perhe ja lapset. Ihme vaatimuksia kummeille asetetaan nykyaikana. Unohtakaa koko kummius.
No silti kurjaa, että otti tehtävän vastaan
Tehtävän lahja-automaattina?
Toivoisimme läsnäoloa
No, kannattaa miettiä ihan ensiksi teidän aikuisten keskinäisiä välejä. Jos te aikuiset ette ole läheisiä ja hyviä ystäviä, niin miksi pitäisi lapsen kanssa olla?
No olimme läheisiä ennen kuin tämä kummitouhu alkoi. Tuntuu, että kummisedän vaimo on katkera, koska emme pyytäneet heitä yhdessä ja nyt kostaa lapsellemme. Välillä tuntuu, ettei vaimo Anna kummisedän tavata lasta. Aina on muka joku este. Ennen kummiksi pyytämistä, mies oli todella läheinen ystävä miehelleni
Syytä nyt vähän vielä lisää sitä vaimoakin.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että itsekin vähän loukkaannuin, kun ystäväperhe pyysi vain miestäni kummiksi eikä meitä molempia. Omassa suvussani on ollut tapana, että kummeiksi pyydetään myös puoliso, ellei kyseessä ole joku parin kuukauden seurustelusuhde.
No, mies on nyt kummi ja ei se olis edes ristiäisiin älynnyt viedä lahjas, ellen ois sanonut. :D Puhumattakaan tapaamisista tai synttärilahjoista.
Mut jätetty myös ulkopuolelle vaikka mies on pyydetty. Ensin harmitti, mutta nyt enemmänkin huvittaa. Ristiäisiin mennessä mies tarkisti minulta, oliko lapsi tyttö vai poika. Lahjan kävin myös ostamassa. Miksi kukaan pyytää oikeasti miestä ilman sitä puolisoa :D ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsot tsot. Mitenkä nyt noin tuomitset, olethan sentään harras uskovainen kun kummit ja kaikki. Onko se nyt niin vaikeaa laittaa viestiä, että toivoisit saavasi kummilta apua lapsen uskonnollisessa kasvatuksessa. Kyllä luulisi uskovien voivan käydä tällaista keskustelua ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
No onhan se vähän ikävä asia. Jos he ovat olleet pariskunta pitkään, niin onhan se jtkn kylmää, että pyydetään vain miehesi ystävää kummiksi. He nimenomaan pariskuntana ehkä kokevat olevansa paitsiossa. Itse en tekisi missään tapauksessa niin. Ja niin kuin jossakin edellä mainittiin, niin käytännössä se on pariskunnan nainen joka huomio yhteydenpidot kummilapseen. Ja nyt kun nainen ei ole kummi, niin hänellä ei ole velvollisuuksia ja haluja hoitaa yhteydenpitoja.
Joten ehkä teidänkin olisi ollut hyvä ajatella asiaa tältä kantilta etukäteen.
No minun suvussa on totuttu valitsemaan yksittäisiä ihmisiä kummeiksi. Onhan koko perhe kuitenkin tervetullut lapsen elämään.
Ei meidän suvussa. Aina pyydetty pariskuntia, tietysti. Minusta olisi äärimmäisen noloa edes pyytää pariskunnasta vain toista. Jos pariskunnan parisuhde on tuore, eikä voi sen kestävyydestä tietää, niin siinä tapauksessa pyydetään jotakin toista vakiintunutta paria tai yksinäistä ihmistä.
Itse saattaisin loukkaantua jos miestäni pyydettäisiin yksinään kummiksi. Ei minulla olisi mitään tarvetta pitää yhteyttä kys. ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian ohi, mutta:
Moni unohtaa kummiksi lupautuessaan, että samalla ottaa oman osansa lapsen kasvatuksen vastuusta. Kummius ei ole vain synttäreitä ja joululahjoja postissa.
Kannattaa siis tarkkaan miettiä, onko valmis ottamaan vastuun kummilapsesta.
Oma kummilapseni asuu niin kaukana etten vain ehdi ja jaksa tehdä muuta kuin lähettää lahjat. Oma elämäntilanne ja sairaus ei anna enemmälle tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
No onhan se vähän ikävä asia. Jos he ovat olleet pariskunta pitkään, niin onhan se jtkn kylmää, että pyydetään vain miehesi ystävää kummiksi. He nimenomaan pariskuntana ehkä kokevat olevansa paitsiossa. Itse en tekisi missään tapauksessa niin. Ja niin kuin jossakin edellä mainittiin, niin käytännössä se on pariskunnan nainen joka huomio yhteydenpidot kummilapseen. Ja nyt kun nainen ei ole kummi, niin hänellä ei ole velvollisuuksia ja haluja hoitaa yhteydenpitoja.
Joten ehkä teidänkin olisi ollut hyvä ajatella asiaa tältä kantilta etukäteen.
No minun suvussa on totuttu valitsemaan yksittäisiä ihmisiä kummeiksi. Onhan koko perhe kuitenkin tervetullut lapsen elämään.
Ei meidän suvussa. Aina pyydetty pariskuntia, tietysti. Minusta olisi äärimmäisen noloa edes pyytää pariskunnasta vain toista. Jos pariskunnan parisuhde on tuore, eikä voi sen kestävyydestä tietää, niin siinä tapauksessa pyydetään jotakin toista vakiintunutta paria tai yksinäistä ihmistä.
Itse saattaisin loukkaantua jos miestäni pyydettäisiin yksinään kummiksi. Ei minulla olisi mitään tarvetta pitää yhteyttä kys. ihmisiin.
Näin just. Kuka edes pyytää oikeasti lapsiperhepariskunnasta vain toisen henkilön? Aika Junttia :D
Sitten ihmetellään miksi perhe ei ole läheinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli summa summarum..
Ap teki virheen pyytäessään vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi. Siksi yhteydenpito on hiipunut.
Kaipaako lapsi yhtä kiihkeästi kummia kuin sinä. Siis kumman kummista kysymys. Kyllä lahjan pitäisi riittää. Olet ap. ihan pimee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
No onhan se vähän ikävä asia. Jos he ovat olleet pariskunta pitkään, niin onhan se jtkn kylmää, että pyydetään vain miehesi ystävää kummiksi. He nimenomaan pariskuntana ehkä kokevat olevansa paitsiossa. Itse en tekisi missään tapauksessa niin. Ja niin kuin jossakin edellä mainittiin, niin käytännössä se on pariskunnan nainen joka huomio yhteydenpidot kummilapseen. Ja nyt kun nainen ei ole kummi, niin hänellä ei ole velvollisuuksia ja haluja hoitaa yhteydenpitoja.
Joten ehkä teidänkin olisi ollut hyvä ajatella asiaa tältä kantilta etukäteen.
No minun suvussa on totuttu valitsemaan yksittäisiä ihmisiä kummeiksi. Onhan koko perhe kuitenkin tervetullut lapsen elämään.
Ei meidän suvussa. Aina pyydetty pariskuntia, tietysti. Minusta olisi äärimmäisen noloa edes pyytää pariskunnasta vain toista. Jos pariskunnan parisuhde on tuore, eikä voi sen kestävyydestä tietää, niin siinä tapauksessa pyydetään jotakin toista vakiintunutta paria tai yksinäistä ihmistä.
Itse saattaisin loukkaantua jos miestäni pyydettäisiin yksinään kummiksi. Ei minulla olisi mitään tarvetta pitää yhteyttä kys. ihmisiin.
Olin 5 vuotta sitten tilanteessa, jossa vain aviomieheni pyydettiin kummiksi kaveripariskunnan lapselle. Mieheni vähän ihmetteli asiaa. Olimme olleet silloin jo 4 vuotta naimisissa ja pidempään suhteessa, myös lapsia oli. Noh, mies meni sitten kastejuhlaan ja kertoi, että hänen lisäksi tämä kummilapsen äiti oli valinnut 3 lähes ventovierasta kummitätiä sille lapselle. Eipä ole juuri ollut tekemisissä. Minä en aio osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki riippuu varmaan siitä haluatteko yrittää pitää ystävyyttä ja kummiutta yllä. Moni lapseton saattaa ajatella ettei kehtaa häiritä tai vaihtoehtoisesti mikäs teitä estää sopimasta kyläilystään kummin luona? Ystävyys joustakoon puolin ja toisin
Nimen omaan.Kummille ei kuulu pelkät velvoiteet.Ei edes laitaa pakettia välikäsien kautta, jos yhteinen sävel hiipunut lapsen vanhempiin.
Itse laitoin lahjan siihen asti, kunnes kummilapsi täytti 18. Ihan vaan siksi, ettei ole lapsen vika, jos hänen vanhempansa ei yritä pitää välejämme yllä ja käyttäytyy muutenkin huonosti. Omat kummini eivät olleet minusta ikinä kiinnostuneita, joten halusin edes lahjoista huolehtimalla viestiä kummilapselleni, että hän on ajatuksissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä kummisetä on kyllä perheellinen ihminen , lasten kanssa oleminen luulisi olevan luonteensa.
Ilmeisesti hänen aviopuoliso on loukkaantunut, kun emme pyytäneet kummiksi myös puolisoa. Nyt sitten perheestä ei kuulu mitään. Olemme koittanut tapaamisia järkätä. Kurja vaan kun tyttö ei edes tiedä, kuka on kummisetä. -ap
Luultavasti se kuitenkin on toi puoliso, joka ostaa lahjan teidän lapselle. Oikeesti miehiä ei tollaset kiinnosta.
Just tätä tulin kirjoittamaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä se puoliso on se, joka huolehtii edes sen lahjan. Ja nyt ap mollaa tätä puolisoa, joka ainoana give a sh it. Niin tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Eli summa summarum..
Ap teki virheen pyytäessään vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi. Siksi yhteydenpito on hiipunut.
Joskus ihmettelen, miksi oikeasti on niin vaikeaa pyytää se toinen kummiksi, jos parisuhde on tiivis ja vakiintunut. Turhaa pahaa mieltä aiheuttaa monille. Jos se perhe on ollut läheinen , en vain käsitä. Turha ihmetellä, miksi koko perhe ei ole yhteyksissä
En halua kummiksi. Älyttömästi vaivaa, enkä edes pidä mukuloista. Meluavia puhekoneita ja aina päittäns.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaan ole mitään järkeä komentaa muita ihmisiä olemaan oman lapsen kanssa.
No emme me komennakaan, mutta yritämme. Viimeksi mieheni oli tälle kummisedälle sanonut, että sovitaan joku aika milloin nähdään, että lapsi näkisi kummisetääkin välillä. Oli luvannut, että sovitaan, mutta mitään ei tapahdu.
Mitä aikoja miehesi on hänelle ehdottanut sitten? Vai oletatteko, että hän tekee sen aloitteen? Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
Alue: Aihe vapaa
Myönnän, että itsekin vähän loukkaannuin, kun ystäväperhe pyysi vain miestäni kummiksi eikä meitä molempia. Omassa suvussani on ollut tapana, että kummeiksi pyydetään myös puoliso, ellei kyseessä ole joku parin kuukauden seurustelusuhde.
No, mies on nyt kummi ja ei se olis edes ristiäisiin älynnyt viedä lahjas, ellen ois sanonut. :D Puhumattakaan tapaamisista tai synttärilahjoista.