Lapsen kummi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.

Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.

No, mitenkä nyt enää otettaisi asiaa puheeksi , että olisimme pahoillaan kun molempia ei pyydetty.

Kai sitä olisi voinut kieltäytyäkin.

Mieti tarkkaan mitä te oikein toivotte. Miksi yhteydenpito on teille tärkeää? Miksi haluatte olla yhteydessä kummiin? Onko hän mukava persoona, sellainen henkilö jonka seurassa viihdytte? Vai halutteko yhteyden vain sen vuoksi, että lapsella olisi kummi joka ottaisi joskus lapsen hoitoon? Kun raatorehellisesti mietitte mitä haette sillä että haluatte pitää yhteyttä, kun toiset selvästi välttelevät, niin sen jälkeen kannattaa miettiä mitä itse tekisitte jos olisitte kummin kengissä, ja teiltä haluttaisiin sitä mitä te haluatte kummilta. Ja miettikää mitä teillä on annettavaa vuorovaikutukseen kummin kanssa. Jos huomaatte että omat motiivinne ovat epäitsekkäät ja että teillä on myös annettavaa kummille, niin sitten voi harkita sitä että ottaisi asian puheeksi ja pyytäisi anteeksi omaa ajattelematonta käytöstään. Mutta tällöin täytyy myös huomioida se, että toinen osapuoli ei välttämättä halua tai koe tärkeäksi tällaista rehellistä keskustelua ja se on täysin heidän oikeutensa. Jos taas huomaa että ne omat motiivit yhteydenpidolle nousevat omista tarpeista ja toiveista käyttää hyväksi kummeja, niin silloin on parempi unohtaa koko juttu. Lapsi ei kärsi siitä että kummin kanssa ei ole kanssakäymistä, jos asiaa ei tuoda koko ajan esille. Varsinkin jos lasta kuitenkin muistetaan kummin (tai puolisonsa) toimesta jouluisin ja syntymäpäivänä. Monet kummit unohtavat kummilapsensa täysin, eivät muista edes jouluisin. Että sinänsä ap:n lapsi on ihan hyvässä asemassa.

Hän on mukava persoona ja luontevasti lasten kanssa. On outoa, että miesten ystävyys ollut myös vaakalaudalla , eikä kuitenkaan asiaa oteta puheeksi , vaikka joku hiertää . Tottakai ajattelen myös lastani. Olisi hienoa , jos voisi kummisedän kanssa viettää aikaa ja edes muistaisi hänet. Jos kummisetä tulee vielä joskus juhliin, tuntuu aika oudolta, että miten tilanne menee. Lapsi ei häntä muista

No ei tuossa vielä kovin syvällistä pohdintaa omista motiiveista ole. "Olisi hienoa jos voisi kummisedän kanssa viettää aikaa ja edes muistaisi hänet" Miksi? Miksi se olisi hienoa? Että jos lapsi joskus tapaisi hänet uudelleen niin lapsi muistaisi hänet? Ettei mahdollinen tapaamistilanne tuntuisi "oudolta"? Oudolta kenestä? Ei lapset tuollaisia ajattele. Ne ajattelee että ai, tuollainen on se kummisetä jolta sain lahjaksi sen ja sen. Ja sitten ne juoksee omiin leikkeihinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.

Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.

No, mitenkä nyt enää otettaisi asiaa puheeksi , että olisimme pahoillaan kun molempia ei pyydetty.

Kai sitä olisi voinut kieltäytyäkin.

Mieti tarkkaan mitä te oikein toivotte. Miksi yhteydenpito on teille tärkeää? Miksi haluatte olla yhteydessä kummiin? Onko hän mukava persoona, sellainen henkilö jonka seurassa viihdytte? Vai halutteko yhteyden vain sen vuoksi, että lapsella olisi kummi joka ottaisi joskus lapsen hoitoon? Kun raatorehellisesti mietitte mitä haette sillä että haluatte pitää yhteyttä, kun toiset selvästi välttelevät, niin sen jälkeen kannattaa miettiä mitä itse tekisitte jos olisitte kummin kengissä, ja teiltä haluttaisiin sitä mitä te haluatte kummilta. Ja miettikää mitä teillä on annettavaa vuorovaikutukseen kummin kanssa. Jos huomaatte että omat motiivinne ovat epäitsekkäät ja että teillä on myös annettavaa kummille, niin sitten voi harkita sitä että ottaisi asian puheeksi ja pyytäisi anteeksi omaa ajattelematonta käytöstään. Mutta tällöin täytyy myös huomioida se, että toinen osapuoli ei välttämättä halua tai koe tärkeäksi tällaista rehellistä keskustelua ja se on täysin heidän oikeutensa. Jos taas huomaa että ne omat motiivit yhteydenpidolle nousevat omista tarpeista ja toiveista käyttää hyväksi kummeja, niin silloin on parempi unohtaa koko juttu. Lapsi ei kärsi siitä että kummin kanssa ei ole kanssakäymistä, jos asiaa ei tuoda koko ajan esille. Varsinkin jos lasta kuitenkin muistetaan kummin (tai puolisonsa) toimesta jouluisin ja syntymäpäivänä. Monet kummit unohtavat kummilapsensa täysin, eivät muista edes jouluisin. Että sinänsä ap:n lapsi on ihan hyvässä asemassa.

Hän on mukava persoona ja luontevasti lasten kanssa. On outoa, että miesten ystävyys ollut myös vaakalaudalla , eikä kuitenkaan asiaa oteta puheeksi , vaikka joku hiertää . Tottakai ajattelen myös lastani. Olisi hienoa , jos voisi kummisedän kanssa viettää aikaa ja edes muistaisi hänet. Jos kummisetä tulee vielä joskus juhliin, tuntuu aika oudolta, että miten tilanne menee. Lapsi ei häntä muista

No ei tuossa vielä kovin syvällistä pohdintaa omista motiiveista ole. "Olisi hienoa jos voisi kummisedän kanssa viettää aikaa ja edes muistaisi hänet" Miksi? Miksi se olisi hienoa? Että jos lapsi joskus tapaisi hänet uudelleen niin lapsi muistaisi hänet? Ettei mahdollinen tapaamistilanne tuntuisi "oudolta"? Oudolta kenestä? Ei lapset tuollaisia ajattele. Ne ajattelee että ai, tuollainen on se kummisetä jolta sain lahjaksi sen ja sen. Ja sitten ne juoksee omiin leikkeihinsä.

Niin. Kai se pitää miesten koittaa saada välinsä ensin kuntoon.

Ehkä harmittelee asiaa liikaa, koska omat kummit ei ollut elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Kaikki riippuu varmaan siitä haluatteko yrittää pitää ystävyyttä ja kummiutta yllä. Moni lapseton saattaa ajatella ettei kehtaa häiritä tai vaihtoehtoisesti mikäs teitä estää sopimasta kyläilystään kummin luona? Ystävyys joustakoon puolin ja toisin

Halusiko hän oikeasti olla lapsen kummi?  Onko hän ylipäätään uskovainen? Kummin pitäisi "opastaa lasta" uskonnon suhteen, vaikkapa käydä joskus kirkossa lapsen kanssa tai lahjoittaa enkelinkuva sängyn yläpuolelle.  Jotain uskontoon liittyvää. Mutta lapsen kastaminen on varmaan monille vanhemmille tyhjä rituaali ja vanhemmat tuskin ajattelevat asiaa syvällisesti. Toista ihmistä ei oikein voi pakottaa tapaamaan lasta, se ei hyödyttäisi ketään.

Vierailija kirjoitti:

No tämä kummisetä on kyllä perheellinen ihminen , lasten kanssa oleminen luulisi olevan luonteensa.

Ilmeisesti hänen aviopuoliso on loukkaantunut, kun emme pyytäneet kummiksi myös puolisoa. Nyt sitten perheestä ei kuulu mitään. Olemme koittanut tapaamisia järkätä. Kurja vaan kun tyttö ei edes tiedä, kuka on kummisetä. -ap

Minulle selvisi vasta aikuisena, että eräs sukulaistäti ja hänen miehensä olivat kummejani. He eivät olleet halunneet sitä, niin hän kertoi. Luulin pienenä, että minulla ei ole kummia! Tästä huolimatta ei-vapaaehtoinen kummitäti oli ystävällinen, kun lapsena tapasin häntä. Kerran hän jopa hän lähetti paketissa lelun, jota olin toivonut.

Näitä säännöllisiä kummiketjuja kun lukee niin ei voi kuin olla iloinen siitä ette itse ole tullut valituksi kummiksi. (Johtunee varmaati sinkkudesta). Tee niin tai näin, aina on väärin.

Kummius on muutenkin ihan aikansa elänyt traditio kun porukka joka ei edes kuulu kirkkoon ja on vieläpä ylpeä siitä, niin hehkuttaa miten lapsella pitää olla monta kummia ja miten tämä on tärkeä tehtävä. Huhhuh mitä kaksinaismoraalia

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?

Ilahduttaaksesi lasta tietenkin. Lapsihan ei voi sille mitään, jos hänen vanhempansa ovat vähentäneet yhteydenpitoa sinuun. Toivottavasti heille ei ole tulossa avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä säännöllisiä kummiketjuja kun lukee niin ei voi kuin olla iloinen siitä ette itse ole tullut valituksi kummiksi. (Johtunee varmaati sinkkudesta). Tee niin tai näin, aina on väärin.

Kummius on muutenkin ihan aikansa elänyt traditio kun porukka joka ei edes kuulu kirkkoon ja on vieläpä ylpeä siitä, niin hehkuttaa miten lapsella pitää olla monta kummia ja miten tämä on tärkeä tehtävä. Huhhuh mitä kaksinaismoraalia

Totta joka sana. Jos jotain kadun, niin kummiksi suostumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä säännöllisiä kummiketjuja kun lukee niin ei voi kuin olla iloinen siitä ette itse ole tullut valituksi kummiksi. (Johtunee varmaati sinkkudesta). Tee niin tai näin, aina on väärin.

Kummius on muutenkin ihan aikansa elänyt traditio kun porukka joka ei edes kuulu kirkkoon ja on vieläpä ylpeä siitä, niin hehkuttaa miten lapsella pitää olla monta kummia ja miten tämä on tärkeä tehtävä. Huhhuh mitä kaksinaismoraalia

Totta joka sana. Jos jotain kadun, niin kummiksi suostumista.

Kummius ei jotenkaan sovi nykypäivään enää.

Kummien vanhemmat alkavat usein vaatia liikoja. Miksi puoli tuntematonta kersaa pitäs tavata monta kertaa vuodessa, kun on omakin perhe

En ole itse enää missään yhteydessä kummilapseeni, koska lähestymisyritykseni eivät saaneet mitään vastakaikua. Ostin alkuun lahjoja ja kysyin kuulumisia, mutta minuun ei otettu mitään yhteyttä oma-aloitteisesti. Totesin, etten ole kiinnostunut tuollaisesta yksipuolisesta suhteesta ja lopetin yhteydenpidon omalta osaltani. Mitään ei ole kuulunut toiseltakaan puolelta.

Turhaa pitää yllä turhia ihmissuhteita. Jos olet voinut elää ilman, voit jatkossakin

Vierailija kirjoitti:

En ole itse enää missään yhteydessä kummilapseeni, koska lähestymisyritykseni eivät saaneet mitään vastakaikua. Ostin alkuun lahjoja ja kysyin kuulumisia, mutta minuun ei otettu mitään yhteyttä oma-aloitteisesti. Totesin, etten ole kiinnostunut tuollaisesta yksipuolisesta suhteesta ja lopetin yhteydenpidon omalta osaltani. Mitään ei ole kuulunut toiseltakaan puolelta.

Kyllähän se vaikuttaa tosiaankin, miten paljon ne lapsen vanhemmat yhteydessä kummiin. Pienet kun eivät osaa pitää vielä yhteyttä, tarvitsevat apua.

Kurjaa on se, että joskus oletetaan vain kummin olevan kiinnostunut. Itse laitan joka vuosi joulu muistamiset kummilapsille 6 lapselle ja vain 2 laittaa minulle jouluna muistamisen , esim lapsen tonttukuva, tosi kiva kun saa itsekin jotain lapseen liittyvää

Kummi on ihan vanhanaikaista

Mies soitti eilen kummisedälle. Hän oli kuulemma sanonut puhelimessa, että on huono hetki, koska teki remonttia. Siis eikö voi hetken aikaa jutella ystävän kanssa??

Mies oli ehdottanut, että hän tulisi joku päivä käymään. Vastaus oli ollut vain, että pitää katsoa mihin väliin onnistuu, kun on niin kiireistä. Eli pallo jäi taas hänelle.

Nyt kummisetä laittoi viestiä, että vaimonsa on viikonloppuna poissa , joten voisi tavata!!!!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kummisetä laittoi viestiä, että vaimonsa on viikonloppuna poissa , joten voisi tavata!!!!

Eli jokin ongelma tämän vaimon puolelta