Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kummi
31.10.2022 |
Tilanne nyt sellainen, että lapsen kummisetä ei ole nähnyt kummilastaan pian 4 vuoteen. Korona teki oman osansa, mutta silti. Kummisedän päästä ei kuulu mitään. Muutamia kertoja on ehdotettu näkemistä, aina on jotain muuta. Lahjan laittaa jouluna, mutta ei tuo itse sitä paikanpäälle vaan pistää toisten kummin matkaan.
Onko tässä enää mitään järkeä edes yrittää?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kummillakin voi olla ihan oma perhe ja lapset. Ihme vaatimuksia kummeille asetetaan nykyaikana. Unohtakaa koko kummius.
No silti kurjaa, että otti tehtävän vastaan
Ei se ole TEHTÄVÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.
Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.
Omat kummit eivät koskaan olleet mun elämässä mukana. Lahja tuli tiettyyn ikään asti jouluna ja synttäreinä, mutta sekin käytiin pudottamassa *postilaatikkoon*, koska aina oli kuulemma kiire. Onneksi itsellä oli muita sukulaisia, keitä oikeasti kiinnosti kuulumiset jne. Kyllä mä olisin lapsena kaivannut sitä, että olisi edes laitettu viestiä, mitä kuuluu, koska kuitenkin pidin molemmista kummeistani ihmisinä todella paljon. Tietysti lahjoja arvostin, mutta olisin milloin tahansa vaihtanut ne vaikka kyläreissuun.
Tietysti kummius on nykyään muuttanut pitkälti muotoaan, mutta munkin kummeista toinen oli harras kristitty, joten hänen kohdaltaan olisin olettanut edes jonkinlaista yhteydenpitoa.
Joten kyllä, ymmärrän täysin ap:n turhautumisen. Jos ei kiinnosta, niin eikai sitä voi pakkottaakkaan. Sääli kuitenkin, ettei kummin tehtävästä kehdata kieltäytyä, jos ei oikeasti olla valmiita sen eteen mitään tekemään missään määrin. Eihän se mikään sitova sopimus ole, niinkuin joku jo mainitsikin, mutta kyllä itse annan kummiudelle silti aika ison painoarvon.
Vaikka kummi nykyään harvemmin vastaa kummilapsensa hengellisestä opetuksesta (lue: ei koskaan) koen, että kummi voisi olla lapselle turvallinen ja välittävä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
Ihanko oikeasti ihmettelette mistä kenkä puristaa? Jos ollaan naimisissa, niin silloin pyydetään pariskunnasta kumpaakin tai ei sitten ollenkaan. Jos ei pyydetä toista, niin silloin käytännössä tarkoitetaan, ettei toi teidän juttu nyt kuitenkaan kauaa kestä.. Eli te käytännössä käyttäydyitte super juntisti ja epäkohteliaasti, ja nyt ihmettelette mitä kävi?
En ymmärrä, miksi moisesta loukkaantua. Kuten sanoin, suvussani pyydetään ihmisiä yksittäin, toki miehen puolella pyydetty myös pareja, mutta ei meidän lapsille. Sitten kummeiksi ei saisi kaikki ketkä haluaisi , jos kaikkien pari otetaan mukaan. Niitä olisi liikaa. Pariskunnasta toinen riittää, koska ainahan se lahja tulee koko perheeltä ja kutsu juhliin tulee koko perheelle.
No eikai kummien määrässä ole mitään määrärajoitusta? Ei ainakaan ennen ole ollut. Omalla lapsella on viisi kummia, kun haluttiin miehen ja omat sisarukset kaikki, eikä haluttu ketään "syrjiä".
Mutta täytyy sanoa että ap on tehnyt siinä mokan, että on jättänyt puolison ulkopuolelle ja sitten vielä kehtaa syyttää puolisoa välien viilenemisestä. Ihan turhaa on myös ap:n selitys että heidän suvussaan on aina pyydetty pariskunnasta vain toista kummiksi. Samahan se, mitä ap:n suvussa on tehty, kun kaikki muut kokee tuon tökeröksi käytökseksi.
Lisäksi tuo puolison syyttely välien viilenemisestä ei voi olla heijastumatta eleisiin, sanomisiin, ja kaikkeen käytökseen mitä ap tekee puolisoa kohtaan. Niin kuka kaipaa tuollaista seuraa? Olen myös ihan varma että koska kummista ei ole muuta kuulunut kuin joululahja, niin ei se ole hommannut sitä lahjaa itse, vaan se puoliso on sen hankkinut. Vielä kun ap haluaisi lykätä lapsensa "kummin hoitoon", niin tosi asiassa se puoliso toimisi sitten lapsenvahtinakin. Ja saisi piiloveetuilut palkaksi. Juu, tosi ihme etteivät ole perheenä vierailleet. Not.
En ajatellut, että joku loukkaantuisi siitä, ettei jollekin anneta kummin titteliä.
Vierailija kirjoitti:
Omat kummit eivät koskaan olleet mun elämässä mukana. Lahja tuli tiettyyn ikään asti jouluna ja synttäreinä, mutta sekin käytiin pudottamassa *postilaatikkoon*, koska aina oli kuulemma kiire. Onneksi itsellä oli muita sukulaisia, keitä oikeasti kiinnosti kuulumiset jne. Kyllä mä olisin lapsena kaivannut sitä, että olisi edes laitettu viestiä, mitä kuuluu, koska kuitenkin pidin molemmista kummeistani ihmisinä todella paljon. Tietysti lahjoja arvostin, mutta olisin milloin tahansa vaihtanut ne vaikka kyläreissuun.
Tietysti kummius on nykyään muuttanut pitkälti muotoaan, mutta munkin kummeista toinen oli harras kristitty, joten hänen kohdaltaan olisin olettanut edes jonkinlaista yhteydenpitoa.
Joten kyllä, ymmärrän täysin ap:n turhautumisen. Jos ei kiinnosta, niin eikai sitä voi pakkottaakkaan. Sääli kuitenkin, ettei kummin tehtävästä kehdata kieltäytyä, jos ei oikeasti olla valmiita sen eteen mitään tekemään missään määrin. Eihän se mikään sitova sopimus ole, niinkuin joku jo mainitsikin, mutta kyllä itse annan kummiudelle silti aika ison painoarvon.
Vaikka kummi nykyään harvemmin vastaa kummilapsensa hengellisestä opetuksesta (lue: ei koskaan) koen, että kummi voisi olla lapselle turvallinen ja välittävä aikuinen.
En minä välitä vieraista lapsista, ellen ole heidän vanhempien kanssa tekemisissä. Jos minua joskus joku teiniajan bestis pyysi lapsensa kummiksi eikä sen jälkeen ole sieltä suunnalta tullut edes kutsua lapsen synttäreille, niin en vaivaudu kyllä edes sinne postilaatikkoon kiikuttamaan mitään lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoja miehiä kiinnostaa edes sukulaislapset, saati kummilapset.
Näin on. Yleensä miehiä rupeaa kiinnostamaan vasta teini-iässä ja silloinkin tarjoaa viinaa, röökiä ja huumeita sukulaislapsille ja näyttää pornokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Omat kummit eivät koskaan olleet mun elämässä mukana. Lahja tuli tiettyyn ikään asti jouluna ja synttäreinä, mutta sekin käytiin pudottamassa *postilaatikkoon*, koska aina oli kuulemma kiire. Onneksi itsellä oli muita sukulaisia, keitä oikeasti kiinnosti kuulumiset jne. Kyllä mä olisin lapsena kaivannut sitä, että olisi edes laitettu viestiä, mitä kuuluu, koska kuitenkin pidin molemmista kummeistani ihmisinä todella paljon. Tietysti lahjoja arvostin, mutta olisin milloin tahansa vaihtanut ne vaikka kyläreissuun.
Tietysti kummius on nykyään muuttanut pitkälti muotoaan, mutta munkin kummeista toinen oli harras kristitty, joten hänen kohdaltaan olisin olettanut edes jonkinlaista yhteydenpitoa.
Joten kyllä, ymmärrän täysin ap:n turhautumisen. Jos ei kiinnosta, niin eikai sitä voi pakkottaakkaan. Sääli kuitenkin, ettei kummin tehtävästä kehdata kieltäytyä, jos ei oikeasti olla valmiita sen eteen mitään tekemään missään määrin. Eihän se mikään sitova sopimus ole, niinkuin joku jo mainitsikin, mutta kyllä itse annan kummiudelle silti aika ison painoarvon.
Vaikka kummi nykyään harvemmin vastaa kummilapsensa hengellisestä opetuksesta (lue: ei koskaan) koen, että kummi voisi olla lapselle turvallinen ja välittävä aikuinen.
Ideaali maailmassa tietysti näin. Mutta kyllä se vähän niinkin on, että niin se metsä vastaa kuin huudetaan. Jos alunperin valitsee kummiksi henkilön, jota ei hirveästi kiinnosta niin silloin käy niin että ei siihen kummilapseen mitään suhdetta muodostu. Pahimmassa tapauksessa välit viilenee totaalisesti, jos kummilta alkaa vaatia vihjailemalla lapsenhoitoa tms. Kummiksi kannattaa valita henkilö joka on oikeasti innoissaan kummiudesta. Jos ei ole omasta veli- tai serkkupojasta kyse, niin miettisin kyllä moneen kertaan valitsisinko jonkun nuorenmiehen kummiksi. Poikkeuksia toki on, mutta yleensä nuorilla miehillä ei ole ensimmäisenä mielessä kummilapsen kanssa oleilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä kummisetä on kyllä perheellinen ihminen , lasten kanssa oleminen luulisi olevan luonteensa.
Ilmeisesti hänen aviopuoliso on loukkaantunut, kun emme pyytäneet kummiksi myös puolisoa. Nyt sitten perheestä ei kuulu mitään. Olemme koittanut tapaamisia järkätä. Kurja vaan kun tyttö ei edes tiedä, kuka on kummisetä. -ap
Luultavasti se kuitenkin on toi puoliso, joka ostaa lahjan teidän lapselle. Oikeesti miehiä ei tollaset kiinnosta.
Aivan. Hyvin todennäköisesti se on näin, että se puoliso sen lahjankin teidän lapselle hommaa. Vai kuinka monen miehen tiedät olevan kovastikin kiinnostunut jonkun tyttölapsen lahjoista?
Miksi sitten ette kutsuneet kummiksi myös sitä puolisoa? Oliko ihan pakko olla häntä kohtaan töykeä?
Saitte mitä tavoittelitte. Miksi se puoliso tulisi jonkun hänelle vieraan kummilapsen tapaamisiin.
Yrität nyt syyllistää lapsesi kummin puolisoa, mutta itse olette tilanteen järkänneet ja luoneet.
Eikä se teidän lapsenne siitä traumatisoidu, vaikka ei tätä kummisetäänsä tapaisikaan. Ei ole ainoa lajissaan. Itse yritätte luoda keinotekoista suhdetta, ei siitä tuolla tavalla luontevaa tule. Ja jos on omakin lapsi, on siinä tekemistä jo senkin kanssa. Oletteko muuten itse kummeja ja kuinka paljon vietätte aikaa kummilastenne kanssa?
Tiedän näitä tapauksia, joissa jätetty toinen pyytämättä. Sitten ihmetelty, kun yhteydenpito lakkaa. Juurikin tämä, että kuka ne perhetapaamiset ennen järjesti? Varmaankin se kummisedän vaimo, jos ei enää yhteydenpitoa ole. ja jos miehen kaveri on saanut nimekseen "kummisetä" niin varmaan menee maku koko ystävyyteen.
Monet sotkevat sen hyvän ystävän tähän kummihommaan mukaan. Sitten oletetaan, että sitä ystävää ihan hirveästi kiinnostaa tämä ystäväni lapsi. Joillain varmasti hyvä ystävä voi olla hyvä kummi lapselle, mutta valitettavasti ei aina. Myös omakohtainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä kummisetä on kyllä perheellinen ihminen , lasten kanssa oleminen luulisi olevan luonteensa.
Ilmeisesti hänen aviopuoliso on loukkaantunut, kun emme pyytäneet kummiksi myös puolisoa. Nyt sitten perheestä ei kuulu mitään. Olemme koittanut tapaamisia järkätä. Kurja vaan kun tyttö ei edes tiedä, kuka on kummisetä. -ap
Luultavasti se kuitenkin on toi puoliso, joka ostaa lahjan teidän lapselle. Oikeesti miehiä ei tollaset kiinnosta.
Aivan. Hyvin todennäköisesti se on näin, että se puoliso sen lahjankin teidän lapselle hommaa. Vai kuinka monen miehen tiedät olevan kovastikin kiinnostunut jonkun tyttölapsen lahjoista?
Miksi sitten ette kutsuneet kummiksi myös sitä puolisoa? Oliko ihan pakko olla häntä kohtaan töykeä?
Saitte mitä tavoittelitte. Miksi se puoliso tulisi jonkun hänelle vieraan kummilapsen tapaamisiin.
Yrität nyt syyllistää lapsesi kummin puolisoa, mutta itse olette tilanteen järkänneet ja luoneet.
Eikä se teidän lapsenne siitä traumatisoidu, vaikka ei tätä kummisetäänsä tapaisikaan. Ei ole ainoa lajissaan. Itse yritätte luoda keinotekoista suhdetta, ei siitä tuolla tavalla luontevaa tule. Ja jos on omakin lapsi, on siinä tekemistä jo senkin kanssa. Oletteko muuten itse kummeja ja kuinka paljon vietätte aikaa kummilastenne kanssa?
No, kummivalintahan oli meidän, ei muiden vaimojen. Tässä oli myös tilanne, että otimme kaksi kummisetää. Toinen ei ollut naimisissa ja toinen oli, joten emme halunneet erotella heitä eriarvoisiksi. Tämä kummisetä joka on etääntynyt, on naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
Ihanko oikeasti ihmettelette mistä kenkä puristaa? Jos ollaan naimisissa, niin silloin pyydetään pariskunnasta kumpaakin tai ei sitten ollenkaan. Jos ei pyydetä toista, niin silloin käytännössä tarkoitetaan, ettei toi teidän juttu nyt kuitenkaan kauaa kestä.. Eli te käytännössä käyttäydyitte super juntisti ja epäkohteliaasti, ja nyt ihmettelette mitä kävi?
En ymmärrä, miksi moisesta loukkaantua. Kuten sanoin, suvussani pyydetään ihmisiä yksittäin, toki miehen puolella pyydetty myös pareja, mutta ei meidän lapsille. Sitten kummeiksi ei saisi kaikki ketkä haluaisi , jos kaikkien pari otetaan mukaan. Niitä olisi liikaa. Pariskunnasta toinen riittää, koska ainahan se lahja tulee koko perheeltä ja kutsu juhliin tulee koko perheelle.
No eikai kummien määrässä ole mitään määrärajoitusta? Ei ainakaan ennen ole ollut. Omalla lapsella on viisi kummia, kun haluttiin miehen ja omat sisarukset kaikki, eikä haluttu ketään "syrjiä".
Mutta täytyy sanoa että ap on tehnyt siinä mokan, että on jättänyt puolison ulkopuolelle ja sitten vielä kehtaa syyttää puolisoa välien viilenemisestä. Ihan turhaa on myös ap:n selitys että heidän suvussaan on aina pyydetty pariskunnasta vain toista kummiksi. Samahan se, mitä ap:n suvussa on tehty, kun kaikki muut kokee tuon tökeröksi käytökseksi.
Lisäksi tuo puolison syyttely välien viilenemisestä ei voi olla heijastumatta eleisiin, sanomisiin, ja kaikkeen käytökseen mitä ap tekee puolisoa kohtaan. Niin kuka kaipaa tuollaista seuraa? Olen myös ihan varma että koska kummista ei ole muuta kuulunut kuin joululahja, niin ei se ole hommannut sitä lahjaa itse, vaan se puoliso on sen hankkinut. Vielä kun ap haluaisi lykätä lapsensa "kummin hoitoon", niin tosi asiassa se puoliso toimisi sitten lapsenvahtinakin. Ja saisi piiloveetuilut palkaksi. Juu, tosi ihme etteivät ole perheenä vierailleet. Not.
En ajatellut, että joku loukkaantuisi siitä, ettei jollekin anneta kummin titteliä.
No ei varmaan kukaan random tyyppi loukkaantuisikaan. Jos ollaan perhekunnissa vietetty aikaa yhdessä (kuten ap kertoo) ja on saman ikäiset ensimmäiset lapset, niin onhan tuo hieman loukkaavaa pyytää kummiksi vain pariskunnan toista osapuolta. Vähän että enpä usko että olet kuvioissa niin pitkään että kannattaa kummiksi sua pyytää. Sellaista hienovaraista ulos sulkemista. Ja olen ehkä sen verran vanhempi, että olen nähnyt käytännössä miten ne kummilapsien muistamiset tahtoo valua sen naisosapuolen hoidettaviksi (mikä siis ei ole oikein, mutta niin se vaan usein menee), niin tuossa ap:n tapauksessahan se viestihän on vähän että huolehdi kummin velvollisuuksista, mutta et kuitenkaan kelpaa kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kummillakin voi olla ihan oma perhe ja lapset. Ihme vaatimuksia kummeille asetetaan nykyaikana. Unohtakaa koko kummius.
No silti kurjaa, että otti tehtävän vastaan
Ei se ole TEHTÄVÄ.
No eikös se nyt siinä mielessä vähän ole, että esim. Konfirmaatiossa pitäisi kummin olla myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
Ihanko oikeasti ihmettelette mistä kenkä puristaa? Jos ollaan naimisissa, niin silloin pyydetään pariskunnasta kumpaakin tai ei sitten ollenkaan. Jos ei pyydetä toista, niin silloin käytännössä tarkoitetaan, ettei toi teidän juttu nyt kuitenkaan kauaa kestä.. Eli te käytännössä käyttäydyitte super juntisti ja epäkohteliaasti, ja nyt ihmettelette mitä kävi?
En ymmärrä, miksi moisesta loukkaantua. Kuten sanoin, suvussani pyydetään ihmisiä yksittäin, toki miehen puolella pyydetty myös pareja, mutta ei meidän lapsille. Sitten kummeiksi ei saisi kaikki ketkä haluaisi , jos kaikkien pari otetaan mukaan. Niitä olisi liikaa. Pariskunnasta toinen riittää, koska ainahan se lahja tulee koko perheeltä ja kutsu juhliin tulee koko perheelle.
No eikai kummien määrässä ole mitään määrärajoitusta? Ei ainakaan ennen ole ollut. Omalla lapsella on viisi kummia, kun haluttiin miehen ja omat sisarukset kaikki, eikä haluttu ketään "syrjiä".
Mutta täytyy sanoa että ap on tehnyt siinä mokan, että on jättänyt puolison ulkopuolelle ja sitten vielä kehtaa syyttää puolisoa välien viilenemisestä. Ihan turhaa on myös ap:n selitys että heidän suvussaan on aina pyydetty pariskunnasta vain toista kummiksi. Samahan se, mitä ap:n suvussa on tehty, kun kaikki muut kokee tuon tökeröksi käytökseksi.
Lisäksi tuo puolison syyttely välien viilenemisestä ei voi olla heijastumatta eleisiin, sanomisiin, ja kaikkeen käytökseen mitä ap tekee puolisoa kohtaan. Niin kuka kaipaa tuollaista seuraa? Olen myös ihan varma että koska kummista ei ole muuta kuulunut kuin joululahja, niin ei se ole hommannut sitä lahjaa itse, vaan se puoliso on sen hankkinut. Vielä kun ap haluaisi lykätä lapsensa "kummin hoitoon", niin tosi asiassa se puoliso toimisi sitten lapsenvahtinakin. Ja saisi piiloveetuilut palkaksi. Juu, tosi ihme etteivät ole perheenä vierailleet. Not.
En ajatellut, että joku loukkaantuisi siitä, ettei jollekin anneta kummin titteliä.
No ei varmaan kukaan random tyyppi loukkaantuisikaan. Jos ollaan perhekunnissa vietetty aikaa yhdessä (kuten ap kertoo) ja on saman ikäiset ensimmäiset lapset, niin onhan tuo hieman loukkaavaa pyytää kummiksi vain pariskunnan toista osapuolta. Vähän että enpä usko että olet kuvioissa niin pitkään että kannattaa kummiksi sua pyytää. Sellaista hienovaraista ulos sulkemista. Ja olen ehkä sen verran vanhempi, että olen nähnyt käytännössä miten ne kummilapsien muistamiset tahtoo valua sen naisosapuolen hoidettaviksi (mikä siis ei ole oikein, mutta niin se vaan usein menee), niin tuossa ap:n tapauksessahan se viestihän on vähän että huolehdi kummin velvollisuuksista, mutta et kuitenkaan kelpaa kummiksi.
Näissä tapauksissa , joissa juurikin on ollut yhteys koko perheen kanssa , on omituista jättää toinen pyytämättä. Sanot itse, että vaimo on varmaan loukkaantunut. Miksei olisi? Sehän oli teidän viesti siihen perheeseen, että ette usko heidän juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimot ja naisystävät ne lahjat ostaa. Jos ne jää hankkimatta, sen tietää, että vaimo/nainen ei ole nyt sitä asiaa hoitanut.
Oman kummisedän lahjat jäi tulematta siinä kohtaa kun hänen vaimo lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Kuten sanoin, ollaan koitettu, mutta tuntuu, että kummisedän vaimo on ottanut nokkiinsa, koska emme ottaneet kummiksi myös puolisoa.
No onhan se vähän ikävä asia. Jos he ovat olleet pariskunta pitkään, niin onhan se jtkn kylmää, että pyydetään vain miehesi ystävää kummiksi. He nimenomaan pariskuntana ehkä kokevat olevansa paitsiossa. Itse en tekisi missään tapauksessa niin. Ja niin kuin jossakin edellä mainittiin, niin käytännössä se on pariskunnan nainen joka huomio yhteydenpidot kummilapseen. Ja nyt kun nainen ei ole kummi, niin hänellä ei ole velvollisuuksia ja haluja hoitaa yhteydenpitoja.
Joten ehkä teidänkin olisi ollut hyvä ajatella asiaa tältä kantilta etukäteen.
Jos läheisestä pariskunnasta vain toinen on pyydetty kummin tehtävään, niin en kyllä yhtään ihmettele, että vaimo on kadonnut kuvioista. Varsinkin jos olette vain päättäneet näin "koska meidän suvussa pyydetään yksittäisiä ihmisiä" . Kai siihen joku muu syy on? Ette pidä vaimosta? Arvasit ehkä itsekin, että välit on tämän takia mennyt. Varmaan miestä ahdistaa, kun pitäisi esittää niin kiinnostunutta ja vaimo ei tahdo tulla mukaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.
Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.
No, mitenkä nyt enää otettaisi asiaa puheeksi , että olisimme pahoillaan kun molempia ei pyydetty.
Kai sitä olisi voinut kieltäytyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon TE olette pitäneet ystävyyttänne yllä? Minulla on kummilapsi, jonka kanssa en jaksa olla enää tekemisissä, kun hänen vanhempansa eli minun ex-ystävät eivät jostain syystä ole enää hetkeen halunneet pitää mitään yhteyttä. Miksi lahjoisin käytännössä vierasta 5v. lasta?
Tämä...
Joillekin kummius on rasite
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.
Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.
No, mitenkä nyt enää otettaisi asiaa puheeksi , että olisimme pahoillaan kun molempia ei pyydetty.
Kai sitä olisi voinut kieltäytyäkin.
Mieti tarkkaan mitä te oikein toivotte. Miksi yhteydenpito on teille tärkeää? Miksi haluatte olla yhteydessä kummiin? Onko hän mukava persoona, sellainen henkilö jonka seurassa viihdytte? Vai halutteko yhteyden vain sen vuoksi, että lapsella olisi kummi joka ottaisi joskus lapsen hoitoon? Kun raatorehellisesti mietitte mitä haette sillä että haluatte pitää yhteyttä, kun toiset selvästi välttelevät, niin sen jälkeen kannattaa miettiä mitä itse tekisitte jos olisitte kummin kengissä, ja teiltä haluttaisiin sitä mitä te haluatte kummilta. Ja miettikää mitä teillä on annettavaa vuorovaikutukseen kummin kanssa. Jos huomaatte että omat motiivinne ovat epäitsekkäät ja että teillä on myös annettavaa kummille, niin sitten voi harkita sitä että ottaisi asian puheeksi ja pyytäisi anteeksi omaa ajattelematonta käytöstään. Mutta tällöin täytyy myös huomioida se, että toinen osapuoli ei välttämättä halua tai koe tärkeäksi tällaista rehellistä keskustelua ja se on täysin heidän oikeutensa. Jos taas huomaa että ne omat motiivit yhteydenpidolle nousevat omista tarpeista ja toiveista käyttää hyväksi kummeja, niin silloin on parempi unohtaa koko juttu. Lapsi ei kärsi siitä että kummin kanssa ei ole kanssakäymistä, jos asiaa ei tuoda koko ajan esille. Varsinkin jos lasta kuitenkin muistetaan kummin (tai puolisonsa) toimesta jouluisin ja syntymäpäivänä. Monet kummit unohtavat kummilapsensa täysin, eivät muista edes jouluisin. Että sinänsä ap:n lapsi on ihan hyvässä asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein miehiä ei tahdo kiinnostaa edes ne omat lapset, saati sitten vieraiden kakarat.
Niinpä. Olen ihan sata varma että ne lahjat on sen puolison hankkimia ja ap vielä kehtaa valittaa että puolison takia eivät tapaa. Jos ap on oikea, eikä trölli, niin toivon todella että hän miettisi omaa suhtautumistaan ja käytöstään. Ja tosiaan avaisi ne silmänsä että ne paketit on sen puolison hankkimia, pahimmassa tapauksessa jopa maksamia. Se on kumma kun jotenkin kummasti hyvin usein kaikkien sosiaalisten tapojen ylläpito kaatuu naisten kontolle. Pariskunnasta naista katsotaan vinoon jos mies ei hoida omia kummivelvollisuuksiaan. Syytetään naista vähintään siitä, että tämän syy kun mies ei tapaa kummilastaan. Joopa joo.
No, mitenkä nyt enää otettaisi asiaa puheeksi , että olisimme pahoillaan kun molempia ei pyydetty.
Kai sitä olisi voinut kieltäytyäkin.
Mieti tarkkaan mitä te oikein toivotte. Miksi yhteydenpito on teille tärkeää? Miksi haluatte olla yhteydessä kummiin? Onko hän mukava persoona, sellainen henkilö jonka seurassa viihdytte? Vai halutteko yhteyden vain sen vuoksi, että lapsella olisi kummi joka ottaisi joskus lapsen hoitoon? Kun raatorehellisesti mietitte mitä haette sillä että haluatte pitää yhteyttä, kun toiset selvästi välttelevät, niin sen jälkeen kannattaa miettiä mitä itse tekisitte jos olisitte kummin kengissä, ja teiltä haluttaisiin sitä mitä te haluatte kummilta. Ja miettikää mitä teillä on annettavaa vuorovaikutukseen kummin kanssa. Jos huomaatte että omat motiivinne ovat epäitsekkäät ja että teillä on myös annettavaa kummille, niin sitten voi harkita sitä että ottaisi asian puheeksi ja pyytäisi anteeksi omaa ajattelematonta käytöstään. Mutta tällöin täytyy myös huomioida se, että toinen osapuoli ei välttämättä halua tai koe tärkeäksi tällaista rehellistä keskustelua ja se on täysin heidän oikeutensa. Jos taas huomaa että ne omat motiivit yhteydenpidolle nousevat omista tarpeista ja toiveista käyttää hyväksi kummeja, niin silloin on parempi unohtaa koko juttu. Lapsi ei kärsi siitä että kummin kanssa ei ole kanssakäymistä, jos asiaa ei tuoda koko ajan esille. Varsinkin jos lasta kuitenkin muistetaan kummin (tai puolisonsa) toimesta jouluisin ja syntymäpäivänä. Monet kummit unohtavat kummilapsensa täysin, eivät muista edes jouluisin. Että sinänsä ap:n lapsi on ihan hyvässä asemassa.
Hän on mukava persoona ja luontevasti lasten kanssa. On outoa, että miesten ystävyys ollut myös vaakalaudalla , eikä kuitenkaan asiaa oteta puheeksi , vaikka joku hiertää . Tottakai ajattelen myös lastani. Olisi hienoa , jos voisi kummisedän kanssa viettää aikaa ja edes muistaisi hänet. Jos kummisetä tulee vielä joskus juhliin, tuntuu aika oudolta, että miten tilanne menee. Lapsi ei häntä muista
Alue: Aihe vapaa
Aivan. Hyvin todennäköisesti se on näin, että se puoliso sen lahjankin teidän lapselle hommaa. Vai kuinka monen miehen tiedät olevan kovastikin kiinnostunut jonkun tyttölapsen lahjoista?
Miksi sitten ette kutsuneet kummiksi myös sitä puolisoa? Oliko ihan pakko olla häntä kohtaan töykeä?
Saitte mitä tavoittelitte. Miksi se puoliso tulisi jonkun hänelle vieraan kummilapsen tapaamisiin.
Yrität nyt syyllistää lapsesi kummin puolisoa, mutta itse olette tilanteen järkänneet ja luoneet.
Eikä se teidän lapsenne siitä traumatisoidu, vaikka ei tätä kummisetäänsä tapaisikaan. Ei ole ainoa lajissaan. Itse yritätte luoda keinotekoista suhdetta, ei siitä tuolla tavalla luontevaa tule. Ja jos on omakin lapsi, on siinä tekemistä jo senkin kanssa. Oletteko muuten itse kummeja ja kuinka paljon vietätte aikaa kummilastenne kanssa?