Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?
Anoppi väittää, että hänen nuoruudessaan jo 2-vuotias oli yleensä "liian vanha" rattaisiin.
Kommentit (882)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista miten jotkut asiat näyttäytyvät reaalimaailmassa ja avlla ihan erilaisilta. Esim tää ratasasia, kyllä päiväkoti-ikäiset usein käyttää rattaita tai ovat ainakin varuilta mukana. Avlla taas valtaosa haukkuu ratkaisen käyttäjät. Ehkä nää haukkujat liikkuu sitten autolla ja siks heitä ei kaduilla tai metsäretkillä näy?
Harvoin näkee päiväkotien yli 3v ryhmillä rattaita käytössä. Pienten ryhmienkin osalta yleensä vain pienimmät istuvat rattaissa ja isommat taas kävelevät vieressä rattaista kiinni pitäen.
Harvoin he kovin pitkälle kulkevat, ja kävelijöillä ryhmäpaine on aika iso käyttäytymiseen, kun muutkin käyttäytyvät. Esim. minun lasten päiväkodista kulkevat lähimetsään, pallokentälle, kirjastoon, yleiselle leikkipaikalle ja kirkkoon, ja kaikki nämä löytyvät joko ihan päiväkodin vierestä tai alle puolen kilometrin päästä. Harvemmin päiväkotiryhmiä laitetaan kulkemaan useita kilometrejä.
Aika monesta päiväkodista on enemmänkin se pari kilometriä käyntikohteisiin kuin alle puoli kilometriä. Suomen taajamat ovat harvaan rakennettuja. Pari kilometriä on vielä aivan täysin käveltävissä oleva matka tuon ikäisille.
Missä?
Useimmilla paikkakunnilla Suomessa on päiväkoteja jotka eivät ole aivan palvelujen vieressä vaan vähän kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mummoni koskaan käyttänyt rattaita. Lastenvaunut oli käytössä ihan pikkuvauvoille, niissä vauvat nukutettiin perunapellon laidalla.
Ja tiedättekö miksi? Koska niitä lapsia ei koskaan viety mihinkään kotipihan ulkopuolelle ja niitä oli 7. Perheen mies oli ainoa joka teki mitään nykyaikaiseen työssäkäyntiin verrattavaa, tosin hänkin pysyi enimmäkseen omalla kylällä. Nainen oli kotona hoitamassa lehmiä, sikoja ja kasvimaita. Lapsia pidettiin häkissä tuvassa ("leikkikehä"), ja ne otettiin sieltä vain syömään ja nukkumaan. Isompina sitten pyörivät pihassa talon töissä ja kiipeilemässä vaarallisissa paikoissa.
Kirkkoon mentiin muutama kerta vuodessa lavakärryillä joita veti hevonen. Koko perhe+piika samoilla kärryillä säkkien päällä.
En nyt tästä vetäisi mitään johtopäätöksiä että rattaiden käyttämättömyys olisi joku tavoiteltava asia. Enemmän minun lapseni on saanut monipuolisia virikkeitä ja nähnyt maailmaa kuin mummoni lapset, vaikka saatan kiireisenä aamuna viedä päiväkotiin rattailla.
Niin silloin vuonna 2019 lapseni oli jo 2vuotias ja kylla pahalla katsoin isompia rattaissa!
Omani kulki niissa harvoin. Paitsi ulkomaanmatkoilla ostettiin rattaat, kun haluttiin nahda oista arabiaa. Rattaat tulivat ruumassa kotiin, mutta niita kaytettiin enaan vauva leikkeihin.
Oli silloin ennen kaikki paremmin ja lapsetkin osasivat synnyttyaan kynttaa peltoa.
Esikoinen käveli pitkiä matkoja jo 1,5v reippaasti ja tykkäsi kävellä, mutta rattaat oli usein varulta mukana. Toinen taas oli laiskempi kävelemään ja hirveän hidas vielä kolme vuotiaana. Kaikkea piti jäädä tutkimaan ja pyllisteli suurinpiirteen jokaisen maassa olevan lehden kohdalla. Hänen kanssa oli rattaat enemmän käytössä, kun muuten meidän matkat eteni niin hitaasti, jos ollenkaan. Nyt viisi vuotiaana kävelee reippaasti pitkiä matkoja, että tuskin kärsi kovin paljoa, vaikka istuikin rattaissa pidempään, kuin sisarus.
Ennen vanhaan :D No ainakin 90-luvulla 2 v reippaili jo tarhaan eli ei vaunuissa enää kuljettu. Sateenvarjorattaat oli joskus pidemmillä reissuilla mukana jos väsy iski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja kuvia kun katsoo 60-luvulla syntyneistä serkuista niin kyllä oli rattaatkin . Sellaiset kuomuttomat jotka minullakin oli 70-luvulla vaunujen jälkeen.
Omalta lapselta jäi kokonaan pois hiukan yli 3v kun pidemmätkin Kaupunkireissut alkoivat sujua. Ei hän sitä ennenkään pääasiassa istunut niissä, välillä jalkoja huilautti. Liikuttiin paljon junalla ja bussilla.
Selasin äidin valokuva-albumia. Hän istui vuonna 1958 sellaisissa kuomuttomissa rattaissa, jotka olivat kuulema puiset. Niistä isänsä kuulemma viritteli myöhemmin mäkiauton.
Oma muksuni istui rattaissa vielä noin 3-vuotiaana, vaikka lähikauppakin oli 500 metrin päässä. Liikenne oli vilkasta ja poika nopea liikkeissään. Lisäksi rattaisiin sai pakatttua ostokset kätevästi.
Reilu kilometri päiväkotiin. Rattaat oli 2-3 vuotiaaksi mukana jos olisi väsähtäny matkalla, mutta lähinnä kuiskasin kauppakassia. Aika vähän täällä on isommilla rattaita. Vähän jo hassun näköistäkin jos joku 4v istuu kyydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut varmaan 4-vuotiaskin rattaissa (pikemminkin pyörä-/juoksukärryssä), koska en voi olettaa tuon ikäisen kävelevän kilometritolkulla. Ja halusin itse lenkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse vain muutamia kertoja, kun minua on rattaissa työnnetty hoitopaikassa. Meillä ei ollut rattaita kotona ja siksi siitä on erityinen muisto kun kerrankin pääsin kyytiin. Sellaiset kovarenkaiset rattaat keväällä lumien sulamisen jälkeen, hiekkaa vähän asfaltilla ja märkää. Se ihana ratina renkaissa. Rakastin lapsena kaikkia nukenrattaitakin varmaan siksi.
Mutta ei todellakaan ketään muutakaan laitettu isompana rattaisiin, kyllä piti kävellä nätisti vierellä, jos oli enemmän lapsia mukana ja vain pienet laitettiin rattaisiin. Harvalla oli tuohon aikaan rattaita ja varmasti hyvä niin, lapsen pitäisi oppia liikkumaan ja käyttäytymään.
Missä se sinun hoitopaikkasi oli?
Ihan kuule tarkoitin tällaista vanhanajan perhepäivähoitoa.
MISSÄ se oli? Kävelymatkan päässä kotoasi?
Niin meillä on nytkin, ihan hyvin kävellen voisin viedä lapsenlapset hoitoon heidän kotoaan. Toki vien aina autolla, mutta kävellenkin onnistuisi, matkaa alle kilsa. Asumme pikkukaupungissa, jossa, kun omakotitalonsa on keskustassa, pääsee kaikkialle kävellen. Uimahalli, kirjasto, liikuntahalli, kuntosalit, koulut, kaupat, terveyskeskus, teatteri jne. Autoa ei periaatteessa tarvitsisi päivittäisasioinneissa. Toki molempien lasteni perheissä on kaksi autoa, mutta ilmankin autoakin pärjäisi jos olis pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen käveli pitkiä matkoja jo 1,5v reippaasti ja tykkäsi kävellä, mutta rattaat oli usein varulta mukana. Toinen taas oli laiskempi kävelemään ja hirveän hidas vielä kolme vuotiaana. Kaikkea piti jäädä tutkimaan ja pyllisteli suurinpiirteen jokaisen maassa olevan lehden kohdalla. Hänen kanssa oli rattaat enemmän käytössä, kun muuten meidän matkat eteni niin hitaasti, jos ollenkaan. Nyt viisi vuotiaana kävelee reippaasti pitkiä matkoja, että tuskin kärsi kovin paljoa, vaikka istuikin rattaissa pidempään, kuin sisarus.
Pilkkua ei käytetä ennen kuin sanaa.
Minä asuin lapsena maalla, eihän siellä mitään rattaita tietenkään käytetty enää, kun autolla oli mentävä kuitenkin joka paikkaan. Vähän eri juttu jos asuu kaupungissa ja liikkuu kävellen paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse vain muutamia kertoja, kun minua on rattaissa työnnetty hoitopaikassa. Meillä ei ollut rattaita kotona ja siksi siitä on erityinen muisto kun kerrankin pääsin kyytiin. Sellaiset kovarenkaiset rattaat keväällä lumien sulamisen jälkeen, hiekkaa vähän asfaltilla ja märkää. Se ihana ratina renkaissa. Rakastin lapsena kaikkia nukenrattaitakin varmaan siksi.
Mutta ei todellakaan ketään muutakaan laitettu isompana rattaisiin, kyllä piti kävellä nätisti vierellä, jos oli enemmän lapsia mukana ja vain pienet laitettiin rattaisiin. Harvalla oli tuohon aikaan rattaita ja varmasti hyvä niin, lapsen pitäisi oppia liikkumaan ja käyttäytymään.
Missä se sinun hoitopaikkasi oli?
Ihan kuule tarkoitin tällaista vanhanajan perhepäivähoitoa.
MISSÄ se oli? Kävelymatkan päässä kotoasi?
Niin meillä on nytkin, ihan hyvin kävellen voisin viedä lapsenlapset hoitoon heidän kotoaan. Toki vien aina autolla, mutta kävellenkin onnistuisi, matkaa alle kilsa. Asumme pikkukaupungissa, jossa, kun omakotitalonsa on keskustassa, pääsee kaikkialle kävellen. Uimahalli, kirjasto, liikuntahalli, kuntosalit, koulut, kaupat, terveyskeskus, teatteri jne. Autoa ei periaatteessa tarvitsisi päivittäisasioinneissa. Toki molempien lasteni perheissä on kaksi autoa, mutta ilmankin autoakin pärjäisi jos olis pakko.
Ja ymmärrys ei riitä ymmärtämään että kaikki eivät asu noin? Meilläkin on päivähoitoon 13 kilsaa. Ja julkisilla jos menen, menen tasan metrolla rattaiden kanssa. Kuukausilippu on. Turha siitä länkyttää.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen käveli pitkiä matkoja jo 1,5v reippaasti ja tykkäsi kävellä, mutta rattaat oli usein varulta mukana. Toinen taas oli laiskempi kävelemään ja hirveän hidas vielä kolme vuotiaana. Kaikkea piti jäädä tutkimaan ja pyllisteli suurinpiirteen jokaisen maassa olevan lehden kohdalla. Hänen kanssa oli rattaat enemmän käytössä, kun muuten meidän matkat eteni niin hitaasti, jos ollenkaan. Nyt viisi vuotiaana kävelee reippaasti pitkiä matkoja, että tuskin kärsi kovin paljoa, vaikka istuikin rattaissa pidempään, kuin sisarus.
Minun lapset on molemmat olleet myös huonoja kävelemään. Esikoinen kulki päälle 4-vuotiaaksi seisomalaudalla, kun muuten kaikki matkat olisi ollut yhtä tappelua, enkä jaksanut alkaa semmoiseen kun oli se vauvakin hoidettavana. Nyt se on koululainen ja ihan tykkää liikkua kävellen, lähtee mukaan koiralenkille ja kyseli että milloin mennään tunturiin patikoimaan. Joten niin, en sitten tiedä mitä vahinkoa muka aiheutti että en vaatinut lasta kävelemään heti taaperosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On älytöntä istuttaa idoa lasta rattaissa. Nsurettavan näköistäkin. Lapset liikkuu muutenkin liian vähän tänä päivänä.
Minun lapseni istui pitkään rattaissa. Tykkään kävellä pitkiä matkoja ja välillä päiväretkillä tuli kävelyä reippaasti päälle 10 km. Lapsi on saattanut juosta reippaasti jo 5 km siinä vaiheessa, kun näet hänet lepotauolla/ päiväunilla rattaissa ja paheksut.
Mikä tässäkin nyt mättää. eikö sulle ole ihan sama kenen lapsi istuu vaikka 10vuotiaana rattaissa, en ymmärrä myöskään aloittajaa kun tämmöistä pitää palstalla kysyä.
Olen 53-vuotias ja itse en kyllä istunut rattaissa kaksivuotiaana enää. Olin niin kova menemään että äiti joutui laittamaan minut valjaisiin kun muuten olisin karkaillut ties minne kauppareissuilla sun muissa paikoissa missä asioimme.
Vierailija kirjoitti:
Sateenvarjorattaat oli joskus pidemmillä reissuilla mukana
Nykyään on vaan sateenkaarirattaat kun vanhempien pitää näyttää olevansa niin wokea, niin wokea että!
Perheitä ja tarpeita on kovin erilaisia ja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jotkut asuu isoissa kaupungeissa, jotkut pienissä, jotkut lähiöissä, jotkut maalla. Toisilla on aito ja toisilla ei ole, toiset vierailee paljon ja toiset viihtyy kotona. Ennen vanhaan kun äitini syntyi 50-luvulla, niin oli vaunuja, muttei sellaisia oikeita rattaita. Päiväkoti oli 500 m:n päässä ja sinne käveltiin, samoin kauppaan, joka oli hyvin lähellä. Mökille menivät tutun taksikuskin kyydillä, samoin sukulaisille kerran vuodessa, ellei linja-automatka ollut toimivampi. Anoppi asui maalla maalla maalla, ja pyöri kotipihalla kunnes pääsi kouluun. Sinne meni bussilla ja isompana pyörällä. Ei ollut juu rattaita, mutta aika pienessä piirissä nuo lapsena elivätkin.
Sitten -78 kun itse synnyin ja myös mieheni syntyi, niin itse asuin pikkukaupungissa, jossa kaikki oli lähellä, eikä meillä ollut autoa. Käytiin jatkuvasti kylässä eri serkkuperheissä ja mummolla ja vaarilla, kesällä oli rattaat mukana, talvella pulkka. Rattaissa istui yleensä isoveli sen jälkeen kun täytin kaksi, kun halusin itse kävellä aina, mutta välillä äiti sitten pakotti vaihtamaan paikkoja, että päästiin perillekin. Pikkusisko syntyi vuoden päästä siitä ja sitten ei ollut enää rattaissa istumisen vaihtoehtoa ja kyllä muistan, kuinka joskus joku 3-4 km matka takaisin tullessa väsytti ihan hirveästi. Mieheni taas samaan aikaan kasvoi lähiössä, jossa ei ollut kävely/pyöräteitä, vanhemmat olivat lähinnä kotona työpäivän jälkeen. Rattaita ei tarvinnut, kun ei käynyt missään kuin hoidossa, joskus pääsi kauppaan mukaan ja kaikki ne matkat tehtiin aina autolla.
Itse asutaan nyt samalla tavalla, kaikki kaupat yli neljän km:n päässä ja kauppamatkat sattuneesta syystä aina autolla. Äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla liikuin rattailla kyllä leikkikentille ja bussilla kaupunkiin, mutta sittemmin pidemmät matkat ja yli 4kmn päiväkotireissu on tehty aina autolla. Harvemmin niissä kirjasto/puisto/kyläreissuissa tuli niin paljon kävelyä lapsille yhtäjaksoisesti, että rattaita olisi tarvittu. Kantoliinaa kuljetin kyllä pitkään autossa mukana pidempiä metsälenkkejä erityisesti ajatellen, mutta useimmiten sitä ei neljän ikävuoden jälkeen enää muistettu ottaa mukaan, toki sillä on pystynyt sitä rattaiden tarvetta korvaamaan. Jos asuisin samanlaisessa kaupunkikuvassa kuin mitä itse lapsena asuin, olisi kävelty paljon useampaan paikkaan ja rattaat olisi säilyneet paljon pidempään käytössä. Kuopus ei siis juuri 2 ikävuoden jälkeen ole enää niissä istunut, enkä usko että niitä muistaakaan enää, vaikka tällä hetkellä vielä muistaa jtn asioita esim. ajalta jolloin oli vielä 1-vuotias. Kantoliinassa istumisen muistaa kyllä hyvin. Ei olisi kyllä itsellä paljon pokkaa mennä kehuskelemaan, kuinka lapsi ei ole istunut enää rattaissa tietyn iän jälkeen, kun kys. lasta ei tosiaan kertaakaan ole tullut mieleen lähteä kävellen päiväkotiin viemään
Rattaat on kyllä hyvin kätevät monella tapaa, toisissa elämäntilanteissa vielä kätevämmät kuin toisissa. Meillä on sekäytetty niin, että on ollut alusta asti vaunut + kantoliina, rattaat + kantoliina ja viimeisenä sitten varuilta se kantoliina. Nyt kun lapset on 6 ja 8, niin yksi kantoliina tosiaan vieläkin autossa, mutta sen käytöstä on jo yli vuosi aikaa, lapset käyttävät sitä peittona tarvittaessa enää.
Missä?